lauantai 18. toukokuuta 2013

18/5/2013: Paksut pojat: Lemmy ja Hiski

Helou taas pitkästä aikaa - kaksi viikkoa hurahtanut silmissä: kalseat aamut ovat muuttuneet vähitellen kesäisen lämpimiksi ja aamulenkitkin olen tarennut jo tehdä ilman pipoa ☺

Käytiin tuossa maanantaina Mustissa ja Mirrissä ostamassa pojille raksusatsi ja päätettiin samalla punnita pojat. HuhHuh: Lemmy 28,5 kiloa ja Hissu 23 kiloa: tammikuusta Lemmylle + 4,5 kiloa ja Hissulle + 3 kiloa - emännän "pikkuiset - iloa monta kiloa".... Nyt sitten taas tarttis tehdä jotakin...


Olen jo kuukauden verran pienentänyt raksusatsin puoleen kummallakin pojalla, joten ihan hirvittää ajatella, että minkälaiset kilomäärät ovatkaan mahtaneet olla kuukausi sitten... Isäntä on vähän vihjaillutkin  minulle, että Lemmyn autovermeet eli turvavyöt ovat käyneet vähän piukeiksi: alkuvuoden perustelin vermeiden pienentymistä pitkällä turkilla, mutta nyt eivät ilmeisesti enää mitkään tekosyyt käy kaupaksi. Jätimme tuon ruoka-annoksen samaksi kuin aiemmin, mutta ainut muu mitä pojille tarjoillaan onkin nyt satunnaiset omenat ja porkkanat. Ennen saatoin laittaa raksujen sekaan tonnikalapurkin puokkiin tai jotakin meiltä jäänyttä ruuantähdettä - nyt ovat nämä ajat ohi. Hetken mietin jo ruuan vaihtamista kevyt ruokaan, mutta en halua vaihtaa ruokaa ja vaarantaa taas Lemmyn masun vointia - tämä ruoka kun tuntuu käyvän Lemmylle ja oksentelut & ripuloinnit ovat enää pelkkä muisto.

Meillä ollaan elelty taas kaksi viikkoa hiljaiseloa treenien suhteen. Minä olen kalastellut Hissulle ja itselleni agiryhmää mihin pääsisimme treenaamaan, mutta eipä vain ole tärpännyt. Joistakin koirakouluista ei vastata yhteenkään viestiini ja ne paikat, jossa treeniä tiedän olevan meneillään ovat jo saaneet haalittua ryhmänsä täyteen... Arki-iltojen ratoksi ollaan sentään Hissun kanssa päästy treenaamaan pöytää läheisen skeittipaikan skeittipöydälle, mutta harmituksekseni tänä aamuna huomasin, että joku fiksu nuorisolauma oli piristänyt perjantaista iltaansa pistämällä pöydän pirstaleiksi - huomaavaisesti olivat tietysti jättäneet kaikki pöydän pirstaleet muistoksi treeniaukiolle - suurkiitos taas vaan taas tästäkin hienosta ideasta - toivottavasti oli vaivan väärtti ☻ Pöytätreenitkin saadaan nyt sitten unohtaa...

Onneksi arki kuitenkin on muuten täyttynyt pienen pienistä ilon hetkistä ja naurun remakoista - sitähän se arki parhaimmillaan tämän meidän DoubleTrouble-kaksikon kanssa on...

Maanantaina meillä kävi taas koirahieroja. Lemmyltä löytyi jumia hartioista ja Hissulla koko selkärangan pituudelta. Lemmy on nyt ilmeisesti saanut jo Hissunkin uskomaan, että hieronta on jotakin jota täytyy vältellä ja niinpä istuuduttuani latialle hierojatätiä vastapäätä Hissu otti jalta alleen ja hävisi sen siliän tien olohuoneesta. Lemmy jäi hengailemaan hierontapatjan ääreen tuttuun tapaansa uristen, varastellen hierojatädin kassista hanskoja ja tehden muutakin kaikkea mukavaa Lemmymäiseen tapaansa. Eipä koira osannut pitää varaansa vaan kaaappasinkin nyt Lemmyn ensimäiseksi hierottavaksi. Jupina vaimeni heti ja niin se vain Lemmy taas hierottiin. Hissukin yritti vähän vielä vuorollaan väistellä, mutta heti kun hierojatädin sormet löysivät ne kipeät paikat koira tuntui muistavan, että hengissähän tästä viimeksikin selvittiin ja loppujen lopuksi mukavaahan tässä on pötkötellä. Heinäkuussa taas jatketaan!

