Torstain agility-treenit peruutettiin: Polleparkin maneesi julistettiin käyttökieltoon. Toissa viikkoisen Laukaan ratsastuskoulun maneesin katon romahdettua alkoivat systemaattisesti käymään läpi samanlailla rakennettuja halleja ja ilmeisesti meidän treenipaikalta on löytynyt jotakin huolestuttavaa. Maneesin katon romahduksen ja tämän viikon välillähän ehdimme käydä yhdet treenit vetämässä, mutta nyt sitten näyttäisi olevan taas kurssin jatko auki. Huokaus!
Mutta ei se mitään, ollaan nyt Hissun kanssa aloitettu itseksemme ihan alusta oma arkitokokurssimme, jonka aiheena on nyt jo pari viikkoa ollut "kauniisti hihnassa". Hissuhan on aina valmis kaikkeen acsoniin eikä todellakaan vähiten siihen, että lähdetään lenkille. Nyt kun ohittamiset ovat alkaneet jo sujua melko hyvin (eli noin puolet jo onnistuu kiitettävästi) ollan palattu ihan alkuun ja alettu harjoitella kahteen pekkaan pörriäisen innon karsimista sille asteelle, että emäntää ei enää vedellä into piukeana perässä kevyenliikenteen väylillä. Olen lähes poikkeuksetta käynyt poikien kanssa iltalenkit erikseen, joten olemme päässeet harjoittelemaan Hissun kanssa vetämättömyyttä tosi hyvin. Kaulapannassa kuljettaessa harjoittelu ei ole ihan sujunut, vaan koira unohtaa parissa minuutissa, että käskyn "sivulla" tarkoitus olisi kulkea emännän polven vieressä eikä puolimetriä emännän edellä.
Keskiviikko iltana puin poikkeuksellisesti Hissulle valjaat, itselleni asenteen, että lenkin tarkoitus ei ole taas olla euroopan nopein kävelijä ja varasin aikaa, että voimme kiireettä tehdä pidemmänkin lenkin.
Ensimmäiset pari sataa metriä koira veti innokkaasti, mutta sitten tiputinkin vauhtini tosi hitaaksi - höpöttelin "ei meillä ole mihinkään kiire" ja "rauhallisesti" ja yhtäkkiä Hissu tuntui tajuavan mitä kummaa se emäntä oikein tarkoittaa... Hienoa!
Minusta tuntuu, että jättiharppauksemme tässä edistymisessä kuuluu kuitenkin valjaille eikä emännälle: vapaana kuljettaessahan Hissu osaa tosi hienosti kulkea vierellä seuraten ja hakeutuu jopa luonnostaan viereeni. Luulen, että valjailla lenkkeillessämme ja hihnan ollessa tosi löysällä koiralle tulee se sama olo kuin vapaana kulkiessa, joten innostus ei nouse niin korkealle, että koiran aivot alkavat käskyttää tulen palavaa kiirettä. Ei mitään väliä mistä tämä johtuu, mutta emäntä nauttii suunnattomasti näistä uusista lenkeistä.
Ensi viikolla kuitenkin vielä palaamme lenkkeilemään kaulapannalla ja tsekkaamme, että onko taika tosiaan valjaissa vai hoksasiko Hissu vain nyt asian.
 |
| Lauantaista lekottelua: metsälenkki takana ja masu täynnä maistuvia aamiaisraksuja - mikäs tässä on ollessa... |
Mukavaa viikonloppua
- jännässä odotellaan ensi viikon tuomiota maneesin käytöstä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti