lauantai 24. maaliskuuta 2012

24/3/2012: Arkitoko 2:sta (7.) ja urbaaneja metsälenkkejä

Kai se on pakko uskoa, että kevät on tullut!? Torstain ja perjantain välinen yö oli ensimmäinen plusasteinen yö ja lumipeite hupenee silmissä niin tässä kodin kulmilla kuin metsässäkin.

Tiistaina päästiin taas arkitokoilemaan koirapoikien kanssa ja minä pääsin tekemään pitkästä, pitkästä aikaa Lemmyn kanssa. Onneksi päästiin taas treenailemaan vierekkäin isännän kanssa, jotta pääsin välillä vilkuilemaan Hiskin ja hänenkin tekemisiään. Harjoiteltiin: seisomista, "kaukoja", noutoja ja ohituksia.
Seisominen on ollut Lemmylle ja minulla tosi kinkkistä, mutta nyt meni tosi hyvin! Aiemmin seisomiset on aina harjoiteltu omistajan käskyttäessä koiraansa seisten, mutta nyt kokeiltiinkin omistajan istuessa lattialla tai hänen ollessaan polvillaan ihan koiran edessä. Minä istuin suoraan lattialle ja aloimme harjoitella ensin istumisesta seisomiseen ja seuraavaksi kokeilimme jo maasta seisomiseen. Koira houkuteltiin maasta/istumisesta kohti omistajaa namin avulla ja samalla toistettiin käsky. Varmaankin tämä omistajan asento vaikutti asiaan koska onnistuimme heti! Sivusilmällä vilkuilin vähän isännän ja Hiskin harjoituksia. Hiski ei ymmärtänyt mitä siltä vaadittiin ja kouluttajankin kokeilut eivät ihan menneet putkeen. Hiskiä vähän jänskättikin outo ihminen ja harjoittelu jätettiinkin suosiolla kotiin. Me taidetaan kyllä jättää nämä kotiharjoituksetkin väliin, koska tärkeämpää meille arjessa olisi, että Hiski osaisi seisoa silloin kun sitä käskytetään arjessa eli ei niin, että minä tai isäntä ollaan istualleen tai polvilleen kevyenliikenteen väylillä vaan huolimatta omistajan sijainnista, koira osaisi seisoa pelkästä käskystä.
Voi, sitten päästiin harjoittelemaan "kaukoja" eli kaukokäskyjä: koira käskytetään istumaan tai maahan niin, että omistajan ja koiran välissä on matkaa. Käskyt annetaan sekä suullisesti, että käsimerkein.
Lemmyn kanssa tokoillessa tämä oli minulle niitä lemppari juttuja ja vaikka emme ole puoleen vuoteen harjoitelleet näitä, niin tosi hyvin sujuivat. Jossakin vaiheessa ymppäämme mukaan vielä tämän seiso-käskyn näihin kaukokäskyihin, mutta odotellaan ensin, että koirat oppivat käskyn satavarmasti normaalielämässä! Hiski on oppinut jo merkistä istumaan (nostamme etusormen) ja vähitellen menemään maahankin (näytämme alaspäin olevalla kämmenellä merkin ylhäältä alas). Hienosti kummallakin meni! Minulla oli pientä epävarmuutta, joten aloitimme niin, että Lemmy oli minusta metrin päässä, mutta sitten jo pidensimme matkaa koko taluttimen mittaiseksi.
Ps. Näillä arkitoko-kursseilla tehdään kaikki harjoitukset (paitsi luoksetulot) hihnassa, koska kurssilla on paljon näitä rähisijöitä ja kenenkään osallistujan turvallisuutta ei haluta vaarantaa.
Oli taas sen verran mukavaa, että varpaat jo heiluvat kun ajattelen meidän kohta pääsevän koirapoikien kanssa harjoittelemaan tokoilua ihan vapaa-aikanakin tuonne ulos meidän lähikentälle!!!
Noutoja harjoiteltiin myös vähän eli koira opetetaan noutamaan lelu tai vaikka käsine käskystä. Kouluttaja on omien koiriensa kanssa jo niin pitkällä, että illan päätteeksi keräyttää koirillansa koirien lelut lelukoppaan eli mitä parhainta aktivointia! Hiski haki isännälle kankaista sammakkoa ja voi sitä iloa ☺ Sammakko sai oikein kunnon ravistelut ja koira nautti sydämensä kyllyydestä ja sammakko palautettiin isännälle joka kerta! Huomaa, että tämä on Hiskille sitä tosi ihanaa puuhaa ja harmittaa kun kotona meillä on niin harvoin mahdollisuus tähän leikkiin - Lemmy kun on sitä mieltä, että kaikki lelut ovat hänen. Onneksi on niitäkin hetkiä, että ollaan Hiskin kanssa kahteen pekkaan kotona ja voidaan ihan rauhassa leikkiä tätä lelun hakemista.
Lemmy-kulta sai "tyytyä" koirakoululta lainattuun damiin. Innostus oli ihan valtaisa ja dami oli niin ihana, että koira ei kertaakaan suostunut antamaan damia minulle pyynnöstä. Tässä ne meidän kesäisten noutojen harjoitustulokset näkyivät ☺ Mutta hauskaa oli! Lemmy oli taas niin suloinen ja hassu, etten voinut olla nauramatta ääneen...
Viimeiseksi vielä harjoiteltiin ohituksia tai oikeastaan kokeiltiin koiran kanssa "rennosti" kulkemista = mikä ainakin minulle oli tosi outoa... Muut kurssilaiset seisoivat hallissa ympyrässä ja jokainen kävi vuorollansa kävelemässä sikinsokin hallia hihna löysällä koiransa kanssa. Minä sain tehdä ekana Lemmyn kanssa ja heti tein väärin eli aivan kuin olisin ollut normaalilla pissilenkillä: Lemmy nuuskutteli hallin lattiaa ja minä tietysti pysähtelin sen mukaisesti. Kouluttaja kannusti: leuka pystyyn ja menoksi - koiran täytyy seurata omistajaansa eikä omistajan koiraansa ja tämän mielihaluja. Olipa tosi outoa, mutta niin se vaan Lemmykin nuuskuttelut jätti ja seurasi ylpeätä emäntäänsä hallissa laidasta laitaan - otti omaehtoisesti kontaktiakin, mikä arjessa on tosi harvinaista. Isäntä ja Hiski onnistuivat tosi hyvin: Hiski ei kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin, ei tullut haukun haukkua ja otti jatkuvasti kontaktia isäntään!
Oli tosi mukavaa!!!

Tänään tehtiin koirapoikien kanssa aamu- ja iltalenkit metsään ja normaalista poiketen, emme kierrelleet polkuja pitkin vaan käytin hyväkseni metsäkoneen tekemiä uria, jotka risteilevät metsässä. Itseäni huvitti suuresti ajatus tälläisestä kaupunkilaistytöstä, joka voi kehua silmät suurellaan käyneensä lenkillä metsässä ja unohtaneensa kertoa, että on talsinut lenkin metrin leveää, lähes tasaista pyörän uraa aivan kuin juuri tilauksesta tehtyä etteivät kengät mene vain piloille...

Ai niin, muistakaa kääntää kelloja!
Saa nähdä aamulla missä ajassa emäntä itse ja koirapojat ovat ☺
Hissuakin vähän mietityttää...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

18/3/2012: Sunnuntainen metsäretki

Aamulla nukuttiinkin koirapoikien kanssa ruhtinaallisesti melkein kahdeksaan ja hyvien huomenien, pussuttelujen ja rapsuttelujen (lue päivittäisen aamupalaverin) jälkeen suuntasimme suoraan metsään. Otin mukaani kameran siinä toivossa, että saisin vielä joitakin kevättalvisia otoksia luonnosta, mutta kyllä siinä taas kävi niin, että koirapojista ne kuvat loppujen lopuksi sitten taas olivatkin ☺



























































Ihana aamu, ihana sunnuntai

lauantai 17. maaliskuuta 2012

17/3/2012: Vatsavaivaisia koiria, Agi2:sta (8.) ja arkitoko 2sta (6.)...

Tänä lauantaina ollaan kotoisteltu ja pyörähdetty vain pikaisesti arkiotokossa.
Koirapoikia ovat pidempään vaivanneet pikaiset mahataudit laidasta laitaan. Vuoden vaihteessa koirapojat sairastivat yhdessä, ensin tuli toiselle ja sitten toiselle, mutta nyt onneksi Hiski on ollut terveenä, mutta Lemmyn kanssa ollaan "nautittu" lähimetsän läheisestä läsnäolosta useaan otteeseen, eli pikaisen tarpeen tulleen ollaan hilpastu metsään vaikka yöpuvussa ja toppatakissa pikakakalle... Isännän kanssa lyötiin viisaat päämme yhteen ja alettiin alkuun karsia koirapojilta päivittäisistä "nautintoaineista" pois kaikki ylimääräinen: alkuun karsittiin digestive-keksit, raksutikut, yms. ja koulutusnameina ei käytetty enää makkaraa eikä nakkeja, mutta tämäkään ei vienyt koirapoikien mahavaivoja pois. Sitten lisäiltiin maitohappobakteereita päivittäiseen ruokaan... kokeiltiin kikka kolmosta ja kikka nelosta, mutta mikään ei auttanut. Koirat saattoivat olla terveitä viikon tai kaksi ja sitten taas valvottiin yöllä ja juostiin hätäkakkalla ja pahimpaan aikaan korjailtiin hätäkakkoja lattialta. Välillä mietimme jo päivittäisen nappularuuan vaihtamista, mutta sitten onneksi pääsimme lääkäriin rokotusten varjolla. Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä voi olla joku virus, koska kummatkin koirapojat sairastuivat lähes samanaikaisesti ja missään tapauksessa aiheuttaja ei voinut olla nappularuoka, koska oireettomia jaksoja oli kuitenkin niin paljon. Lääkärissä käynnin jälkeen kekkasimme vielä yhden päivittäisen "ruoka-aineen" jota koirapojat nauttivat: puristeluut! Lemmy rakastaa luita ja ahkeroi lähes kokonaisen luun päivässä ja Hiski ei paljoa jälkeen jäänyt. Luut pois ja mahatauditkin loppuivat... ainakin osittain... Lemmy oirehtii vieläkin: toissa viikollakin pari aamuyötä valvoin ripuloivan koiran kanssa. Eilen töistä tullessa kävin sitten apteekissa ja ostin vielä eläinlääkärin suosittelemat matokuurit pojille (Axilur) sekä lisäravinnetta, jonka pitäisi helliä vatsaa avittamalla mahan omaa bakteerikantaa (Inupekt forte). Toivotaan, että näillä saadaan nyt vielä Lemmykin toipumaan! Puristeluut ovat nyt kuitenkin historiaa ja koirat ovat kalunneet Hiskin edellisestä kodista perintönä tulleita oikeita luita.