Lemmy on bongannut aamupissilenkkiensä iloksi omakotitalonaapurimme pihasta kompostiastian joka näyttää aivan samanlaiselta, kuin joskun 80-luvulla oli katujen varsilla keltaisia kapistuksia, joissa kaupunki säilytti hiekoitushiekkaa autoteiden varsilla - löysinpä muuten kuvankin oudosta kapistuksesta. Minua itseäni huvittaa suuresti pihakompostin koominen kypärän muotoinen ulkoasu - Lemmyä taitaa enemmänkin viehättää kompostista nouseva mädäntyneen ruuan aromi... Pitkin menneitä viikkoja karvakorva on tehnyt joka aamu kaartavia lähestymisyrityksiä kompostia kohti korvat visusti päätä myöten hiukan jännittyneenä ja minä puolestani olen kieltänyt jo aika kovinkin äänenpainoin koiran lähentelyt - kompostihan sijaitsee omakotitalon pihassa. Eräänä näistä aamuista olimme aamulenkillä jo ennen kuutta. Lemmy taas teki lähestymisyrityksensä nenä pitkällä nuuskuuttaen ja nyt jo omakotitalon verhot heiluivat siihen malliin, että odotin jo jonkun ryntäävän pihaan vihapäissään. Ihan oikeastihan me tallustellaan ja Lemmy tekee lähestymisyrityksensä kunnan mailla, mutta en voi sanoa, että yllättyisin vaikka meidän käytäisiinkin nuhtelemassa. Ei se auta, siinä vaiheessa kun emännän kiellot eivät auta on meidän sitten muutettava aamulenkkimme suuntaa. Nyt kuitenkin otetaan vielä lenkeistä ilo irti: Lemmy tuoksujen muodossa ja minä nauttien Lemmyn näyttelijäsuorituksista: jo ensimmäisen kiellon jälkeen aloitetaan pissirituaali eli nostetaan jalkaa oikein komeasti, vaikka tuottetta sitten ei yhtään tulekaan ja muutenkin kaikki maastossa oleva alkaa kiinnostaa kummasti ja emäntää vilkuillaan kulmainalta Que?



Juoksuharjoituksia ollaan jatkettu sitkeästi. Viimeksi kokeilin metodia, jossa pidin Lemmyn kokonaan irti. Hölkkäsin 100 metriä ja kutsuin 98 metriä takanani lönkyttelevän Lemmyn luokseni suuresti kehuen - kehut ovat saaneet nyt lönkyttelyn muuttumaan juoksuksi ja joissakin kohti jopa ratkiriemukkaiksi juoksuspurteiksi. Viime kerralla iloa oli jo sen verran, että koiraa piti jo vähän toppuutellakin kun Lemmy oli sitä mieltä, että tämä on se leikki jossa saa hyppiä emäntäänsä vasten. Jos tällä menetelmällä ei kunto nouse, niin ainakin mahalihakset saavat taas nauramisesta jumppaa - ollaan me vain niin huvittava parivaljakko lenkeillämme...

Maanantaina ollaan taas menossa Hissun kanssa puolivuotis-kilppari-tarkastukseen. Pidetään peukkuja, että kaikki olisi hyvin! Koirasta ei ainakaan ulkoisesti näy, että jotakin olisi vialla: virtaa piisaa entiseen malliin.

Toivottavasti ensi viikko tuo iloisia uutisia sekä terveys- että treenirintamalta - Tsau!




Ei kommentteja: