Vietti-seminaarissa 12.10.2013

Viikko sitten lauantaina pääsin osallistumaan Muuramelaisten järjestämään VIETTI-seminaariin - koirapojat jäivät kyllä kotiin, joten osallistuin ainoastaan kuunteluoppilaana.

Kouluttajana toimi maalimies ja sotakoira ohjaaja Onni Mäkinen.
Aamupäivä aloitettiin luennolla ja sen jälkeen tarkoituksena oli kouluttajan leikittää osallistuvia koiria, neuvoa koiran leikittämisessä ja lelulla palkkaamisessa.

Olipa upea koulutustilaisuus! Nämä tälläiset koulutukset ovat tosi mainioita - on tosi paljon asioita, joita pitää itsestään selvyyksinä, mutta sitten omat aivot eivät kuitenkaan osaa palastella ja prosessoida asioita yksinään, jostakin on tultava se ulkopuolinen tönäisy ja  sitten vasta herää, että niinhän se TIETENKIN on...

No arvaatte: minunhan oli pakko tehdä muistiinpanoja! Ja haluatte tai ette, niin seuraavassa listaa teidänkin aivojenne herättelemiseksi...

TOTTELEVAISUUS ja TOIVOTTU KÄYTÖS
* koiralle selkeä ja oikea-aikainen palaute milloin toimii väärin ja välitön kehuminen kun koira toimii toivotulla tavalla
* opetetaan kerralla mitä kielto "EI"  tarkoittaa: kaikki mustaa ja valkoista = ei toivottu käytös on aina kiellettyä ja kieltäminen tarkoittaa aina, että ei toivottu käytös lopetetaan: koiran ei kannata antaa aina välillä vetää hihnassa ja välillä taas vetäminen kielletään. Hihnaa ei nypytetä pienin ehdottavin kielloin vaan kielletään aina samalla tavalla ja yhtä ehdottomasti. 
* kaikkia käytösongelmia ei voi korjata kerralla. Palastele ongelmat ja ala korjata niitä yksi asia kerrallaan: pennulla pureminen ja hihnassa nykiminen - ensin opetetaan purematta oleminen ja sen jälkeen keskitytään rauhassa "kauniisti hihnassa"-kävelyyn. Koiran kapasiteetti ei riitä monen asian opetteluun samalla kertaa.

VIETIT
4 pääviettiä: nälkä (riistavietti, saalistusvietti), rakkaus, pako ja agressio (puolustusvietti)
* vietin kouluttaminen pois: geeneissä perittyjä viettiominaisuuksia ei voi kouluttaa täysin pois, mutta kouluttamalla pystyy viettejä aktivoimaan voimakkaimmiksi
* jotta vietit saadaan voimakkaimmiksi, koulutustilanteissa täytyy koiran saada myös paljon onnistumisen kokemuksia, jotta käyttäytyminen jatkuu ja voimistuu (vetoleikit - anna koiran voittaa välillä)

saalistusvietti:
* koirasta poispäin suuntautuva liike aktivoi - muista leikittäessä
* vinkuminen ja haukunta saalistustilanteessa turhautumista - voimakas saalistusvietti: koira on hiljaa
* saalistusvietti on ainoa vietti, jossa koira tuntee itsensä vahvaksi ja antaa itsevarmuutta: saalistusleikit pidetään lyhyinä tuokioina, lopetetaan kun vietti on suurimmillaan (eli koira eikä leikittäjä ole vielä ehtinyt leipiintyä tai väsyä liikaa)
* pureminen purkaa viettiä eli leikittäessä älä anna koiran aina edes purra leikkivälinettä - vire pysyy korkeana

agressio:
* itsensä ja ravinnon puolustamista - päämääränä rauha (puolustaminen: reaktiivinen ja on aina olemassa)
* agressio, joka ei tarvitse ulkoista ärsykettä - päämääränä tavoitteen saavuttuttaminen (reviirinpuolustaminen - aktiivinen agressio = loppuu vasta kun tunkeilija on ajettu tiehensä. Agression määrän vaihtelu on tosi suurta rotujen ja yksilöiden välillä)

laumavietti
* koira laumaeläin - koiran poistaminen laumasta = jäljitellään luontoa.
* vinkkiä: koira ei anna kiinni - poistuminen vastakkaiseen suuntaan. Kun karkulainen tulee luokse aja pois - kun tulee uudelleen, aja pois - kun tulee seuraavan kerran: bileet pystyyn!

väistämiskäyttäytyminen
* puolustaudu tai pakene - sisäsyntyinen käytösmalli
* väistämistä tapahtuu myös kielletystä asiasta - sijaistoiminnot: haistelu, haukottelu ja itsensä rapsuttaminen
* passiivinen väistäminen - koira ei tee enää mitään = älä jätä koiraa ikinä tähän tilaan, voi jäädä "päälle"

Ja sitten istumisesta puutuneet peffat ylös penkistä - päästiin leikittämään koiria...

14/9/2013: Eläinlääkärin luennolla

No moi-moi!

Taas viikko hurahtanut ja koirapoikien myöhästynyttä kesälomaa ollaan vietetty lähes treenaamattomissa olosuhteissa - damin piilotusta ja hakemista lukuunottamatta...

Keskiviikkona pääsin kuuntelemaan Muuramen Kennelkerhon järjestämässä tilaisuudessa eläinlääkäri Suvi Heinolan luentoa koiran perusterveyden huollosta, hyvinvoinnista ja käyttäytymisongelmista. Luennolla käytiin läpi mm. steriloinnin ja kastroinnin vaikutuksesta koiran elämään, koiran erilaisista ruokintavaihtoehdoista, koiran suhteesta ihmiseen, kuinka tätä suhdetta rakennetaan sekä mitä kuuluu koiran lajityypilliseen käyttäytymiseen ja kuinka koiraa voi aktivoida erilaisten harrastusten kautta.

Mielenkiintoista oli! Pari juttua jäi povitaskuunkin muhimaan, varsinkin narttukoiran steriloinnista, ihan siltä varalta, että meidänkin laumaan joskus joku ihana tyttö sattuu eksymään.

Mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsee, joten muistiinpanoja oli ihan pakko tehdä luennon lomassa. Jaanpa tässä pari eläinlääkärin ajatusta teidänkin kanssanne - osa on ihan itsestään selviäkin asioita, mutta hyvä muistutella itseään näistäkin:

* opettele tunnustelemaan koiran reisipulssi ja laske vaikka jokunen kerta mikä koirasi normaali pulssi on (tähän lisäisin itse sen koiran normaalin ruumiinlämmön tsekkaamisen - Lemmylläkin on normaalistikin hieman kohollaan oleva ruumiinlämpö, joten nyt kun me se tiedetään, ei hyperventiloida turhaan vaikka lämpö onkin koholla silloinkin kun mahatauti tai muu vaivaa)
* mikä on koirasi normaali ikenien väri - päivystykseen soittaessasi hoitohenkilökunta usein osaa jo tästä päätellä esim. kyynpureman yhteydessä missä kunnossa koira on
* toistuvien korvatulehdusten taustalla saattaa olla joskus laiska kilpirauhanen - tulehduskierteessä kannattaa jossain vaiheessa tarkastaa myös kilpirauhasarvot!
* lajityypillinen käyttäytyminen: RUOKA- PURESKELU - suoraan kupista syöttämisen sijaan "raksupalloja" tai muuta aktivointia koiralle
* kastroinnin/sterilisoinnin jälkeen energiamäärän pudotus 25% - yleensä riittää
* mikäli koiran käytös muuttuu tavanomaisesta kannattaa koira käytättää eläinlääkärillä perustsekkauksessa: jo pelkästään tulehtunut hammas saattaa aiheuttaa muutosta karvakorvan käytöksessä
* koirillekin on saatavissa käytöshäiriölääkkeitä ja joissain tapauksissa niistä saatu hyöty on todella hyvä
* myös ukkospelkoon on saatavilla lääkettä, joka auttaa koiraa vaikka pelkotila on jo ns. päällä eli eroaa teholtaan normaaleihin "ilotulitus"-lääkkeisiin

Menen kyllä toistekin, jos tällainen mahdollisuus osuu kohdalle!

Viimeisen kesäpäivän aamulenkillä?

15/5/2012: Koirapoikien koulukuulumisia: Hissun ekat agitunnit

No voihan nenä - monessakin muotoa...

En tiedä vaivaako koivuallergia vai flunssa, mutta maanantaiaamuna heräsin epätoivoiseen tukkoisuuteen.  Tönkkösuolattu emäntä kykeni juuri ja juuri käymään karvakorvien kanssa pikaisen aamulenkin. Töissä olo ei paljoa paremmaksi muuttunut, nousi lämpö ja mieliala laski: mieli oli musta omasta huonosta kunnosta ja tiedosta, että VIHDOIN JA VIIMEIN kun illalla pääsisimme Lemmyn kanssa aloittamaan jo puolivuotta haaveissa olleen jälkikurssin niin meiti on tässä kunnossa : (
Joskus kuitenkin onnistaa: koirakoululta soittivat illankähmissä isännälle, että siirtävät kurssin jollekin tulevalle viikonlopulle, koska osallistujia ei olisi ollut kuin minä ja Lemmy. IHANAA! Illan vietinkin sitten vällyissä sohvalla Hiskin pitäessä seuraa käpertyneenä jalkojeni päälle ja Lemmyn vartioidessa sohvan edessä lattialla.
Hellä huolenpito tuottikin tulosta: tänään ollaan jo paljon paremmassa kondiksessa. Illalla käytiin koirapoikien kanssa jo taas metsässä samoilemassa tunnin verran.

Hissun kanssa päästiin aloittelemaan agilityn alkeet toissa keskiviikkona ja jo on ollut mukavaa! Yleisökato on vaivannut kurssia, mutta minä olen ollut siitä vain onnellinen - mikä sen parempaa kuin saada yksityisopetusta ja käyttää luppuaika hyväksi ja jutella kouluttajan kanssa muistakin koirapoikiin liittyvistä asioista.
Ensimmäisellä kerralla aloittelimme (me ja yksi toinen koirakko) yksittäisiä hyppyjä, putkea ja keppejä (pujottelu).
Toisella kerralla jatkoimme samaan tapaan ja nautimme todellakin yksityisopetuksesta - paikalle ei ilmestynyt meidän lisäksi ketään muuta! Hiski sai todella hyvää palautetta: keppien pujottelu meni jo nyt toisella kerralla ilman käsiohjausta ja kouluttaja lupaili, että seuraavalla kerralla päästäisiin jo tekemään täysipitkä pujottelurata. Rengas tuli uutena ja Hiski oppi senkin parin kerran jälkeen! Emäntä loistaa ja Hiskin häntä heiluu onnesta ♥

En ole vielä viritellyt takapihalle omia agivehkeitä vaan ajattelin, että menemme Hiskin kanssa nyt tämän alkeiskurssin ihan maltilla läpi ja vasta sitten kun koira osaa suorittaa kaikki esteet oikein siirrymme treenailemaan myös takapihalle hyppyjä ja rengasta. 

Pähkäiltävääkin taas tälle viikolle riittää: Lemmystä otettiin jo viime viikolla ensimmäiset NELJÄ punkkia pois, tapettiin yksi taapertamassa vessan seinältä, yksi Hiskin jalalta ja vielä yksi bongattiin isännän navasta kuoppaa kaivamasta. Nyt pitäisi siis hommata koirapojille punkkilääke ja pikaisesti. Tuossa isännän kanssa vähän jo juttelimmekin ja taidamme päätyä siihen samaan aineeseen kuin viime vuonnakin ja lisäksi alamme syöttää koirille valkosipulia. Luin tuolta sivustoilta, että useat syöttävät raakaa valkosipulia ruuan joukossa - koirat tuntuvat tottuvan sipulin makuunkin aika nopeasti.

Saa nähdä milloin emäntä itse sitten tottuu niihin valkosipulisiin pussuihin ☺

Pikaisiin palailemisiin!

13/8/2011: Ikeasta ideaa kitkijöille

Kävinpä tuossa pari viikkoa sitten ihka ensimmäisen kerran kääntymässä Tampereen Ikeassa. Ostoslista oli ja sitä noudatettiin, mutta onneksi tuli tehtyä yksi heräteostoskin:

Ikea möi 4,90 hintaan lasten Mammut jakkaraa (oikea hinta näytti olevan 6,95). Ihastuin kapineeseen ja väriin joten se oli pakko ostaa, vaikka roinaa on kyllä jo ennestäänkin paikat täynnä ja mitään järkevää käyttöä en tälle jakkaralle oikopäätä keksinytkään. Materiaalina on kovamuovi.

Eilisen päivän käytin luovaan hommaan, eli perennapenkkien kitkemiseen takapihan rappujen sivustoilta - istuksin alkuun rappusilla ja huokailin, että voisi sitä jakkarakin tähän hommaan olla keksitty
- ja niin  se olikin! !! Täydellisesti mitoitettu tähän hommaan.

Suosittelen!

9/7/2011: Leppoisaa lauantaita puutarhassa

Vietetty kotipäivää: ulkona lämmintä aamun +23 asteesta iltapäivän korkeimpaan lukemaan +27 astetta (lukemat varjosta). Iltapäivän kuumuudesta huolimatta hengailtiin iltapäivä takapihalla enkä tietenkään malttanut olla kuvailematta ihanuuksia...

Pirja omenapuun vielä pienen pieniä herkkuja kypsymässä

Omenapuustahan neuvotaan poistamaan osa kypsyvistä hedelmistä jo tässä vaiheessa, jotta jäljelle jääville riittäisi enemmän ravinteita ja niistä tulisi "mahtavampia". Meidän pihassa ei kyllä Pirjalta poikasia nypitä pois - no, no, no !!!

Alekopasta löytämäni nimetön kärhö avasi ensimmäisen kukkansa. Tästä ihanuudesta piti ottaa samointein parikin kuvaa - nuppuja on onneksi runsaasti, joten saapa millainen ihanuus tästä tuleekaan...

Monivuotinen malvakin availee vielä kukkiaan...

Ritarinkannukset - kukat ovat kuin ripotellun sokerin peitossa

Ystävältä saatu "kellokukka" alkaa lopettelemaan kukintaansa - tosi komea kasvi: korkeutta metrin verran

Ja vinkkiäkin pukkaa: takapihan terassin laattavälit tuntuvat olevan taas tänä kesänä muurahaisten pesänteolle paraatipaikkoja. Järeät aseet on otettu siis käyttöön:

ripoteltava muuraihaismyrkky ja vielä lisäksi muurahaisloukko. Perheen pienempien turvaamiseksi mieheni keksi laittaa käyttämättömänä makaavan rautaisen amppelikehikon suojaamaan tappoaluetta.

Lemmykin ottaa varjossa rennosti ja söpöilee ♥ Tälläisiä päiviä lisää, kiitos!

11/5/2011: Lemmy lomailee, emäntä puuhastelee puutarhassa...

Lemmy-pojan semi-kesäloma on jatkunut nyt viikon: emännällä on ikävä koulutunteja, mutta Lemmy nauttii olostaan...

ELÄMÄÄ TAKAPIHALLA

Koltiaisen viime kesän kaivuujäljet marjapuskien alta on korjattu ja peitetty "esteettisesti" punaisilla sangoilla ja lauanpätkillä lisäkaivuiden estämiseksi. Nyt karvakorva on keksinyt uuden leikin ja on ilmeisesti sitä mieltä, että leikki on mukava emännästäkin: pallon heittelyn lomassa koira tekee pienen pieniä kaivuu töitä nurmikolla ja ilmiselvästi nauraa minulle, kun kiellän. Peffa on pystyssä leikkiasennossa ja valmius kirmaista karkuun minun lähestyessäni on huipussaan. Pahinta tässä on, että vaikka pikkupikku puutarhaprojektini (kestänyt nyt jo 5 vuotta) kohti täydellistä pihaa onkin minulle tärkeä, en pysty oikein täydellä pokalla koiraa kieltämään kun se on niin koomisen ja onnellisen näköinen...Ja onko tuo ihme, itsekin olen lähes onnellisimmillani kun saan työntää tassuni tuoksuvaan multaan...

EKOVINKKI

Keväällä ilmestyneessä puutarhalehdessä oli hyvä vinkki koirankarvojen uusio käyttöön:

TAIVUTA KANAVERKOSTA SYDÄN JA TÄYTÄ SE KOIRANKARVOILLA. LINNUT SAAVAT SIITÄ KEVÄÄLLÄ PEHMEÄÄ TILKETTÄ PESÄÄNSÄ. Kotipuutarhalehti 3/2011

Tässä lehden ideakuva

Lemmy perehtyy aiheeseen...

... ja lupautuu uhrautumaan lirkuttajien hyväksi... Reunaehdot olivat selvät: ei saa nyppiä, koneella ajaetaan...

Tässä koko juttu lehdestä

Ja sitten laiskan emännän versio aiheesta - karvojahan tuli pieni muovikassillinen ja kanaverkkoa ei tietenkään tähän hätään löytynyt:

Se toimii!!!

Eli tähän hätään tungettiin puutarhalyhty täyteen karvoja ja jo illalla ensimmäinen rakentaja oli Karvakeskuksella hankintapuuhissa. Rakentaja kyllä nyppi karvat vain omaksi ilokseen maahan eikä vienyt niitä mihinkään rakennuspuuhiinsa - no aina ei voi onnistua. Toivotaan, että jokunen suortuva jonkun pesäänkin löytää.