sunnuntai 23. syyskuuta 2018

23/9/2018: Metsään menoja

Huomenta!

Eilen oli ensimmäinen oikeasti syksyn tuoksuinen päivä - vuorotusten myrskytuulta, vihmovaa vettä ja auringon paistetta: meitä se ei Hissun kanssa haitannut - metsälenkkiä pukkasi 👀


Kaivoin kännykän taskusta ja hyvin koulutettuna koirana Hissu ryntäsi heti korkeimman kannon päälle poseeraamaan.


Nyt syyskuussa on parina päivänä ollut myrskytuulta ja ikinä ei ole ollut näin paljon havunneulasia, että ne ovat jopa kuorruttaneet polut ja tiet kullankeltaisiksi.

Muina viikonloppuina olemme yrittäneet kovasti etsiä uusia ja pidempiä metsälenkkejä, joita kulkea. Tänä kesänä lähistöltä ei ole löytynyt niitä karhunläjiäkään, joten olen uskotellut itselleni, että ihan keskenään saadaan kulkea - satunnaisia sienestäjiä/marjastajia lukuunottamatta.


Oli karhuja tai ei, niin turvamies Lemmyn kanssa kyllä metsässäkin on onneksi turvallista mennä: vieraat kulkijat kyllä haistetaan jo kaukaa ja pelkkä häntä kertoo, että nyt Lemmyn reviiri on uhattuna.
Yhtenä näistä syyskuun lauantaista lähdimme Hissun kanssa ihan kahdestaan uusia polkuja etsimään - heikolla tuloksella: SportTrackeri ei suostunut toimimaan ja siinä vaiheessa, kun sain kännykän karttatoiminnon toimimaan ei kartalla näkynyt yhtäkään kaupunkia, taajamaa tai asutusta ylipäätänsä. Sen verran kaupunkilaistyttö kuitenkin olen, että siinä vaiheessa virkkasin Hissulle, että me taidetaan kyllä nyt kääntyä kotiin päin tulojälkiä tarkkaan seuraillen ja niin me todella teimme 😊


Viikot ovat menneet taas hurjaa vauhtia: Hisun kanssa käytiin axaamassa JATtilan kisoissa


parin kentän verran: viimeiseltä hylky kepeiltä, mutta ensimmäisen radan jälkeen ehdin jo olla hetken taivaissa varman nollan saaneina, mutta pahus vie, kyllä sieltä puomilta vaan vitonen kontaksin puuttumisesta tuli. Ennen kisoja kärsin kovasta motivaation puutteesta, mutta kyllä se huokailu muuttui pelkäksi onneksi ja iloksi, kun päästiin kentälle: Hissu kulki kuin unelma ja minullakin keuhkot ja kroppa toimivat ilman moitetta. Hissu sai ensimmäiseltä radalta palloja palkinnoksikin, mutta minulle kyllä palkinnoksi taas riitti se axaamisen huuma kun kaikki toimii niin kuin pitääkin ja Hissu juoksee onnesta soikeana!

Rallytreenailut ovat olleet nyt tauolla lähes tyysti ja arki-iltoina ollaan viihdytetty itseämme NOSEttamalla niin kotipihassa kuin kotona sisälläkin. Vieläkin syyllistyn vähän liian vaikeisiin treeneihin, mutta nälkä tahtoo kasvaa syödessä - ainakin NOSEtuksen suhteen.
Toissa viikolla oli ekaa kertaa testissä hajustettu villalanka: Lemmy löysi sen pihasta leikiten (solmittuna lumikolaan), mutta kotona jääkaapin ovessa roikkuessaan haju teki joitakin outoja tepposia eikä kaveri pystynyt paikallistamaan hajua - olipa aika ovelaa!
Eilen testailtiin ekaa kertaa tyhjiä, pestyjä limsapuolloja, joista yhteen piilotin huopatassun hajustettuna. Hienosti Lemmy löysi. Tällä kertaa itse istuksin keittiönlattialla ja pääsin seuraamaan nenän käyttöä ihan uudesta näkökulmasta: voi miten hienosti ja tarkasti Lemmy teki - hajustettu pullo tuplamerkattiin ja se kohta missä huopatassu oli, käytiin tuoksuttelemassa oikein huolella
Minähän olen tässä Lemmyn NOSEtusopettelun rinnalla ottanut jo Hissunkin mukaan nuuskutteluun, vaikka meillä onkin vasta haaveissa päästä alkeiskurssille. Tällä viikolla yritin liittää keittiö-NOSEtteluun vähän malttiharjoitusta, eli toinen kaveri odottaisi vieressäni lattialla, kun toinen tekee. No mitä luulette - onnistuiko?😂 No ei ihan.... Onnistuu, jos pidän toista kaulapannasta kiinni, mutta sittenkin itku raikaa pitkin taloa, kun ei millään malttaisi odottaa. Ei siinä mitään - jatkamme harjoituksia: niin nenän kuin maltinkin suhteen.

Palataan!  




lauantai 1. syyskuuta 2018

1/9/2018 Kesäkuulumisia

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää!

Nyt on takana lämpimin kesä ikinä ja viiden viikon & yhden päivän kesäloma: on ollut aika mahtavaa 💓

Helteet eivät meitä haitanneet: aamupäivälenkit aikaistettiin,,,


ja kuumimmat iltapäivät ja illat pönisteltiin kotipihassa chillaillen tai treenaillen.




















Lemmyn NOSE-alkeet alkoivat ja loppuivat, mutta onneksi huomenna jo päästään starttaaman jakokurssille. Kylläpähän siinä vaan nyt niin kävi, että siitäkin meille taas yksi harrastus jäi 😊


Heinä- ja elokuun helteetkään eivät tylsistyttäneet, kun pääsimme vähän tekemään NOSEkätköjä omaan pihaan ja vähän vieraillekin maille. En tiedä teinkö itselleni karhunpalveluksen, mutta kyllä se Hissukin on nyt tässä matkassa lajiin päässyt kiinni ihan itsekseen - tavaroiden merkkailusta poika on ihan pihalla, mutta sisä- ja ulkoetsinnät menevät ihan nappiin. Nenä käy vieläkin tosi usein maassa, eli piilojen tekijää jäljestetään, mutta jospa me tässä ajan kanssa saataisiin se Hissunkin nenä irti maasta.

Elokuun viileimpänä päivänä kävin talsimassa pojille kesän ainokaiset jäljet. Jännässä vähän olin kummankin kaverin osalta, että osaakohan se nenä enää ollenkaan löytää tietään sinne maahan kun NOSEssa ollaan kuukauden verran yritetty sitä nenää nostaa pois sieltä maasta 😌 Turhia pelkäsin - Lemmy veti jäljen yhtä itsevarmasti ja innokkaasti kuin aina ennenkin (kävi tekemässä sen kylläkin isännän kanssa) ja jäljelle osuneet marjastajat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ja niinhän siinä kävi, että minä tyhmyyksissäni vielä jäljellä kävelin itseni pussiin ja vahingossa tein haamujäljen kävelemällä tienylityksen (joka muutenkin on käsittääkseni se hankalin kohta) läpi takaisin kotiin. Eipä Lemmy hämääntynyt!
Hissulla häntä heilui koko jäljen ajan. Hissun ja minun jälki ei kyllä ihan oppaiden mukaan mennyt, koska kaveri jäljesti minut jo kotipihasta jäljen alkuun ja jäljen päästä takaisin kotipihaan, mutta eipä tuo nyt haittaa: harvoin ne eksyvät ihmisetkään helikopterista hyppäävät keskelle metsää, josta jälki alkaisi.

Hissun kanssa takana on vilkas kisakesä: viimeisen nollatuloksen etsintä axan ykkösluokassa ei valitettavasti ole tuottanut tulosta vieläkään ja rallyrintamalla ensimmäinen VOI-luokan kisa Hankasalmen joukkueessa K-S piirimestaruuksissa oli meille liian kova pala - hylky tuli. Ei olisi voinut olla helpompaa rataa, mutta rata kaatui Hissun ilopomppuihin ja minun hermoiluuni, uusin mm. neljät kyltit yms. Käytösruudussa vietin elämäni pisimmän kaksi minuuttisen: Hissu kävi välillä maassa makoilemassa, jätkää kiusasi kärpänen ja kisakaveri suoritti radan niin läheltä meistä, että silloin en uskaltanut edes hengittää - hoin vain epätoivoisesti Hissulle, että katso, katso ja tökin sormella nenääni - se ei kai ollut säännöissä kiellettyä 😂 Olen sen verran vereslihalla vieläkin kisan hankaluuksista, että isännän kuvaamaa kisavideota en ole kyennyt vieläkään katsomaan...
Axaa aiotaan kisata loppuvuosikin ihan tasaiseen tahtiin, mutta tuo rallitteluun meidän valitettavasti pitää ottaa kunnon harjoittelutauko ennen seuraavia kisoja.


























Siinäpä ne tärkeimmät - minulla toiveissa olisi kuulas ja sadeton syksy, jotta päästäisiin nauttimaan metsälenkeistä kuivin varpain. Palataan asiaan!