lauantai 29. kesäkuuta 2013

29/6/2013: Mökkeilyä, ryhmätokoilua ja helle-agia

Ihanaa huomenta!

Juuri kotiuduttu mitä melleimmältä aamulenkiltä ☺ Heräsin jo tuossa kuuden maissa - Hissu oli jo häntäheiluen minua odottelemassakin, mutta Lemmyn silmistä piti vielä vähän unihiekkoja puhdistella hellästi herätellen ja korvantaustoja rapsutellen. Lähdettäessä aamulämpötila oli alimmillaan mitä tällä viikolla on ollut eli rapiat + 16 astetta.
Tällä lenkillä pälkähti päähän taas se ajatus, että nyt en tahtoisi olla missään muualla: aamulenkki rakkaitten karvakorvien kanssa täysin tyhjällä pururadalla, ilma tuoksuen jo hieman syksyltä ja metsän reunat ja aukut tulvillaan usvaa - kauniimpaa näkyä en tiedäkään, kuin tämä aamuinen maisema ja kaksi perro poikaa taivaltamassa vieri vieressä minua aina välillä vilkaisten.
Jotta nyt ei ihan lällylyksi mene niin pitää palata ihan asiaankin: yksi täydellinen ja ainokainen ohituskin päästiin tekemään. Kaarsimme pururadalta paikallisen uimarannan kautta kevyenliikenteen väylälle ja uimarannalla päivystikin skarppi mäyräkoira, joka aika painokkaasti ilmoitti pojille, että nyt ollaan hänen vesillään. Pojat oikealle rinnakkain seuraamaan ja ohi mentiin ilman urinan tai haukun poikasta! Olin niin onnesta sekaisin, että toivotin vahingossa hyvät huomenet mäyräkoiran emännälle ja isännällekin. Loppumatkan taivalsinkin täydellisesti käyttäytyvien koirapoikien kanssa leveä hymy naamallani - niin vähän emännän onneen tarvitaan...

Viikko on taas ollut ihanan helteinen ja koirapoikien lenkitkin ovat olleet sitten normaalia lyhempiä ja niitä on tehty vähän koirasten kuumuuden keston mukaan.
Juhannus vietettiin Vesangan mökillä. Mökkireissulta kotiutuikin kaikkensa antanut Lemmy-herra: makoiluun ei aikaa jäänyt, kun koko aika piti avustaa milloin mummua (lue: äitiäni) tai pappaa (lue: isääni) kaikissa mökkipuuhissa tai könästää Hissu-veikan kanssa pallo/takaa-ajo leikeissä. Ainut milloin Lemmy vähän ehti hidastaa menoa oli syömätauot, kun kaikki ihanat grillituoksut vangitsivat karvakorvan mielenkiinnon. Hissukin osallistui kaikkiin puuhiin mitä vain pystyi tekemään sillä edellytyksellä, että minä en saanut hetkeksikään kadota pojan näköpiiristä - eli mitäs me läheisriippuvaiset ☺
Lemmykin ilostutti ja hämmästytti meitä kaikki hyppäämällä mökin laiturilta veteen VAPAAEHTOISESTI! Koiran uimataidot kun ovat vielä kysymysmerkki ilman kelluntaliiviä, olin tosi iloinen, että laiturin vieressä ei ollut vettä kuin koiran masuun saakka. Mutta ihmeitäkin siis taas tälläkin reissulla koettiin.
Arki-iltoja ollaan vietetty porukalla takapihalla helteestä nauttien. Ilmeisesti suomen kesä ei kuitenkaan pysty sellaisia lämpölukemia tarjoilemaan etteikö meidän pojat vähäisiä matseja takapihalla malttaisi ottaa... 



Lemmyä ja minua on hemmoteltu tällä viikolla: ollaan päästy kaksi kertaa osallistumaan vesikoiramaisiin treeneihin: ensin maanantaina ihan perustokoilua harjoittelemaan neljän muun perron kanssa ja keskiviikkona vielä arkitokoilemaan pariksi tuntia tuonne Vaajalan pihaan!
Maanantaina tokoiltiin Halssilan hiihtomassa - valitettavasti helteinen keli oli karkoittanut sieltä kaikki normilenkkeilijät ja pantsailijat, joten häiriötä ei ollut valtavasti - toisaalta nyt päästiinkin aloittamaan treenailu ihan kaikessa rauhassa. Lemmyä vähän jänskätti - täytyy myöntää - kontaktit olivat kuitenkin hyvät ihan alusta alkaen, mutta toisia tokoilijoita piti kuitenkin ihan vähän vahtia omien treenien ohessa. Pallien poistaminenkin on ilmeiseti nyt sitten ihan OIKEASTI alkanut vaikuttaa: paikalla oli IHANIA tyttöjäkin, mutta Lemmy keskittyi nyt mielummin minuun kuin ihaniin tyttöihin...
Harjoiteltiin seuraamista, odottamista, istumista/maahanmenoja, luoksetuloja ja ihan pelkästään kontaktin ottamista. Lopuksi tehtiin vielä lyhykäinen lenkki yhdessä: menomatka hihnoissa ja paluumatkalla koirat olivat irti - paitsi Lemmyn: mukana oli söpöistä söpöin pieni perron pentu enkä halunnut pilata pennun ensimmäisiä yhdessä kulkemisen riemuja Lemmyn yltiöpäisillä taklauksilla tai sillä, että kultuni Lemmymäiseen tapaansa merkkaisi pennun pissimällä sen päälle - tätäkinhän on tapahtunut...
Keskiviikkona käytiin tosiaan häirötreeneissä Vaajalan pihassa ja kuljettiin taas reiluun puoleen vuoteen ekan kerran bussilla edes-takaisin. Lemmyä jänskätti nyt kaikista vähiten bussin kyyti, joten suuret rapsut siitä. . Heti linja-autosta noustuamme ohitimme vakkari eläinlääkäriasemamme ja Lemmyhän oli sitä mieltä, että ollaan menossa lääkäriin - koira painoi samointein paniikki nappulaansa...
Häiriötokoilusta menikin sitten taas ensimmäiset puolituntia, kun annoin Lemmyn vähän rauhoittua eläinlääkäri-hälytyksestä ja kaikista mahdollisista aistiärsykkeistä mitä kaupan parkkipaikalla koira voi saada: äänekkäät mopot, autot ja ne kaikista pahimmat eli ostoskärryt kitisevine pyörineen. Reilun puolen tunnin päästä koira pystyi jo taas ottamaan lyhkäisesti katsekontaktia ja päästiin jo vähän harjoittelemaan luoksetulojakin. Tosi raskas reissu taas Lemmylle, mutta yritän suhtautua asiaan koiraa säälimättä ja vakuuttaa itselleni, että hyvää tämä harjoittelu meille vain tekee eli seuraaviinkin treeneihin ollaan taas menossa suuna päänä ☺
Kiitos muuten treenikavereille mukavasta seurasta - otetaan pian uusiksi!

Torstaina Keski-Suomessa ukkosti tosi pahasti ja isännän kanssa jännättiin, että minkälaisessa myrskyssä Hissun agilityyn starttaamme. Keli kuitenkin rauhoittui iltaan mennessä ja treeneistä puolet saatiin vedettyä kuivin jaloin, toisen puoliskon vettä tuli kuin en sano mistä...
Harjoiteltiin pientä radan pätkää ja heti alkuun meidän piti opetella aivan outo ohjauskuvio - minä katselin kentän laidalta kouluttajaa ja mietin, että voiskohan paikalta liueta kasvojaan menettämättä... Rata alkoi kahdella hypyllä ja meidän piti ohjata koira ensimmäiselle hypylle selkä koiraan ja esteeseen päin - ei siis mitään järkeä - mutta sitähän me sitten kaikki kiltisti aloimme harjoitella... Ideahan oli sitten loppujen lopuksi, että koira ohjataan ensin matalalla nyrkissä olevan kämmenen luokse ja vasta siitä hypylle.
Ammattilainenhan kouluttaja on, joten sata varmasti hän tietää mitä tekee, mutta näin alkuun menetelmä tuntuu tosi jäykältä ja aivot on sitä mieltä, että koiranhan on osannut tähän mennessäkin ohjata esteeltä toiselle, niin miksi nyt vaikeuttaa asiaa lisäämällä yhden ylimääräisen vaiheen ohjaamiseen... Ei siinä mitään - Hissu oli vähän pihalla emännän heiluvasta nyrkistä ja uudesta käskystä "tähän", mutta taidettiin me silti kerran saada rata suoritettua läpi hyväksyttävästi.
Yksittäisenä harjoitteena oli pujottelu ja sehän meiltä meni IHAN pieleen. Hissu oli jo ihan läkähdyksissä treenistä ja vaikeuskerrointa lisäsi kolmen metrin päässä partioivat kurssikaverit innokkaine haukkumisineen. Pujottelussa mentiin kaksi kolme kepin väliä kerralla ja suoritus nopeus oli puolet kävelyvauhdista. Kouluttajalta saatiin arvioksi, että koira ei osaa tehdä tätä ollenkaan ja emännänkin kannattaisi ehkä miettiä alan vaihtoa ja minä väitin vastaan, että normaalisti tämä on sitä herkkua Hissulle ja pystytään suorittamaan este jo ilman välipalkkauksia.
Voi minua - mihinkä kummaan ne kaksi aivosoluani taas katosivat paineen alla ☻ No, seuraavalla kerralla karkotan haukkuvat treenikaverit kauemmaksi ja mikäli treenikentän kuumuus on samaa luokkaa kuin tuolloin torstaina, pidämme pitempiä taukoja ja keskityn seuraamaan koiran jaksamista paremmin.
Voi kuinka minä toivonkaan, että pääsisimme pian tekemään ihan oikeita ratoja niin, että saamme käyttää ihan omia aivojamme ja tyyliämme koiran ohjaamiseen! Saa nähdä saadaanko me meidän "omaa" Hannaa takaisin meitä kouluttamaan enää ikinä vai onko suurimaailma vienyt tädin lopullisesti mennessään - saapa nähdä mitä syksy tuo tullessaan... 

Mutta nyt on taas aika sanoa byebye - tämän päivän aiheena on mattojen pesu ja Lemmykin pääsee taas pulputtelemaan Vesankajärveen. Nyt jännätään, että onkohan matonpesulaituri tarpeeksi iso sekä emännälle, että Lemmylle - kumpi tippuu ensimmäisenä järveen vai tiputaanko molemmat...

Mukavaa ja helteistä viikkoa!





perjantai 21. kesäkuuta 2013

Ihkua Juhannusta 2013!



























Ihanaa Juhannusta kaikille!
- nyt saa relata ihan luvan kanssa ☺


lauantai 15. kesäkuuta 2013

15/6/2013: Tylsyyden karkotusta

No moi taas!

Taas on yksi kesäinen viikko takana ja ollaan taas saatu nauttia siitä ihan oikeasta kesästä: lämpöä keskimäärin +15 astetta ja vettä vihmonut harva se päivä. Meidän lauman karvattomia jäseniä eli isäntää ja emäntää ei kylmyys ja sade ole paljoakaan häirinnyt: viikko on mennyt visusti sisätiloissa - ei omasta halusta vaan pakosta...

* Koirapojille saattin hommattua vihdoin ja viimein uusi liikkuva pesä (lue auto), joka sitten olikin parkkeerattuna paikalliseen huoltoliikkeeseen lauantaista torstaihin. Nyt auton pitäisi olla huollettu etupuskurista pakoputkeen, joten toivon mukaan meidän lauman menoja ei nyt enää pidättele 30 asteen pakkasetkaan! Olipa outoa elää autotonta elämää ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen.
Torstaina isäntä haki minut ekaa kertaa kotiin vaihtuneella autolla: kotipihasta lähtiessä, pienen pantsailun jälkeen, Lemmy ja Hiskikin olivat hypänneet takapenkille.Työmaani pihasta autoon noustuani Hissun silmät olivat lautasen kokoiset ja ilme selvästi kertoi, että katsos nyt mihin minä oikein olen joutunut - liikkuva pesä ei olekaan enää entisensä? Lemmy taas istui autossa vieraskoreasti selkä pystyssä nojailematta mihinkään, mutta onneksi nyt parin päivän totuttelun jälkeen koira on jo tuttuun tapaansa alkanut nojailla pää sivuikkunaan nojaten maisemia katsellen. Takapenkki on jo kotoisesti karvojen peitossa ja Lemmyn puolen ovi ja ikkuna kuolatahroja täynnä siihen nojailemisesta☺ Liikkuva pesä on nyt sitten hyväksytty virallisesti 2. kodiksi - siinä ei kauaa nokka tuhissut!

* Kaiken kukkuraksi me karvattomat ollaan sairastettu rapiat viikon kestävää kesäflunssaa. Koirapoikien lenkit ovat olleet vain pieniä pyrähdyksiä Lemmy-stadionille ja takaisin ja takapihaa ollaan taas hyödynnetty palloleikkien merkeissä. Keskiviikko iltana Lemmyn tylsyys oli jo siinä pisteessä, että emäntää tuijotettiin 12 minuuttia vaativasti silmiin ja huokailtiin: sydänhän se siinä taas suli ja kilolla nenäliinoja varustautuneena kävimme pienen lenkin kevyenliikenteen väyliä mutkitellen.

= Niinhän siinä sitten kävi, että minulta jäi väliin viherpiiperöiden (puutarhaseuran) tapaamiset ja koirapojilta kesän ensimmäiset henga-agit ☻

Torstaina sitten vihdoin ja viimein päästiin Hissun kanssa taas treenailemaan agiakin!!!
Uusi kurssi starttasi käyntiin uuden ohjaajan opastuksella. Ensimmäinen tunti käytettiinkin ihan perusasioiden kertaamiseen, eli ohjaaja halusi tsekata missä vaiheessa me oikein ollaan menossa.
Harjoiteltiin:
* pussiin ohjaamista pelkällä äänikäskyllä - me tarvittiin Hissun kanssa kyllä vielä käsiohjaus mukaan
* kahdeksikko yhden esteen ympärillä ja vaikeutena oli, että meikäläisen piti seistä metrin päässä esteestä ja yrittää ohjata koiraa sieltä käsin - sain rapiskaa taas tutusta selkä kyyryssä ohjaamisesta, mutta muuten meni mainiosti - Hissun iloa tekemiseen ei voi kuin ihailla.
* hyppy-putki-sarjan treenaamista eli koira jätettiin odottamaan hypyn taakse ja ohjattiin suoraan putkelle - hienosti meni (jopa minulta).
Malttamattomina odotetaan tulevaa!!!

Tänään ollaan käyty pari metsälenkkiä ja viimeiselle lenkille otin jopa pallon mukaan eli tarkoituksena oli aktivoida poikia vähän muutenkin kuin pelkällä lenkillä. Vajaan kilometrin päässä meiltä avautuu aivan uskomattoman kaunis mäntymetsä ja sinnehän minä sitten poikien kanssa suuntasinkin.
Pallon etsintää:
EVO1: Jätin pojat odottamaan ja kävin piilottamassa pallon metsän pohjakasvillisuuteen. Käskystä päästiin sitten taas etsimään. Hissuhan oli taas ääntä nopeampi ja Lemmy jäi ihmeissään katselemaan pikku veikan perään, kun palloa palautettiin emännälle. Ei kiva - kummatkin pojat pitää saada leikkiin mukaan!
EVO2: pojat jätetään odottamaan, piilotetaan pallo ja vain toinen päästetään etsimään.
Hissu teki valtavan hyvää työtä: pallo löytyi nopeasti ja se palautettiin minulle kauniisti käteen.
Lemmy vuorollaan kyllä bongasi pallon kasvillisuuden seasta, mutta pallon minulle tuomisen sijaan pallon viereen jäätiin joko istumaan tai seisomaan ja emäntää katsottiin vetoavasti silmiin. Eihän siinä muuta kuin, että hain pallon itse tai annoin Hissun hakea, mutta Lemmyä kehuin maasta taivaaseen taputusten ja rapsutusten kera - koirahan löysi kuitenkin pallon. Mutta ei tarpeeksi kivaa - tarkoitushan oli, että me kaikki nautittaisiin tekemisestä...
Pallo takin taskuun ja jatkettiin normi metsälenkkillä. Jossakin vaiheessa minä taas tajusin oman tyhmyyteni: Lemmyhän oli ihan selvästi jäljellä ja merkkasi "esineen" minulle istumalla/seisomalla pallon vieressä!!!
Voi tyhmä minä - onneksi sentään tajusin kehua mussukan merkkaamisesta! Kyllä se vaan tämä elämä on yhtä oppimisreissua...


Ei muuta kuin oppimisiin!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

5/6/2013: Arkitokoilua: taakse/takana ja takapihan kesäjengiä kuvailemassa

No moi-moi sateisin ja ukkosen kumuisin tervehdyksin!
Eilen illalla kuultiin tämän kesän ensimmäiset ukkosen jyrähdykset Vaajakosken päältä, mutta sade ei valitettavasti ihan tänne asti ylettynyt. Tänään onkin iltapäivästä lähtien vähän sadellut ja ukkostanut. Koirapojat oleskelivatkin nyt ihan ensimmäisen ukkosmyräkän ajan kahdestaan kotosalla kun me isännän kanssa käytiin ruokakaupassa kääntymässä. Jännällä puhuttiin, että mitäköhän siellä Lemmy on tuumannut, kun ei jätetty televisiota eikä radiotakaan päälle taustahälyksi. Siellä ne kuitenkin iloiset koirapojat olivat meitä vastassa ja Lemmystäkään ei ollut mitään merkkejä ylimääräisestä kuulostelusta tai jänskätyksestä. Alkuillasta Lemmyä alkoi jo vähän jänskättämään koveneva ukkosen jyly ja salamat - ensimmäiset puolituntia kyyhötettiin emännän kainalossa, katseltiin takapihalle ja haukoteltiin. Onneksi televisiosta alkoi Cesar Milanin Laumanjohtaja-ohjelma, jota me sitten Lemmyn kanssa alettiinkin katsoa: ihan selvästi seinälle oli ilmestynyt ikkuna ja sinne kavereita lelujensa kanssa, jotka pitivät ihanaa vinkuvaa ääntä. Hissu vähät välitti kavereista ja keskittyi mielummin luun syöntiin... Pissilenkki oli pituudessaan varmaan niitä pikaisempia: 30 metriä lähimmän nurmimättään juurelle, pikapisu ja Lemmy tuli juoksulla takaisin sisälle.
Nyt kuitenkin Lemmykin on jo rauhoittunut ja päättänyt, että koska se emäntä vain koneella istuksiin, niin ei kai tuosta kaukaisesta jylystä sitten sen enempää tarvitse häiriintyä.

Vaikka minulla ei olekaan ihan kaikki muumit laaksossa, niin täytyy kehua, että syksyllä keksin alkaa kouluttaa koirapojille uutta käskyä: taakse tai takana. On muuten tosi kätevä tuolla meidän metsälenkeillä. Minun mieltymykseni kartoittamattomien polkujen etsimiseen vie meidät usein huono kulkuiseenkin maastoon ja kauhukuvanahan on aina se, että koirapojat satuttavat itsensä näillä meidän retkillä. Nyt käskytänkin pojat aina kulkemaan taakseni vaikeakulkuisempien risukoiden/kumpareiden yli ja näin pääsen paremmin tsekkaamaan, että kannattaako matkaa jatkaa vai pitäisikö keksiä joku kiertoreitti. Taakse-käskyä käytän nyt myös aina mm. pururatoja ylittäessämme: ohjaan karvakasat jo hyvissä ajoin kukemaan nätissä jonossa takanani, pururadan reunassa istutan ja odotutan ja vasta mennään-käskystä pururata voidaan ylittää. Samoin metsässä käskytän "karavaanimme" taakse seurantaan, kun olen kuulevinani jotakin ylimääräistä liikettä - ja mikäli vastaantulijoita on, koirat on helppo tästä istuttaa ja kytkeä takaisin hihnaan. Olen huomannut, että tässä "taakse/takana"-moodissa seurataan emäntää tosi nätisti ja kaikki ylimääräinen älämölö karsiutuu myös pois. Kokeilkaapa! Opetteluun meni kyllä kuukausia, mutta helpottaa näitä arkisia metsälenkkejä huomattavasti.

Siitepölyt ovat vihdoin ja viimein - ainakin tältä erää - loppuneet ja takapihakaan ei enää lepää keltaisessa siitepölyvaipassa. Uskaltauduin viikolla viemään rakkaat "pörrö-kukkaruukkuni" sisältä takapihalle. Karvakorvia kuvaillessani keksin, että mitäs jos minä ottaisinkin samalla kuvan koko meidän kesä-jengistä. Tässä lopputulos ☺

Lemmy tutustuu jengiin

Hissukin käy nuuhkaisemassa
Leikkisivätköhän?

Jollekin meno oli jo liikaa - välillä heikoimpia nostetaan pystyyn, mutta...

... eipä aikaakaan...
Jengi-kuva melkein kasassa...


Nyt saatiin jo kolme osallistujaa istumaan... Sitten oli jo luovutettava: tehtävä mahdoton!

Hissu poseeraa - Lemmyä ei kuitenkaan malttanut odottaa...
Onnistunein otos - valitettavasti yksi on joukosta poissa...


 Kumpikohan on vaikeampaa: lapsien vain koirien kuvaaminen?

Poseeraamisiin...


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

2/6/2013: Kesäisiä pikapyrähdyksiä

Moi ihanasta KESÄISESTÄ Keski-Suomesta!

Ollaan saatu nauttia taas yhdestä ihanasta auringonpaisteisesta ja lämpöisestä kesäviikosta.
Tänä päivänä löytyi ilmeisesti sitten Lemmyn hellerajakin: etupihan mittari näytti varjossa + 26 astetta, joten aurinkoisella takapihalla olevia lämpötiloja saattoi vain arvailla. Hissun kanssa kitkimme kukkapenkkejä yhdessä, eli minä revin kaikki rikkaruohot ja Hissu söi antaumuksella kaikki heinänkorret jotka eteen eksyivät. Lemmy makoili varjossa, mutta jossakin vaiheessa tuli ilmoittamaan, että nyt riitti ja pitäisi päästä sisälle - kerta se on siis ensimmäinenkin!

Lemmyn verikokeen tuloksethan tulivat ja poika sai terveen paperit, joten meidän lenkkejä ei rajoita nyt mikään muu kuin emännän viitseliäisyys. Viikolla käytiin taas Hissun kanssa juoksemassa lenkki pururadalla (hienosti meni)  ja toisena iltana päästiin  Lemmyn kanssa ex-tempore kokeilemaan juoksemista/hölkkäämistä metsäpoluilla = meni paremmin kuin hyvin. Tarkoitus oli kyllä käydä ihan tavallinen metsälenkki, mutta emännän juoksujalka on ilmeisesti alkanut vipattaa taas vanhaan malliin - kun juoksetuttaa, niin villasukkiin ja vanhoihin lenkkareihin sonnustautuminenkaan ei saa tätä poltetta sammumaan...
Olen tainnut aiemminkin kehua, miten Lemmyn ja minun lenkkivauhti matsaa yhteen ihanteellisesti - siis silloin kun ei makoilla ja osoiteta mieltä siitä, miten lenkille lähteminen on tylsää ☺ Ensimmäinen puolikilometriä metsässä oli taas sitä ILMEISESTI nykyistä arkea, eli pidin koiran hihnassa, jotta pääsisimme etenemään edes jonkinlaista kävelyvauhti. Rakkaalle aukulle päästyämme päästin Lemmyn hihnasta ja pinkaisin jonkinmoiseen hölkkään - koira seurasi ja aukun ylitettyämme otti jo johtopaikan. Loppu matkan juoksimmekin sitten tasaisella vauhdilla - Lemmy vei ja emäntä pinkoi perässä. Koirasta aisti oikein juoksemisen ilon! Ihanaa - tätä lisää!!!

Eilen kävimme isännän kanssa kesäretken Riihimäellä ja poikkeuksellisesti koirapojat jäivät kotiin minun vanhempieni hellään huomaan. Minulla iski ikävä jo heti autoon noustuani ja menomatka menikin automaattisesti väliajoin tarkastellen nyt niin tyhjää takapenkkiä, aivan kuin koirapojat olisivat olleet mukana. Matkaltakin piti soitella kolmen - neljän tunnin välein ja kysellä, että miten menee ja mitä pojat oikein mahtaavat touhuta. No suurimman ajanhan koirat olivatkin sitten nukkuneet - isäni oli käynyt lenkillä kummankin kanssa erikseen ja välillä oli syöty (dietistä poiketen) raksutikkuja ja lohinameja. Lemmy oli kerran herättyään näyttänyt olevan hieman poissatolaltaan ja käynyt tarkistamassa makuuhuoneen ovella, että ovatkohan ne isännäksi ja emännäksi kutsutut ihmisoliot vielä nukkumassa, mutta palaillut sitten huokaillen takaisin isäni jalkoihin nukkumaan. Lemmy oli nukkunut sohvallakin pää isäni sylissä, mitä ei kyllä ikinä meidän kanssa tee.
Meidän jo kotiuduttua vanhempani puhuivat jotakin kotiin lähtemisestä, päätti Lemmy vielä mummun ja papan iloksi kivuta heidän väliinsä ahtaalle sohvalle ja laittaa pitkäkseen - ja kuinkas muutenkaan - pää piti työntää taas isäni rinnalle, jotta saa mahdollisimman kokonaisvaltaisen halin. Koira katseli minua suoraan silmiin kuin sanoen, että nämä ihmisoliot ovat nyt minun omaisuuttani - mitäs läksit. Minun sydämeni suli taas kerran: Lemmystä pappa on niin ihana!!! Ja taitaa se päteä vähän toisinkin päin: pappakin taitaa tykätä Lemmystä aika paljon...

Koko matkan paras kohtahan oli ehdottomasti minulle se kun pääsin takaisin kotiin rapsuttelemaan karvaisia kultamussuja ♥

Sisäinen herätyskellonikin on taas sekoillut tämän viikon ja olen heräillyt jo ennen viittä malttamatta sitten enää mennä takaisin nukkumaan. Koirapojathan vain ovat hyötyneet tästä: aamulenkit ollaan tehty vielä tavallistakin kiireettömämmin ja torstaiaamuna käytiin vielä reilun tunnin metsälenkki, mihin normaaleiden arkiaamujen aikataulut eivät veny. Yllätyksekseni emme kuitenkaan olleet metsässä yksin: menomatkalla jo törmäsimme pariin koiranulkoiluttajaan ja yhteen lenkkeilijään ja metsään lähtiessämme kello oli sentään vasta viisi.

Ensi viikollekin luvataan yhtä ihanaa lämmintä ja kaunista kesäsäätä. Torstaina starttaa Hissun ja minun agilitykurssi, mutta muina iltoina yritämme jatkaa tätä juoksuharrastusta ja nautiskella takapihalla telmimisestä.

Aurinkoa - niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!

Pöytä-harjoituksia Hissun kanssa...