Lähdettiin Lemmyn kanssa -27 asteen pakkasessa aamulenkille ja unohdettiin heti keskiviikkoisella yksityistunnilla saamamme läksyt, eli lähdin Hurtan "hinkseleillä" ja liinalla metsään! Palataan takaisin keskiviikkoon: otamme Lemmyn ja parin muun koirakon kanssa pari yksityistuntia ohittamisesta. Meillä on Lemmyn kanssa ollut ongelmana muiden koirien ohittaminen kahdella jalalla hihnassa roikkuen älytön innostus päällä, nuoret laihat naiset saavat Lemmyn myös tekemään yllättäviä pomppuja heitä vasten - vahingoilta on vielä vältytty, mutta kosketus on ollut parista sentistä kiinni... Ekalla tunnilla oli teoriaa ja korostettiin, että ensimmäinen ehto on jotenkin ehkäistä koiran katsekontakti ohitettavaan. Lemmyllä painoa on parikymmentä kiloa, joten kuristavan pannan vaihtaminen auttaa myös Lemmyn kokoisen vilkkaan pötkäleen hallintaa. Panta edesauttaa myös, että Lemmy pysyy taluttajan takana eikä pääse edes nousemaan kahdelle jalalle tai ottamaan niin hyvin kontaktia. Ohituksissa auttaa myös pienet kaarrokset eli jos mahdollista vastaantulijaa ei kohdata suoraan, vaan pienen kaarroksen kautta esim. koukkaamalla bussipysäkin levennyksen tai vastaavan kautta. Torstaina käytiin heti pantaostoksilla ja jahdattiin kaksi päivää aamuin illoin ohitettavia, mutta tämän pakkasennätysviikon saalis oli nolla - missään ei ole ketään jota ohittaa... Ensi keskiviikkona alamme tosi toimiin, eli harjoittelemme ohittamista ulkona tiellä, viimeksi harjoittelimme vain hallissa. Odottelen tässä vain pakkasen laantumista, jotta ehtisimme harjoitella oikeasti ohittamista myös ennen tuota tulevaa keskiviikkoa. Joka tapauksessa oli ihanaa päästä metsään ja aurinkokin nousi sopivasti, joten sai otettua vähän valohoitoakin. Kotimatkalla höntsäsimme lähi puistikossa pahvilaatikon paloja heitellen. Oli ihanaa, että keksimme taas jotain uutta missä Lemmy sai purkaa pohjatonta energiaansa - kiitoksia emme varmaan saisi lapsoselta, jonka mäenlasku pahvit saivat kyytiä...
 |
| Oma pesä - paras pesä... |