Torstaina käytiin Lemmyn kanssa taas agilityssa ja koira grillasi emäntää taas oikein kunnolla: heti sisään päästyämme koira karkasi ulko-ovelle ja oli sitä mieltä, että me lähdetään kotiin. No, eihän me kotiin lähdetty vaan jäätiin odottamaan omaa vuoroamme. Oli tosi haastava 14-esteen rata ja edelliskerran hyvästä suorituksestamme innostuneena opettelin radan ja harjoittelin mahdolliset valssit ja muut kaikkien oppien mukaiset käännökset ja päätin, ettei KOIRAAN KOSKETA ja rata suoritetaan kuin vettä vain.
Kolme estettä kuin vettä vain: hyppy, putki ja hyppy ja sitten meno loppui kerrasta. Emäntä heitti nurkkaan kaikki käännöksensä ja ryntäsi ohi epäröivästä koirasta hyppyesteen taakse houkuttelemaan namilla koiraa eli taas oltiin perusasioissa: koira ei suostunut hypätä esteen yli vaan juoksi ulko-ovelle. Tsemppasin, tsemppasin: houkuttelin koiraa ja lähes tulkoon sainkin sen tulemaan takaisin esteelle, mutta hyppääminen oli mahdotonta: koiran silmät olivat lautasen kokoiset ja se läähätti korvat päätä myöten. Yritin avittaa hitusen kaulapannasta ja koira pani hallin lattialle pitkäkseen. Kouluttaja keskeytti suorituksen - koira kytkettiin takaisin hihnaan, esteen rima laskettiin lattialle ja aloitettiin alkeista. Koira veti ovelle ja minä vedin takaisin esteelle: kierrä... Koira kiersi esteen ja veti ovelle, minä vedin takaisin esteelle: kierrä... Häntä nousi, este kierrettiin, emäntä kehui, hihna irrotettiin ja jatkettiin matkaa kuin ei mitään: putki, hyppy, putki, hyppy... Tarkoitus oli palata takaisin omalle paikalle ja sittenhän koira olisi taas mennyt itsekseen putkeen, jos en olisi saanut napattua ajoissa hihnasta. Kehuin koiraa, mutta en olisi kyllä saanut sillä asenteella vakuutettua edes itseäni hyvästä suorituksesta. Sydän löi tuhatta ja sataa ja sadattelin itsekseni ja laskin, että onneksi on enää pari kertaa jäljellä, koska TÄMÄ EI OLE KIVAA!!!!
Kouluttaja analysoi suoritusta ja sanoi suoraan, että koira näyttää minulle yksinkertaisesti keskisormea, vedättää sen minkä pystyy... Kun ei huvita niin ei huvita... ja koira on päätellyt jossakin välissä, että kun ryntää paikalta pois ei tarvitse tehdä mitään, koska emäntä antaa siinä vaiheessa periksi - vähintäänkin palkitsee nameilla. Emännälle annettiin evästykseksi vaatia koiralta enemmän, koska koiran taidoissa ei ole vikaa, ainoastaan siinä, että emäntä ei osaa lukea koiraansa tarpeeksi hyvin. Nöyränä poikana emäntä poistui hallista ja kaikkien taiteensääntöjen vastaisesti piti koiralle mykkäkoulua koko kotimatkan... Eipä tähän nyt paljon lisättävää löydy - ensi kerralla varustaudutaan vastaavan varalle hihnalla ja pidetään odotukset samalla korkeudella kuin alin rima oli tällä radalla, eli lattiaa vasten...Ei se auta : back to basic - kunhan henga-agit alkaa ja katsotaan sitten unohdetaanko me Lemmyn kanssa nämä "kekkerit" kokonaan... huokaus...

Tänä lauantaina on kotoiltu ja vähän tokoiltu eli käytiin päivällä kääntymässä tuolla arkitoko 2:n kurssilla ja oli taas IHANAA!!! Minä tein Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn. Aloiteteltiin taas kontaktilla: Hiski piti enimmäkseen kontaktia minun nyrkkiini, jossa namit olivat, mutta se ei haitannut - ohiteltiin toisia koirakkoja ja yhtään koiran keskittyminen ei herpaantunut. Jatkettiin kävelystä maahanmenolla ja istumisella: Lemmyhän osaa jo nämä kuin vettä vaan, mutta Hiskin sain ekaa kertaa menemään maahan ilman käsimerkkejä!!! Hiskin kanssa saatiin kotiläksyksi harjoitella vielä lisää kotona... Lopputunnista tehtiin vähän kevennystä: harjoiteltiin, että namin saa ottaa kädestä/lattialta/tassun päältä vain käskystä. Teki Hiskille tosi hyvää - maltin kasvatusta. Välillä koira tosin yritti haukkumalla käskyttää emäntää kun oli niin tylsää, mutta ei se mitään, sitten odotettiin vaan tuplasti kauemmin ennen kuin namin sai ottaa suuhunsa.

Nyt vain taas: maahanmenemisiin - nöyränä ja kaikin mahdollisin tavoin ☺

Höntsätä vai ei - eli lauantaisen aamun suuria päätöksiä...



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

11/3/2012: Tuplasti arkitoko 2:sta (4. ja 5.) ja matkailua mummolaan

Huomenta, huomenta metsälenkiltä!

Aamulla heräilin Lemmyn itkuun ja pikaisen pukeutumisen jälkeen riensimme aamupissille ja suorinta tietä metsään. Aurinko ei ole näyttäytynyt, mutta ei sitä kaipaakaan - on se vaan niin ilo kun pääsee aamullakin metsään ilman otsalamppua. Elättelin vähän toiveita lähtiessämme, että saisimme olla taas ihan "keskenämme" tuon aamulenkin ja niinhän siinä kävi, ettei kukaan muu ollut viitsinyt lähteä tutuille poluillemme tarpomaan sunnuntaiaamuna ennen seitsemää ☺ Ihanaa! Eilisellä paivälenkillä polut jo hieman upottivat, mutta ilmeisesti yöllä on kuitenkin ollut sen verran pakkasta, että tänään oli kuin olisi asfaltilla kävellyt.

Eilen käytiin taas Lemmyn kanssa mummulassa (lue vanhempieni luona) busalla - Lemmyä jänskätti taas kovasti. Meillä oli auton vaihto keskustassa ja siellä odottelimme seuraavaa autoa kymmenisen minuuttia ja koira vapisi koko tämän ajan - namit sentään maistuivat, joten ihan älyttömässä paniikissa koira ei ollut.
Kyllä minulla tällä kertaa vähän sydäntä riipaisi matkan teko, mutta ei kai se auta kuin jatkaa - jospa koira kuitenkin ajan kanssa tottuisi tähän matkustelemiseen! Viime viikonlopun reissuhan meni kuitenkin jo ihan mukavasti, bussin vaihdon jälkeen koira jopa näytti katselevan ikkunasta maisemia vapisematta.
Isäntä haki meidät illalla pois, joten Lemmyn onneksi, jännitystä riitti vain yhteen suuntaan. Muistelin että viime vuonnakin pääsimme kulkemaan mummulaan metsän kautta vasta toukokuussa, sen verran pitkään lumi- ja jääpeite tuolla metsässä/pururadalla kestää, joten pari kuukautta meillä on tässä edessä vielä tätä pakollista busalla kulkemista.  Onneksi mummula on Lemmylle se MAAILMAN MUKAVIN PAIKKA, niin rasittavan matkan muistot karisevat pois jo heti ulko-ovella. Eilenkin koiraa odotti siellä ihan uusi luu ja vartavasten oli käyty kaupassa ostamassa Lemmylle punaposkisia omenoita, joita sitten yhdessä "mummun" ja "papan" kanssa päästiinkin mussuttamaan. Kaiken evästämisen välissä Lemmy vaihtoi rapsuttajaa tiuhaan tahtii ja ainut mikä ihmetytti koiraa oli, kun mummu ei suostunut vaihtamaan pussuja ☺

Ollaan me ehditty käydä vähän koulunpenkilläkin eli arkitokoilemassa: edellis lauantaina ja nyt tiistaina. Harjoiteltiin taas kontaktissa kävelyä, odottamisia, sivuttain kävelyä ja ohituksia. Lauantaina sain tehdä Hiskin kanssa ja nyt tiistiaina Lemmyn kanssa. Hiskin kanssa ollaan edistytty kyllä ihan hurjasti tässä hallissa tehtävässä toisten koirien ja ihmisten ohittamisissa - kumpanakaan treenikertana Hiski ei ole kertaakaan tuntenut oloaan tukalaksi ja koko treeni menee ilman haukun haukkua! Tiistaina treenailin Lemmyn kanssa ja en tiedä onko se tuo iän karttuminen vai mikä, mutta Lemmykin ottaa kontaktia huippu hyvin verrattuna esim. viime syksyyn. Harmittaa kun ei ollut taaskaan kameraa mukana: tiistain treeneissä oli mukana aivan superihana lapinkoiratyttö ja päästiin harjoittelemaan odottamisia sekä istuen että maassa ja aivan tämän tytön viereen. Lemmyllä oli korvat päätä myöten ja ilme muutenkin melkoinen: ihan koko aikaa koira ei pystynyt pitämään minuun kontaktia vaan piti vilkuilla viereistä tyttöä - sain tehdä kaikkeni, etten olisi revennyt hihittämään, koira oli niin söpö ja sen naamasta näki miten vaikeaa paikalla pysyminen oli... Kertaakaan koira ei kuitenkaan karannut tyttöä nuuskuttelemaan, joten siinäkin on yksi osoitus, miten Lemmyn maltti on kasvanut puolessa vuodessa.

Minun ja Lemmyn torstainen agility oli peruttu, joten tässä tulee ihan mukava viikon tauko ja on jännä nähdä miten se vaikuttaa meidän ensi torstaiseen suoritukseen... Tuli torstaina muuten todistettua sekin, että ihan yhtä mielellään Hiski tuolla koulussa käy kuin Lemmykin. Isäntä vei meidät koululle ja ihmettelimme jo pihaan ajaessamme, että miten täällä ei näy auton autoa, ja niinhän koirakoulun ovessa oli lappu treenien peruuntumisesta äkillisen sairastumisen johdosta. Eihän siinä sitten muuta kuin auto ympäri ja kohti kotia: Lemmy kuskin ja "pelkääjän paikan" välisellä käsinojalla seisten ja ulisten - pää pyöri puolelta toiselle vinhaa vauhti ja silmät olivat lautasen kokoiset: MITÄ, MITÄ, MITÄ???? Hiski oli takapenkillä nenä ikkunassa pitäen puolta kovempaa älämölöä kuin Lemmy: MITÄ, MITÄ, MITÄ???? ja hätääntyneenä minua vilkaisten: EI KOULUA???? Kilometrin ajon verran koirapojat eivät olleet uskoa, että ei päästä kouluun, mutta sitten kummatkin vihdoin rauhoittuivat. Hiskikin pisti takapenkille pitkäkseen kääntäen selkänsä meille aivan kuin sanoen, että pitäkää koulunne, höh... ☺

Mutta nyt aamukahville - aurinkokin alkoi juuri paistaa, joten taidankin hörppäistä tämän vuoden ensimmäiset aamukahvit lumen peittämällä takaterassilla!

Kahvittelemisiin!

Emäntä ja Lemmy takapihalla elokuu 2010. Kuva Eija P.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

2/3/2012: Agi2:sta (7.) ja tupla-kasvattajatreffit

Eipä olisi karkauspäivää voinut paljon mukavammissa merkeissä viettää: päästiin treffaamaan karvakorvien kanssa kummankin kasvattajaa ja tavattiin ensimmäistä kertaa Hiskin kasvattaja Susanna sekä Pepsu-mamma ja Pimu-sisko.
Lemmyllä oli taas sen verran vauhtia päällä, että kuviin koira ei ehtinyt... Onneksi Lemmy kuitenkin sen verran malttoi perille päästyämme, että ehti olla Helena-kasvattajan rapsuteltavana edes hetken ennen höntsäämisensä aloittamista: karvakorva reppana rakastui Nappi-mummoonsa ja mummon liehittelyssä kuluikin sitten lähes koko kyläilymatka... Ne nämä nuorukaiset ovat niin arvaamattomia ☺
 






































































Torstaina käytiin Lemmyn kanssa taas Agi2:n treeneissä ja nautittiin: meidän lisäksi oli vain yksi toinen koirakko ja päästiin tekemään taas pitkästä aikaa tekniikkatreeniä.
Hyvin yksinkertaista perustreeniä: kolme estettä, joilla harjoiteltiin "mäkisiä", "valsseja" ja näiden yhdistelmiä. Vuoroin aloitettiin vasemmalta ja vuoroin oikealta - koiraa ohjattiin suoraan esteelle, kiertämään este yms.



Ensimmäinen harjoitus meni Lemmyltä enemmän ja vähemmän lattiaa nuuskutellessa, mutta sitten koira heräsi: vauhtia riitti ja emäntä pääsi oikein laittamaan juoksuksi! Lemmy sai kehuja kouluttajaltakin. Toisen koirakon tehdessä Lemmyä taas itketti, kun teki niin kamalasti mieli päästä takaisin radalle...
Enpä ole varmistanut kalenterista, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, meillä saattaisi olla nyt kahdeksas treenikerta - yleensä kahdeksannella treenikerralla Lemmy jotenkin havahtuu ja herää treenaamaan oikein kunnolla on sitten kyse tokosta tai tästä agista - meidän pitäisiki suosia Lemmykin kanssa 20-treenikerran kursseja, niin oltaisiin superhyviä ☺
Oli siis tosi ihanaa!!! Pienen pieni piru istuukin nyt emännän olkapäällä ja houkuttelee ilmoittautumaan jo seuraavalle kurssille, mutta nyt kyllä pidän pääni ja pidetään Lemmyn kanssa huilitaukoa. Keväällä alkaa taas Muuramen koirakoulun järjestämät henga-agit ja sinne me kyllä sitten taas suunnataan - kummankin koiran kanssa. Isäntä reppana saa istua katsomossa ja toimia koiratolppana...

Mutta sitä ennen nautitaan keväästä!!!