31/7/2011: A-esteen riemua ja hellettä

Voi, koko viikko on ollut ihanan lämmin - kovin pitkiä lenkkejä ollaan vältelty, mutta isännän kanssa koira on kuitenkin joka päivä tehnyt normaalin parin tunnin metsälenkin - kotimatkalla Lemmy onkin kuulema sitten pitänyt ojissa juomataukoja.

Tiistainen henga-agi peruutettiin, joten käytiinkin normaali iltalenkki metsässä ja harjoiteltiin vähän takapihalla rengasta (huomaa: minun polkupyöräni talvirenkaalla ☺).

Perjantaina päästiin vielä kerran harjoittelemaan agilitya Pumien kanssa. Meitä olikin taas harjoitusten suurin kannustusjoukko paikalla, kun vanhempani lähtivät mukaan. Päästiin omaan tahtiin harjoittelemaan joitakin "rasteja" - lämmintä oli 24 astetta, joten pidimme useasti juoma- ja huilitaukoja. Näin meillä meni:

Este + putki: näin päin meillä meni ihan hyvin, mutta toiseen suuntaan en saanut Lemmyä menemään putkeen  kertaankaan: esteen takana Pumilaisilla oli näyttelykoulutusta (koiran esittäminen pöydällä) ja Lemmyä pelotti vietävästi yksi uros pumi.

Kaksi estettä rinnakkain: nämäkin meiltä meni ihan hyvin. Hokasin vain lopussa, että tein jatkuvasti väärin esteet, mutta onneksihan siitä ei sakoteta ☺Minä tein esteet laajassa ympyrässä kiertäen ja näin, että muut tekivät esteitä kahdeksikon muodossa... Isänikin innostui tekemään esteitä koiran kanssa - oli tosi jännä nähdä sivusta Lemmyn suoritusta, kun tosi harvoin pääsee itse katsomaan. On uskomatonta miten korkealta tuollainen sinttiäinen hyppää ja tosi sulavasti, vaikka näyttääkin oikealta tantorilta mm. pumien rinnalla.

Ei näin...




Vaan näin...






A-este: suoritettiin sisällä. Aiemminhan olemme tehneet estettä kouluttajan avustuksella ja siinä on tullut hiki sekä emännälle, kouluttajalle, että koiralle. Nyt kun mitään häiriötekijöitä ei ollut, niin Lemmy suoritti esteen ILMAN APUJA ja oli tosi innossaan! Kahdella ensimmäisellä kerralla minä pidin nousussa vielä koiran valjaista kiinni, mutta kaksi viimeistä kertaa mentiin niin vauhdilla, että... Alastuloissa toppuuttelin hieman ja jarruttelin vauhtia tarjoamalla raksuja. Koira olisi mennyt vielä vaan uudestaankin, mutta hallin sisälämpötila oli varmaan lähellä 30 astetta, joten katsoin parhaaksi, että jätetään nälkää koiralle vielä seuraavaakin kertaa varten.

Rengas: tämäkinhän oli Lemmylle niin kamalan pelottavaa aluksi, mutta nyt Lemmy on hokannut tämänkin ja hyppi - todellakin hyppi - renkaan läpi ilman namipalkkaa. Isäni oli avustajana ja piti rengasta pystyssä, alkuun asfalttia vasten, mutta lopussa jo viitisen senttiä ilmassa. Voi Lemmy ♥

Vielä ensi torstaina päästään kerran Pumien kanssa harjoittelemaan, mutta sitten taas tämäkin ilo loppuu... Suurkiitos Eijalle, joka otti meidät "väärän rotuiset" koulutuksiin mukaan!

Olen jo vähän viritellyt meille syksyn ohjelmaa: Muuramelaisten kanssa pääsisimme  perustottelevaisuuskoulutukseen syksyllä eli jopa jo tuossa elokuun puolessa välissä. Olin yhteydessä seuran puheenjohtajaan ja hän kertoi, että koulutus järjestetään non-stoppina, eli sinne voi tulla missä vaiheessa vain, silloin kun pääsee ja kouluttajiakin vaihdetaan vähän väliä, joten tämä olisi meille nappi-paikka!!!

