No moi-moi sateisin ja ukkosen kumuisin tervehdyksin!
Eilen illalla kuultiin tämän kesän ensimmäiset ukkosen jyrähdykset Vaajakosken päältä, mutta sade ei valitettavasti ihan tänne asti ylettynyt. Tänään onkin iltapäivästä lähtien vähän sadellut ja ukkostanut. Koirapojat oleskelivatkin nyt ihan ensimmäisen ukkosmyräkän ajan kahdestaan kotosalla kun me isännän kanssa käytiin ruokakaupassa kääntymässä. Jännällä puhuttiin, että mitäköhän siellä Lemmy on tuumannut, kun ei jätetty televisiota eikä radiotakaan päälle taustahälyksi. Siellä ne kuitenkin iloiset koirapojat olivat meitä vastassa ja Lemmystäkään ei ollut mitään merkkejä ylimääräisestä kuulostelusta tai jänskätyksestä. Alkuillasta Lemmyä alkoi jo vähän jänskättämään koveneva ukkosen jyly ja salamat - ensimmäiset puolituntia kyyhötettiin emännän kainalossa, katseltiin takapihalle ja haukoteltiin. Onneksi televisiosta alkoi Cesar Milanin Laumanjohtaja-ohjelma, jota me sitten Lemmyn kanssa alettiinkin katsoa: ihan selvästi seinälle oli ilmestynyt ikkuna ja sinne kavereita lelujensa kanssa, jotka pitivät ihanaa vinkuvaa ääntä. Hissu vähät välitti kavereista ja keskittyi mielummin luun syöntiin... Pissilenkki oli pituudessaan varmaan niitä pikaisempia: 30 metriä lähimmän nurmimättään juurelle, pikapisu ja Lemmy tuli juoksulla takaisin sisälle.
Nyt kuitenkin Lemmykin on jo rauhoittunut ja päättänyt, että koska se emäntä vain koneella istuksiin, niin ei kai tuosta kaukaisesta jylystä sitten sen enempää tarvitse häiriintyä.
Vaikka minulla ei olekaan ihan
kaikki muumit laaksossa, niin täytyy kehua, että syksyllä keksin alkaa kouluttaa koirapojille uutta käskyä: taakse tai takana. On muuten tosi kätevä tuolla meidän metsälenkeillä. Minun mieltymykseni kartoittamattomien polkujen etsimiseen vie meidät usein huono kulkuiseenkin maastoon ja kauhukuvanahan on aina se, että koirapojat satuttavat itsensä näillä meidän retkillä. Nyt käskytänkin pojat aina kulkemaan taakseni vaikeakulkuisempien risukoiden/kumpareiden yli ja näin pääsen paremmin tsekkaamaan, että kannattaako matkaa jatkaa vai pitäisikö keksiä joku kiertoreitti. Taakse-käskyä käytän nyt myös aina mm. pururatoja ylittäessämme: ohjaan karvakasat jo hyvissä ajoin kukemaan nätissä jonossa takanani, pururadan reunassa istutan ja odotutan ja vasta mennään-käskystä pururata voidaan ylittää. Samoin metsässä käskytän "karavaanimme" taakse seurantaan, kun olen kuulevinani jotakin ylimääräistä liikettä - ja mikäli vastaantulijoita on, koirat on helppo tästä istuttaa ja kytkeä takaisin hihnaan. Olen huomannut, että tässä "taakse/takana"-moodissa seurataan emäntää tosi nätisti ja kaikki ylimääräinen älämölö karsiutuu myös pois. Kokeilkaapa! Opetteluun meni kyllä kuukausia, mutta helpottaa näitä arkisia metsälenkkejä huomattavasti.
Siitepölyt ovat vihdoin ja viimein - ainakin tältä erää - loppuneet ja takapihakaan ei enää lepää keltaisessa siitepölyvaipassa. Uskaltauduin viikolla viemään rakkaat "pörrö-kukkaruukkuni" sisältä takapihalle. Karvakorvia kuvaillessani keksin, että mitäs jos minä ottaisinkin samalla kuvan koko meidän kesä-jengistä. Tässä lopputulos ☺
 |
| Lemmy tutustuu jengiin |
 |
| Hissukin käy nuuhkaisemassa |
 |
| Leikkisivätköhän? |
 |
| Jollekin meno oli jo liikaa - välillä heikoimpia nostetaan pystyyn, mutta... |
 |
| ... eipä aikaakaan... |
 |
| Jengi-kuva melkein kasassa... |
 |
| Nyt saatiin jo kolme osallistujaa istumaan... Sitten oli jo luovutettava: tehtävä mahdoton! |
 |
| Hissu poseeraa - Lemmyä ei kuitenkaan malttanut odottaa... |
 |
| Onnistunein otos - valitettavasti yksi on joukosta poissa... |
Kumpikohan on vaikeampaa: lapsien vain koirien kuvaaminen?
Poseeraamisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti