perjantai 28. joulukuuta 2018

23/12/2018: AIKAKIRJAMERKINTÄ: LEMMY 9-VUOTTA!

No moi!

Joo, meillä on elämä pelkkää juhlasta toiseen vapaalla tyylillä siirtymistä 👍

Olipa ihanaa, kerrankin juhlapäivä sattui olemaan vapaapäivä ja päästiin kuvailemaankin herra Lemmystä ihan ulkoilmaan!





Juhlaväki on pysynyt vakiona viimeiset seitsemän vuotta, mutta se ei onneksi juhlia latista - toivoisin, että samalla väellä juhlia vietettäisiin vielä monen monta vuotta 💖























Vielä kerran - Onnittelut rakkaalleni ja kaikille ihanille sisaruksille ympäri suomen!!!

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

09/12/2018: Täällä taas! - Hissu 8-vuotta ja elämä jatkuu

No voihan nenä - täällä ollaan: elossa, onnellisina ja joulua odottelemassa!
Yli kaksi kuukautta teknisiä ongelmia ja tänään taas vihdoin ja viimein täällä ollaan eli blogissa...

Ette voi uskoa minkälainen show on ollut, kun unohtaa bloginsa salasanan ja backuppina ollut sähköpostikin on otettu ylläpitäjän toimesta pois päiviltä 👵

Mitäs meille? Yli kaksi kuukautta hiljaisuutta blogissa, mutta ei onneksi oikeassa elämässä.

Me ollaan ehditty vähän leikkiä laatikkoleikkejä hyvällä menestyksellä eli Hissulla plakkarissa kisakirja NOSEWORK ykkösiin ja Lemmyn kanssa ensimmäinen hyvä yritys takana.


Lemmyn kanssa hajutesti kaatui ylijännittämiseen ja meikäläisen kiirehtimiseen. Olin täysin tietoinen, että melkoisen haasteen edessä ollaan, mutta kyllähän se ketuttamaan jäi kun kolmen minuutin suoritusajasta meikäläisellä hermo menee puolen minuutin kohdalla enkä anna Lemmyn rauhassa suorittaa testiä loppuun saakka - ensimmäisen nuuskutellun laatikon ilmoitin korkealta ja kovaa. Eipä siinä mitään - kovasti odotellaan uutukaista vuotta alkavaksi ja uusia testejä.
Kokeeseen täytekoirana ja minulle extratreeninä ilmoitettu Hissukka ilmaisi alle puolessa minuutissa oikean laatikon ja minä pölvästyneenä onnistumisesta huojuin takaisin autolle. Ei siis muuta kuin uusia kisoja päin Hissun kanssa!

Ai niin - lokakuun alussa minun rakas Duracel-pupuseni Hissu täytti kahdeksan vuotta



Pidettiin ihan tärähtäneet bileet - vierasjoukko oli vanha tuttu...


Vaan eipä ole taas tämäkään talvi oikein ottanut lunta siipiensä alle ja iltalenkit ovat olleet ala-arvoisen lyhykäisiä. Kuivina päivinä otsalampusta sentään on ollut jonkinmoista iloa, mutta sateisen pimeät illat kyllä ovat pakottaneet lenkkien lyhentämiseen ja usein turvautumaan vähäisten katuvalojen antamaan suojaan. Eilen satoi lunta jo ihan kunnolla ja voi sitä Lemmyn iloa kun pääsi lumessa kurvailemaan metsässä ja ensimmäiset lumikylvytkin ehdittiin ottaa pihassa ennen tämän päivän vesisadetta. Ihania kuulaita syys/talvipäiviä onneksi riitti lokakuussa ja niistä me sitten nautittiinkin ilolla ja riemulla!





Välillä lämpöasteet tippuivat nollaan ja päästiin vaeltamaan ihanassa sumussa. Onnenpotkuna yksi näistä ihanista sumuisista aamupäivistä osui viikonloppuun ja minä pääsin ulkoiluttamaan koirapoikien lisäksi 18 vuotiasta kameraanikin:








































Vaikka tuo NoseWork onkin vienyt nyt kokonaan meidän kaikkien kolmen sydämet, ollaan me muistettu axailla ja rallytelläkin 💪
Hissun ja minun onneksi rallysta poistuu vuoden vaihteessa kokonaan käytösruutu ja tilalle tulleista uusista kylteistä ollaan yritetty ottaa viimeisen kuukauden aikana niskalenkkiä. Torstaina pääsin tekemään ratatreeniä kummankin pojan kanssa ja Lemmyn kanssa radalla ollessa hokasin, että Lemmyn kanssahan kaikki uudet kyltit ovatkin vielä harjoittelematta. Eipä hätää - ollaan me sen verran Lemmyn kanssa pyörimistä ja puolen vaihtoja harjoiteltu, että radalla menivät ensimmäisellä kertaa sitten oikein niin ohjaajan kiertäminen kuin puolen vaihtaminen ohjaajan selän takanakin kera istumisten. Hyvä Lemmy 😀

Syyskuussa käytiin Hissun kanssa vetäisemässä tämän vuoden viimeiset axakisat Jattilassa ja jatketaan vasta keväällä ilmojen lämmettyä. Rallykisat ollaan kierretty kaukaa kesäisen VOI-luokan korkkauksen ja ensimmäisen saadun hylkäyksen jälkeen, mutta nyt tuolla valkkaryhmässä vähän valmentajalle juttelin sillä mielellä, että jospa me ensi vuonna sitten uudella yrityksellä ja paremmalla mielellä taas kisaamaan. Vierellä peruuttamiset ja vauhdista seisomaan jäämiset ovat vielä kesken, vaikka ollaankin tiuhaan tahtiin niitä treenailtu kesästä saakka. Mutta nämä ja minun käsiapujeni vähentämiset kun saadaan plakkariin, niin eiköhän me sitten taas käydä kisoissa pyörähtämässä.

Mutta nyt joulukorttien kimppuun ja palataan asiaan taas pian - sillä edellytyksellä, että muistan sen hiivatin salasanan.

Moi!