maanantai 25. joulukuuta 2017

Rauhallista Joulunaikaa!

No huomenta!

Takana ihana aattopäivä - vähän joulukoristeiden laittelua ja viime hetken joulukuvauksia koirapoikien kanssa:


Uskomatonta mikä voima pienillä kinkunpaloilla onkaan - kumpainenkin malttoi pysähtyä hetkeksi kuvattavaksi ja kuvausrekvisiitaksi kaapin päältä otettu pehmoporokin jäi täysin vaille huomiota. Kuvaussession ja kinkun loppumisten myötä Lemmy-herra kyllä antoi porolle kunnon ravistelu-kyydit, mutta onneksi ehdin väliin ajoissa ja poro sai jatkaa elämäänsä vielä seuraavaankin jouluun.

Mutta: ihanaa Joulun aikaa

Meillä täällä vielä nukuskellaan aamulenkin ja aamupalan jäljiltä, mutta varmaan kohta taas riennämme kohti uuden päivän seikkailuja 😁

lauantai 23. joulukuuta 2017

23/12/2017: Lemmy 8-vuotta!

Minun kultapoikani Lemmy Anselmi tänään kahdeksan vuotta


Vähän käytiin kuvailemassa jo aamupäivällä päivänsankaria - aivan mahtava tuuli ja lumipyry, mitkä eivät näissä kuvissa kuitenkaan valitettavasti näy.


Iltapäivän puolella vielä uusittiin lenkki koko konkkaronkan voimalla, eli Hissukin pääsi mukaan. Taas kerran olin onnesta soikena, kun minulla on käynyt tällainen tuuri näiden kamusteni kanssa: myräkkä ei olisi voinut vähempää karvakavereitani haitata - hirveä säpinä ja ilo päällä koko lenkin ajan 😁 - aivan mahtavaa!

 Virallinen synttärikuva otettiin illansuussa ja juhlaväki kerääntyi kakkujen ääreen...

 Onnittelut myös muille ihanille sisaruksille ympäri Suomea!


lauantai 16. joulukuuta 2017

16/12/2017: Ulvova treenaaja ja muita klassikoita

No moi!

Latua, komisario Lemmy
Meillä on lunta - ja ihan hurjasti. Tänään ollaan koirapoikien kanssa käyty pari lenkkiä availemassa polkuja ja minun reiteni huutelevat hoosiannaa vieläkin...

Päivälenkillä Lemmy vei letkaa mennessään ja Hissu seurasi jäljessä, joten minulle oli mukava hiukan aurattu polku mitä tarpoa menemään. Iltalenkki tehtiinkin sitten jo otsalampun valossa ja koirapojat antoivat suosiolla ensimmäisenä tarpomisen minun tehtäväkseni.
Sen verran kuitenkin mukavuudenhaluinen Lemmykin on, että ei voinut millään käsittää miksei vasta moottorikelkalla avattua latua olisi saanut tepsutella, vaan piti seurata emäntää ladun vierttä kulkevaa nuoskalumista polkua pitkin 😐 - no, seurasi kumminkin...

Ylpeys ja ennakkoluulo
Joulukuu näyttäsi muodostuvan huoltokuukaudeksikin: viime perjantaina Hissu kävi hammasputsauksessa, maanantaina Lemmy hierojalla ja ensi maanantaina vielä käydään rokotuksilla + Hissun kilpparikontrollissa.
Lemmy nautti hieronnasta täysillä. Oikea puoli juntturassa ilmeisesti pihassa joka lenkin päätteeksi tehtävistä päättömistä pyrähdyksistä. Axaa tai ei, kyllä se kotikoirakin huoltoa tarvitsee, jos pää vie kovempaa kuin mitä kroppa kestäisi - ainakin Lemmyn tapauksessa.
Hissulla ei kauaa hampilassa mennyt, mutta sen jälkiseuraamuksena kulta sitten itkeskelikin koko illan ja vielä yli puolenyön. Minä olin huolesta soikeana ja manasin, kun meillä ei ole ikinä pojille mitään kipulääkettä varalla. Hissu söi kyllä illan antaumuksella jo luitakin, eikä kipuloinut lainkaan, joten nyt epäilen, että itkuisuus tuli ainoastaan huonosta olosta nukutusaineen haihtuessa kehosta.

Ulvova treenaaja, eli Hissu
HiippuHii, huutava Hissukka aiheuttaa minulle päänvaivaa. Axakentiltä tuttu haukkuminen tahtoo olla meillä seurana nyt jo rallytreeneissäkin. Pienikin epätarkka ohjaus tai liika innostaminen saa jätkän ulvomaan (lue: haukkumaan) kovaa ja korkealta ja tätä haukkua ei sitten ihan pienellä saadakaan loppumaan. Viime torstain rallytreenissä vitsailinkin, että minun pitäisi varmaan ennen normaali valkkaa käydä tekemässä varjo-valkka, jossa antaisin pojan huutaa, rällätellä ja väsyttää itsensä uuvuksiin, jotta varsinaisessa valkassa jaksettaisiin keskittyä.

Koiraurheilija nimeltä Hissu
Ai niin, käytiin me joulukuun ekana viikonloppuna Hissun kanssa pyörähtämässä viimeisen kerran tänä vuonna JATtilan axakisoissa. Tuloksilla ei kehuta ja menokin takkusi melkoisesti, mutta kahvi oli hyvää ja ainahan se on mahtavaa kun vain Hissun kanssa radalle pääsee. Onnea oli myös, että pakkasta oli tuskin lainkaan ja lämmittelyt sujuivat hienosti.
Sunnuntaina käytiin axan kuukausivalkassa - kaksi tuntia aikaa eli ihanasti pari tosi pitkää treenipätkää. Ensimmäinen pätkä meni taas enemmän ja vähemmän emäntää komentaissa, mutta toisella pätkällä poika oli jo niin väsynyt huutamiseen, että keskittymistä löytyi hienosti.

Puhdistus
On se upeeta, kun on näin monikäyttöiset koirat: lunta tuli tosiaan melkoisesti - onneksi on tällainen kätevä puutarha-apu eli espanjanlumikompostorietsivä koira. Tässä ei ollut mitään tekemistä sillä, että ilmeisesti kompostori ei ole vielä vaipunut talviunille houkuttelevine tuoksuineen, kompostori putsattiin innolla silmäripsissä roikkuvasta lumesta huolimatta...


























Mutta nyt taas tsau - takaisin klassikoiden pariin!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

29/11/2017: Avoinna avoimelle - Hissun korkkaus

No moi!

Mitäs me?! Ollaan lomailtu, kotoiltu, treenailtu ja availtu uusia ovia koiraharrastusrintamalla 😆

Marraskuu on ollut yhtä tihkusadetta ja lumen "tapaisesta" ollaan saatu nauttia vain parina hassuna päivänä. Yksittäisten lomapäivien ja kotoilun hyvänä sivutuotteena kuitenkin sain aikaiseksi Lemmylle villapaidan, joten on näistä harmaista sateisista illoista ollut jotakin iloa ja hyötyäkin...


























Jos vain lumiset päivät ovat sattuneet viikonlopulle olen ottanut kameran retkiseuraksi ja ikuistanut joulukorttimaisemia kera karvaisten kavereitteni..




























Viimeiset viisi viikkoa on yhä treenailtu ahkeraan keittiössä seisomista Hissun kanssa ja ehkä se ihan pikkaisen alkaakin sieltä löytyä - käsiapuja tosin vielä kaivataan. Kaksi viikkoa sitten veimme ensi kertaa seisomisen sitten rallyradanpätkällekin, mutta sielläpä se ei sitten enää onnistunutkaan. Kaksi viimeistä viikkoa Hissu onkin sitten viettänyt iltahetkiä minun sivullani milloin seisoen, istuen tai maahan mennen. Viime torstaina viikkoradalla sitten jo onnistuikin melkoisen hyvin sivulla seisominen ja poika kesti jo paikallaan sen hetken, että ehdin kiertää kamuseni. Kylläpä hymyilytti! Rallyn viikkotreeneissä Lemmy-kulta onkin joutunut sitten paitsioon, kun olen paahtanut kaiken mahdollisen treeniajan Hissun kanssa - ainut mihinkä Lemmyn olen kelpuuttanut on käytösruututreenit - Lemmyn ilmeet ovat kyllä olleet ikuistamisen arvoiset: ensin täytyy radan reunalla odottaa 40 minuuttia ja sitten ainut mitä siitä kostuu on kolmen minuutin kökötys emännän rinnalla ilman palkkaa... 😡 No, tällä viikolla palataan normaaliin ja Lemmykin pääsee taas vähän kentälle pyörähtelemään kanssani.

Lauantaina käytiin kisarintamalla korkkaamassa Hissun kanssa rallyn avoin luokka ja rimaa hipovin tuloksin 71/100. Mutta kyllä siellä kisakirjassa nyt ensimmäinen tulos on - nyt vain minun pitäisi miehistyä ja unohtaa kauheuksien rata suunnaten nokkani seuraavia kisoja ja parempia tuloksia.
Kisa oli AIVAN kauhea! Jännitin ihan sikana. Spiraalissa Hissu jäi kolme askelta minusta jälkeen ja koko loppurata oli minulle yhtä taistelua. Onneksi jännitykseni ei Hissuun tarttunut ja jo viidennen kyltin kohdalla alkoivat iloiset pupuhypyt (joista ei muuten miinuksia tullut!!!) ja kaveri nautti menostaan. Kaksi kylttiä suoritin väärin jännityksessäni ja spiraalista tuli miikkoja huonosta yhteistyöstä.
Onneksi isäntä tarjosi radan jälkeen hyvät mokkapalakahvit, joten kaiken kaikkiaan ihan plussan puolelle mentiin. Ai niin - ja radalla ei muuten ollut sitä SEISOMISTA, jota jännitin etukäteen - mutta näköjään minä osaan mokailla ihan mukavasti jo muillakin kylteillä, joten vaikka seisominen saadaankin kuntoon ei jännitys tästä lajista lopu... 😝

Tänään nautiskellaankin taas lomapäivästä ja suunnataan ihan kohta koirapoikien kanssa iltapäivälenkille metsään...

Palataan, tsau!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

22/10/2017: Villoja siellä, villoja täällä...

No huomenta!

Toissa yönä oli satanut ensi lumi maahan. No tokihan puhuimme kolmesta millistä, mutta ensi lumi kuitenkin. Minä olin onnesta soikeana kymmenen tuntia: aamulenkki ehdittiin käydä vielä samoilemassa lumisia sammalmättäitä väistellen, mutta iltapäivällä kaikki lumen tapainenkin oli sulanut pois. Odotus siis jatkuu!

Tilasin Hissulle synttärilahjaksi mittojen mukaan neulotun villapaidan. Valitettavasti ei ihan synttäriksi ehtinyt, mutta nyt viikolla päästiin jo ensi sovitusta kuvailemaan...


























Eipä voisi paljon söpömpää paitaa söpölle ukolle olla!

Tämä viikko meni myös päivittäin pähkäillessä, että vieläköhän sitä uskaltautuisi trimmeriin tarttua? Turkit ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja Hissullakin hännän tyvikohta oli jo yhtä huopaantunutta laattaa, jonka ajattelin jo kohta kiristävän ihoa. Eilen laitoin trimmerin laulamaan ja nahkarotat tekivät paluun jo kolmannen kerran tänä vuonna:

 Aamulenkki supistui kymmeneen minuuttiin, josta yksi minuutti käytettiin emännälle poseeraamiseen: kummatkin kylmästä täristen... Lemmy vihjailee nostetulla tassulla, että olisi aika nostaa kytkintä...


























Hissu jaksoi urheasti tasapainoilla kannollakin, kun tarpeeksi houkuttelin...

Lemmy lähti jolkottelemaan välittömästi kiireellä kotia kohti, kun erehdyin sanomaan, että kai meidän tästä olisi kotiin lähdettävä, kun olette niin kylmäisiä...
Jos rakastaa lyhykäisiä metsäretkiä on minulla siihen nyt oivalliset kaverit valmiina, mutta onneksi jossakin päin taloa on kassillinen talvitakkeja ja mantteleita, joten pieni toivo vielä elää, että kaverit suostuvat pidemmillekin lenkeille ennen turkin kasvamista 😁

Eli lunta ja turkin kasvamista odotellen, Tsau!

lauantai 14. lokakuuta 2017

14/10/2017: Merkkailua

Iltaa!

En ole koskaan kannattanut yhtäkään joukkuetta, eikä urheilun seuraaminen ole muutenkaan kuulunut ikuna intohimoihini, mutta kun se joku kolahtaa, miksei sitä sitten julkisesti tunnustaisi?

Poikien uusi liikkuva pesä (lue:auto) on nyt sitten merkattu rakkaudella ja huudellaan kovaa ja korkealta, kuinka arvokasta lastia on kyydissä:


























Etsintöihin meni tovi, mutta onneksi lopulta löytyi!

Ollaan me treenailtukin: viimeiset kaksi viikkoa harva se ilta keittiön lattialla seisomista... Miten niin yksinkertainen asia voi ollakin niin vaikeaa! Lemmyllä käsky on jo selvää pässin lihaa - kiitos seitsemän vuoden aikana puolen vuoden jaksoissa tehtävät tassupesut, jonka aikana aina jossakin vaiheessa olen käskyttänyt seisomaan. Hissukin kyllä osaa tassupesulla nousta seisomaan oikeaan aikaan, mutta nyt kun tämä käsky ollaan viety pois kylpyhuoneesta/vessasta, ei asia olekaan enää niin yksioikoinen. Nyt ollaan harjoiteltu kolme kuukautta putkeen, mutta ei vain onnistu - minun taidoissani on tässä suuri aukko. Torstaina päästiin pitkästä aikaa tekemään rallyssa ratatreeniä ja varsinkin siellä meidän seisonta-tasomme on sellaista, että avoluokan korkkauksesta on vielä turha haaveilla. Yritämme vielä pyristellä opin parissa seuraavat kaksi viikkoa, mutta sen olen jo päättänyt, että en aio maksaa kahtakymmentä euroa siitä ilosta, että vien kentälle mussukan, joka ei osaa käskyä! Viikko valkassa pääsimme onneksi tekemään puolenkymmentä toistoa ja parilla viimeisellä seisominen jo onnistui, mutta valitettavasti kisoissa me ei voida ottaa paljoa uusintoja 😕
Saas nähdä!

Tänään päästiin Hissun kanssa axankuukausivalkkaan. Voi tätä onnen päivää!
Torstaisen rallytokotreenin painepinni napsahti poikki jo heti neljän esteen jälkeen. Eihän me hyviä olla, mutta tekemisen meininki ja yhteinen tekemisen ilo saavat minut leijumaan pari senttiä maankamaran ylä puolella - elämä on ihanaa, kun pääsee vaan axaamaan! Viikkoharkoissa minua on vaivannut radan muistamattomuus, mutta tänään taas kun pääsimme viilettämään koko hallin pituista rataa, ei muistkikatkoja tullut ja muistamattomuuden painekin katosi sen siliän tien.

Ollaan me tehty muutakin kuin treenattu: nautittu sateen tauotessa metsälenkeistä, tuoksuteltu syksyä peltojen laitamilla ja välillä käyty tarpomassa lähisuon läpi ihanassa auringon paisteessa.


Iltalenkit on nyt jo taas aikaistettu kello kuuteen, jolloin otsalamppua ei ole vielä tarvittu. Voi kuinka toivonkaan, että talvi saapuisi pian ja pääsisimme talsimaan lenkkejä taas kuuraisessa ja sitä kautta valoisemmassa maastossa.

Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, toivossa on hyvä elää 😁
Leppoisaa lauantaita!






maanantai 2. lokakuuta 2017

2/10/2017: Hiski 7-vuotta!!!

Voihan nenä - minun Hiski Hermanini täytti tänään seitsemän vuotta!

Käytiin vähän kuvailemassa ukkoa vesikoiramaiseen tapaan rannalla...




Ja illalla vielä tehtiin tuplakakut ja kuvailtiin lisää...

Ja juhlavieras veli-Lemmykin pääsi kuviin ja tunnelmiin...




























Ei kai sitä voi sanoa muuta kuin: ONNEA HISKI ♥♥♥

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

1/10/2017: Jälkipoltetta

No Huomenta!



Minä ihan unohdin - ollaan me käyty jäljelläkin 😃

Viimeksi talsin Lemmylle puolen kilometrin jäljen ja Hissulle 300 metriä - purkkeja kummallekin puolenkymmentä.

Vaikka jotenkin luulisi, että tämä jäljellä käynti olisi sellaista kesäistä hommaa, niin minulla ainakin jälkipolte on pahimmillaan aina keväisin ja syksyisin. Ja nyt kun olen saanut tekniikan avuksi on talsitun jäljen minuuttiaika muuttunut SportTrackerin avulla metreiksi.

Hissu on kyllä kehittynyt valtavasti tässä parin vuoden aikana: minulta apujen pyytäminen on jäänyt kokonaan pois ja hiekkateidenkin ylittämiset sujuvat leikiten.


Niin harvakseltaan kuitenkin jäljellä on käyty, että purkkeja ei vielä merkata oma aloitteisesti istumalla - kaavitaan ja katsellaan silmiin.

Lemmy pääsi jäljelle isännän kanssa...


... ja minä jäin heikeana katselmaan perään. Hienosti oli taas mennyt, vaikka metsässä tehdyt hakkuutyöt ovatkin lisänneet vaikeuskerrointa jäljenkin tekemiseen: osan jäljestä jouduin talsimaan tämän samaisen hiekkatien reunaa pitkin, kun sain käveltyä itseni sumppuun kaadettujen puiden kantojen ja oksakasojen väliin.

On tää ihanaa - mennään pian uudestaan!

lauantai 9. syyskuuta 2017

9/9/2017: Hyvästit kesälle

No moi!

Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mikä elokuu?! Elokuu oli ja meni ja tännekään ei tullut sepusteltua mitään 😕 Kyllä me ihan hengissä oltiin ja touhuttiin kaikenmoista, mutta blogiloma valitettavasti venyi seitsemän viikon mittaiseksi... mutta mukavaa meillä on ollut, kesäkelien puuttumisesta huolimatta... Nyt voi vaan todeta, että syksy saa...



TOKO-kärpäsen pureman takia tai ansiosta käytiin heinäkuussa pyörähtämässä parissa toko-treeneissä: Hankasalmella heinäkussa: Lemmyn kanssa paikkamakuuta ja Hissun kanssa jäävejä.
Ja omalla hallilla kamusten kanssa pariin otteeseen.
Ihanahan se oli päästä omiensa kanssa tekemään, mutta kyllä sitä on ihana seurata muidenkin tekemisiä!

AXA-KISAtkin ovat pyörineet mukavasti koko kesän ohjelmistossa: PopDogin kisoista saatiin eka NOLLA hyppyradalta ja niitä axaratojen nollia käytiin metsästämässä pariinkiin otteeseen JATtilassa, kylläkin ilman nollatulosta. Kisaillat ollaankin sitten istuttu nenä kiinni näytössä ja katseltu kisavideoita: itsekehu haisee, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä miltä pitää!!! Ihanneajan ylitysten kanssa ollaan painittu kisauran alusta alkaen (lue: viime marraskuusta 😁), mutta nyt jo pari kertaa ollaan ihanneaikaankin päästy! Rohkeampia irtoamisia vaan, niin kyllä me onnistutaan. Kisajännitys on karissut täysin pois ja nyt pääsenkin sitten nautiskelemaan vain erilaisten ratojen imusta ihan täysillä Hissun kanssa Elämä on kyllä ihanaa!

RALLYTOKOssa ollaan edelleen Hissun kanssa vältelty kisoja ja möllikäisiä, käyty vain kerran viikossa valkassa. Aina kuin vain on ollut mahdollista, olen tehnyt Lemmyn kanssa treenit ja Hissun vienyt kentälle vain silloin, kun aiheena on ollut joku mikä minua ahdistaa: kaikki käytösruutu ja seisonta treenit olen tehnyt Hissun kanssa ja kaiken muun Lemmyn kanssa.
Ollaan me vähän täällä kotonakin treenailtu ja pariin otteeseen (sateen tauotessa) käyty ihan omassa pihassakin seuruuta harjoittelemassa. Hissun kanssa agendana on ollut koko kesän se seisominen. Se kun saadaan sujumaan, niin edessä onkin varmaan tähän asti suurin haaste eli opettaa kummatkin pojat oikealla puolella seuruuseen! Viime torstaina ensimmäistä kertaa valkassa sitä kokeiltiin ja kyllä kummatkin karvaiset lapseni olivat ihan HUKASSA! Haasteet eivät siis lopu...

Kotosalla ollaan käyskennelty metsissä ja bongattu taas kerran HerraKarhusen läjä vajaan kilometrin päästä kotoa... Koirapojat eivät tälläkään kertaa läjään mitenkään reagoineet, mikä yhä ihmetyttää ja kummastuttaa minua. Isännän valtuutinkin nyt etsimään minulle lenkkien vakiovarusteeksi jonkinmoisen torven siltä varalta, että HerraKarhuseen tuolla lenkeillä törmäämme. Petotestiinkin poikien vienti vähän viehättäisi, mutta jotenkin vaan mietin, että onkohan siinä nyt sitten kuitenkaan mitään järkeä: kuollut elukka ei ehkä kuitenkaan ääni- ja tuoksumaailmaltaan ole sitä mitä oikea elävä karhunen?! Ehkä sitten kuitenkin jätämme petotestit väliin ja toivomme, että säästymme niiltä oikeassakin elämässä...





























Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa elokuun "helteiltä" - rakkaalla pelolla rakkaat kököttämässä...

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin: Tsau!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

24/7/2017: Virtaa, Kisaa ja treenilöisiä - Hissun kanssa

No moi!

Joo - loma jatkuu 😃

Viime viikolla olikin vähän hiljaisempaa treeni- ja kisarintamalla - suurin osa ajasta ollaan istuksittu talonrappusilla ja odotettu sateen loppumista. Heinäkuu on ollut muuten ihan mahtava kuukausi Hissun kanssa harrastusten suhteen:

VIRTAA:
Heinäkuun ekana viikonloppuna Virran Raunon agiopissa oman hallin ulkokentällä. Hissu vetäisi lämmittelyssä nollat SM-tasoisella radalla - minä olin niin hämmennykissä, että en tahtonut saada sanaa suustani! Mukavasti taas ne kipukohdat radalta kuitenkin taas löytyivät, vaikka eka vetäisy menikin upeasti: vauhtia, vauhtia ja ajoitukset kohdille, niin hyvää tulee - oli tämän valkan opetus.

KISAA:
Heinäkuun ekana maanantaina kotikentällä yksi axarata ja yksi hyppyrata: kummatkin radat profiililtaan ihanan selkeät ja soljuvat - olipa upeaa!
Axaradalta ihan eka nollatulos, mutta yliaika toi miikkoja. Hyppyradalta hylky pujottelusta (mitä en lainkaan huomannut ohjatessa) ja viimeinen hyppyesteen Hissu kiersi. Videotuomaroinnista täällä kotona huomiona myös se, että ihanneaika olisi ylittynyt myös tällä radalla - vaikka viiletin niin kovaa kuin näistä kintuista lähti!
Kummallakin radalla sekuntteja vie Hissun hidas pujottelu, joten siinä harjoittelusarkaa.

Heinäkuun puolessa välissä - mukavasti potkua alkavaan lomaan - JATtilassa axaa taas kahden radan verran - ensin hyppyrata ja perään axarata. Taas ihanan selkeät radat!
Aloitus hyppyradalla - yhden esteen väistö ja väärältä puolelta hyppääminen (taas se muurin pentele) - kotona videotuomaroinnissa todettua, että ihanneaika ylittyi.
Jatkoa axaradalla: kontaktit kusi, upea keinu, mutta taas ihanneajan ylitys!
Mutta ihanaa oli!!! 

TREENILÖISIÄ:
Axan viikkotreenit ovat jatkuneet koko heinäkuun ilman taukoja - mikä kyllä meille sopii vallan mainiosti. Viikkotreeneissä on ollut johtoajatuksena vauhdin lisääminen, radan suorittaminen kisamaisesti ja Hissun vaatihaukkujen minimointi sillä, että mennään eikä vikistä.
Kisamaiset treenit ovat tuoneet yllätyksiäkin: Hissun lämmittelystä olen aina pitänyt huolen, mutta nyt 30 esteen rataa vetäessä ongelmaksi onkin muodostunut minun hyytymiseni. Viimeiset viisi estettä mennään etanavauhtia, kun maitohapot huutaa reisissä lopettamaan. Olenkin tänä kesänä joutunut ottamaan listalle entistä paremmin nyt myös oman kropan lämmittelyn: käydään Hissun kanssa parinkymmenen minuutin lämmittelylenkki, johon nyt olen lisännyt paluumatkalle kunnon spurtteja itselleni. Kisoihin lämmittelyt ovatkin nyt onnistuneet TÄYDELLISESTI, mutta vieläkin viikkotreeneihin lämmitellessä (ulkolämpötilan jäädesssä alle kahdenkymmenen asteen) spurttini eivät riitä! Harjoittelu ja hienosäätö jatkuu!
Kotipihassa ollaan Hissun kanssa harjoiteltu irtoamista parin hyppyesteen kera ja olen joutunut toteamaan, että kyllähän se kakara irtoaa, kunhan vain palkka on oikea eli hurjanpuoleista vetoleikkiä jokaisen suorituksen jälkeen. Olisiko nyt aika unohtaakin namitukset ja siirtyä palkkauksessa leikkiin?!
Rallittelutreenit kotioloissa ovat olleet tauolla koko heinäkuun. Viikkotreeneissä ollaan kyllä käyty, mutta kesätauko kestää nyt pari viikkoa. Lemmy kärsii suurista keskittymisvaikeuksista harkoissa, joten olen sitten vetänyt nämäkin treenit lähestulkoon vain Hissun kanssa. Ollaan päästy tekemään joka treenissä lyhykäistä radan pätkää ja ihanasti Hissun kanssa treenaamaan käytösruutua varten. Luulen, että elokuun kotikisat ovat vielä liian aikaisin Hissun ja minun avoimen kisailun aloittamista varten!
Torstai-iltana pääsin kamusten kanssa kotihallille tokoilemaankin omien treenien muodossa - olipa vänkää! Meille kyllä treeneihin väkisinkin tunki mukaan vähän rallitteluakin hypyn ja käytösruudun muodossa. Lopuksi pääsin muistuttelemaan pojille vähän ruudun tekemisen iloa. Iloa se oli myös emännälle: eivät olleet unohtaneet vieläkään kahden vuoden tauon jälkeen mistä oli kyse 😏

TREENITTÖMYYTTÄkin ollaan siis harrastettu - heti nurmikon vähän kuivahdettua ollaan oltu ihan pihalla - sopivasti palloleikkejä, pihan nuuskuttelua, auringossa makoilua ja välillä metsälenkkejä = ihan paraste perropojan elämää!
Eilen sateen tauottua pihassa oli ihana valo: aurinko paistoi ohuen pilvikerroksen läpi ja minun oli pakko viedä kamerakin päiväkävelylle pihaan, kyllä kannatti!

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan astialle taas pian!
TSAU!







Lemmy ja uusi lelu: Alli Gaattori

tiistai 18. heinäkuuta 2017

18/7/2017: LOMALLA!!!

No huomenta!

Me ollaan lomalla 😊 Viisi viikkoa ja kolme päivää karvakamusten kanssa yhdessä 24/7 - onpa mainiota! Perjantaina eka lomapäivä ja oli pakko fiilistellä selfie-kuvilla, jotka eivät ihan onnistuneet...



  Enkä voi paljon kehuskella, että pojatkaan olisivat olleet kuvaustuulella...




Touko- ja kesäkuussa olisi ollut tarjolla vaikka mitä ja vaikka missä minun ja Hissun päänmenoksi koiraurheilurintamalla, mutta inspis on ollut jotekin kateissa - töistä tultua on mielummin tullut kotiin ja lähtenyt leppuuttamaan mieltä ja kroppaa metsälenkeille. Pari ihan oikeata juoksulenkin tapaistakin olen käynyt spurttaamassa: ensin Hissun kanssa ihan oikeilla "välineillä" eli vyöllä ja joustohihnalla ja toisen kerran extempore kummankin kamusen kanssa, kun vaan alkoi juoksettaa kesken normi lenkin. Hienosti Hissu hokasi jo puolen kilometrin jälkeen, että tarkoitus oli, että Hissu vei ja emäntä vikisi! Toisella kertaa pojat olivatkin sitten minulla irti, paitsi tietysti paluumatkalla läheisen omakotialueen läpi. Lemmystäkin löytyy kummasti virtasta kun juoksuun ei pakoketa vermeissä, vaan saa juosta vapaana. Emäntään kyllä kohdistetaan tasaisin väliajoin taklauksia ja roikutaan hampailla käsivarressa, mutta nämä yritykset sitten topataan hienovaraisesti heti alkuunsa - kuitenkaan karvakasaa masentamatta 😀

Tällaista tällä kertaa - palataan astialle vähän myöhemmin ruotimaan meidän kisa- ja treenikesää!

Tsau, näihin kesäisiin kuviin lopetellen...



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ihanaa Juhannusta 2017!

Ihana Juhannus!






Täytyy myöntää, että juhannuskuvien ottaminen ajoittui sunnuntaille, mutta eikös me nyt vielä eletä henkisesti Juhannuksen jälkeistä aikaa?!

Ollaan kotosteltu kolme päivää, joista suurin osa sadetta sisällä pidellen... Eipä ole haitannut, kyllä ne poutapäivätkin vielä tänne saapuvat.
Poutaisina hetkinä pojat ovat kuitenkin mukavasti päässeet päästelemään höyryjä omaan pihaan...



























Isäntä kävi eilen Lemmyn kanssa lenkillä ja teki huolestuttavan löydän: joku isompi kaveri oli käynyt meidän kotitiellä kakilla... 😐

Nyt ollaankin arvuuteltu hirven ja karhun väliltä - ja minä olen päättänyt, että kyseessä on hirvi. Toukokuussa meidän lenkkipoluilla tallustellut karhu oli turvallisesti tien toisella puolella, mutta ajatus siitä, että herra-karhunen saattaa tulla tepastelemaan ihan omaan pihaan ei oikein houkuta.

Nyt minä kuitenkin poistun takavasemmalle iltakahvin keittoon!

Palataan!