perjantai 24. toukokuuta 2013

24/5/2013: Taas jäljillä ollaan!

HeiHei
- juuri kotiuduttu ihka ensimmäisestä nurmikonleikkuusta tänä keväänä! Kaksi paria silmiä ja pari perro-nenää seurasi tarkasti takaoven ikkunasta emännän ahkerointia takapihalla. Sana vain, niin taatusti apujoukot olisivat saapuneet paikalle hörhöilemään vasta leikatun nurmen tuoksussa ☺

Maanantaina käytiin Hissun kanssa eläinlääkärillä puolivuotis-kilpparitestissä: kaikki hyvin, lääkitystä jatketaan vanhaan malliin.
Varasinkin meille maanantaiksi tupla-ajan, joten Lemmykin pääsi luovuttamaan verta samalla kertaa... Lemmy on ollut kovin vaisu viimeiset puolitoista kuukautta - luultavimmin syynä on, että viime kesäinen pallien poisto alkaa vasta nyt vaikuttaa, mutta en uskaltanut kuitenkaan enää pelkästään jäädä katselemaan laiskan pulskeaa kultaani, joka on muuttunut AD/HD-koirasta pelkäksi DH:ksi (Dead Horsepower).
Minun kanssanihan Lemmy on aina palannut Lemmy-peliään, eli keksitään kaikkia velmuiluja emännän pään menoksi/iloksi. Pennusta asti koira on satunnaisesti leikkinyt kuollutta lenkille lähtiessä eli heittää pitkäkseen kotipihassa (mieluiten hankeen) ja silmät vilkkuen odottaa, että mitähän se emäntä tähän sanoisi... Kuukauden sisään tämä makoilu on vain muuttunut sellaiseksi, etten enää voi olla varma onko koira oikeasti sairas vai kolmen vuoden näyttelijäkoulutus koulinut koirasta jo draama-kuninkaankin. Nyt makoillaan jo isännänkin kanssa lenkille lähtiessä... No mutta nyt siis Lemmyltäkin otettiin kilpparikokeet ja koira tutkittiin muutenkin päällisin puolin - kaikki kunnossa, joten luultavimmin hätäilin ihan turhaan, mutta odotetaan nyt vielä tuo Lemmynkin kilpparitulos. Ylipainostahan lääkäri oli huolissaan ja nyt kummatkin koirapojat ovat vielä entistä tiukemmalla dietillä: kouralliset nappuloita aamuin ja illoin, herkkuna omppuja ja porkkanoita... Jos tällä ei kilot lähde, niin en tiedä sitten missä vika on. Tuloksia täytyy nyt malttaa odottaa ensi viikkoon...

Tiistaina käytiin Hissun kanssa ihka ensimmäinen juoksulenkki! En uskaltanut Lemmyä ottaa kaveriksi - odotetaan nyt ensin ne tulokset. Hienosti meni - koira jolkotteli uskollisesti sivulla koko matkan ajan. Alkuun Hissu oli sitä mieltä, että me ollaan ihan selvästi menossa kepukan heittoon ja pomppi pupumaiseen tapaansa puolen metrin korkuisin pompuin rinnallani. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen sain kuitenkin Hissun vakuuttuneeksi siitä, että nyt ollaan vain ihan tavallisella lenkillä - Hissulle tämä oli SUURI pettymys, mutta mukavahan lenkki mussullekin kuitenkin oli - saihan taivaltaa yhdessä emännän kanssa... 

Torstaina kävin tekemässä Lemmylle kevään ensimmäisen jäljen. Joo - sitä minäkin ihmettelen, että vasta nyt ☻Aristelin jäljen tekemistä kun metsä tuntui vielä niin kostealta ja valkoinen home kerros peitti osittain metsän pohjan.
Jälki ehti vanhettua vähän reilun tunnin, välillä kun kävin syömässä ja Hissun kanssa lenkillä. Nappuloita kylvin jäljelle harvakseltaa, mutta kuitenkin varmuuden vuoksi vähän runsaammin kuin viime syksynä. Lemmy tuntui tietävän jo valjaita laitettaessa, että jäljelle ollaan menossa - menomatkalla ei sitten ehditty kertaakaan makoilemaan ☺ Hienosti Lemmy löysi jäljen ja sitä sitten seurattiinkin taas kuin juna. Jännällä odotin miten koira reagoi haamujälkiin: tein parikin polun ylitystä ja kerran itsekin haamujäljen. Polun ylityksissä koira mietti vähän aikaa ja haki jälkeä hetken, mutta sitten taas jatkettiin matkaa. Voi miten ihanaa oli nähdä Lemmy taas työntouhussa - innokkaana ja iloisena!

Treenirintamaltakin kuuluu vihdoin ja viimein iloisia uutisia: Hissun ja minun mölliagi alkaa kesäkuun ekalla viikolla ja samalla viikolla pitäisi alkaa myös henga-agi muuramelaisten kanssa - ihanaa! Eli ensi viikko vielä lomaillaan ja nautitaan alkavasta kesästä!


Lepohetki Lemmy-stadionin kupeessa
 Näille blogijäljille pääsee palailemaan taas viikon päästä - moi!


lauantai 18. toukokuuta 2013

18/5/2013: Paksut pojat: Lemmy ja Hiski

Helou taas pitkästä aikaa - kaksi viikkoa hurahtanut silmissä: kalseat aamut ovat muuttuneet vähitellen kesäisen lämpimiksi ja aamulenkitkin olen tarennut jo tehdä ilman pipoa ☺

Käytiin tuossa maanantaina Mustissa ja Mirrissä ostamassa pojille raksusatsi ja päätettiin samalla punnita pojat. HuhHuh: Lemmy 28,5 kiloa ja Hissu 23 kiloa: tammikuusta Lemmylle + 4,5 kiloa ja Hissulle + 3 kiloa - emännän "pikkuiset - iloa monta kiloa".... Nyt sitten taas tarttis tehdä jotakin...


Olen jo kuukauden verran pienentänyt raksusatsin puoleen kummallakin pojalla, joten ihan hirvittää ajatella, että minkälaiset kilomäärät ovatkaan mahtaneet olla kuukausi sitten... Isäntä on vähän vihjaillutkin  minulle, että Lemmyn autovermeet eli turvavyöt ovat käyneet vähän piukeiksi: alkuvuoden perustelin vermeiden pienentymistä pitkällä turkilla, mutta nyt eivät ilmeisesti enää mitkään tekosyyt käy kaupaksi. Jätimme tuon ruoka-annoksen samaksi kuin aiemmin, mutta ainut muu mitä pojille tarjoillaan onkin nyt satunnaiset omenat ja porkkanat. Ennen saatoin laittaa raksujen sekaan tonnikalapurkin puokkiin tai jotakin meiltä jäänyttä ruuantähdettä - nyt ovat nämä ajat ohi. Hetken mietin jo ruuan vaihtamista kevyt ruokaan, mutta en halua vaihtaa ruokaa ja vaarantaa taas Lemmyn masun vointia - tämä ruoka kun tuntuu käyvän Lemmylle ja oksentelut & ripuloinnit ovat enää pelkkä muisto.

Meillä ollaan elelty taas kaksi viikkoa hiljaiseloa treenien suhteen. Minä olen kalastellut Hissulle ja itselleni agiryhmää mihin pääsisimme treenaamaan, mutta eipä vain ole tärpännyt. Joistakin koirakouluista ei vastata yhteenkään viestiini ja ne paikat, jossa treeniä tiedän olevan meneillään ovat jo saaneet haalittua ryhmänsä täyteen... Arki-iltojen ratoksi ollaan sentään Hissun kanssa päästy treenaamaan pöytää läheisen skeittipaikan skeittipöydälle, mutta harmituksekseni tänä aamuna huomasin, että joku fiksu nuorisolauma oli piristänyt perjantaista iltaansa pistämällä pöydän pirstaleiksi - huomaavaisesti olivat tietysti jättäneet kaikki pöydän pirstaleet muistoksi treeniaukiolle - suurkiitos taas vaan taas tästäkin hienosta ideasta - toivottavasti oli vaivan väärtti ☻ Pöytätreenitkin saadaan nyt sitten unohtaa...

Onneksi arki kuitenkin on muuten täyttynyt pienen pienistä ilon hetkistä ja naurun remakoista - sitähän se arki parhaimmillaan tämän meidän DoubleTrouble-kaksikon kanssa on...

Maanantaina meillä kävi taas koirahieroja. Lemmyltä löytyi jumia hartioista ja Hissulla koko selkärangan pituudelta. Lemmy on nyt ilmeisesti saanut jo Hissunkin uskomaan, että hieronta on jotakin jota täytyy vältellä ja niinpä istuuduttuani latialle hierojatätiä vastapäätä Hissu otti jalta alleen ja hävisi sen siliän tien olohuoneesta. Lemmy jäi hengailemaan hierontapatjan ääreen tuttuun tapaansa uristen, varastellen hierojatädin kassista hanskoja ja tehden muutakin kaikkea mukavaa Lemmymäiseen tapaansa. Eipä koira osannut pitää varaansa vaan kaaappasinkin nyt Lemmyn ensimäiseksi hierottavaksi. Jupina vaimeni heti ja niin se vain Lemmy taas hierottiin. Hissukin yritti vähän vielä vuorollaan väistellä, mutta heti kun hierojatädin sormet löysivät ne kipeät paikat koira tuntui muistavan, että hengissähän tästä viimeksikin selvittiin ja loppujen lopuksi mukavaahan tässä on pötkötellä. Heinäkuussa taas jatketaan!

Lemmy on bongannut aamupissilenkkiensä iloksi omakotitalonaapurimme pihasta kompostiastian joka näyttää aivan samanlaiselta, kuin joskun 80-luvulla oli katujen varsilla keltaisia kapistuksia, joissa kaupunki säilytti hiekoitushiekkaa autoteiden varsilla - löysinpä muuten kuvankin oudosta kapistuksesta. Minua itseäni huvittaa suuresti pihakompostin koominen kypärän muotoinen ulkoasu - Lemmyä taitaa enemmänkin viehättää kompostista nouseva mädäntyneen ruuan aromi... Pitkin menneitä viikkoja karvakorva on tehnyt joka aamu kaartavia lähestymisyrityksiä kompostia kohti korvat visusti päätä myöten hiukan jännittyneenä ja minä puolestani olen kieltänyt jo aika kovinkin äänenpainoin koiran lähentelyt - kompostihan sijaitsee omakotitalon pihassa. Eräänä näistä aamuista olimme aamulenkillä jo ennen kuutta. Lemmy taas teki lähestymisyrityksensä nenä pitkällä nuuskuuttaen ja nyt jo omakotitalon verhot heiluivat siihen malliin, että odotin jo jonkun ryntäävän pihaan vihapäissään. Ihan oikeastihan me tallustellaan ja Lemmy tekee lähestymisyrityksensä kunnan mailla, mutta en voi sanoa, että yllättyisin vaikka meidän käytäisiinkin nuhtelemassa. Ei se auta, siinä vaiheessa kun emännän kiellot eivät auta on meidän sitten muutettava aamulenkkimme suuntaa. Nyt kuitenkin otetaan vielä lenkeistä ilo irti: Lemmy tuoksujen muodossa ja minä nauttien Lemmyn näyttelijäsuorituksista: jo ensimmäisen kiellon jälkeen aloitetaan pissirituaali eli nostetaan jalkaa oikein komeasti, vaikka tuottetta sitten ei yhtään tulekaan ja muutenkin kaikki maastossa oleva alkaa kiinnostaa kummasti ja emäntää vilkuillaan kulmainalta Que?



Juoksuharjoituksia ollaan jatkettu sitkeästi. Viimeksi kokeilin metodia, jossa pidin Lemmyn kokonaan irti. Hölkkäsin 100 metriä ja kutsuin 98 metriä takanani lönkyttelevän Lemmyn luokseni suuresti kehuen - kehut ovat saaneet nyt lönkyttelyn muuttumaan juoksuksi ja joissakin kohti jopa ratkiriemukkaiksi juoksuspurteiksi. Viime kerralla iloa oli jo sen verran, että koiraa piti jo vähän toppuutellakin kun Lemmy oli sitä mieltä, että tämä on se leikki jossa saa hyppiä emäntäänsä vasten. Jos tällä menetelmällä ei kunto nouse, niin ainakin mahalihakset saavat taas nauramisesta jumppaa - ollaan me vain niin huvittava parivaljakko lenkeillämme...

Maanantaina ollaan taas menossa Hissun kanssa puolivuotis-kilppari-tarkastukseen. Pidetään peukkuja, että kaikki olisi hyvin! Koirasta ei ainakaan ulkoisesti näy, että jotakin olisi vialla: virtaa piisaa entiseen malliin.

Toivottavasti ensi viikko tuo iloisia uutisia sekä terveys- että treenirintamalta - Tsau!




lauantai 4. toukokuuta 2013

4/5/2013: Toukokuu - yhä kevättä odotellessa...

No hyvää iltaa!
Ette ole siis uskoa silmiänne: emäntä istuu koneella kirjoittelemassa lauantai-iltana kun kellokin lähenee yhdeksää eli hetkenä jolloin tälläisen täti-ihmisen menojalan pitäisi jaksaa vielä vipattaa ihan ilman käskemättäkin... No täällä ei vipata kuin emännän varpaat atk-pöydän alla Hissun masua kutitellen. Olohuoneen on vallannut lätkäinen kisastudio ja ainoastaan Lemmy vetelee kaiken älämölön ja innon keskellä häiriytymättömiä yöuniaan.

Viime viikonloppunahan aloitin koirapojille sen uuden punkkikarkotteen syöttämisen. Purkissa sanottiin, että saattaa aiheuttaa ripulia. Lemmy ei reagoinut aineeseen mitenkään, mutta Hissun kanssa sunnuntain ja maanantain välinen yö juostiin ulkona sekaisen mahan takia ja kera aamuauringon alkoi koira oksentelemaankin. Pienensin heti annostuksen 1/4 suositellusta ja nyt Hissu on onneksi taas ollut terve. Yritän nostaa annostusta nyt tosi maltillisesti!

Toukokuu on pyörähtänyt käyntiin tosi koleana ja tuulisena. Viikonloppuna arkistoin jo meidän ja koirapoikien talvinutut kaappeihin, mutta onneksi sentään rakkaat kuomaseni jäivät vahingossa työhuoneen lattialle. Tiistainen aamulenkki tehtiinkin hirvittävän tuulen ja yhden pakkasasteen turvin - onneksi hokasin ennen lähtöä katsoa ulos ikkunasta ja huomasin valkoisen pakkasvaipan alle piiloutuneen takapihan. Kuomaset jalkaan ja kaikki muu mahdollinen arkistoimaton talvivaatetus päälle ja niin sitä vain aamulenkki saatiin paleltumatta tehtyä. Koirapoikien aamuenergiat olivat onneksi kympissä, joten kumpikaan ei ehtinyt jäädä ihmettelemään kylmyyttä.

Vappupäivänä eli keskiviikkona päästiinkin taas pitkästä aikaa perheen kera parin tunnin metsälenkille ja ei voinut kuin taas harmitella, että miten harvoin me näitä perhelenkkejä tehdäänkään - oli tosi mukavaa. En taaskaan voinut kuin suu auki ihmetellä, että mitkä oudot vaihdokit ne meille lenkille olivat lähteneet mukaan kun toisten koirien ohitukset tehtiin nätisti isäntää peräkanaa seuraten tai hyvässä järjestyksessä polun vieressä istuen. Hissu vähän yritti toisen koiran nähtyään päästä sanasen sanomaan, mutta pelkkä isännän yhkäisy katkaisi koiran puhetulvan. Eipä se ole ihme, että isännälle satunnaiset kulkijat ääneen ihmettelevät miten hyvin ja kauniisti käyttäytyviä koiria hänellä onkaan!

Lemmyn kanssa käytiin muuten nyt sitten ihan ensimmäinen OIKEA juoksulenkkikin tekemässä! Jätin juoksuvyön nyt suosiolla kotiin ja solmin yksinkertaisesti taluttimen vyötärölleni ja näin mentiin. Lemmy ei vieläkään oikein ole innostunut tästä juoksemisesta, mutta kakka/pissitauoilla kehuin kyllä poikaa maasta taivaaseen ja sain pojan hännänkin heilumaan - kyllä se tästä, kunhan motivaatiota kaivetaan vähitellen enemmän esiin - ja jos ei muu auta, niin sitten aletaan lahjomaan raksuilla ☺ 

Tämä toukokuun eka viikko on ollut myös pientä pettymystä: Hissun agikursseista ei ole vielä yksikään käynnistynyt ja maanantainen toko jouduttiin jättämään väliin Hissun yöllisen huonon olon takia. Toivotaan, että elämä tästä vähän alkaisi treenamisen osalta aktivoitua - odotukset ainakin minulla ovat tosi korkealla! Toisaalta ainakin koirapojilla tuntuu olevan hauskaa ilman viikkotreenejäkin - emäntä se taitaa olla ainut tässä perheessä, joka vieroitusoireita potee. Jokohan kohta saisi apteekista vieroituslaastareita tähänkin vaivaan?

Mutta palaillaan asiaan ja toivottavasti jo kesäisemmissä merkeissä!