Eilen ulkolämpötila oli nollassa, emännän innostus ysissä ja Hissun innostus 10,5, kun suuntasimme taas kerran toiveikkaina Polleparkkiin agi-treeneihin. Parkkipaikalla kaksi autoa ja muuten koskematon lumipeite peitti koko maneesin pääsisäänkäynnin piha-alueen.
Ulkolämpötila nollassa, emännän mielentila + 120 astetta ja Hissun innostus laskevaa vitosta: ei taaskaan treenejä. Koirat autoon odottamaan ja vielä pikainen varmistus maneesin oven raosta: paikka täynnä hevosia... Harmituksesta puhisten tepastelin autolle, kun huomasin, että ilmeinen kohtalotoveri nousi autostaan ja käveleksi luokseni.
Jo liiankin tutun oloinen sananvaihto:
- Tuliko peruutus?
- Ei tullut
- Onkohan tekstiviesti tullut niin, etten ole huomannut?
- Ei ole tullut
- Sanoivatko viime kerralla, että nyt ei olisi?
- Eivät sanoneet?
- Laitanko tekstiviestin?
- Laita ja sano, että mekin ollaan täällä taas Hissun kanssa oltu odottelemassa...
Ei siinä sitten muuta kuin ruokakaupan kautta kotiin ja laittamaan viestiä treenikaverille...
Aamulla olikin sitten jo tullut vastaus: olivat laittaneet koirakoululta viestin, että treenejä on siirretty puolituntia eteenpäin ratsastusharjoitusten venymisen takia... Me poistuttiin paikalta vartin yli - että silleen...
Millehän mustallelistalle meidät on oikein laitettu tai oikeammin ehkä, miltä punaiselta listalta (ne hyvät asikkaat) meidät on nyt pyyhitty yli?
Piti kaivaa oikein kalenteri esiin, jotta saa itsensä oikein kunnolla huokailemaan: Hissun ja minun edellisistä agilitytreeneistä on nyt kulunut yhdeksän viikkoa - KÄÄK!
Oliskohan aika alkaa miettiä treenien suhteen suunnitelma B:n käyttöön ottamista?
Pitäisi vain keksiä mikä se suunnitelma B voisi olla...
Alan jo olla vähän sitä mieltä, että nämä "pelkästään toivoa täynnä olevat torstait" ja turhat 20 kilometrin "perheajelut" voisivat vähitellen alkaa riittää...
Plääh!
 |
| Omatoimitreenejä kaiholla muistellen... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti