lauantai 29. syyskuuta 2012

29/9/2012: Joukkotarkastuksessa ja mökki-iloa

Taas yksi viikko mennä viipelti vipattaen...

Alkuviikolla allekirjoittanut harrasti ylitöitä sen verran, että koirapoikien kanssa oleilu jäi lyhykäisiin iltalenkkeihin ja yhteisiin tv-tuijotteluihin - lue: emäntä katseli saippuaa Hissun oleillessa sohvalla kainalossani ja Lemmy jaloissa pötkötellen. Kyllähän tälläisetkin illat aina välillä menevät, kunhat eivät tavaksi tule. Lemmy oli jo keskiviikko-iltana sitä mieltä, että nyt on kyllä tylsyyttä ollut jo ihan liikaa ja tuijotteli minua haastavan näköisenä...



Booring....

Kiitos takapihan, väsynyt emäntä pääsi helpolla - pari kourallista Lemmyn naksuja käteen: lyhykäinen, kiemurteleva jälki kukkapenkkien väliin ja lopuksi vielä kourallinen naksuja hajasijoitettuna nurmikolle (lue kourallinen naksuja heitetään takaovelta nurmikolle) ja niinpä koirille tuli taas vähäksi aikaa mukavaa tekemistä ja väsynyt emäntä sai seurata koko toimitusta rappurallilla istuen... Parinkymmenen minuutin etsintöjen jälkeen koirapojat sitten palasivatkin tyytyväisinä sisään sopivasti juuri pimeyden laskeutuessa.
Aamuja yritinkin sitten pitkittää puolisen tuntia, jotta ehdittiin kunnolla karvakorvien kanssa vaihdella aamutervehdykset, pussut ja rapsutukset eli pitää aamupalaverit oikein pitkän kaavan mukaan. Sydänhän siinä kuitenkin taas suli, kun tiesi töihin lähtiessään, että pitkä päivä täytyy malttaa, ennen kuin taas kotiinsa karvakorvien luo ehtii...

Torstaina isäntä pakkasi ensimmäistä kertaa kummatkin koirat mukaansa ja suuntasi kaverin mökille.
Minä kotiuduin vasta kuudelta tyhjään kotiin - ja tosi tyhjältä se tuntuikin! Yritin parhaani mukaan nauttia erillaisesta illasta, mutta kyllä se aika hohhailua oli: täyttelin ja pesin koiruleiden vesikupin, katselin huokaillen takapihalle, ravistelin eteisen maton tassuissa tulleista männynneulasista ja puunlehdistä ja keksin muutakin "mielenkiintoista" täytetekemistä- hetken jo mietin, että lähden itsekseni metsälenkillekin, mutta sain luovuttua ajatuksesta eikä laikaan vähiten siitä syystä, että pimeyskin alkoi jo laskeutua.
Voi sitä iloa kun pojat palasivat kotiin: lauma oli taas koossa - ja iloisin kaikista oli emäntä itse ☺.
Isäntä ei ehtinyt reppuaan tyhjentää, kun olin jo tivaamassa kaikki koirien tepposet, tekemiset ja yksityiskohdat. Menoa ja meininkiä ei ollut kuulema puuttunut: mökin isosta pihapiiristä ja ympäröivästä pellosta oli otettu irti kaikki mahdollisuus täydelliseen / älyttömään höntsäykseen ja Lemmykin oli nauttinut päästessään järveen pulputtelemaan - Hissu oli suosiolla katsellut rannalta isoveikan pulputtelua. Nyt odotellaankin mielenkiinnolla jo ensi kesää, että joko Lemmy sitten itsenäisesti innotuisi uimaan.
Tein muuten jotain ennen kuulumatontakin - peruin Hissun ja minun agilitynkin tältä illalta pelkästään tämän mökkireissun takia. Ajattelin, että näitä mökkireissuja tulee niin harvoin, joten on parempi koirille saada tälläinen kokemus kuin normi agility-treeni-ilta Hissulle ja Lemmylle ilta tylsässä treenikatsomossa.

Tällä viikolla tähdet olivat muutenkin suosiollisessa asennossa: pääsimme vielä Hiskin kanssa perjantaiseen vesikoirien joukkotarkastukseen, vaikka minä hokasin ilmoittautua sinne vasta sunnuntaina.
Koiralta kuvattiin kyynäret, lonkat ja selkä, sekä otettiin kilpirauhastesti. Kyynäret olivat o.k., lonkista oikea C ja vasen B, selän yhdessä nikamassa oli jonkinlaista rösöisyyttä, mutta lääkärin mielestä kaikki oli ihan o.k. - mitään estettä ei ole agilityn jatkamiselle tai muutenkaan ei tarvitse olla huolissaan koiran terveydestä. IHANAA! Nythän kuvat menevät vielä Kennelliittoon tarkastettavaksi ja sieltä tulee minulle vielä virallinen tieto kuvista. Kilpirauhastestin tuloksia saan odotella viikon verran, jos vain pysytään aikataulussa.
Tosi rankka lääkärireissu Hiskille oli: koira nukuksi koko illan ja milloin silmät olivat auki niin pientä ulinaa oli havaittavissa - luulen, että kipuja ei koiralla ollut mistään tullut, mutta en ihmettelisi, jos koira muuten olisi ollut huonovointinen kaikista saamistaan lääkkeistä. Yöllä kävimme pari kertaa "ulkoilemassa", mutta tänä aamuna koira oli taas onneksi oma itsensä.

Nyt jäädään jännässä sitten odottelemaan tuloksia...

Ps. ensimmäinen daalian kukka muuten avautui maanantaina - ehtisipä siitä vielä ottamaan kuvankin todistusaineistoksi!!!


maanantai 24. syyskuuta 2012

Mustavalkomaanantai 132. haaste: VALOA KOHTI

Syksyn edetessä ja valon vähentyessä tarrattiin mustavalkomaanantain haasteessa vielä viimeisiin valon hetkiin...

Arkistoissa täytyikin sitten palata aina vuoteen 2010 ja marraskuiseen sunnuntaihin, kun lähdimme Lemmy-koiran ja kameran kanssa etsimällä etsimään viimeisiä valon rippeitä - ehdimme juuri ja juuri paikalle...




Ja tällä kertaa sitten pitääkin pelata varman päälle, joten laitetaan  vielä samaiselta reissulta yksi värikuvakin karistamaan unosia silmistä pois...

Aurinkoa odotellessa...



Käyppä kurkkaamassa muidenkin kuvia täältä:
http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2012/09/mustavalkomaanantai-132.html

lauantai 22. syyskuuta 2012

22/9/2012: Sekalaista syyskuuta: agilitya, hierontaa ja montaa muuta

Huomenta, huomenta!

Palailtiin juuri koirapoikien kanssa aivan ihanalta metsälenkiltä - startattiin pihasta jo ennen seitsemää, mutta onneksi oli kuitenkin jo valoisaa. Ehdittiin parahiksi näkemään auringon nousukin metsän takaa - paluumatkalla jo alkoi vihmoa vettä ja voi olla, että tässä olikin sitten tämän päivän aurinko-annos.
Tätä ei kai voi liikaa toitottaa: nämä lauantai ja sunnuntai aamut ovat näin arjen keskellä sitä elämän suolaa: ei ole kiirusta, eikä hoppua ja useimmiten saadaan tehdä lenkit ihan keskenämme ilman muita "satunnaisia" metsässä matkaajia.

Pari viikkoa taas mennä hurahti: koneelle ei ole ehtinyt istuksimaan kuin satunnaisesti valokuvahaasteisiin osallistuen. Kaikkea mukavaakin on taas matkan varrella sattunut ja tapahtunut:

HISSUN AGILITY
Jatkokurssi menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Vaikka tehdäänkin tasan samoja harjoitteita kuin vajaa vuosi sitten Lemmyn kanssa, niin olen yhä välillä solmussa jalkojeni kanssa ja ajoitukseni mättää pahasti.

Alettiin harjoitella alusta pitäen taas "valssia", "mäkisiä", yms. Edelleenkään emme tee pitkiä sarjoja: kolmea hyppyä ja nyt torstaina hyppy-putki-hyppy, mutta kyllä näissäkin haastetta riittää. Saimme edelliskerralla kotiläksyksi opetella Hissun kanssa pujottelun aloittamisen niin, että osoitan ainoastaan kädellä kulkusuunnan koiralle ja annan käskysanan "keppi". No niinhän siinä kävi, että eihän me ehditty harjoittelemaan kertaakaan. Torstain treeneissä ohjattujen harjoitusten välissä pääsimme kuitenkin tekemään pujotteluakin ja niinhän siinä taas kävi, että Hiski oli oppinut parin kurssilla tehdyn harjoituskerran jälkeen hakeutua itsenäisesti ensimmäiselle kepille. Taas kerran olin tosi ihmeissäni karvakorvan ihmeellisestä oppimiskyvystä.

HISSUN 1. VIERAILUSTA JA MUUTOSTA VUOSI TÄYTEEN

Sunnuntaina 9.9. tuli vuosi täyteen siitä, kun Hissu tuli meille ensimmäistä kertaa vierailulle ♥
Sunnuntaina juhlistettiinkin tätä merkkipäivää tekemällä perhelenkki Haapaniemen luontopolulle ja minä ja isäntä juotiin vielä juhlakahvit kotiin päästyämme.
Lauantaina 15.9. tulikin sitten vuosi täyteen siitä kun Hissu tuli meille. Tämäkään päivä ei juhlimatta mennyt ohi: perjantaina ja lauantaina kahviteltiin vähän siellä sun täällä ja minä emännöin suu hymyssä ☺ Sunnuntaina suuntasimme taas koko perheen voimin Sulunperän teollisuusalueelta lähtevälle luontopolulle.

On ollut kyllä ihana vuosi, kun on voinut jakaa sen tämän laajentuneen lauman kanssa!
Hissu on vuodessa muuttunut pentusesta komeaksi nuoreksi mieheksi: painoa tullut nelisen kiloa lisää ja säkäkorkeutta kuutisen senttiä. Luonne ei onneksi ole paljoa muuttunut, ilopilleri mikä ilopilleri, mutta itseluottamusta koiralle on tullut roppakaupalla lisää! Mistä saamme jouhevan aasin sillan seuraavaan juttuun...

2.10.2011


elokuu 2012

RYHMÄ TOKON JÄLLEEN NÄKEMINEN

Tiistaina treffattiin yhdessä meidän reilun vuoden takaisen TOKO-ryhmän veskarien kesken eli Lemmy, Lilli ja Pate emäntineen. Laumaa täydensi vielä omalta osaltaan Lemmyn mamma Lara ja tietysti meidän Hissu isännän kera.
Minua jänskätti tosi kovasti lähteä treffeille, koska pelkäsin, että Hissua yhä pelottaa vieraiden koirien näkeminen/läheisyys ja joudumme taas kulkemaan hihnassa ja pahimmassa tapauksessa joudun rauhoittelemaan koiraa koko porukkalenkin ajan. Vaan eipä mitään: Hissu kyllä kävi välillä sanomassa painavan sanan ympärillä ilakoiville kavereille, mutta muuten koira näytti nauttivan olostaan: TOSI IHANAA! Pysytteli toki koko ajan lähellä minua, mutta välillä intoutui juoksemaan muidenkin kanssa.
Lemmy oli taas elementissään: juoksi hirveitä spurtteja, välillä Hissun kanssa ja välillä yksinään ja muutenkin pyrki kulkemaan koko joukon ensimmäisenä. Juoksi polkua eteenpäin niin kauas kuin pääsi kadottamatta meitä näkyvistään ja jäi sitten kieli ulkona roikkuen odottamaan meitä - joskus Lemmystä tuntui, että kuljimme aivan liian hitaasti, joten koiruli kävi juoksemassa lenkin meidän ympäri ja palasi taas joukon edelle.
Voi - otetaan pian uusiksi!

KOIRAHIERONTAA, OSA 2

Tosiaan, kävihän meillä hierojatäti nyt toisenkin kerran ja toivottavasti tulee vielä kolmannenkin kerran ☺
Juttelin jo ensimmäisellä kerralla hierojalle meidän kaksisuuntaisestamielialaoireyhtymästä kärsivästä Lemmy-pojasta, joten hänellä oli tiedossa jo tullessaan, että mikään helppotapaus täällä ei ole odottamassa. Alussa juoksutin ja kävelytin taas Lemmyä tuossa parkkipaikalla ja kävelytiellä, jotta hieroja näki kunnolla koiran liikeradat: kaikki näytti olevan muuten kunnossa, mutta ravin koira aloittaa kuulemma melko myöhäisessä vaiheessa - sitähän en hokannut kysyä, että mistä se sitten kertoo, mutta eiköhän tuo ajan kanssa selviä....
Hissu hierottiin ensimmäisenä: koira oli tosi rento ja ensimmäiset jumitkin löytyivät jo nyt niskan ja lapojen seudulta. Lavoissa oli jokunen niin kipeä kohta, että koira oikein ulvahti kun niitä käsiteltiin, mutta antoi kiltisti jatkaa käisittelyä vaikka kipu olikin kova. Sain onneksi ihan kädestä pitäen neuvot, miten pystyn itse hieromalla helpottamaan lapojen jumikohtia.
Lemmy seuraili tilannetta koko tunnin ajan vähän kauempaa: välillä seisoskellen hierojan selän takana ja välillä "turvassa" isännän vieressä sohvalla uristen koko ajan. Urina keskeytyi oikeastaan ainoastaan silloin, kun koiran mielenkiinnon vei hierojan nenäliina lattialla, joka piti pariin otteeseen käydä varastamassa ja raahata metrin päähän kielloista huolimatta. Hieroja sanoi, että on oikeastaan vain hyväkin, että koira harrastaa varastelua tässä tilanteessa: aivot joutuvat välillä keskittymään muuhun kuin vieraan tädin vahtimiseen.
Hissu saatiin hierottua ja uninen koira pääsi nukuksimaan.
Ja sitten Lemmy ☺ Eihän me hieromiseen asti päästy: tunti istuttiin hierojatädin kanssa vastakkain hierontapatjan päällä Lemmy meidän välissä istuen, lopussa jo maaten ja välillä uristen.
En taas oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta valitettavasti välllä piti nauraa ääneen - kyllä koirasta niin paljon tahatonta komiikkaa löytyi... Hierojatäti teki kaikkensa löytääkseen taskuistaan pienen pieniä nukkapallukoita, myslipatukan irronneita siemeniä, joita sitten yhdessä Lemmyn kanssa tutkivat suurella mielenkiinnolla: Lemmy pisteli kaikki poskeensa, mutta tällä taktiikalla tunnissa koira saatiin kuitenkin vähän rentoutumaan. Lemmy jo välillä vahingossa lipaisi vieraan tädin kättäkin, mutta heti kun koira huomasi, että voi itku mitä tuli tehtyä, se aloitti taas urinan. Voi meitä ☺
Seuraavaksi kerraksi meillä on jo kuitenkin toimintasuunnitelma valmiina: käymme ensin pienen kävelylenkin hierojatädin ja Lemmyn kanssa pihalla ja vasta sitten tulemme taas yhtä matkaa sisään. Hissu hierotaan ensin ja sitten onkin taas Lemmyn vuoro ja suunnitelmana on, että tällä kertaa hieroja pääsee jo koskemaankin koiraan... Saas nähdä...

Mutta palaillaan!


perjantai 14. syyskuuta 2012

Mustavalkomaanantai 130. haaste: TEKSTIHAASTE

Tällä kertaa mustavalkomaanantaissa saatiin haasteeksi runon ja kuvan yhdistäminen...

Rauhallinen, usvainen sunnuntai aamu, keittiön pöytä ja kahvikuppi -
edessä kokonainen uusi päivä - kaikki on taas mahdollista...




Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle

- Satu Hassi -



Käys katsomassa täältä myös muiden kuvia:

52 kuvaa vuodessa, viikko 36: VÄRIT


Syksyistä valohoitoa kukkapenkistä


Käy tutustumassa blogiin ja muiden kuviin täältä:
http://52kuvaavuodessa.blogspot.fi/2012/08/kuva-yksitoista-varit.html

lauantai 8. syyskuuta 2012

8/9/2012: Plääh: synkeää syyskuuta vastaan

HuhHuh!
Kaksi viikkoa arkea takana ja taas ollaan siinä pisteessä, että ei voi kuin voivotella tätä ajankulun nopeutta - viikot menee hurjaa vauhtia, niin hurjaa vauhtia, ettei edes ehdi koirapoikien kuulumisia kirjoitella: hyi minua...

Niin se vain on, että kyllä se arki tahtoo vaan jyrätä kaikkien hyvien lupausten yli: vielä viime viikolla kävin parina arkiaamuna koirapoikien kanssa metsälenkin ennen töihin lähtemistä, mutta tällä viikolla on kyllä jo sitten taas mätkähdetty arjen harmauteen, eli aamulenkkimme on supistunut siihen korttelin kiertämiseen... Lemmy on ollut asian saamaan käänteeseen enemmän kuin tyytyväinen: parturoin koirat tällä viikolla ja Lemmyn joka kertainen diivailu palasi samointein: aamurutiineihin kuuluukin nyt taas vastahakoisen koiran perässä vetäminen aamulenkille - koira on taas sitä mieltä, että koska turkki on ajeltu, on tämä koirakin muuttunut sokeriksi, joka sulaa IHAN VARMASTI, kun joutuu tekemisiin aamukosteudesta märkänä olevien vattupuskien kanssa ja valitettavasti meidän aamulenkkimme ensimmäiset 10 metriä kulkee ko. vattupuskien läpi... Onneksihan tämä on ohi menevä ilmiö ☺

ONNEKSI sentään on nämä viikonloput ja silloin pääsemme nauttimaan kiireettömistä metsälenkeistä ja kaikesta muusta yhdessätekemisen riemusta ja arki-illoistakin yritämme ottaa kaiken ilon irti... Isäntä jo viritteli uudet patterit otsalamppuunkin, sillä hurjaa vauhtia lähestyy aika, että lamppu on tarpeen jo aamulenkillämme.

Onneksi sentään välillä syyssateet ovat tauonneet ja koirapojat ovat päässeet nauttimaan takapihankin riemuista:



Uutta leikintynkästäkin yritettiin kokeilla, mutta ei se Lemmyn raahaaminen nurmikolla ihan pelkän pallonvoimalla sitten kuitenkaan onnistunut... Lemmy kyllä yritti kaikkensa ollakseen rento ja relevantti...


























Kävin tekemässä eilen perjantaina töistä tultuani Lemmylle jäljen metsään: nameja vähentelin entisestään ja jänskäsin, että josko olisin vähennellyt kerralla vähän liikaakin. Annoin jäljen vanhentua pari tuntia, vaikka huolissani katselinkin ikkunasta pimenevää iltaa. Kellon käydessä kahdeksaa lähdimme sitten koiran kanssa metsään - vettä tuli kuin jonkun jostakin, eli melkoisesti. Diiva-Lemmy pysähteli pariin otteeseen matkallamme jäljelle ja hellyttävillä silmillään tapitellen ilmoitti, että kohta minä taatusti sulan tähän sateeseen... Onneksi emäntä oli taas täynnä reipasta mieltä ja koiran eriävät mielipiteet eivät hätkäyttäneet tippaakaan - hihna tiukalla jatkoimme määrätietoisesti matkaamme, ja toden totta, meitä ei seurannut minkäänlainen sulaneen sokerin vana... ☺
Aloitusjanan tein paikallisen pururatamme suuntaisesti noin kahden metrin päähän siitä. Koira löysi janan taas tosi hienosti ja unohti välittömästi meitä vihvovan sateenkin.
Olipa muuten uusi kokemus: hämärä laskeutui metsään heti jäljen alussa ja nyt mentiinkin suurin osa matkasta ihan oikeasti pelkästään Lemmyn nenän varassa. Onnittelin itseäni, että osa pyykkipojista, joilla jäljen olin itselleni merkannut, olivat valkoisia. Ne hehkuivat jännästi hämärtyvässä metsässä ja varmistivat suurin piirtein minullekin, että olemme yhä jäljellä. Koira teki tarkkaa työtä, joten olin onneksi taas turhaan murehtinut nappuloiden vähentämistä. Kotiin tullessa sitten oli pakko todeta, että suurin osa jäljellä käyttämistäni punaisista pyykkipojista oli kyllä jäänyt minulta huomaamatta ja ne jäivätkin sitten koristamaan metsää.
Tosi hieno ilta sateesta huolimatta - hyvä Lemmy ♥

ps. jäljelle jääneet punaiset pyykkipojat kävimmekin tänä iltana poimimassa Hissun kanssa pois metsästä ja näin Hissukin pääsi tekemään vähän jälkeä: koira poimi maasta Lemmyltä jääneitä nameja, nuuskutus oli kova ja häntä heilui suunnattomasti innostuksesta
- yhdestä jäljestä saatiinkiin näin yllättäen kaksinkertainen ilo!

Virikkeellistä viikonloppua!


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Mustavalkomaanantai 128. haaste: HEIJASTUS

Tämän kertainen mustavalkomaanantain haaste oli

HEIJASTUS




























Outo valoilmiö maaliskuisella keskipäivän taivaalla...

(7.3.2010)



Käyppä kurkkaamassa täältä muidenkin haastekuvia: