sunnuntai 30. lokakuuta 2011

30/10/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 2.

Takana taas hektinen ☺ kouluviikko...

Tiistaina oltiin taas arkitottelevaisuudessa. Oli mukavaa!
Harjoiteltiin:
* luoksepäästävyyttä ja hienosti meni: Lemmyllähän tämä menee hienosti niin kauan kun vastassa on tuttu ihminen - Hiski katseli lähinnä vain muita koirakoita kouluttajan käydessä tervehtimässä. Seuraavalla kerralla varmaan sitten vaikeutuukin, kun käymme kukin toistemme koirien luona kääntymässä - eli Lemmyllä on paniikkia ilmassa, mutta Hiskistä en ole edes huolissani.
* odottamista istuen ja maaten: Lemmyllä on homma hanskassa - olemmehan harjoitelleet tätä jo yli vuoden. Isäntä näytti vaikeuttavan tätä jo sen verran, että käveli välillä Lemmyn ylikin - hyvin poika jaksoi odottaa.  Hiski tekee nyt jo tosi varmasti: maassa odottaessaan laskee leukansa jopa tassujen päälle ja osaa rentoutua vaikka ollaan yhä vieraassa paikassa ja vieraiden koirakoiden kanssa.
* luoksetulo: hienosti ja innoissaan Lemmy isännän luokse kiiti. Hiskille tämä on ihan uutta, joten taaskin koira katseli vähän ihmeissään ohjaajaa ja minua hallin toisessa päässä mietiskellen, että mitäs tämä nyt on. Vähän epävarman oloisena jolkotti luokseni, mutta kyllä me tämäkin klaarataan kun vain harjoitellaan.

Tortaina meillä oli Lemmyn kanssa toinen agility-tunti. Ihanaa - meitä ei näköjään osallistu kurssille kuin kolme koirakkoa, joten ehdimme tekemään tosi mukavasti harjoituksia per koirakko. Harjoittelimme koiran ohjaamista putkesta esteelle sekä kahden rinnakkaisen esteen tekemistä kahdella erinlaisella ohjaustekniikalla: serpentiini (koiraa ohjataan jatkuvasti saman puolen kädellä) ja puoli valssi (koiran ohjaus aloitetaan toisella kädellä ja esteiden välissä koiraa peruutetaan toisella kädellä ja sitten taas palataan ohjaamaan aloituskädellä esteen yli). Meillä meni alkuun tosi hyvin - saatiin ohjaajaltakin kehuja. Koira jaksoi keskittyä tosi hyvin ja teki innokkaasti - vuoron vaihdoissa seurasi minua tottelevaisesti, eikä hörhöillyt muiden koirien luokse. On ihanaa, kun saa nauttia näiden monenmonen yhteisen koulutunnin tuloksista sitten näin arjessa ♥
Noin kymmenen minuuttia ennen tunnin loppua tulikin sitten taas takapakkia: koulun ulkopuolelle alkoi kerääntyä jo seuraavaan tuntiin osallistujia ja alkoi kuulua koirien haukuntaa. Lemmy aktivoitui heti kuuntelemaan kärppänä ulkoa kuuluvia ääniä ja keskittymiskyky lopahti. Odottaessamme vuoroamme namit vielä maistuivat, mutta kun vuoromme oikeasti tuli, koira jäykistyi ensimmäisen esteen luokse ja kaikki kontakti koiran ja minun väliltä loppui - koira oli paniikissa. Yritin nameilla, houkutuksilla, mutta ei! Rauhoitin tilanteen ja aloitimme ihan alusta: pudotin ensimmäisen esteen riman niin, että se oli vain toiselta puolelta ylhäällä. Ja sitten mentiin - hitaasti, tosi hitaasti, mutta niin se Lemmy vain meni ja toisen esteen jo sitten ylittikin  normaalisti. Voi itku kun minua harmitti - ja sitten minua harmitti vielä enemmän se, että minua harmitti! Kehuin kyllä koiraa, mutta kyllähän Lemmy aisti, että emäntä ei ollut kovin tyytyväinen. Nyt minulla onkin viikkoa aikaa skarpata itseäni, koska luulen, että näitä jäätymisiä Lemmylle tulee jatkossakin. Seuraavalla kerralla minun täytyykin toimia jo ajoissa: heti ensimmäisten jännäysmerkkien ilmaantuessa otan käyttöön salaisen aseeni: sammakkolelun ja teen kaikkeni, ettei koira ehdi päästää itseään tuohon jäätymismoodiinsa.
Meidän pitäisi alkaa Lemmyn kanssa harjoittelemaan kotiläksynä ihan oikeasti näitä hyppyjä ja ohjauksia. Nyt minulla onkin aivoriihi käynnissä, että mistä kekkaisin meille parit esteet halvalla! En ole vielä käynyt googlettamassa paljonko sellaiset oikeat maksavat. Minulla olisi kyllä etupihalla lautaa varattuna ensi kesän perennapenkki talkoisiin, joten itsekinhän voisi tehdä - saisivathan sitten naapuritkin taas nauraa!

Nyt vain kaurapuuron keittoon - tunnin päästä ollaan jo tokoilemassa koko perheen voimin Muuramessa.

Ei muuta kuin harjoittelemisiin!

Syksyisellä takapihalla

maanantai 24. lokakuuta 2011

24/10/2011: Lippu salkoon, eikä suotta!!!

Tänään on nostettu ihan omakätöisesti lippu salkoon ekaa kertaa elämässä, eikä suotta!!!



































Hiskistä tuli tänään virallisesti meidän perheenjäsen Ollaan suut messingillä...

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

23/10/2011: Takaisin koulunpenkille

Ihanaa, Hiski on tervehtynyt täysin leikkauksesta! Haava on niin kauniisti ommeltu, joten sitä tuskin huomaa kunhan karvat vähän ehtivät kasvaa arven ympärille.

Unohdin kirjoitta aiemmin, että yhden kerran ehdimme käydä jo ennen Hiskin leikkausta Muuramen seudun kennelkerhon perustottelevaisuus koulutuksessa: hienosti meni. Isäntä teki Lemmyn kanssa ja minä pääsin Hiskin kanssa aloittelijoiden ryhmään. Harjoiteltiin vähän odottamista, toisten koirakoiden ohittamista ja luoksetuloa. Odottamiset meni tosi hyvin vaikka ekaa kertaa tehtiin, samoin toisten koirien ohittamiset - ei mitään ongelmaa!!! Luoksetulossa Hiski vähän mietiskeli: vieraan tätin luona piti istuksia ja sitten se emäntä lähti pois... Nyt se sitten kyykkii tuolla ja pyytää luokseen, mutta miten minä tästä mihinkään lähden kun se vieras täti pitää hihnasta kiinni. Ujonoloisena koira kuitenkin taaperti luokseni ja minä kehuin ja pussuttelin - hyvin meni!

Harmi - Lemmyn ja isännän harjoittelua en ehtinyt seurata lainkaan - ihan mukavasti kuulema oli kuitenkin mennyt.

Tiistaina meillä oli taas koko perheen koulutusilta ☺Aloitettiin koko porukalla arkitottelevaisuuskurssi läheisessä koirakoulussa. Minä treenasin Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn kanssa. Tarkoitus on vaihtaa tässä matkanvarrella välillä koiria, jotta kummallekin tulisi tasaista treenausta tuolla koulullakin.

Aloitettiin normaalilla katsekontaktin harjoittelulla. Hiskiä vähän jännäsi alussa ja kolmisen minuuttia haukkui muille korille, mutta heti kun aloitimme katsekontaktin harjoittelun koira unohti kaiken muun. Ottaa tosi hyvin kontaktia, minkä olen huomannut jo tuolla lenkeilläkin ja kotioloissa. Ensimmäisen kerran Hiski jo meni maahankin käskystä! Kotiopetteluun jäi sivulletulo. Lopuksi harjoittelimme koiran rentouttamista - tämäkin on tosi helppo harjoite, vaikkakin aika kauan tässä menee, että koira tämän sisäistäisi. Istuimme tuolilla koira kytkettynä ja päätimme mikä käsky olisi tähän sopiva, meillä käsky on rauha. Tarkoituksena on, että esimerkiksi linja-autopysäkillä käskyllä saa koiran rauhoittumaan ja odottamaan rauhassa joko istuen tai maaten - merkki kuitenkin olisi koiralle, että nyt ei tarvitse vartioida, ei leikkiä eikä tehdä mitään muutakaan, ihan vain ollaan ja rentoudutaan.
Lemmyn ja isännän harjoittelua seurasin vain sivusilmällä ja näytti, että niinhän siinä taas kävi kuin ennustinkin: Lemmyä jänskätti taas ihan kamalasti. Kouluttajalla oli mukanaan vieras uroskoira, joka oli laitettu koirakoulun 2. kerrokseen odottelemaan ja tämä reppana kärsi eroahdistuksesta: ylhäältä kuului vikinää ja haukuntaa ja Lemmynhän oli ihan pakko kuunnella jatkuvasti yläkerrasta kuuluvia ääniä, joten jo pelkkä katsekontaktin ottaminen oli ylivoimaista. Mutta ei se mitään: jo kahdeksannella koulutuskerralla Lemmy on jo oma itsensä ☺ - ei vaine, kyllä me päästään mukaan täysillä jo seuraavalla kerralla, jos ei sitten taas ole joitakin ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Torstaina aloitimme Lemmyn kanssa Agility jatko 1-kurssin samaisella koirakoululla. Kyllä meitä hemmoteltiin: syyslomaviikon takia tunnilla ei ollut minun lisäkseni kuin yksi koirakko, joka oli jo tuttu meidän henga-agista. Tämä 10-kerran kurssi kuulema keskittyy nyt enemmän ohjaustekniikoihin, joten minä joudun melkoiseen paineeseen. Minulta puuttuu täysin koordinaatiokyky kropastani ja jo ensimmäisen 15 minuutin aikana löytyi yksi ylimääräinen raaja ja kaksi kättä jonka lisäksi unohdin kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea! Saapa nähdä...
Harjoittelimme jo nyt ensimmäisellä kerralla kahta erinlaista käännöstä, koiran vaihtoa ohjaajan editse sivulta toiselle sekä sivulla kaarron tekemistä. En muista enää mitä hienoja termejä näillä oli: jokin oli ainakin "valssi", olikohan joku "mäkiset"... Kääk! Tänään oli tarkoitus lähteä treenaamaan näitä käännöksiä yms. Lemmyn kanssa tuohon lähikentälle - täytyy käydä ensin googlaamassa miten nuo käännökset menivät - en enää muista kuin ensimmäisen jota harjoittelimme enemmän...

