lauantai 23. helmikuuta 2013

23/2/2013: Back to basic: arkitokoilua - kauniisti hihnassa

Olipa taas mukava lauantai: pari metsälenkkiä koiruleiden kanssa ja kotoilua TÄYSILLÄ ☺

Torstain agility-treenit peruutettiin: Polleparkin maneesi julistettiin käyttökieltoon. Toissa viikkoisen Laukaan ratsastuskoulun maneesin katon romahdettua alkoivat systemaattisesti käymään läpi samanlailla rakennettuja halleja ja ilmeisesti meidän treenipaikalta on löytynyt jotakin huolestuttavaa. Maneesin katon romahduksen ja tämän viikon välillähän ehdimme käydä yhdet treenit vetämässä, mutta nyt sitten näyttäisi olevan taas kurssin jatko auki. Huokaus!

Mutta ei se mitään, ollaan nyt Hissun kanssa aloitettu itseksemme ihan alusta oma arkitokokurssimme, jonka aiheena on nyt jo pari viikkoa ollut "kauniisti hihnassa". Hissuhan on aina valmis kaikkeen acsoniin eikä todellakaan vähiten siihen, että lähdetään lenkille. Nyt kun ohittamiset ovat alkaneet jo sujua melko hyvin (eli noin puolet jo onnistuu kiitettävästi) ollan palattu ihan alkuun ja alettu harjoitella kahteen pekkaan pörriäisen innon karsimista sille asteelle, että emäntää ei enää vedellä into piukeana perässä kevyenliikenteen väylillä. Olen lähes poikkeuksetta käynyt poikien kanssa iltalenkit erikseen, joten olemme päässeet harjoittelemaan Hissun kanssa vetämättömyyttä tosi hyvin. Kaulapannassa kuljettaessa harjoittelu ei ole ihan sujunut, vaan koira unohtaa parissa minuutissa, että käskyn "sivulla" tarkoitus olisi kulkea emännän polven vieressä eikä puolimetriä emännän edellä.
Keskiviikko iltana puin poikkeuksellisesti Hissulle valjaat, itselleni asenteen, että lenkin tarkoitus ei ole taas olla euroopan nopein kävelijä ja varasin aikaa, että voimme kiireettä tehdä pidemmänkin lenkin.
Ensimmäiset pari sataa metriä koira veti innokkaasti, mutta sitten tiputinkin vauhtini tosi hitaaksi - höpöttelin "ei meillä ole mihinkään kiire" ja "rauhallisesti" ja yhtäkkiä Hissu tuntui tajuavan mitä kummaa se emäntä oikein tarkoittaa... Hienoa!
Minusta tuntuu, että jättiharppauksemme tässä edistymisessä kuuluu kuitenkin valjaille eikä emännälle: vapaana kuljettaessahan Hissu osaa tosi hienosti kulkea vierellä seuraten ja hakeutuu jopa luonnostaan viereeni. Luulen, että valjailla lenkkeillessämme ja hihnan ollessa tosi löysällä koiralle tulee se sama olo kuin vapaana kulkiessa, joten innostus ei nouse niin korkealle, että koiran aivot alkavat käskyttää tulen palavaa kiirettä. Ei mitään väliä mistä tämä johtuu, mutta emäntä nauttii suunnattomasti näistä uusista lenkeistä.
Ensi viikolla kuitenkin vielä palaamme lenkkeilemään kaulapannalla ja tsekkaamme, että onko taika tosiaan valjaissa vai hoksasiko Hissu vain nyt asian.

Lauantaista lekottelua: metsälenkki takana ja masu täynnä maistuvia aamiaisraksuja - mikäs tässä on ollessa...


Mukavaa viikonloppua
- jännässä odotellaan ensi viikon tuomiota maneesin käytöstä!




maanantai 18. helmikuuta 2013

Aikakirjamerkintä: BLOGI 2-vuotta 18.2.2013

Niinhän siinä on päässyt käymään, että helmikuun 2011 pakkaset olivat ja menivät, mutta vielä vaan se veri vetää tänne Lemmikeistä kirjoittelemaan...

Huimaa - kaksi vuotta vierähtänyt tosi nopeasti ja ikuna en olisi uskonut, että näin kauan sepustuksia tulisi tehtyä. Onneksi tämä meno huimaa ainoastaan emäntää itseään...


 ... Lemmy sen sijaan päätti päivälenkillä kokeilla omia rajojaan.

Tarkoituksenani oli juhlistaa tätä oikein kunnon kakkukahveilla ja ihanilla kuvilla kermakakusta kera kahden kynttilän, mutta niinhän siinä kävi, että töistä kotiin koirapoikien luokse oli sen verran kiirus, että kakku jäi ostamatta - mutta jos juttua vielä vuodeksi riittää, niin sitten lupaan koristaa 18.2.2014 päivän sepustukset hurmaavilla kermakakku kuvilla.

4727 vierailua - eli ilmeisesti tänne on eksynyt muitakin kuin meidän oma väki sepustuksia lukemaan ☺

Mukavaa, jos käyt toistekin!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

17/2/2013: Miun mailla ja vähän muidenkin

Niin kuin tuossa aiemmin jo kertoilin, olemme siirtyneet koirapoikien kanssa "vapaamatkustajiksi" aamulenkkimme ajaksi eli aamuinen korttelin kiertäminen hihnassa vaihdettiin "vapaaseen höntsäämiseen" hyödyntäen takametsässämme kiertävää polkua ja omin jaloin polkemaani jatkopolkua pitkin paikallisen jalkapallostadionin ympäri.
Monta viikkoa lenkit saatiinkin tehdä ihan kolmistaan, mutta nyt harmikseni takametsään on ilmestynyt RUUHKAA! Huolettomat aamulenkit ovat nyt vaihtuneet tarkkaan kellon tuijotteluun: klo 6.10 nuori rouvashenkilö kulkee snautserinsa kanssa takametsän läpi meiltä katsoen vasemmalta oikealle ja klo 7.20 vanhempi rouvashenkilö kulkee talonpäädystämme takametsän kautta Lemmy-stadionin läpi kera kävelysauvojen.  
Kello 6.10 rouvaan ja snautseriin olemme saaneet suoran kosketuksen kerran: Lemmy kävi räkyttämässä ja luultavasti säikäyttämässä hengiltä rouvan ja koiran yhtenä aamuna, jolloin pimeyttä oli sen verran, että näkyvyys ilman otsalamppua oli metrissä. Kohtaamisessa ainokainen otsalampulla varustautunut olin tietysti minä... Käskytin koirat taas odottamaan vierelleni hankeen ja jos rouvashenkilön yliluonnollisiin kykyihin olisi kuulunut katseella tappaminen, isäntä olisi löytänyt minut johonkin aikaan samana päivänä lyhistyneenä metsästä kätöset yhä koirapoikien hihnoista kiinni pitäen...
Kello 7.20 rouvan olen nähnyt kulkevan sauvojensa kera pihamme ohi puolen kymmentä kertaa, kun olen vasta järjestellyt koirapoikia jonoon takaoven eteen. Kaksi kertaa rouva on jo päässyt meidät yllättämään:
Ensimmäisellä kertaa huomasin jonkun seuraavan meitä polkua pitkin ja pakenin koirien kanssa jäädytetylle kentälle, mutta rouva seurasikin meitä sauvojensa kanssa. Otin koirat kiinni ja kiltisti (lue: hirveän haukkumisen kera) odotimme rouvan ohimenoa kentän reunalla.
Toisella kertaa koirapojat olivat jo juoksemassa metsästä kotiin päin kun rouva tuli talonpäädyssä heitä vastaan ja Lemmy ei voinut olla sanomatta, että rouva kulkee nyt muuten Lemmyn maitten läpi. Käskytyksellä koirat kyllä taas palasivat luokseni, mutta aikalailla hävetti tälläkin kertaa...

Hyvin tietoinen olen siitä, että lain vastaisestihan minä koiriani irti pidän ja "hallinnassa olevat koiratkin" ovat meidän tapauksessa vähän kyseenalainen juttu... Riippuu siitä saavatko "hallinnassa olevat koirat" räkyttää vai eivät...

"Miun maat" kun käsittää ainoastaan 10 * 10 metrisen takapihan olisi suuri houkutus vähän laajentaa reviiriään: olenkin jo herjalla puhunut, että voisinko minä aamulenkkien ajaksi pystyttää takametsään kyltit "YKSITYISALUE - LÄPIKULKU VAIN MAANOMISTAJAN LUVALLA". ☺

Miun mailla 17.2.2013 metsälenkiltä palanneina. Vain kyltti "ÄLÄ RUOKI ELÄIMIÄ TARHAUKSESSA" puuttuu






























Eli talon etsintä jatkunee yhä suuremmalla innolla...


perjantai 15. helmikuuta 2013

15/2/2013: Back to basic eli agia ja muisteloja

Niin sitä ollaan taas rämmitty yksi arkiviikko läpi ja nautiskellaan koirapoikien kanssa kolmestaan hämärtyvästä perjantai-illasta kotona.

Iltalenkkimme ovat aikaistuneet entisestään pitenevän päivännäön myötä. Joinakin päivinä olen ehtinyt töistä kotiin tosi ajoissa, joten ollaan ehditty käydä nauttimassa pimenevästä myöhäisiltapäivästä metsälenkeilläkin. Vaikka lunta tuntuu tulleen joka ainokainen päivä tällä viikolla ovat polut olleet yllättävän hyvässä kunnossa. Keskiviikkona seitsemän jälkeen käytiin Lemmyn kanssa privaattilenkki kahdestaan rakkaalla hakkuuaukullamme. Ympäröivän asutuksen valot valaisivat taivasta niin paljon, että aukulla olisi pärjännyt jo täysin ilman otsalamppuakin.
Se on siis vihdoinkin totta - KEVÄT

Torstaina päästiin Hissun kanssa agilityyn - JEE!!!
Minun itsevarmuuteni oli tosi huipussaan ja neljän hypyn, putken ja pussin rata vaikutti tosi helpolta ja kuivaharjotellessamme rataa, jopa hymyilinkin onnesta soikeana, että tosi hienoa lopettaa 10-viikon treenitauko on tällaiseen helppoon rataan...
Varmaan jo arvasittekin jatkon ☺ - Päästiin suorittamaan rata viidentenä koirakkona, joten odotteluaika ei ollut onneksi kovin pitkä. Hienosti meni kolme ensimmäistä hyppyä, mutta ohjatessani Hissua putkeen, koira katosi näköpiiristä siirtyessään omatoimisesti selkäni takaa oikealta vasemmalle puolelleni - toikkaroin sokkona eteenpäin. Tuurilla sain koiran putkeen ja jatkamaan matkaansa seuraavalle 3 hypyn sarjalle ja sitten taas suunnatessani viimeiselle esteelle eli pussille, koira katosi näköpiiristä- emäntä panikoi ja pysähtyi täysin ja harjoitus lopahti...
Kouluttajan kommentit: Hyppykäskyt liian myöhässä, koira kadoksissa
- eipä se nyt taas niin helppoa ollutkaan.
Ei muuta kuin uudestaan ja ensimmäisen yrityksen toisto - Hissu hyppi nyt jo esteet väärältä puolelta ja ehti käydä hyppäämässä yhden ylimääräisen esteenkin ennen putkeen menoa ja putken tehtyään mussu hyppi jo omatoimisesti kaikki mahdolliset esteet jotka tielle sattuivat. Emännän meno lopahti taas ennen pussille ehtimistä... eli ei muuta kuin bye-bye ja seuraavaan kertaan... Posket punotti ja harmitus oli melkoinen...
Onneksi päästiin harjoittelemaan omatoimisestikin jotakin:
* kolmen hypyn ja putken kera koiran ohjaamista hypyltä putkelle - tämä sitten jo menikin taas hyvin - onneksi...
* koiran ohjaamista renkaalta pujotteluun - Hissulla oli virtasta niin paljon, että ehti hyppiä renkaan rautakehikon ja renkaan ahtaasta välistä pariin otteeseen edes takaisin siinä vaiheessa, kun minä olin vasta rauhoittamassa koiraa suoritukseen. Maltilla sain koiran viimein oikealle aloituspaikalle renkaan taakse, hieno hyppy renkaan läpi ja pujottelukin meni joten kuten - tässäkin vauhtia oli niin turkasen paljon, että koira pujotteli harpaten samointein parinkin pujottelukepin ohi, mutta sitkeesti vaan palasin takaisin siihen kohtaan, joka vielä oltiin suoritettu virheettä ja aloitettiin alusta. Ainoastaan kerran onnistuttiin tekemään virheettä koko radan pätkä renkaasta pujotteluun ja takaisin. Mutta ei se mitään - Hissu oli onnesta soikeana, vaikka emäntä olikin sen mielestä taas niin kamalan hidas, että välillä sitä piti komentaa komeasti haukkumalla ☺
Joo - laitetaan  vaan kaikki 10-viikon tauon piikkiin... Minä olin ihan hukassa ja Hissu liekeissä - koirasta oli niin IHANAA päästä taas hyppimään ja tekemään jotain järkevää emännän kanssa.
Nyt sitten on vaan pakko jatkaa kotitreeneillä: harjoitella ihan alusta koiran ohjaaminen kummallekin sivulle ja treenata vauhdin hidastamista minun merkistäni - haasteita, haasteita...
Huomenna lauantaina olisi mahdollisuus päästä taas seuraamaan JATn hallille kisoja - yritän mahduttaa sen huomisen ohjelmaani - parempaa "vinkki ja virike" -tapahtumaa ei tälläiselle aloittelijalle olekaan kuin nämä kisat!

Tänään tuli täyteen kolme vuotta siitä kun Lemmy-kulta haettiin kasvattajalta. Kovasti aamulla Lemmyltä aamupalaverissa kyselin, että muistatko meidän hakumatkan ja sen kun syötiin yhdessä raksutikkuja auton takapenkillä koko tulomatka uuteen kotiin - kovasti koira katseli silmiin, mutta ihan varmaa muistikuvaa ei Lemmyllä enää ilmeisesti ollut ☺


Pikku-Lemmy helmikuu 2010

Tänään koukattiinkin sitten kaupan kautta kotiin ja kävin ostamassa pojille vähän extra-herkkuna kuivattua kalaa - jos tänä iltana sitten vähän herkuteltaisiin...

Nam!

torstai 7. helmikuuta 2013

7/2/2013: Iloa n. 23 kilon paloina...

Oli ihan pakko käydä täällä pikaisesti:

Tiesitteko, että onnea saa nykyään noin 23 kilon paloina?
En minäkään tiennyt vielä kolme vuotta sitten...




























Nyt tätä onnea on kuitenkin kertynyt jo kahden n. 23 kiloisen "pötkäleen" verran ☺

Valitettavasti näitä onnen ja ilon tunteita ei voi säilöä purkkeihin ja purnukoihin, mutta onneksi säännöllinen nauttiminen ei ole kielletty.

Nyt äkkiä töihin, jotta pääsee sitten äkkiä takaisin kotiinkin karvakamujen luokse...

perjantai 1. helmikuuta 2013

1/2/2012: Harmitusta: 9 viikon treenittömyys

Nyt kyllä harmittaa ja eilen harmitti vielä enemmän...


Eilen ulkolämpötila oli nollassa, emännän innostus ysissä ja Hissun innostus 10,5, kun suuntasimme taas kerran toiveikkaina Polleparkkiin agi-treeneihin. Parkkipaikalla kaksi autoa ja muuten koskematon lumipeite peitti koko maneesin pääsisäänkäynnin piha-alueen.
Ulkolämpötila nollassa, emännän mielentila + 120 astetta ja Hissun innostus laskevaa vitosta: ei taaskaan treenejä. Koirat autoon odottamaan ja vielä pikainen varmistus maneesin oven raosta: paikka täynnä hevosia... Harmituksesta puhisten tepastelin autolle, kun huomasin, että ilmeinen kohtalotoveri nousi autostaan ja käveleksi luokseni.
Jo liiankin tutun oloinen sananvaihto:
- Tuliko peruutus?
- Ei tullut
- Onkohan tekstiviesti tullut niin, etten ole huomannut?
- Ei ole tullut  
- Sanoivatko viime kerralla, että nyt ei olisi?
- Eivät sanoneet?
- Laitanko tekstiviestin?
- Laita ja sano, että mekin ollaan täällä taas Hissun kanssa oltu odottelemassa...

Ei siinä sitten muuta kuin ruokakaupan kautta kotiin ja laittamaan viestiä treenikaverille...
Aamulla olikin sitten jo tullut vastaus: olivat laittaneet koirakoululta viestin, että treenejä on siirretty puolituntia eteenpäin ratsastusharjoitusten venymisen takia... Me poistuttiin paikalta vartin yli - että silleen...
Millehän mustallelistalle meidät on oikein laitettu tai oikeammin ehkä, miltä punaiselta listalta (ne hyvät asikkaat) meidät on nyt pyyhitty yli?

Piti kaivaa oikein kalenteri esiin, jotta saa itsensä oikein kunnolla huokailemaan: Hissun ja minun edellisistä agilitytreeneistä on nyt kulunut yhdeksän viikkoa - KÄÄK!
Oliskohan aika alkaa miettiä treenien suhteen suunnitelma B:n käyttöön ottamista?
Pitäisi vain keksiä mikä se suunnitelma B voisi olla...

Alan jo olla vähän sitä mieltä, että nämä "pelkästään toivoa täynnä olevat torstait" ja turhat 20 kilometrin "perheajelut" voisivat vähitellen alkaa riittää...

Plääh!

Omatoimitreenejä kaiholla muistellen...