Paikallisen koirakoulun kouluttajamme palaa (toivon mukaan) äitiyslomalta syksyllä, joten saattaisimme päästä koululle taas TOKO-koulutukseen - täytyy vain nyt aktiivisesti pitää silmällä koulun kurssilistaa.

Mutta nyt on alkanut allekirjoittaneen kauan kaivattu kesäloma - ihanaa!!! Ollaan jo Lemmyn kanssa nautittu näistä kiireettömistä aamuista ja käyty aamulenkitkin tuolla lähimetsässä. Voi, pitäisi vaan vielä saada tuo kamera mukaan, niin näkisitte tekin missä ihanissa maisemissa me pääsemme vaeltamaan!

Loma tuoksuu tältä...

Lomailemisiin!!!

24/7/2011: Agilitya ja näyttelykoulutusta

Takana hikinen viikko, niin säiden kuin koulutustenkin osalta...

Tiistaina oltiin taas Muuramelaisten kanssa harjoittelemassa agilitya. Emäntää jännitti taas valtavasti, mikä vaikeutti tietysti myös Lemmyn suoritusta:

Tupla esteet: Emäntä oli ihan kipsissä ja yritti vain epätoivoisesti keskittyä omaan suoritukseensa, eli ohjaamaan Lemmyn esteiden yli ilman, että pudottaa esteitä hihnalla. Vauhti oli taas niin hiljaista, että Lemmy ehti pariin otteeseen pujahtaa jo ohi ensimmäisestä esteestä ja jouduttiin aloittamaan alusta. Pari viimeistä kertaa meni jo sitten paremmin, koska otin mallia muista ja heitin hihnan jo viimeisen esteen yli siinä vaiheessa kun Lemmy oli jo ilmassa - minulta unohtui tohinassani käskytyksetkin, mutta niin me vain pari kertaa saatiin tehtyä ihan hyvin.

Putki: aloiteltiin suoralla putkella ja jatkettiin jo U-muotoon taivutetulla putkella: tässäkin pari ottoa meni pieleen minun hitauteni takia - Lemmy alkoi epäröidä putkeen menoa ja vauhti pysähtyi siihen. U-muotoiset putket menivät ihan hyvin: viimeisellä kerralla putkea tehdessä Lemmy sitten jo oli taas niin innoissaan, että karkasi muita koiruuksia moiccaamaan - emäntä punehtui - ja kouluttaja antoi meille vielä yhden ylimääräisen harjoituskerran - Lemmy tulikin sitten luokseni ilman suurempia draamoja: jäi ihan hyvä maku suuhun.

Kepit: nämä menee meillä HYVIN - tehdään edelleen hihnan ja namujen kanssa, mutta nyt kun tehdään tämä kahteen pekkaan ilman ohjaajaa, Lemmyä ei jänskätä ollenkaan. Nyt saatiin jo vähän vauhtiakin mukaan.

Isäntä oli käynyt päivällä koiran kanssa pitkän, väsyttävän päivälenkin metsässä, mutta Lemmystä ei sitä huomannut: oli tavallista rauhattomampi ja ehti hyökkiä muiden koirien luokse vaikka yritin vuoroa odottaessamme tehdä kävelylenkkiä kentän laidoilla ja tokoilla, jotta saisin kontaktin pelaamaan paremmin. Oli tosi outoa, nyt Lemmyä ei pelottanut enää mikään: kurssikaverina oleva susikoiratyttö on normaalisti aina välillä urahdellut Lemmylle ja tällä kertaa Lemmy sanoi takaisinkin... Oli tosi outoa!

Torstaina päästiin Pumien kanssa näyttelykoulutukseen - oli tosi hyvää treeniä aralle Lemmylle: käytiin koko näyttelykaava läpi kehässä kulkemisesta odotteluihin saakka. Lemmyä kävi parikin ihmistä kopeloimassa, mikä oli tosi PELOTTAVAA Lemmystä, mutta miten hyvää se tekikään koiralle. Se nyt kuitenkin tuli selväksi, että Lemmyä pelottaa vieraat ihmiset niin paljon, että tällä "tasolla" meidän hylättäisiin kilpailusta liian arkuuden vuoksi. En minä kuitenkaan ole vielä täysin heittänyt ajatusta roskiin, etteikö me joskus vielä mätsärissä käytäisi - se vain tarkottaa sitä, että meidän pitää alkaa opettelemaan vieraiden ihmisten sietämistä. Lemmy ei onneksi murise, hauku eikä pure vierasta kopeloijaa, eli tilanteesta pitäisi saada vain Lemmylle tutumpi ja mukavampi. Jännitystila on kuitenkin niin paha, että koska namitkaan eivät maistu meidän pitäisi keksiä joku muu hyvä keino, millä tilanteesta saataisiin mukavampi Lemmylle.

Saatiin nyt Lemmystä säkäkorkeuskin: 46 senttiä ja edellislauantaisen punnituksen tuloshan oli 20,6 kiloa, joten strategiset mitat ovat kunnossa... Nämä näyttely-asiat ovat minulle ihan vieraita, mutta jos söpöydellä ruusukkeita voitettaisiin, niin meillä olisi täällä kyllä sitten satavarma voittaja, eikö vain? ☺

Ystävän neuvosta kävin eilen ostamassa meille vielä yhden uuden hihnan tuonne agility-treeneihin: ohkaisen mustaa punosta olevan taluttimen - yritin valita mahdollisimman ohuen ja kevyen, joka ei pudottaisi esteiden keppejä pois niihin osuessaan - tiistaina päästään testaamaan!!!

17/7/2011: Agilitya vielä kerran tuplasti

Nämä viikot tuppaavat menemään ihan hirveää vauhtia - ei ehdi kirjoittelemaan realiajassa vaikka kuinka yrittäisi. Kerrataanpa sitten taas koko viikko kerralla...

Tiistaina: Muuramelaisten kanssa agilitya. Emäntää jännitti tosi kovasti mennä, eli ramppikuume iski jostakin syystä takavasemmalta täysillä - onneksi se ei vaikuttanut Lemmyyn mitenkään... Poikaa oikein itketti, kun näki miten muut pääsivät tekemään esteitä ja putkea ennen meidän vuoroa. Alkuun oli taas tehty pientä radan poikasta, eli hyppy-putki-hyppy.

Otto yksi: Kouluttajaa hymyilytti, kun mentiin Lemmyn kanssa ensimmäisen esteen luo ja kysyi, että mites tehdään? Minä urhoollisesti sanoin, että ilman hihnaa mennään - Lemmyhän osaa odottamisen käskystä, joten minä haaveilin saavani vähän etumatkaa juoksemiseen eli olisin putken kohdalla jo menossa koiran vasta lähtiessä matkaan ja ehtisin ohjata koiran viimeisen esteen yli. Ehdin perääntyä kaksi askelta ja Lemmy ampaisi esteen kautta putkeen ja sitten koira teki taas "Lemmyt" eli teki putken taas neljään kertaan - emäntä punehtui, mutta sai kuin saikin kutsuttua Lemmyn luokseen...
Otto kaksi: Kouluttajaa hymyilytti edelleen ja hienovaraisesti sanoi, että ehkä teemme niin, että hän pitää Lemmyä hihnassa ensimmäisen esteen takana ja lähettää koiran putkeen hihnoineen päivineen ja viimeinen este puretaan kokonaan pois. Näin tehtiin ja hienosti meni - Lemmylle heitettiin vielä lelu viimeisen esteen luokse ja koiran ampaistessa lelun luokse, minä sain taluttimesta kiinni.
Otto kolme: Edelleen samoin kuin aiemmin: hihnalla mentiin ja hyvin meni...

Toisena treenattavana oli pujottelu (kepit): Yritettiin ensin kouluttajan pidellessä Lemmyä, mutta koiraa pelotti taas niin vietävästi. Tehtiin siis niin, että minä pidin Lemmyä ja samalla houkuttelin pojan pujottelemaan nakinpalalla - saatiin taas erityiskohtelu ja saatiin tehdä pujottelu samointein kolme kertaa peräjälkeen. Hienosti meni! Hitaasti mutta varmasti!

Torstaina oli viimeinen kerta agilitya Pumien kanssa: Oli tosi ihanaa! Lemmyä kyllä pelotti melkoisesti...

Ensin putkea: saatiin tehdä ihan omaan tahtiin pientä rataa: putki, este, este ja este. Me mentiin Lemmyn kanssa alkuun hihnalla ja minä hypin koiran mukana esteet - joo, olisi pitänyt saada nauhalle ☺ Ja lopussa mentiin jo ilman hihnaa. Lemmy hyppää tosi hyvin ja tosi pienellä vauhdilla.

Rengas: treenattiin kahdestaan Lemmyn kanssa: minä istuin asfaltilla rengas jalkojeni välissä ja nakki/raksupotpurilla houkuttelin koiraa. Me tehtiin tosi hitaasti: Lemmy katseli muita uroskoiria alta kulmain ja yhden suorituksen tekemiseen meni tosi kauan, mutta niin me tehtiin. Lopulta Lemmy oikein HYPPÄSI renkaan läpi.

Pujottelu (kepit): voi juku - Lemmyn jänskätys helpotti ja mentiin pujottelu ilman leluja ja nameja - ihan ensimmäistä kertaa. Näytti, että nyt kun jänskätys oli poissa, niin Lemmy ihan oikeasti tajusi mitä häneltä odotettiin. Minä olin taas niin ylpeä!!!

Sisätiloissa tehtiin taas pari kertaa se kamala A-este: kouluttaja ja minä käytännössä työnnettiin Lemmy estettä ylös ja jarruteltiin alasmenoa. Luulen, että tätä koira ei ikinä suostu tekemään vapaaehtoisesti - mutta se nähdään tulevaisuudessa.

Toisena harjoituksena oli pussi: aiemminhan Lemmy on tämänkin tehnyt jo ihan o.k., mutta nyt kaikki ahertaminen ja jännittäminen veivät pojan mehut ja tämä rasti ei onnistunutkaan niin helposti. Lopulta minä istuin pussin toisessa päässä pidellen pussia ylhäällä ja Lemmy kirmasi luokseni pussia pitkin ihan siitä ilosta, että pääsi kouluttajan luota pois.

Kolmantena ja ihan uutena tuli pöytä: matala neljällä jalalla seisova iso taso, johon koiran pitää hypätä, odottaa tuomarin 5 laskien ja sitten hypätä pois. Raksut käyttöön! Kourallinen raksuja tasolle ja Lemmy hyppäsi epäröimättä raksujen kimppuun, odota-käskyllä maltettiin odottaa vaadittu aika ja sitten jatkettiin matkaa... Oli niiiiiin mukavaa, että Lemmy kävi varmuuden vuoksi suorittamassa pöydän jo ihan omia aikojaankin... Ja oli niin innoissaan ja melleissään - kouluttajakin sanoi, että nyt taitaa olla ensimmäinen agility-rasti, josta Lemmy tykkää jo ensimmäisellä kertaa ♥

Mutta niin se vain oli, että tämä oli Pumien kanssa viimeinen agility, huokaus! Kyllä harmittaa - kouluttaja oli tosi ihana, kun jaksoi käyttää aikaansa meidän pikku jännittäjään tuplasti sen mitä muihin "oppilaisiin" - kyllä ♥ lämmittää ja suuret kiitokset pitää välittää hänelle.

Lauantaina kävimme paikallisessa koiratarvikeliikkeessä luuostoksilla ja saimme kaupantekijäisiksi punnittua pojan: 20,6 kiloa. Yhtään ei ole tullut lisää eikä sen puoleen lähtenytkään kuukauden takaisesta punnituksesta. 

Mutta ensi torstaina jatketaan onneksi vielä kuitenkin Pumien kanssa näyttelykoulutuksella - innolla odotetaan!
Lemmyn kanssa ei olekaan käyty ikinä näyttelykehässä - jospa se kärpäsen purema ensi viikolla tulisi ☺ hehee...

Tänä sunnuntaina bongasimme kamalan alligaattorin takapihan nurmelta...

9/7/2011: Leppoisaa lauantaita puutarhassa

Vietetty kotipäivää: ulkona lämmintä aamun +23 asteesta iltapäivän korkeimpaan lukemaan +27 astetta (lukemat varjosta). Iltapäivän kuumuudesta huolimatta hengailtiin iltapäivä takapihalla enkä tietenkään malttanut olla kuvailematta ihanuuksia...

Pirja omenapuun vielä pienen pieniä herkkuja kypsymässä

Omenapuustahan neuvotaan poistamaan osa kypsyvistä hedelmistä jo tässä vaiheessa, jotta jäljelle jääville riittäisi enemmän ravinteita ja niistä tulisi "mahtavampia". Meidän pihassa ei kyllä Pirjalta poikasia nypitä pois - no, no, no !!!

Alekopasta löytämäni nimetön kärhö avasi ensimmäisen kukkansa. Tästä ihanuudesta piti ottaa samointein parikin kuvaa - nuppuja on onneksi runsaasti, joten saapa millainen ihanuus tästä tuleekaan...

Monivuotinen malvakin availee vielä kukkiaan...

Ritarinkannukset - kukat ovat kuin ripotellun sokerin peitossa

Ystävältä saatu "kellokukka" alkaa lopettelemaan kukintaansa - tosi komea kasvi: korkeutta metrin verran

Ja vinkkiäkin pukkaa: takapihan terassin laattavälit tuntuvat olevan taas tänä kesänä muurahaisten pesänteolle paraatipaikkoja. Järeät aseet on otettu siis käyttöön:

ripoteltava muuraihaismyrkky ja vielä lisäksi muurahaisloukko. Perheen pienempien turvaamiseksi mieheni keksi laittaa käyttämättömänä makaavan rautaisen amppelikehikon suojaamaan tappoaluetta.

Lemmykin ottaa varjossa rennosti ja söpöilee ♥ Tälläisiä päiviä lisää, kiitos!

7/7/2011: Agilitya tuplasti

Tämä viikko onkin ollut agilitya pullollaan: tiistaina henga-agissa Muuramelaisten kanssa ja tänä iltana Pumien kanssa...

Tiistaina: tehtiin vanhoja tuttuja liikkeitä uusin maustein:
Esteitä tuplasti niin, että esteet eivät olleet suorassa linjassa. Lemmy osaa kyllä esteet, mutta vaikeuskerroin "katsomon" osalta oli lähes ylitsepääsemätön: yksi yksinäinen beagle haukkui ja itki ikävissään emäntänsä perään ja eihän meidän keskittymisestä tullut mitään, vasta viidennellä kerralla suoritimme esteet kunnialla.
Kepit (pujottelu): uusi kouluttaja pelotti niin KAMALASTI, että Lemmy ei taatusti tiennyt edes tekevänsä esteitä - saatiin kotiläksyksi opetella itseksemme kolmen kepin voimin pujottelua
Pituuseste: Lemmyllä meni tosi hyvin! Tätähän me ollan treenattu jo kerran aikaisemmin.

Pituuseste (kuva: koirauutiset.com)

Este ja putki yhdistettynä: tämäkin meni hyvin - Lemmy epäröi vain putkeen menoa joka kerta kun olin koiran vasemmalla puolella ohjaamassa, mutta ei se mitään: joka kerta kuitenkin suoriuduttiin hypystä ja putkesta.

Tänään torstaina:
Esteitä triplasti: tehtiin ihan ekaa kertaa näin montaa estettä. Lemmy hyppi hyvin, vaikkakin tämä kerta oli kaikista Pumien kanssa treenatuista kerroista jostain syystä Lemmylle ihan kamala - haukkuvia uroksia oli joka puolella ja Lemmy oli jo koirakoulun pihaan tullessamme sitä mieltä, että hän lähtee kotiin...
Rengas (pelkkä rengas): tämäkin jänskätti kovasti - Eija-täti onneksi toi Essi-tytön houkuttimeksi renkaan toiselle puolelle ja niinpä Lemmy päätti, että renkaastakin voi mennä jos kerta sitten pääsee Essin kanssa nuuskuttelemaan...
Kepit: näitä tehtiin sekä tunnin alussa, että vielä lopussa. Alkuun mentiin taas tosi nolosena ja pelokkaana - Lemmy tuskin edes huomasi keppejä. Tunnin lopussa jännitys oli onneksi jo sen verran mennyt ohi, että tehtiin EKAA KERTAA nakkien voimalla... Mentiin tosi hitaalla tempolla, mutta mentiin kuitenkin!
Pussi: meillä on ihana kouluttaja - päästiin taas Lemmyn kanssa yksityisesti tekemään sekä tämä pussi, että ensimmäistä kertaa keinu. Pussi meni tosi mukavasti ja oli ihana tehdä koska voin pitää Lemmyä sisällä irti - oli jo ihan kuin oikeasti treenattaisiin : )
Keinu: IHAN EKAA KERTAA!!! Tehtiin samoin kuin A-este: minä ja kouluttaja estimme koiran luisumisen lankulta pois ja saimme yhden sedän varmistamaan keinun heijaamisen. Kaksi kertaa tehtiin - kaikkia jännitti kamalasti, mutta nyt sitä ollaan ensimmäistä kertaa tehty keinu!

Keinu
(kuva: estekalusteet.fi)

Ensi viikolla taas jatketaan!
Sitä ennen vaanitaan vain kärpäsiä...

6/7/2011: Treffit: Lemmyn sisaruksia ja tätejä tapaamassa

Maanantaina oltiin pitkästä, pitkästä aikaa lenkillä Lemmyn sisarusten ja tätien kanssa. Kertokoon kuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Vilskettä ja vipinää riitti ainakin Lemmyllä, kuten kuvista huomaatte.

Sisko ui, Lemmy katsoo...

En mä kyllä tarkene...

Lemmy katsoo haikeana rannalla...

Sitten minun pitikin vaihtaa kameraan jo liikkuvan kuvauksen asetukset, muuten Lemmyä ei olisi näkynyt yhdessäkään kuvassa : ) Anteeksi siis kuvien huono laatu...

Tädeillä kiikarissa järvessä kelluva keppi, siskokin hokaa, että jotain on tekeillä ja Lemmy juoksee...

Täti ja veli vasemmalla, Lemmy sai houkuteltua siskon juoksukisaan... JEE!!!

Lemmy: mä haluun leikkii...

Oli mukavaa!

Toivottavasti muillakin karvakorvilla oli yhtä mahtavaa kuin Lemmyllä. Höntsäys vei sen verran pojan voimia, että unijukka tuli jo ennen iltauutisia...

3/7/2011: Emännän lukunurkka valmis

Eilen lauantaina oli ihana helteinen päivä ja sainkin inspiksen viimeistellä lukunurkkani valmiiksi tätä kesää varten... Takapiha avautuu suoraan etelään, joten jonkinlainen suoja on tarpeen kuumina päivinä. Kunnon tuoli on vielä hankkimatta, mutta kyllä tässä perinteisessä muovituolissakin puutarhalehtien selaaminen onnistuu...

Monivuotiset könnöykset ovat vielä tosi pieniä, joten istutin nurkkaan omaan rukkuunsa punaista ruusupapua - se toivottavasti täyttää tämän nurkan elokuuhun mennessä

Tässä ruusupavut näkyvät paremmin. Kauimpana oikealla olevaan ristikkoon pitäisi nousta vielä toissasyksyinen alekoppalöytöni eli kärhö, jonka nimestä ei ole tietoa.

Lisäsin etelänpuoleiselle seinustalle pari verhoa suojaamaan istujaa

Nyt vain taas odottelen hellekelien palaamista - tämän sunnuntain on vihmonut vettä ja lämpötila on tuskin noussut 20 asteeseen... Eli lehtipino odottaa yhä selaajaansa...

2/7/2011: Hikisen viikon tapahtumia: agilitytreenejä

Nyt on taas aamu, josta täytyisi aikakirjoihin laittaa merkintä: lähdettiin aamulenkille klo 6.20 ja ulkomittari kellotti jo +20 astetta! Oli tosi mukava lenkki: saatiin taivaltaa Lemmyn kanssa kaksistaan - ei ristinsielua missään... Ohitettiin pari hakkuuaukeaakin ja niiden päällä lepäsi satumainen usva - harmi kun se kamerapuhelin on vieläkin vasta hankinnassa...

Koko viikkohan on ollut tosi helteinen ja alkuviikosta sain viettää pari vapaapäivääkin : )

Maanantaina lähdettiin käymään ruokakaupassa Vaajakoskella, jonne on meiltä vajaa kolmisen kilometriä: menomatka käveltiin Lemmyn kanssa, mutta ostettuani repullisen ruokaa lähdin suosiolla paluumatkalle bussilla... samalla taas saatiin totutella tähän lähimatkailuun. Lemmyä pelotti nyt autossa enemmän kuin koskaan. Sai lähes paniikkikohtauksia ja sain pitää kiinni kaksin käsin valjaista, ettei olisi loikannut bussin käytävälle - 10 minuuttinen matka tuntui tosi pitkältä. Nyt minun täytyy vain alkaa tekemään näitä yhteisiä "lähiturismi" matkoja useammin, jotta päästää pelosta lopullisesti. Edelliskerrallahan Lemmy jo melkein nautti matkasta: johtui varmaan siitä, että silloin pääsimme takimmaisille penkeille, joista oli tosi hyvät näkymät pihalle sekä sivuikkunasta (ikkuna lattiasta kattoon) että esteetön näkymä bussin etuikkunaan.

Pussi (kuva kartanotila.blogspot.com)

Tiistaina olimme Muuramelaisten kanssa agilitya treenaamassa hellerajaa hipoen: auton mittari näytti +24 kun kaarsimme koulutuspaikan pihaan. Olen puhunut viime syksyn toko-kursseista lähtien, että haluaisin joskun vanhempieni lähtevän katsomaan Lemmyn tokoilua. Tokoiluun eivät päässeet, mutta tänne agility-tunnille nyt lähdimme porukalla. Oli taas niitä onnenpäiviä: meidän lisäksi osallistujia oli vain 4 muuta koirakkoa. Uutena asiana tuli pussi ja lähes uutena rengas - rengastahan pääsimme pariin otteeseen kokeilemaan silloin keväällä Spanielikerhon agilityyn tutustumisjaksolla. Pussiahan helpotetaan onneksi alkuun sen verran, että koiraa ei lähetetä suoraan umpinaiseen pussiin, vaan pussin helmaa nostetaan, joten suoritus on oikeastaan ihan sama kuin tekisi putken. Pari kertaa meni ihan hyvin - Lemmyä pelotti kyllä ja anovasti katsoi katsomossa olevia vanhempiani tukea hakien - mutta teki kuitenkin. Kolmannella kerralla Lemmyn hihna otti kiinni pussin puiseen puolikaareen ja koira säikähti sitä - katsottiin parhaaksi, että pidetään hetkitaukoa: koiran silmät oikein välkehtivät pelosta kun yritimme neljännen kerran tehdä estettä.

Rengas - me trenattiin vielä vain irtonaisella renkaalla
(kuva: estekalusteet.fi)

Ja sitten rengas: yksi täti piti pelkkää rengasta pystyssä, ohjaaja piti kiinni Lemmyn hihnasta ja emäntä itse oli lelun kanssa renkaan toisella puolella houkuttelemassa: Lemmy haukkui vierasta tätiä ja katsoi aina välillä minua, että tee nyt sinäkin jotakin, ettei tuo vieras täti koske minuun... Kerran koira meni tälläkin kokoonpanolla renkaasta, mutta suosiolla otimme tähänkin tauon.




Palasimme pussin luo ja saimme tehtyä vielä pari hyvää suoritusta - Lemmy oli kyllä aika pelokkaan näköinen ja oloinen, mutta niin se vaan kulta meni pussista vielä pari kertaa läpi. Oli ihanaa kun oli kannustusjoukotkin mukana - tunnelma oli kuin nyrkkeilykehässä: joka erän (suorituksen) jälkeen Lemmy sain vettä ja paljon taputuksia ja kehuja : ) Ainoastaan hammassuojusten vaihtaminen puuttui...

Palasimme vielä renkaaseen tunnin lopussa: yksinkertaistimme asioita sen verran, että kouluttaja piti rengasta pystyssä, Lemmy sai olla vapaana (kylläkin hihnaan kytkettynä) ja minä houkuttelin renkaan toisella puolella poikaa lelulla: ja niin se vaan taas alkoi luistaa kuin vettä vain - kolme täydellistä suoritusta putkeen!!! Katsomo hurrasi ja emäntä loisti ylpeydestä!!!

Minullahan menee näillä tunneilla keskittyminen täysin Lemmyyn, joten yleensä en kuule enkä nää mitään muuta. Tulomatkalla kävimme vielä agility-kahvilla vanhempieni kanssa (perheemme motto onkin, että ei ole niin huonoa syytä olemassa, etteikö sen varjolla voisi käydä kahvilla). Oli tosi kiva kuulla vanhempieni kommentteja treenistä: ensinnäkin hekäänhän eivät ole ikinä nähneet agilitya, joten jo tämä oli heille täysin uutta, mutta olivat tosi ylpeitä Lemmystäkin:
* koirastahan näkee miten sitä pelottaa ja sitten kuitenkin se voittaa pelkonsa ja ihan nauttii tekemisestä. Ja suurin pelko ja huoli koiralla on ne kurjat vieraat ihmiset, jotka lähentelee...
* Lemmy hoksaa ja oppii asioita tosi nopeasti, vaikka pelottaisikin...
* Lemmy käyttäytyi kaikista koirista kuulema rauhallisimmin, kun odotimme vuoroamme - Lemmyhän on nyt pariin otteeseen makoillutkin odotusajan, mikä on ihan uutta!!! Tauoilla olenkin nyt entistä enemmän harjoittanut kontaktia: agilitykin mennään melkein vain lelu kannustimena, mutta näillä tauoilla ja ennen treeniä aktivoin koiraa nameilla sekä kontaktin ottamiseen että vähän lämmittelyynkin - mikä tahtoo kyllä unohtua valitettavan usein...

Tilasin kannustusjoukot tulemaan toistekin.

Keskiviikkona oli tosi lämmintä: klo 15 mittari näytti 29 astetta, joten jätimme haku-treenit väliin ja vietimme illan ihanasti takapihalla rentoutuen.

Torstaina päästiin Pumien kanssa agilitya treenaamaan koirakoululle, jossa olimme käyneet kaikki TOKO-kurssimmekin. Hypyt ja putki menivät mukavasti ja oli taas tosi mukava treenata: muutenkin pieni ryhmämme jaettiin kahtia ja meidän lisäksemme ulos treenaamaan jäi vain pari koirakkoa. Sisällä treenattiin kepit ja aivan uutena meille A-este. Kepit meni samoin kuin muissakin treeneissä: Lemmy kyllä tekee kun lelulla houkuttelee, mutta ilo siitä vielä puuttuu täysin, koska mukanahan on aina kouluttaja, jota Lemmy karttaa viimeiseen asti.

Mutta tuo A-este - HuhHuh!!! Esteen korkein kohta oli niin korkealla, että sain kurkottaa nameja Lemmylle, jotta olisin ylettänyt. Lemmyä pelotti jo se kun muut tekivät ja este kolisi HIRVEÄSTI... Kouluttaja on tosi ihana ja pyysi muut poistumaan hallista, jotta saimme tehdä estettä näin ekaa kertaa ihan rauhassa. Nameilla lähdettiin liikenteeseen, eli houkuttelin Lemmyn nameilla estellee - kouluttaja ohjasi koiraa hihnalla etenemään suorassa ja piti peffasta kiinni estäen liukumisen taakse päin. Ja niin se Lemmy vain ekaa kertaa teki A-esteen!!! Teimme toisen kerran heti perään ja silloin minun piti jo yrittää hidastaa koiran alastuloa, kun näytti, että laittaa juoksuksi... Voi nenä, että minä olin ylpeä... Minä itse olin satavarma, että me ei koskaan saada tehtyä (edes näin avutettuna) A-estettä ja seuraava mitä suuresti epäilen on kiikku... No se kokeillaan kuulema ensi torstaina.

A-este (agility-säännöissä oli korkeutena 170 cm - huhhuh!!!)
(kuva: estekalusteet.fi)

Perjantaina pidettiinkin sitten ukkosta kotosalla. Haaveena olisi tämän viikonlopun aikana päästä Lemmyn kanssa vielä jonnekin rannalle kokeilemaan vesinoutoa damilla. Toivotaan, että ukkoset pysyvät loitolla, niin päästäisiin vesileikkien pariin : )

Joo... kyllä ne muut rentoutuu, mutta Lemmyn täytyy vahtia helteistä huolimatta...