Taas on saatu viikko pulkkaan - vaikka lunta ei vielä olekaan - ja kulutettu kaksi viikkoa kirjoittamatta sanaakaan tänne, mutta hyvä oli syykin: toissa viikon torstaina saatiin Hissun kilpparitulokset, joita sitten piti vähän aikaa sulatella...
KILPIRAUHASKOKEEN TULOKSET
Karvakorvan tulokset poikkesivat normaalista eli karvakaveri kilpirauhanen ei jaksa toimia oikein kunnolla. Samalta istumalta varailinkin meille sitten lääkäriajan tiistaiksi, joten kovin kauaa emme onneksi joutuneetkaan odottamaan sinne pääsyä. Lääkäri teki vielä liudan muitakin testejä sekä otti vielä varmuuden vuoksi uudelleen kilpirauhasarvotkin. Pari päivää jouduttiin odottelemaan tuloksia ja sitten onneksi vihdoin perjantaina lääkäri soitti: kilpirauhasarvot olivat vielä entisestään menneet vinksalleen, joten aloitimme samointein lääkityksen. Nyt ollaan jännällä viikko syöty lääkkeitä ja onneksi mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut. Alkuviikon Hissu joi enemmän ja luonnollisesti lorottelikin enemmän pissireissuilla, mutta nyt jo eilen ja tänään nämäkin toiminnot ovat normalisoituneet.
Hälytyskellojen olisi TIETYSTI pitänyt soida jo reilu vuosi sitten, kun Hissua vietiin sinne kastraatioon ja lääkäri kysyi oliko mitään kilpirauhasoireita aiemmin ollut - koiran sydän löi kuulema niin hitaasti, mutta siihen vain hölmönä tuumasin, että Hissu ei turhia lääkäreitä jännittele... Tällä viimeisellä käynnillä lääkäri taas kuunteli sydämen ja totesi, että tosi hitaasti se lyö. Seuraava kontrolliaika on nyt tilattu marraskuun lopulle, mutta tietysti jos jotakin outoa ilmenee, marssimme lääkäriin jo aiemmin.Nyt jännällä odotan miten Hissun painon käy vai käykö mitenkään - nyt ollaan syötetty pojalle "laitti"ruokaa reilu kuukausi ja painoa on silti kertynyt lisää melkein puolisen kiloa. Ehdottelinkin isännälle, että ottaisin vielä mitan Hissun mahan ympäryksestä eikä tuijoteltaisi enää pelkkään vaakaan: minusta itsestäni tuntuu, että Hissu kasvaa vielä kokoa - muualtakin kuin masun ympäriltä - ihan silmissä, joten saataisiin varmistus, että mihin ne kilot oikein pojassa sijoittuvat.
Ei voi sanoa kuin, että onni onnettomuudessa - meidät saatiin tungettua joukkotarkastukseen mukaan melkein puoliväkisin, mutta onneksi se onnistui!
Olin kullasta tosi huolissani, koska enhän tietenkään tiennyt tälläisesta vajaatoiminnastakaan mitään. Lääkärikin taisi nähdä minusta jännittyneisyyteni ja lohdutti ihanasti sanomalla, että jos koiralle joku vaiva pitää valita, niin kannattaisi ottaa tämä laiska kilpirauhanen: on kaikkein helpoin lääkitä ja kun vaiva huomataan näin alkuvaiheessa siitä ei ehdi aiheutua koirallekkaan mitään pysyvää vahinkoa.
Yksi vajaatoiminnan oireistahan oli koiran flegmaattisuus - Hissussahan ei varsinkaan tätä piirrettä ole, joten ennustelin lääkärille, että jos koira tästä vielä pirtsakoituu ja energiat tuplaantuu, niin emäntä on ihmeissään tämän sähikäisen kanssa ☺
Tässä vielä linkkiä, jossa kerrotaan enemmän kilpirauhasen vajaatoiminnasta koirilla, jos vaikka haluat käydä vilkaisemassa:
http://www.vetcare.fi/index.php?id=427
TREENEJÄ MANEESISSA
Onneksi meillä ei ole koko aika mennyt kuitenkaan sairastaessa - agilitytreeneissä ollaan ehditty käydä jo kahdesti tässä välissä ja "korkattu" koirakoulun kanssa meidän uusi treeni paikka eli Pollenparkin Maneesi.
Olen ihan INNOISSANI, joten oli pakko lainata Polleparkin sivulta tähän pari sponsauskuvaa...
ja onneksi minä en ollut ainoa asiasta innostunut: Hissua ei tahdo saada pidettyä sitäkään vähää paikoillaan mitä aiemmin ☺ Voi mitä luksusta tämä onkaan ollut parin viimeisen ulkona pidetyn treenikerran jälkeen: pimeys kun laskeutuu jo niin aikaisin, että treenaaminen lähes valottomalla kentällä oli käydä jo vähän vaaralliseksikin.
Tosi mukavia treenejä on ollutkin: toissa viikolla treenailtiin neliön muotoon asetettujen neljän hypyn kera sekä kahden hypyn ja kahden putken voimin. Eilen päästiin tekemään ekaa kertaa 7 esteen rataa eli neljä hyppyä, kaksi putkea ja pujottelu. Eilen kyllä emännältä veinasi loppua kunto totaalisesti, vaikka teimme radan vain kahteen otteeseen - sehän nyt jo on selvää, että nopean koiran perässä minun on mahdoton pysyä, mutta pitäisi minulta kuntoa löytyä edes sen verran, että saan koiran ohjattua esteeltä toiselle... No eilen ei sitäkään kuntoa löytynyt... Ohjeeksi sain, että minun pitäisi vain taas enemmän luottaa itseeni ja toisaalta taas Hissuun: koira osaa jo esteet nimeltä, joten minun ei tarvitsisikaan edes yrittää pysyä koiran rinnalla koko radan matkan - Hissu oppii kyllä hokaamaan mihin seuraavaksi ollaan menossa pelkällä äänikäskyllä, jos vain annan sille mahdollisuuden enkä hösää liikaa. Arvokkaita neuvoja, jotka minä sitten jo unohdan taas ensi torstaiksi ☺
LEMMYLLÄ ON TYLSÄÄ
... varsinkin nyt kun mussu on päässyt maneesin katsomoon katsomaan kun KAIKKI MUUT pääsee tekemään putkea paitsi Lemmy... Plääh! Onneksi parannusta on nyt luvassa: kuin taivaan lahjana Spanielikerho järjestää taas toko/agilitykoulutusta 6 peräkkäisenä maanantaina ja Palveluskoirayhdistyksen toko-koulutukset pyörivät lauantaisin vielä joulukuun alkuun saakka.
Huomenna aiotaankin tehdä Lemmyn kanssa oikein luksus-privaatti-reissu kahteen pekkaan eli nyt siis mennään ensimmäistä kertaa tuonne palveluskoira yhdistyksen koulutukseen. Saapa nähdä miten meidät otetaan vastaan sinne susikoirien yms. sekaan - lupaan raportoida ensi viikonloppuna!
Ps. sen voin jo nyt sanoa, että Lemmy on kyllä koko koulutuksen söpöin koira - huokaus...
Eli tottelevaisesti, MOI ja ensi viikkoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti