perjantai 23. marraskuuta 2012

Pörrömäiset pikkujoulut 2012 &perhetreenejä


Ei ole lunta, ei, mutta perinteiset Vesikoira-pikkujoulut vietettiin lämpimissä tunnelmissa Jääskelän tilalla viime sunnuntaina kera kahdenkymmenen ihmisen ja 30 vesikoiran. Mukavaa oli!
Vettä ei onneksi satanut, mutta sen verran pimeää ja sumuista, että vaikka ehdinkin räpsiä valokuvia kolmisenkymmentä kappaletta ainoastaan yksi onnistui. Onneksi kivoja eläväisiä muistoja jäi kuitenkin sitäkin enemmän!

Välillä isäntä ehti jo heittää keppiäkin pojille

Lemmy ehti moiccaamaan uusia kavereitakin...

ja moiccasi joukon pienimpiäkin karvakorvia - pikkuisin oli vasta 5 kuukauden ikäinen.

Perinteinen veljeskuvakin saatiin otettua - todiste taas yksistä lumettomista pikkujouluista
Hissu vietti aikaansa jälleen minun jaloissani ja piti jöitä kaikille muille, jotka uskaltautuivat lähestymään minua metrin päähän... Ja Lemmy rakastui - ei siis mitään uutta - kasvattajallamme Helenalla oli mukanaan ensimmäistä kertaa uusi sulopupu Pipsa, joka oli Lemmystä NIIN IHANA! Pipsa ei vain jostain syystä oikein innostunut Lemmyn leikkiin kutsuista ja siinä vaiheessa kun Lemmy keksi, että tytön selkäänkin voisi vanhasta muistista koittaa nousta, oli valitettavasti taas aika ottaa koira hihnaan.
Pikkujoululahjoiksi saattin messevät luut, jotka nyt sitten odottavatkin pitkiä joulunpyhiä visusti kaapin päällä...

Lauantaina oli harvinaista herkkua: pääsin Killerille seuraamaan vähäksi aikaa agility-kisoja! Kisaajat olivat kolmosluokkaa eli kuulema niitä pisimmälle edenneitä. Esteitä oli kaksikymmentä, mukana mm. putki ja ensimmäistä kertaa minä näin tupla-hypyn. Ilokseni kilpailussa oli mukana kaksi espanjanvesikoiraakin. On se vaan hurjan näköistä kun nämä "pörriäiset" suorittavat hypytkin samasta korkeudesta kuin belgianpaimenkoirat. Esteiden rimat kyllä hipoivat tosi läheltä koirien mahoja, mutta niin esteet vaan virheettömästi suoritettiin. Tosi hienoa!!! Minulle kilpailun seuraamisesta oli tosi paljon hyötyä - tässä vaiheessa, kun olen jo kaavoihin kangistunut ja panikoin, jos koira on oikealla puolellani esimerkiksi putkeen mentäessä. Oli tosi hyödyllistä nähdä, että koiran voi ohjata putkeen ohjaajan kummaltakin puolelta ja että se myös onnistuu. Nyt vain se pieni piru tuolla olkapäälläni hymyilee leveästi ja antaa välillä haaveilla, että joskus mekin sitten Hissun kanssa päästäisiin oikeaa rataa tekemään - vaarallista haaveilua ☺

Maanantaina käytiin koko perheen voimin taas spanielikerhon treeneissä: puolet agilitya ja puolet tokoilua.
Lemmyn kanssa päästiin tekemään hyppy, hyppy, pujottelu, pujottelu, hyppy ja hyppy -rataakin useaan otteeseen - ihanaa! Hissun kanssa meiltä rata jo menee meilkein rutiinilla, joten pääsin kokeilemaan erinlaisia aloitusvariaatioita lauantaisen kisa-katselmuksen innoittamana ☺
TOKO-osuus sitten tehtiinkin taas vanhalla mallilla, eli isäntä teki Lemmyn kanssa ja minä Hiskin. Lemmyhän tekee kaikki liikkeet kuin unelma! Me Hissun kanssa saatiin tehdä tosissaan töitä sivulla istumisen kanssa - kouluttaja oli tosi tarkkana, ettei koira istu itselleen tyypilliseen tapaan vinossa. Vähän teki mieli sanoa, ettei se oli meille niin nöpön nuukaa, mutta en sitten viitsinyt, koska Hissulle (ja emännälle) tekee ihan hyvää välillä treenailla näitä perusasioitakin... Vaikka meillä olikin takana jo puolen tunnin agilitytreeni, Hissulla oli niin paljon virtasta, että odottamiset olivat ihan tylsiä koiran mielestä. BOORING! ja Hissu kipitti luokseni häntä heiluen... Vielä yksi maanantai jäljellä ja sitten se tämänkin hauskuus taas loppuu...

Torstaina 15. päivähän oli Hissun ja minun ensimmäinen agilityjatko 2-kurssin treenipäivä - tai ainakin me niin luultiin: saavuttiin maneesille intoa täynnä, mutta kummasteltiin isännän kanssa kun yhtään autoa ei näkynyt parkissa. Parin minuutin odottelun jälkeen minä rohkeana tyttönä sitten uskalsin mennä hallille tiedustelemaan tilannetta: halli oli täynnä hyppyesteitä, mutta eivät aivan koiran kokoisille treenaajille ☺ Käynnissä oli hevosten estetreenit. Ei muuta kuin takaisin kotiin ja laittamaan tesktiviestiä kouluttajalle: niinpä tietysti - meille ei oltu muistettu laittaa viestiä, että treenit olivat siirtyneet viikolla eteenpäin ratsastuskisojen takia.
Onneksi eilen ei kuitenkaan tehty turhaa reissua vaan päästiin heti ensimmäisellä koulutunnilla tosi toimiin: itsenäisesti päästiin harjoittelemaan hyppyjä, pöytää ja putkea ja ohjaajan kanssa jo 7 esteen rataa: hyppy, putki, hyppy, pujottelu (1/2 koko pituudesta), hyppy, pujottelu (1/2 koko pituudesta) ja lopuksi vielä hyppy. Meillä takkusi ainoastaan ensimmäisellä kerralla pujottelu - en idioottina voinut olla kokeilematta, joko pujottelu menisi meillä ilman nameja - ja eihän se siis onnistunut. Toisella kertaa tein pujottelun namien kera ja koko rata meni hienosti. Minulta ainoastaan loppuu vauhti Hissun tullessa putkelta hypylle, koiralla on vauhti tässä vaiheessa melkein maksimissa ja oli pujottelun kohdalla jo kun minä vasta hölkkäsin hypyn kohdalla. Näin jälkikäteen taas harmittaa hirveästi: orjallisesti seurasin koiraa koko matkan putken sivulla hölkäten, vaikka olisin voinut jo tässä vaiheessa suoraan juosta hypylle tai jopa pujottelulle (kepeille) koiraa vastaan. Mutta niinhän siinä usein käy, että vasta kun tilanne on ohi, hokaa miten olisi pitänyt menetellä: ei auta muu kuin vain käyttää enemmän valmistelua tuohon radan pätkään tutustumiseen.

Tuleva viikonloppu onkin sitten taas hiljaisempi.
Lunta ei vieläkään luvata tulevaksi, joten jos vain aikaa jää, on ihan pakko vielä käydä tekemässä Lemmykille jälkeä metsään. Ja jos ei jälkeäkään, niin pääsen ainakin koirakamujeni kanssa metsälenkille - johan sitä on taas viikko odotettukin ☺

Melkein jo lumea odotellen, moi!

tiistai 13. marraskuuta 2012

13/11/2012: Marraskuussa ei murehdita...

... ei vaikka pimeys ja kurakelit eivät olekaan meidän perheen suosikki asioita. No mitäs meille?

Välillä koirapojat ja emäntä ovat ottaneet iltoja rauhallisesti...
Välillä on taas ollut menoa ja meininkiä sen verran, että sepustuksetkin ovat jääneet tekemättä taas melkein pariksi viikoksi...

Toissa viikonloppuna lumet sulivat sitten lopullisesti metsästäkin - minä pyörittelin töissä malttamattomana peukaloita ja varpaita koko piiiitkän perjantain ja odottelin malttamattoman kotiin pääsyä: enää yksi yö ja päästään taas Lemmylle jäljen tekoon!
Lauantaina kävin tekemässä jäljen lähimetsään. Vettä tuli kaatamalla ja Hissu-kulta odotteli kiltisti sadetakissaan kuusen alla, kun emäntä teki isoveikalle jälkeä. Toki koira palkittiinkin sitten kourallisella raksuja ja sateesta / kolmen sentin kurakerroksesta huolimatta teimme pitkän metsälenkin, josta suurin osa kuitenkin kului keppien heittelemiseen. Kuuraparrasta ei ollut tietoakaan, mutta melkoinen kuraparta Hissulla oli kotiin tultuamme. Ei muuta kuin vaatteet kuivumaan ja parin tunnin odottelun jälkeen lähdettiin Lemmyn kanssa metsään - keli ei ollut ainakaan parantunut, mutta mukavaa meillä taas oli! Lemmy oli taas niin keskittynyt jälkeen, että läheisellä polulla tepasteleva spanielikaan ei jaksanut kiinnittää koiran huomiota - melkein koiran ilme oli paheksuva; että kehtaakin tulla häiritsemään kesken jäljen ☺
Sunnuntaina pakkauduttiinkin koko perhe autoon ja ajettiin samaiselle metsälle jäljen tekoon, jossa jälkikurssikin pidettiin. Isäntä tekikin nyt ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄLJEN Lemmylle. Naksu jätettiinkin nyt poikkeuksellisesti jokaiselle askeleelle - halusin varmistua, että koira varmaan hokaa mistä nyt on kysymys. Minä tein vielä toisen lyhyemmän jäljen (lähes ilman naksuja) ihan siltä varalta, jos Lemmylle olisi liian vaikeaa seurata vierasta jälkeä - saisimme sitten tehtyä edes pätkän tutulla jäljellä ja koiralle jäisi mukava muistikuva edessä olevaa pakollista talvitaukoa ajatellen. Jäljet saivatkin vanheta nyt vain ruokakaupassa käynnin verran ja sitten taas lähdettiin nuuskuttelemaan.
Ensin isännän jäljelle: Lemmyllä oli havaittavissa pientä epäröintiä ja koira katseli silmät suurina meitä ihmetellen, että mitäs tässä nyt oikeastaan pitäisi tehdä. Käskytin koiraa uudelleen ja hienosti koira sai jäljestä kiinni. Naksut jäivät syömättä lähes kokonaan ja koira eteni taas samalla varmuudella kuin minun jälkeäni seuratessa. Pari teiden ja polkujen ylitystä - näissä koira jäi syömään naksuja toviksi, mutta muuten jäljellä mentiin reipasta vauhtia ja täysin keskittyneesti. Teimme heti perään minun jälkeni ja näytti, että naksujen puuttuminen ei koiraa haitannut. Me pidetiin kummallakin jäljellä perää Hissun kanssa ja Hissulle kyllä sitten maistuivatkin kaikki ne naksut, jotka Lemmyltä jäivät syömättä ☺ Olipa mainio viikonloppu! Sunnuntaina pakkasin kaikki jälkivehkeet jo kaappiin, mutta pidetään peukkuja, että ensi viikonloppuna olisikin vielä sulaa maata ja pääsisimme vielä fiilistelemään jäljelle - Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, jos parhaimmassakin tapauksessa, joudumme olemaan tauolla jopa kolme-neljä kuukautta. Kouluttaja kyllä jo aiemmin lohdutti, että yleensä tauko tekeekin hyvää - intoa on sitten entistä enemmän taas keväällä maan sulattua...

Kaksi edellistä maanantaita olemme taas päässeet spanieli-kerhon koulutuksiin: ekalla kertaa pelkästään agilityä ja eilen alkuun 50 minuuttia tokoa ja sitten vielä 10 minuuttia yksittäisiä agility esteitä.
Voi mahoton, että oli mukavaa päästä tunniksi harjoittelemaan agilityä kummankin koiran kanssa - isäntä ystävällisesti toimi taas koiratolppana.
Tein alkuun lähes yksinomaan Hissun kanssa ja Lemmy sai katsella - pikkuveikan putki-pyrähdykset ja hypyt selvästi innostivat Lemmyä sen verran, että muovihallia kohtaan tuntemat pelot/kauhu jäivät lähes kokonaan taka-alalle. Lemmyn kanssa tehtiin mahdollisimman paljon putkea, koska sehän on se Lemmyn "juttu". Enimmillään harjoiteltiin kolmen hypyn sarjoja - pidempiä en alkanut edes harkitsemaan, koska pidin koiran jatkuvasti hihnassa - paikalla oli tietysti taas yksi söpö perrotyttö, joka sotki Lemmyn pään kokonaan. Koira otti yllättäviä nykäyksiä lähellä olevan tytön luokse kesken hyppyjen suorittamista ja jostain syystä tämä ihastus ei ollut taaskaan molemmin puolista... Lemmy kuitenkin teki kaikkensa ollakseen hurmaava espanjalainen hidalgo ja tytön hampaitten näyttely ei poikaa tosiaan paljonkaan hidastanut...
Hissun kanssa tein jo sitten taas vähän pitempiä sarjoja putken ja kahden-kolmen hypyn kanssa. Hissu on kyllä tosi rohkea kaveri: mitkään kolinat, muiden koirien älämölöt tai muutkaan Lemmyä kauhistuttavat asiat eivät tätä koiraa häiritse - kunhan vaan saa olla emännän kanssa ja touhuta, niin ympärillä saa sataa vaikka pikkuautoja...
Eilen tosiaan keskityttiin alkuun tokoilemaan: harjoiteltiin ympyrässä toisten ohittamisia, seuraamista sekä luoksetuloja. Loppumetreillä pääsin sitten vielä tekemään Lemmyn ja Hiskin kanssa yksittäistä putkea. Vaikka aikaa ei ollutkaan kovin paljoa, niin sain käytettyä ajan tosi hyvin Hiskin kanssa pelkän putkeen -käskyn opetteluun. Pidensin matkaa itseni ja putken välillä tasaisesti ja yritin saada koiran menemään putkeen ilman ylimääräisiä omia kumartelujani. Koira vain oli niin innoissaan, että kovin kaukaa käskyt eivät onnistuneet - koira jäi vain tanssimaan sadetanssia viereeni innosta hyppien ja haukkuen. Pari onnistunutta ohjausta kuitenkin saimme - hienoa!
Ensi maanantaina jatkamme taas samaan tapaan, eli ensin tokoillaan ja sitten päästään palkitsemaan koirat vielä parilla esteellä.

Viikko sitten tiistaina olikin taas poikien hierontapäivä! Hiski hierottiin nyt kolmannen kerran ja Lemmy - ihmeiden aika ei ole ohi - ensimmäisen kerran. Hiski ei ollut oikein oma itsensä: koiran sai hierontamatolle vain maarittelemalla ja silloinkin häntä oli jatkuvasti mahan alla ja koira vilkuili minua alistuneen näköisesti. Hierojatäti sanoikin heti, että Hissun lihaksista tuntee, että siellä on jännitystä. Ei siinä mitään, koira antoi kyllä hieroa itsensä, mutta kerran ilman varoituksia haukkasi ilmaa hierojatädin edestä - siis aivan käsittämätöntä!
Onneksi tämä kuitenkin tapahtui jo hieronnan loppumetreillä, koska heti minun irrotettuani otteeni koirasta se pakeni hierontamatolta eikä suostunut tulemaan takaisin edes maarittelemalla. Suosiolla vaihdoimmekin sitten Lemmyn hierottavaksi. Alku oli taas tuttua entuudestaan - koira katseli kulmiensa alka ja urnutti. Sanoin, että kyllä meidän täytyy tällä kertaa päästä niin pitkälle, että koiraan päästään edes koskemaan, joten pakolla ja maarittelulla käänsin Lemmyn selän osittain hierojatätiä kohti ja hieronta aloitettiin, vaikka urina jatkuikin. Isäntä onneksi päätti tulla apuun ja istuksimaan hierontapatjalle Lemmyn kanssa - Lemmyn urina loppui siihen paikkaan ja koira rentoutui heti ihan selvästi. Pää isännän jalan päällä hierontaa päästiin jatkamaan ihan oikea oppisesti ilman turhia hyssyttelyjä tai muita... Nyt Lemmyllä "vahingossa" silmätkin välillä lurppasivat kiinni, niin hyvältä hieronta tuntui. Lemmyä hierottiin nyt sitten lähes kokonainen tunti ja tarpeeseen tuli, ainakin jos koiran habitusta tulkittiin. Hierojatädin lähtiessä urina kuitenkin palasi. Koira ei kuitenkaan malttanut päästää tätiä lähtemään ilman heihein sanomista ja kävikin nuolaisemassa tädin kättä - mitä Lemmy ei kyllä tee kuin ihan niille harvoille ihkuille ihmisille - onkohan tämän alku uudelle ystävyydelle?

Tähän onkin hyvä lopettaa - palaillaan asiaan TOIVOTTAVASTI jo ensi viikonloppuna!
Torstaina aloitellaan Hissun kanssa agilityn jatkokurssia ja jännässä odotellaan...


torstai 1. marraskuuta 2012

1/11/2012: Monimuototreenejä

Lumet siis tuli ja lähes meni - taas kerran! Pari päivää ehdittiin palautella mieliin tassujen sulattelemisen pitkää oppimäärää eli pääseekö emäntä helpommalla rapsuttelemalla lumia koirapoikien jaloista vai viedäänkö pojat suoraan lämpöiseen suihkuun. Luulisi, että parin talven jäljiltä jo muistaisi, ettei helpompaa tassujen sulattelu konstia ole kuin lämpöinen vesi, mutta pitihän sitä taas harjoitella pari ensimmäistä päivää sitkeästi rapsuttelemalla...
Lemmy-kulta onneksi ehti jo parisen päivää nauttia lumikylvyistä ja pääsi vähän kaivelemaankin talomme päädyssä olevaa 30 senttiä korkeaa aura-auton aikaansaamaa lumikasaakin ☺

Hissun kanssa ollaankin nyt lomalla harrastuksista pari viikkoa. Viimeiset agi-harkat olivat viime torstaina ja jatkokurssi alkaa vasta 15. päivä marraskuuta, joten nyt poltellaan pojan suurimpia energioita keppileikein.
Viimeisellä koulutunnilla päästiinkin tekemään jo kuuden hypyn ja yhden putken sarjaa ja omaehtoisena harjoitteena pujottelua kera putken. Isäntä ja Lemmy olivat katsomossa ja isäntä yritti vähän kuvaillakin Hissun ja minun treenejä, mutta valitettavasti halli oli kuitenkin niin pimeä, että valokuvat eivät onnistuneet.
Onneksi sentään vähän elävää kuvaa saatiin talletettua - emännän itsensä olisin kyllä mielelläni editoinut pois videopätkästä, mutta taidot eivät valitettavasti siihen riittäneet...
Eihän videopätkää voinut nauramatta katsoa, mutta tosi hyvä, että saatiin edes jotain nauhallekin - tästäkin lyhyestä pätkästä voi todeta, että emäntä tarvitsee treeniä paljon enemmän kuin koira ☺

Niin kuin aiemmin kirjoittelin, Lemmyllä on ollut tosi tylsää! 
Koirahan on Hissun agitreeneihin mennessä viimeisen kilometrin auton etupenkin käsinojalla etutassuineen ja tuhisee innosta, että nyt ollaan menossa kouluun!!! Perillä sitten on aina odottanut se suuri pettymys, että joutuu vain katselemaan, kun muut saa tehdä kaikkea kivaa. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen:
* Toissa lauantainahan me sitten ryhdistäydyttiin ja lähdettiin kävellen Lemmyn kanssa palvelukoirayhdistyksen omatoimi treeneihin paikalliselle kentälle. Oli muuten tosi omatoimitreenit: oltiin ainoat paikalle ilmaantuneet. No, me ei masennuttu - pidettiin itseksemme puolen tunnin toko-treenit ja sitten vielä älytöntä kepin heittelyä - hauskaa oli, sekä treenaaminen (yli puolen vuoden tauon jälkeen), että hassuttelu kepin kanssa.
* Nyt kahtena maanantaina ollaan käyty kaksistaan spanielikerhon järjestämällä toko/agility-kurssilla. Ensimmäsellä kerralla yhtään kouluttajaa ei ilmaantunut paikalle, mutta onneksi halli oli kuitenkin meille varattu, joten noin kymmenen muun spanielin kera teimme odottamistreenejä ja lopuksi vielä jokainen sai ONNEKSI haahuilla ihan oman mielensä mukaan. Me harjoiteltiin aika paljon vielä sivulletuloja ja päästiin tekemään useaan otteeseen pujottelua sekä hyppyjä. Lemmyä edellen jänskättää kovasti hallissa kuuluvat kolinat ja muut oudot äänet, mutta tällä kertaa jopa namit maistuivat koko treenin ajan, joten parannusta on tapahtunut! Ai niin ja kaikkein parastahan oli, että näimme Lemmyn Helena kasvattajaa ja koira pääsi pitkästä, pitkästä aikaa hörhöilemään kasvattaja-äidin "helmoihin". Kyllä melkein suli koiran iloa katsellessa - on se kasvattaja-äiti vaan niin rakas Lemmylle vieläkin.
Nyt maanantaina kouluttajia sitten ilmaantuikin tuplasti ja treenailimme koko tunnin agilityä. Pääsimme pariin otteeseen suorittamaan ohjatusti parin hypyn ja putken yhdistelmää, muuten käytimme tunnin omiin harjoitteisiin eli yksittäisten esteiden suorittamiseen. Oli tosi outoa kun Lemmyä jännitti nyt selvästi enemmän kuin edellisellä kerralla - karkasi jopa kerran ulko-ovellekin minulta luoksekutsuista välittämättä.
Onneksihan meillä on vielä neljä treenikertaa jäljellä ja ainakin vielä seuraavalla kerralla harjoitellaan agilityä. Minulla on vieläkin sellainen suuri toive, että koira vähitellen tottuisi tuolla hallissa kuuluviin ääniin, mutta saa nähdä jääkö pelkäksi haaveeksi. Ensi maanantaina aion varustautua vinku-siilillä ja katsoa olisiko siitä Lemmyn innostajaksi enemmän kuin pelkistä nameista...

Vinkumisiin!