tiistai 29. heinäkuuta 2014

29/7/2014: Neljännet agi-möllikäiset

Huomenta, huomenta!

Tänä aamuna on kyetty taas pitkästä aikaa tekemään normaali aamulenkki metsään. Nyt aamulla, kello kahdeksan, lämpömittari kellotti 22,5 astetta varjossa eli pari astetta vähemmän kuin aikaisempina aamuina.
Oli ihanaa päästä taas metsään!

Onneksi varjoisampiakin paikkoja metsästä löytyi...

Aikakirjamerkintöihin lisättäköön, että viime viikko oli kuumin viikko suomessa 50 vuoteen!
Tunnustan, jos ette kerro muille, että minä joka rakastan lämpöistä, hohhailin jo vähän viikonloppuna: ulkona 29 - 30 astetta, joten halukkaat lenkkikaverit olivat aika vähissä. Lauantaina kävin koirapoikien kanssa lähikaupassa (edestakainen matka n. kaksi kilometriä) ja lenkki veti pojat niin uuvuksiin, että nukkuivat lenkin jälkeen koko iltapäivän.
Olisi tehnyt mieli lähteä hallille treenaamaankin poikien kanssa, mutta eipä siinä olisi ollut mitään kannatusta, kun olisivat olleet puolikuolleita jo siinä vaiheessa kun olisimme talsineet helteessä hallille.
Viikonloppu sitten vietettiinkin tosi hiljaisissa merkeissä: pikaisia pissilenkkejä ja vähän oleilua takapihalla pergolan verhojen varjossa. Hissun lämpörajakin rikkoutui:  näyttäisi olevan siinä +29 astetta, eli tämän yli kun mentiin, ei Hissullakaan enää ollut yhtään kiire pihalle!

Ai niin - torstaina korkattiin Hissun ja minun neljännet agimöllikisat!


Lämpöä riitti: 29,5 astetta. Matkaeväänä paljon vettä ja reipasta mieltä.
Rata oli oikeasti helppo, mutta minuun iski rimakauhu rataan tutustumisessa: miten kummassa minä saan Hissun ohjattua hyppäämään kahdet rinnakkaiset esteet? Aivot ihan jäässä lämpöisestä säästä huolimatta. Kaksi aivosolua etsivät toisiaan paniikissa: Miten minä saan Hissun tuosta ohjattua - miten minä saan Hissun tuosta ohjattua - miten minä saan Hissun tuosta ohjattua????  Kanssakilpailijat juoksivat rataa alusta loppuun ja minä jammailin näiden kahden esteen edessä - hikeä pukkasi säästä riippumatta. Sitten peliin vähän huokailua ja rauhoittumista - kyllä se Hissu osaa! Sitten jo vähän hymyilytti.

ROUND 1: Radan aloitus: rengas ja puomi. Sanoin isännälle odotusvaiheessa, että jos me puomista selvitään, niin sitten ei ole mitään hätää. Varmuuden vuoksi kourissa pari makkaran palaa. Pyllistelin kentällä niin, että varmasti sain renkaan läpi katsekontaktin Hissuun ja sitten mentiin - aina puomin alulle saakka. Sitten Hissu otti ja lähti - loiva kaarto koko kentän läpi ja suoraan kohti kentän reunalla seisovaa isäntää. Namupussissa oleva vinkulelu (hätätapauksia varten) heti käyttöön - Hissu kaartaa takaisin luokseni, makkarat ei maistu, mutta kuin ihmeen kaupalla koira kaartaa puomille ja sitten mentiin matalana ja hiljaa. Hölkkäilin puomin sivullaa lähellä koiraa ja kehuin vuolaasti. Alastulossa kunnon kontaktit ja sitten jo taas mentiin - rinnakkaiset esteet vaivatta - emäntä valssaa ja siitä putkeen. Vauhtia on ihan mukavasti ja loppurata mennään tasaisen varmasti.

ROUND 2: Radan aloitus: rengas ja puomi. Pyllistelyt sikseen - otetaan vauhtilähtö. Ensin rengas ja sitten Hissu juoksee puomille, mennään taas matalana ja hiljaa - minä kehun ja lepertelen. Alastulossa kunnon kontaktit ja sitten taas mentiin - ei tuplakäskytyksiä, mukavasti vauhtia ja soljuvasti mennään - minä ehdin jo nauttiakin menosta. Pussin jälkeen Hissulla on vauhtia enemmän kuin ekalla kertaa, mutta saan pojan palaamaan metrin verran liian pitkäksi venyneestä juoksusta ja ohjattua hypylle hienosti. Minä riemuitsen, Hissun häntä heiluu!
Nyt hymyilyttää - Isännän ja Lemmyn luokse radan reunalle rinta rottingilla.
Ei ole kahvia ja pullaa - vichyä huiviin puoli litraa ja sitten kotia kohti. HYVÄ ME!


Kotona voi ottaa jo paljon rennommin...


Seuraavat möllikäiset näyttäisivät olevan elokuun ekalla viikolla Laukaassa - sinne siis!

Yritetään nauttia lämmöstä - vielä kun voidaan!
Tsau!

torstai 24. heinäkuuta 2014

24/7/2014: Vihdoinkin: KESÄLOMA!

No huomenta!

Täällä ollaan vasta herätty ja kello jo lähentelee kahtatoista. Lemmy Anselmi oli jo koiraportin takana vartioimassa, kun avasin silmäni, mutta Hissukka nukuksi yhä tyytyväisenä sohvalla. On se ihanaa kun nuo pojat ovat jo niin isoja, että pissitysvälikin voi olla jopa kaksitoista tuntia!

Nythän on muuten sitten Lepmanin lauman LOMA!

Loman odotus otti kyllä kovimmalle kuin ikinä: lahjaton emäntä ei tahtonut millään saada töitään tehtyä edes siihen pisteeseen, että lomalle olisi voinut edes harkita lähtevänsä. Kiitos lahjattoman emännän, me missattiin Hissun kanssa Laukaalaisten möllikisatkin viime keskiviikkona - plääh! Pääsin lähtemään töistä kotiin vähän ennen kuutta ja suurin motivaatio oli vain päästä kotiin iltakahville ja koirapoikien kanssa metsään.

Toissa torstaina käytiin Hissun kanssa taas hierojalla ja tällä kertaa ensimmäistä kertaa hierojatäti ei tullutkaan meille kotiin, vaan käytiin hänen uudessa työpisteessään. Varasin hieronnan vain Hissulle, kun jänskättelin vähän, että mitähän se Lemmy tuumaa joutuessaan uuteen paikkaan hierotuttavaksi: meneekö koko aika pelkästään hierojatätiä vahtiessa ja jo pussutasolle lämminnyt suhde ottaisi takapakkia. Hienosti kuitenkin meni! Hissusta ei edes huomannut, että oltiin vieraassa paikassa ja puolen tunnin hieronnan jälkeen Lemmy nojailikin jo isännän jalkaan silmät puoliummessa - hierojatädin paikassa on ihan selvästi FengShuit-kohdallaan! Välillä Lemmy virkosin sen verran, että kävi pussuttamassa hierojatätiä korvaan tai käteen.
Ja mikä hienointa: Hissun vanhat jumikohdat hartiaseuduilta olivat sulaneet pois! Lihaksissa kuitenkin tuntui, että poika on joutunut hyppimään entistä enemmän, mutta mitään jumeja ei pojasta löytynyt. Ihanaa!
Sovittiin, että elokuussa mennäänkin sitten taas ihan porukalla ja Lemmykin pääsee hierontaan.
Seuraava viikonloppu vietettiinkin sitten ihan tarkoituksella ilman mitään treenejä: vaelleltiin metsässä



 ja nautiskeltiin lämmöstä takapihalla.

Niinhän siinä sitten kävi, että meille tulikin kaiken kaikkiaan kahden viikon tauko treeneistä!

Kummallakin viikolla tein pitempää päivää ja olin kotona niin myöhään, että aikaa ei oikeastaan jäänyt kuin iltakahvien juomiseen ja poikien kanssa iltalenkkiin.
Toisella viikolla päivätkin olivat jo niin kuumia, että isäntä joutui lyhentämään jopa päivälenkkien pituutta, joten ei ollut puhettakaan, että olisin lähtenyt saunomaiseen ulkoilmaan tekemään jälkeä tai leikkimään edes damin piilotusta koiruleiden kanssa.
Hissun elämään eivät  treenaamattomuus ja yleinen tylsyys mitenkään vaikuttaneet, mutta Lemmyllä sen sijaan alkoi ilmetä satunnaista hännän jahtaamista ja yleistä hohhailua. Iltalenkinkin jälkeen Lemmy istui vieressäni pää polveani vasten syyttävästi silmiin katsellen ja huokaili: jotain tarttis tehdä!
Viime viikonloppuna oli jo ihan selvää: elämä on tylsää kummallakin karvakuonolla. Vielä iltalenkkien jälkeenkin sohvalla neulovaa emäntää painostettiin henkisesti: vielä on valoisaa - eikös jo mennä???


Maanantai meni vielä töissä, mutta tiistaina taas taivaat aukenivat: kävin poikien kanssa tekemässä pikatreenit (30 minuuttia). Jonkinlaista radan pätkää oli valmiina:




Treenilistalla oli kolme asiaa, joita piti Hissun kanssa treenata:
* saksalainen - kahdessa viikossa oltiin taas unohdettu lähes kaikki! Hissu haukkui kovaa ja korkealta, kun minä sekoilin kahden koipeni kanssa. Saatiin tehtyä onneksi loppuun vielä onnistuneitakin suorituksia.
* "kauko putket" - eli taas kerran alettiin harjoittelemaan, josko saisin Hissun ohjattua putkeen niin, että minun ei tarvitse kultsua saatella ihan putken suulle saakka. ONNISTUTTIIN HIENOSTI! Tehtiin radan pätkää niin, että hyppyytin Hissun ensin renkaan ja yhden tavis hypyn yli - stoppasin menoni viimeisen hypyn kohdalle ja ohjasin siitä Hissun taaimmaisena olevalle putkelle. Samaa tehtiin tuossa radan etuosassa olevalla putkella: sievästi A-esteelle, kunnon kontaktit ja sitten putkeen.
* takaakiertoja hypyille: näin tiistaina ennen salille lähtöä viikkoradan pohjan ja siinä olevat hirvittävät pyöritykset esteiden ees&taas. Olin paniikissa: mitenkä minä Hissun oikein edes saan ohjattua hyppäämään esteen takapuolelta? Ei muuta kuin aiemmilta kursseilta tuttu neljän hypyn neliö pystyyn ja harjoittelemaan. "Kierrä-hyppää"-käskyllä mentiin ja minun kaksi aivosoluani etsivät toisiaan: olen minä jotain muutakin joskus osannut!? Plääh!

Lemmyn kanssa lähes vapaata höntsää eli valmiina olevaa radan pätkää niin, että Lemmy saa tehdä lemppareitaan: paljon putkea ja A-estettä. Lemmyn biorytmit olivat taas kohdillaan: vauhti hölköttelyä, mutta kaikki hypyt tehtiin nätisti. Fiilisteltiin takaa kiertoja. Hallilla oli meidän lisäksi pari työmiestä hallin päätyovea korjaamassa, mikä tietysti Lemmyä kovasti kiinnosti: milloin vain sedät olivat näkyvissä, Lemmy jäi A-esteen päälle pällistelemään setiä. Minä annoin pojan tönöttää esteellä ja kytätä: katsoa saa, mutta ei haukkua. Mukavaa oli: Lemmyn kanssa pääsee aina kaikessa rauhassa miettimään ohjauksiaan, meno on yleensä sen verran verkkaista.

Eilen keskiviikkona oli viikkotreenit: huhhuh!
* kauempaa putkeen ohjaukset eivät sujuneet lainkaan niin kuin omissa treeneissä: Hissu keskittyi minun käskyttämiseeni tai meni putkeen väärältä puolelta - lisää treeniä: selkeitä käskytyksiä!
* hyppyjen ohjaukset ihan hukassa ja unohtelin radalla minne pitäisi seuraavaksi mennä - plääh!
* A-esteellä muistin kontaktit, mutta en enää erillistä vapautussanaa.
Olin taas niin ajatuksissani, että en edes muista - toivottavasti Hissulla oli edes hauskaa?!
Vaihdoin pari sanaa satunnaisen treenikaverinikin kanssa: kehui, että ollaan keväästä Hissun kanssa kehitytty paljon - lämmitti sydäntä! Olisin halannut, jos olisin kehdannut. Pohjamudissa uidessa kaikki pelastusrenkaat ovat tervetulleita!

Tänään olisi edessä neljännet möllit Keskisuomalaisten (Keski-Suomen kennelkerho) järjestäminä.  Vielä ollaan kovati menossa - saa nähdä miten emännän ja koiran käy.

Palataan!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

18/7/2014: Tylsän tädin tylsä piha

Piiiitkästä aikaa olen ehtinyt vähän käydä tutkailemassa mitä pikku, pikku puutarhassani on taas tänä kesänä tapahtunut! Aiemmin käytin jo pari iltaa rikkaruohojen nyppimiseen, mutta muuten sitten pihalla oleminen onkin käynyt pelkästä viihteestä! Lukunurkasta on vääntynyt kivuttomasti neulontanurkka ja tulostakin on taas syntynyt:



Pari pitkää työpäivää tehneenä olenkin sitten voipuneena istuksinut illankähmyssä työhuoneen sohvalla juoden iltakahvia ja katsellut takapihaa ihmetellen, että miten tämä on mahdollista: minä joka rakastan värejä niin vaatteissa kuin kodin sisustuksessakin olen saanut aikaan näin KAMALAN tylsän pihan???


Katsotpa työhuoneen ikkunasta minne tahansa kaikki kukkapenkit ovat pelkän violetin kukan peitossa - tai mielumminkin kukkia on siellä täällä.  
Missä on se ihana englantilaisen puutarhan kukkapaljous ja värikkyys, johon olen niin ihastunut?
Tai se toinen ääripää eli japanilaisen puutarhan yksinkertainen kauneus?

Tänä kesänä päätin kyllä ensimmäistä kertaa, että kesäkukissa mennäänkin pienellä budjetilla, joten ainokaiset kesäkukkani (mammaltani saamani pensaskrassin siemenet) odottelevat vielä ensimmäisiä   kukkasiaan. Ruukut, jotka normaaleina kesinä ovat jo kesäkuussa täyttyneet itse kasvatetuista daalioista, kehäkukista ja samettiruusuista ovatkin täyttyneet tillistä, persiljasta ja kähäräendiiveistä (kiitos Railin ja Matin!)



ja mansikkamaani ( se pikkuinen ja se toinen pikku-pikku-pikku mansikkamaani) joutuivat väistymään 14 siemenperunan muodostamien perunapenkkien tieltä. Lisäksi istuttelin niihin vielä avomaakurkkua ja kesäkurpitsaa (jotka valitettavasti kokivat kovia kesäkuisen lumisateen aikana ja satoa ei tänä vuonna kummastakaan saada) sekä pensaspapua (jonka satoa jo kovasti odotellaan).










Tänä iltana oli sitten pakko lähteä tutkimusretkelle kameran kanssa - onko koko piha todellakin väritön ja harmaa? - Ei se ihan ollut:

Portaiden vierustalla ujot liljat odottavat aukeamistaan:


Pergolaa kiertää pikkusydänten rinki: 



Pergolan päätyä koristaa ihana laikkuköynnös värikkäine lehtineen:

                 
Pergolan etelänpuolen pihaa valloittaa vapaasti leviten tummakurjenpolvi....



Ja kaikki kauniit ruusuni olen piilottanut talon päätyyn ruusukujaksi:



Ehkä toivoa ei vielä sovi heittää - loma on vasta alkamassa ja muistikirja täyttyy kasveista, jotka on PAKKO SAADA!!!
... tulikuusama♥... - Varpaat heiluu jo ☺

Väreilemisiin!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

6/7/2014: Vartiointipalvelu Lemmy Anselmi: LAKKOUHKA


Meillä on nyt jo viidettä vuotta pihan vartioinnissa käytetty Vartiointipalvelu Lemmy Anselmia.
Eilen oli aivan ihana helteinen lauantai, joten lähes koko päivä vietettiin takapihalla: me muut vapaapäivää viettäen ja Lemmy-reppana joutui tekemään ultrapitkän vartiointivuoron...

Päivä oli kaikin puolin haasteellinen:

Parin talon päässä oleva musta lapukka pääsi ajoitain takapihalle ja päästi ilmoille raivokkaita huutoja: V*ittu - pihalla ollaan! Tuu haastan jos uskallat!

Naapurin Tarmo koira oli jätetty yksin takapihalle ja joka ainokaisesta ohikulkujasta, oli se sitten ihminen, koira tai auto, Tarmo paran oli yritettävä ilmoittaa mahdollisimman korkealta ja kovaa sisällä hääräävälle ihmisäidille: tuolla liikkuu joku, tuolla liikkuu joku!!!

Taloyhtiöömme vasta muuttanut parivaljoakko uros kultsuja pääsi myös välillä jaloittelemaan takapihalleen ja siitä piti ilmoittaa myös kuuluvasti: "meiän mailla", "meiän mailla"

Lemmy-kulta yritti hoitaa työnsä mahdollisimman mallikkaasti ilmoittaen minulle joko vaimealla murinalla tai haukahduksin, että lajitovereita oli päästetty jossakin pihalle ja josta minä sitten nuhtelin koiraa.


Lähinaapurissa oli kylässä koira, jota tunnuttiin koulutettavan parin tunnin välein: pihalta kantautui käskevä pienen tytön ääni: "istu", "istu" "istu" ja joka sitten aina välillä muuttui muotoon "maahan", "maahan", "maahan".
Lemmy kuunteli pää kallellaan käskytystä ja katseli välillä minua ihmetellen - minä vain toppuutin, ei välitetä!

Illan koittaessa naapurissa alettiin paistaa makkaraa - Lemmy istui nenä koira-aidan ulkopuolella ja haistelee: miksi meillä on vain kalakeittoa!?

Tänään  sopimusneuvottelut menivät uusiksi:  Lemmy passitettiin sisälle jäähylle käytyään räksyttämässä naapurin rouvalle pensasaidan läpi...

Lemmy meni lakkoon: miksi emäntä palkkaa vahteja, jos vahdit eivät saa hoitaa työtään?

Saa nähdä löytyykö sopu edes pitkällisten neuvottelujen jälkeen...



 Ei ole helppoa olla koira!