perjantai 19. lokakuuta 2012

19/10/2012: Kilpparituloksia ja agilityä

Ihanaa perjantai-iltaa!

Taas on saatu viikko pulkkaan - vaikka lunta ei vielä olekaan - ja kulutettu kaksi viikkoa kirjoittamatta sanaakaan tänne, mutta hyvä oli syykin: toissa viikon torstaina saatiin Hissun kilpparitulokset, joita sitten piti vähän aikaa sulatella...

KILPIRAUHASKOKEEN TULOKSET
Karvakorvan tulokset poikkesivat normaalista eli karvakaveri kilpirauhanen ei jaksa toimia oikein kunnolla. Samalta istumalta varailinkin meille sitten lääkäriajan tiistaiksi, joten kovin kauaa emme onneksi joutuneetkaan odottamaan sinne pääsyä. Lääkäri teki vielä liudan muitakin testejä sekä otti vielä varmuuden vuoksi uudelleen kilpirauhasarvotkin. Pari päivää jouduttiin odottelemaan tuloksia ja sitten onneksi vihdoin perjantaina lääkäri soitti: kilpirauhasarvot olivat vielä entisestään menneet vinksalleen, joten aloitimme samointein lääkityksen. Nyt ollaan jännällä viikko syöty lääkkeitä ja onneksi mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut. Alkuviikon Hissu joi enemmän ja luonnollisesti lorottelikin enemmän pissireissuilla, mutta nyt jo eilen ja tänään nämäkin toiminnot ovat normalisoituneet.

Hälytyskellojen olisi TIETYSTI pitänyt soida jo reilu vuosi sitten, kun Hissua vietiin sinne kastraatioon ja lääkäri kysyi oliko mitään kilpirauhasoireita aiemmin ollut - koiran sydän löi kuulema niin hitaasti, mutta siihen vain hölmönä tuumasin, että Hissu ei turhia lääkäreitä jännittele... Tällä viimeisellä käynnillä lääkäri taas kuunteli sydämen ja totesi, että tosi hitaasti se lyö. Seuraava kontrolliaika on nyt tilattu marraskuun lopulle, mutta tietysti jos jotakin outoa ilmenee, marssimme lääkäriin jo aiemmin.Nyt jännällä odotan miten Hissun painon käy vai käykö mitenkään - nyt ollaan syötetty pojalle "laitti"ruokaa reilu kuukausi ja painoa on silti kertynyt lisää melkein puolisen kiloa. Ehdottelinkin isännälle, että ottaisin vielä mitan Hissun mahan ympäryksestä eikä tuijoteltaisi enää pelkkään vaakaan: minusta itsestäni tuntuu, että Hissu kasvaa vielä kokoa - muualtakin kuin masun ympäriltä - ihan silmissä, joten saataisiin varmistus, että mihin ne kilot oikein pojassa sijoittuvat.

Ei voi sanoa kuin, että onni onnettomuudessa - meidät saatiin tungettua joukkotarkastukseen mukaan melkein puoliväkisin, mutta onneksi se onnistui!


Olin kullasta tosi huolissani, koska enhän tietenkään tiennyt tälläisesta vajaatoiminnastakaan mitään. Lääkärikin taisi nähdä minusta jännittyneisyyteni ja lohdutti ihanasti sanomalla, että jos koiralle joku vaiva pitää valita, niin kannattaisi ottaa tämä laiska kilpirauhanen: on kaikkein helpoin lääkitä ja kun vaiva huomataan näin alkuvaiheessa siitä ei ehdi aiheutua koirallekkaan mitään pysyvää vahinkoa.
Yksi vajaatoiminnan oireistahan oli koiran flegmaattisuus - Hissussahan ei varsinkaan tätä piirrettä ole, joten ennustelin lääkärille, että jos koira tästä vielä pirtsakoituu ja energiat tuplaantuu, niin emäntä on ihmeissään tämän sähikäisen kanssa ☺
Tässä vielä linkkiä, jossa kerrotaan enemmän kilpirauhasen vajaatoiminnasta koirilla, jos vaikka haluat käydä vilkaisemassa:
http://www.vetcare.fi/index.php?id=427

TREENEJÄ MANEESISSA
Onneksi meillä ei ole koko aika mennyt kuitenkaan sairastaessa - agilitytreeneissä ollaan ehditty käydä jo kahdesti tässä välissä ja "korkattu" koirakoulun kanssa meidän uusi treeni paikka eli Pollenparkin Maneesi.
Olen ihan INNOISSANI, joten oli pakko lainata Polleparkin sivulta tähän pari sponsauskuvaa...



ja onneksi minä en ollut ainoa asiasta innostunut: Hissua ei tahdo saada pidettyä sitäkään vähää paikoillaan mitä aiemmin ☺ Voi mitä luksusta tämä onkaan ollut parin viimeisen ulkona pidetyn treenikerran jälkeen: pimeys kun laskeutuu jo niin aikaisin, että treenaaminen lähes valottomalla kentällä oli käydä jo vähän vaaralliseksikin.
Tosi mukavia treenejä on ollutkin: toissa viikolla treenailtiin neliön muotoon asetettujen neljän hypyn kera sekä kahden hypyn ja kahden putken voimin. Eilen päästiin tekemään ekaa kertaa 7 esteen rataa eli neljä hyppyä, kaksi putkea ja pujottelu. Eilen kyllä emännältä veinasi loppua kunto totaalisesti, vaikka teimme radan vain kahteen otteeseen - sehän nyt jo on selvää, että nopean koiran perässä minun on mahdoton pysyä, mutta pitäisi minulta kuntoa löytyä edes sen verran, että saan koiran ohjattua esteeltä toiselle... No eilen ei sitäkään kuntoa löytynyt... Ohjeeksi sain, että minun pitäisi vain taas enemmän luottaa itseeni ja toisaalta taas Hissuun: koira osaa jo esteet nimeltä, joten minun ei tarvitsisikaan edes yrittää pysyä koiran rinnalla koko radan matkan - Hissu oppii kyllä hokaamaan mihin seuraavaksi ollaan menossa pelkällä äänikäskyllä, jos vain annan sille mahdollisuuden enkä hösää liikaa. Arvokkaita neuvoja, jotka minä sitten jo unohdan taas ensi torstaiksi ☺

LEMMYLLÄ ON TYLSÄÄ
... varsinkin nyt kun mussu on päässyt maneesin katsomoon katsomaan kun KAIKKI MUUT pääsee tekemään putkea paitsi Lemmy... Plääh! Onneksi parannusta on nyt luvassa: kuin taivaan lahjana Spanielikerho järjestää taas toko/agilitykoulutusta 6 peräkkäisenä maanantaina ja Palveluskoirayhdistyksen toko-koulutukset pyörivät lauantaisin vielä joulukuun alkuun saakka.
Huomenna aiotaankin tehdä Lemmyn kanssa oikein luksus-privaatti-reissu kahteen pekkaan eli nyt siis mennään ensimmäistä kertaa tuonne palveluskoira yhdistyksen koulutukseen. Saapa nähdä miten meidät otetaan vastaan sinne susikoirien yms. sekaan - lupaan raportoida ensi viikonloppuna!
Ps. sen voin jo nyt sanoa, että Lemmy on kyllä koko koulutuksen söpöin koira - huokaus...

Eli tottelevaisesti, MOI ja ensi viikkoon...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Mustavalkomaanantai haaste 133: ODOTUS


Tällä kertaa mustavalkomaanantaissa oli aiheena ODOTUS.

PITKÄN talven jälkeen puutarhurin pitkän odotuksen palkitsee usein ensimmäisenä tämä näky:
potreita poikia violeteissa hatuissaan kurkottelemassa kohti keväistä aurinkoa


Sahramit (Crocus), joita kutsutaan myös krookuksiksi, 
ovat suku monivuotisia sipulikasveja,
 jotka ovat kotoisin Egeanmeren alueelta 
ja Keski-Aasiasta. 
Eräs sahramilaji kukkii aikaisin keväällä 
ja on siksi puutarhureiden suosiossa.
Lähde: Wikipedia.






Käyppä kurkkamassa toisten odottamista täältä:

2/10/2012: HISKI 2- VUOTTA!!!

Voi mahoton - taidan kärsiä kaamosväsymyksestä: tänään heräsin oven kolaukseen ja kello näytti 9:25...
9:25 sunnuntai aamuna ja kätevä emäntä on vasta herännyt... Koirapojat ja isäntä ovat kadonneet aamuiseen metsään, minä hieroskelen vielä silmiäni... Voi syksy minkä teit...

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla...

TIISTAINA HISSU TÄYTTI 2-VUOTTA!
Tasapuolisuuden vuoksi tein taas kaksi kakkua ja lahjojakin tuli tasapuolisesti: oranssit heijastinliivit kummallekin. Olin heti kärppänä kuvaamassa sankaria ja kutsuvieras Lemmyä:

Hissu 2-vuotta!
Kutsuvieras Lemmy
Kakun syönnissä...

Lemmy syö tosi hitaasti...

Virallinen poseerauskuva uusissa liiveissä
Booring - joko saa mennä...

Lemmy: hyvät oli juhlat - sopivasti väkeä ja hyvät tarjoilut ☺

TIISTAINA heti kotiin tultuani kävin tekemässä Lemmylle jäljen. Pisin jälki mitä olen ikinä tehnyt ja mielenkiintoiseksi sen vielä teki se, että kotoa jäljelle lähtiessä oli jo pilkkopimeää, vaikka kello oli vain tujauksen yli seitsemän. Siinä sitä olikin allekirjoittaneelle haastettta: kaksi innosta puhkuvaa koiraa, otsalamppu ja suhtkoht kumpuileva maasto. Hissu jäljesti minut jo kotipihasta metsään ja metsän reunassa annoin Lemmylle vetovuoron. Naksujen määrää jäljellä olin tiputtanut taas hurjasti, mutta niin se vaan koira jäljesti aivan kuin ei olisikaan saman iltana synttärikakkua nassuunsa saanut.
Hissukin tietää jo tasan tarkkaan mistä on kyse, kun jäljelle lähdetään ja innokkuutta riittää niin, että siitä olisi vielä muillekin jakaa. Ihan helpoin tehtävä ei siis ollutkaan minun pysyä pystyssä kumpuilevassa, pimeässä metsässä ja pitää huoli, että Lemmyn liina ei missään vaiheessa ehdi turhia kiristyä ja toisella kädellä pitää kiinni tempoilevaa innokasta Hissu-poikaa, joka välillä pääsi kirimään Lemmyn ohikin - tokihan minulla oli otsalamppu, mutta puolen vuoden tottumattomuus pimeyteen näkyi kuitenkin taivalluksessani. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen Hissukin keskittyy jälkeen jo sen verran, että vauhti hiipuu Lemmyn tasolle ja tästä eteenpäin vaellus onkin sitten jo tasavauhtisempaa.
Mutta mukavaa oli! Kotiin tultua väsyneitä perroja olikin sitten tupa tulvillaan ☺

KESKIVIIKKONA JA TORSTAINA oltiinkin Hissun kanssa agitreeneissä. Ihanaa, nyt päästään jo tekemään 3 - 4 esteen radanpätkiä, vaikka näissä pätkissä esteitä onkin olleet vain putket ja hypyt. Hissu tekee hyvää työtä ja ainoastaan allekirjoittaneen täytyisi skarpata entisestään. Välillä saatiin vedettyä radantynkä jo ihan nappiin, mutta kyllä minä töhötänkin: peruuttelen radalla, vaikka pystyisin kulkemaan välin kohdasta A kohtaan B juostenkin, valsseissa kadotan Hissun näkyvistäni koska etenen radalla kuin mullivarsa keväällä eli aivan liian nopeasti. Valssit onneksi ihan oikeasti alkavat vasta nyt onnistua minulta luonnostaan - vaikka niidenhän olisi pitänyt onnistua jo silloin puoli vuotta sitten Lemmyn kanssa kurssilla ollessani - joten minulle tämä kertaus on todella tarpeen!
Pujottelua päästiin harjoittelemaan itsenäisesti. Hissu tekee pujottelun jo tosi hyvin, mutta tahdon pitää tässäkin vähän liikaa kiirettä, jolloin koiran rytmi menee sekaisin ja välillä harppaamme pari keppiä kerralla: nyt pitääkin vain ohjeistaa itseään, etten taas etene liian kovalla vauhdilla ja tuhoa tätä tähän mennessä opittua rutiiniamme.
Ensi viikolla meidän pitäisi päästä treenaamaan jo maneesiin ja saada selville muuttuuko meidän treeniaikamme.

LAUANTAINA oli aivan ihana aurinkoinen syyspäivä. Suuntasinkin metsään kameran ja Lemmyn kanssa. Onnistuneita luontokuvia ei valitettavasti montaa tullut, mutta Lemmystä sain otettua mielestäni pari tosi hyvää:

Metsän koira tahdon olla, sankar jylhän männikön... yksi onnistuneimmista kuvista tältä reissulta...

Suurin kivi mitä tällä reissulla löydettiin

Vein Lemmyn kotiin ja otin Hissun mukaani. Nyt tarkoituksenani olikin keskittyä koiran kuvaamiseen, mutta kovin montaa otosta en ehtinyt ottaa, kun kameran patterit TIETYSTI loppuivat, mutta tässä joitakin. Hissu odottaa malttamattomana kepin heittämistä...

Heitä, heitä, heitä!!!!

Ihan oikeasti: HEITÄ!

Sitten tarjottiin jo maahanmenoakin: HEITÄ?


Sitten alettiin haukkua kovaa ja korkealta: HEITÄÄÄÄÄÄ!!!!!!
Nyt se heittää ☺




Ja vihdoin: unelmien täyttymys - keppi lensi ja sen sai hakea

SUNNUNTAIna: laiska emäntä siis nukkuu puolipäivää...
Iltapäivällä aikomuksena on taas suunnata perhelenkille jonnekin päin Keski-Suomea ja nauttia TOIVOTTAVASTI sateettomasta sunnuntaista.

Palataan asiaan taas pian!