Kääntymisiin...

Lemmy paijaa pikku veikkaa...

lauantai 15. lokakuuta 2011

2/10/2011: Juhlia (Hiski 1. vuotta), höntsäystä ja toipumista

Niin se arki vaan on lähtenyt sutjakkaasti liikkeelle laajentuneen laumamme kanssa! Tai oikeammin kovin kauaa arkea ei olla ehditty viettää kun on ollut kaikenlaista touhua ja menoa:

2.10. HISKI TÄYTTI VUODEN!
Emäntä leipoi kaksi kakkua: varsinaiselle synttärisankarille ja sankarin "isoveikalle" joka sopivasti täytti tasan 1 vuoden 9 kuukautta ja 9 päivää - eli suurta juhlaa oli senkin puolesta ilmassa. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat:

Emäntä oli liian hidas - komeaa kuvaa poseeraavasta koirasta ja syömättömästä kakusta ei saatu.

Hiskillä on paremmat eväät...

Multa loppuu kohta

Lahjan kimpussa

Lemmykin sai oman, mutta koiran mielestä lahjat menivät sekaisin: punainen on mun!!!

Viikko ehdittiin elää normaalia elämää ja nauttia takapihalla höntsäämisestä kirpakkaassa syksysäässä:

Paritanssia

Sudensyötti

Väistelyä

Irvistelyä

Ja nyt maanantaina Hiskiltä leikattiin piilokivekset pois. Siitä lähtien ollaankin hissuteltu ja paranneltu haavaa. Kauluria ollaan pidetty yöt, mutta päiväksi oli ihan pakko keksiä jokin vaihtoehto: koira parka istui apaattisena lattialla ja väkisin työntyi niin lähelle kuin pystyi yrittäen työntää kauluria jalan päälle, jotta olo olisi helpompi.
Sydänsärkyneenä onneksi keksin kaivaa esiin oman uimapukuni: heti puvun saatuaan ilme on kirkastunut, vaikka päivät vietetäänkin vielä lähes nukkuen.

Hyötymuotia takaa...

Pukee Hiskiä paremmin kuin minua.
Erotimme Hiskille koiraportilla keittiöstä rauhallisen oman huoneen: Lemmy istuksii ja makoilee koiraportin toisella puolella välillä piipitellen ja katselee meitä omistajia kummeksuen, että mikä Hiskillä on. Ei siis Lemmynkään elämä helppoa ole. Eilen illalla istuksin Hiskin kanssa keittiössä ja kuuntelin kun Lemmy könästi itsekseen olohuoneessa luun kanssa - onneksi isäntä tuli vielä illemmalla kotiin ja Lemmy pääsi vähän painimaan hänen kanssaan - ei ihan koko päivä mennyt hukkaan!

Nyt vielä parannellaan haavaa torstaihin saakka ja sitten Hiski pääsee jo taas toivottavasti Lemmyn kanssa normaaleihin höntsäilyihin ja metsälenkeille mukaan!

Ensi viikkoa odotellaan jo kovasti!

perjantai 7. lokakuuta 2011

7/10/2011: Hiski tuli!

Voi, voi - vähän kauemmin näissä "työkiireissä" meni kuin se pari viikkoa, mutta kyllä se on kannattanutkin: meidän lauma sai kauan kaivatun lisäyksen kun Hiski muutti perheeseemme pari viikkoa sitten. Tämä kotiutuminen ei ole käynyt työstä eikä kiireestä, mielumminkin ollaan relattu kaikesta ylimääräisestä ja "kotoiltu" entistä enemmän!



Päikkäreillä

Jo viikon yhteiselon jälkeen löytyi se leikkivaihdekin...




Niin kuin kuvista näkyy, ei kameralla tahdo pysyä tämän könästyksen kintereillä. Leikkiä tuntuu riittävän loputtomiin, välillä Lemmy muistaa kyllä paijatakin uutta pikkuveljeään nuollen tämän turkkia. ☺

Minä olen nyt keskittynyt opettelemaan pärjäämään kahden hihnan kanssa ja ihme kyllä, pianoa en ikinä oppinut soittamaan, mutta tämä kolmeen pekkaan lenkkeily alkaa jo sujua. Ei voi olla parempaa palkintoa kuin kaksi ihanaa perropoikaa taivaltamassa ihan vierivieressä, välillä toisiaan vilkaisten ja välillä nuolaisten toisen kuonoa.

Voi huokaus tätä ilon määrää!

Raportointi jatkuu seuraavassa numerossa...