No moi moi - juuri kotiduttu juoksujalkaa Hissun kanssa iltalenkiltä sadetta paeten. Niinhän se sitten meni, ettei tämäkään päivä sujunut ilman sadetta... Onneksi ilta-aurinko kuitenkin tekee tepposiaan takapihalla kuin ilkkuen jatkuvasti kovenevaa sadetta ja houkuttaa kuvailemaan...
Ja mikäs tässä on kuvaillessa: 5 viikon kesäloma alkutekijöissään ☺
Nämä ensimmäiset 10-päivää elellään saikkarilla olevan Lemmy-kullan ehdoilla. Perjantainen strerilisaatio meni hyvin ja onneksihan tämä oli helpompi leikkaus kuin Hiskillä, jolta poistettiin ne piilokivekset ja lääkärisedän piti tehdä melkoisia kaivauksia niiden löytämisekseen. Lemmylle tehtiin parin sentin viilto kiveksien juureen, jota kautta siemenputket katkaistiin ja kivekset otettiin pois - vain rypistyneet kivespussit jäivät talteen. Tällä reissulla myös Lemmyn kaunis Hollywood hymy jäi historiiaan, lääkäri poisti nyt samalla ylhäältä katkenneen kulmahampaan.
Uusimmassa Koiramme-lehdessä olikin artikkeli sterilisaatiosta, mutta aika ohkaiseksi anti jäi ja luonnollisesti sävykin oli lähes kielteinen.
Ensimmäisen päivän Lemmy oli aika pihalla ☺ Yritimme pitää koiralla kauluria, mutta kyllä se oli niin onnetonta touhua, että illalla vaihdomme koiralle päälle jo isännän vanhat kalsarit. Illalla vielä puin koiralle kaulurin nukkumaan mentäessä ja majoittauduin itse olohuoneen lattialle patjoineni. Vielä puolen kolmen aikaan yöllä koira seisoi keskellä olohuonetta "tötterö" eli kauluri vasten lattiaa huojuen puolelta toiselle. Sydän ja hermot eivät kestäneet tilannetta: otin kaulurin pois ja kävimme vielä viimeisen kerran yöpissillä ja puin koiralle taas kalsarit jalkaan. Koira asettui pesäänsä minun viereeni nukkumaan ja minä jätin käteni koiran kankun päälle, jotta heräisin jokaiseen asennon vaihtamiseenkin ja olisin pystynyt kieltämään kaiken leikkaushaavaan kohdistuvan mielenkiinnon - koira oli kuitenkin niin väsyksissä, että minun välillä heräillessäni käteni oli yhä kankun päällä ja koira oli muuttumattomassa asennossa. Näyttäisi, että Lemmyä onneksi enemmänkin harmittaa etutassusta tipan takia ajetut karvat, kuin mitä takapuolelle on tehty.
Eilen lauantaina kävin jo koiran kanssa hihnalenkin korttelin ympäri ja koira voi mitä mainioimmin.
Tänään päivälenkillä ei ainakaan vielä leikkauksen vaikutuksia näkynyt tai sitten vaikutus näkyi ylimääräisenä matchoiluna: jokaisen pissin jälkeen nurmikko ja sora lensivät entistä vauhdikkaammin kuopimisesta, sille ainokaisellekin vastaantulleelle koiralle piti ärhennellä oikein miehuuden tunnossaan ja nuuskutus (jos se vain on mahdollista) oli vieläkin intensiivisempää.
On ollut tosi mielenkiintoista seurata koirapoikien käytöstä: Hissu pelkäsi tavattomasti kaulurillista Lemmyä ja vaikka kaulurikin on otettu pois, Hissu ei oikein tohdi mennä lähellekään isoveikkaa. Pari suloista lipaisua on annettu, mutta muuten kumpikaan ei ole tehnyt edes elettä normi könästämisen aloittamiseksi.
Pahinta oli, kun Hissu pääsi isännän kanssa takapihalle palloleikkeihin ja Lemmy katseli onnettomana takaoven ikkunasta touhua...
Tosiaan, nyt ollaan ihan hissukseen viikon verran ja lenkitämme koirat erikseen. On ollut kyllä tosi ihana tehdä Hissun kanssa metsälenkkejä ihan kahdestaankin. Alkupuoli lenkistä meneekin yleensä keppien etsimisessä, kuskaamisessa ja noutamisessa ja loppu puoli sitten vedetäänkin henkeä tai paras löydetyistä kepeistä muuten vaan seuraa suussa koko loppu lenkin ajan. Hissu on kyllä todellinen sulopupu!!!
Ajattelin panostaa osan lomastani Hissun kanssa
"kansan pariin jalkautumiseen" eli tavoitteenahan olisi, että saisimme Hissulta rapistettu viimeisetkin halut haukahdella vieraita ihmisiä nähdessään. Tosi hyvin ollaan edettykin, mutta nyt kun on aikaa ja halua, niin yritetään vielä intensiivisemmin. Koira on jo nyt nämä loman ensimmäiset päivät ollut aina mukanani etupihalla puutarhatöissä, uuden lipaston putsauksessa ja muussakin mahdollisessa. Pihassa kulkee kuitenkin jonkun verran ihmisiä, joten kotioveltahan on hyvä aloittaa! Edetään siis ihan saman kaavan kanssa kuin mitä tein Lemmynkin kanssa ensimmäisenä kesänä ja hyvin koira tottui.
Loppuun on ihan pakko laittaa kuva potilas Lemmystä!
Paranemisiin!
