Pörrömäiset pikkujoulut 2012 &perhetreenejä

Ei ole lunta, ei, mutta perinteiset Vesikoira-pikkujoulut vietettiin lämpimissä tunnelmissa Jääskelän tilalla viime sunnuntaina kera kahdenkymmenen ihmisen ja 30 vesikoiran. Mukavaa oli!
Vettä ei onneksi satanut, mutta sen verran pimeää ja sumuista, että vaikka ehdinkin räpsiä valokuvia kolmisenkymmentä kappaletta ainoastaan yksi onnistui. Onneksi kivoja eläväisiä muistoja jäi kuitenkin sitäkin enemmän!

Välillä isäntä ehti jo heittää keppiäkin pojille

Lemmy ehti moiccaamaan uusia kavereitakin...

ja moiccasi joukon pienimpiäkin karvakorvia - pikkuisin oli vasta 5 kuukauden ikäinen.

Perinteinen veljeskuvakin saatiin otettua - todiste taas yksistä lumettomista pikkujouluista

Hissu vietti aikaansa jälleen minun jaloissani ja piti jöitä kaikille muille, jotka uskaltautuivat lähestymään minua metrin päähän... Ja Lemmy rakastui - ei siis mitään uutta - kasvattajallamme Helenalla oli mukanaan ensimmäistä kertaa uusi sulopupu Pipsa, joka oli Lemmystä NIIN IHANA! Pipsa ei vain jostain syystä oikein innostunut Lemmyn leikkiin kutsuista ja siinä vaiheessa kun Lemmy keksi, että tytön selkäänkin voisi vanhasta muistista koittaa nousta, oli valitettavasti taas aika ottaa koira hihnaan.
Pikkujoululahjoiksi saattin messevät luut, jotka nyt sitten odottavatkin pitkiä joulunpyhiä visusti kaapin päällä...

Lauantaina oli harvinaista herkkua: pääsin Killerille seuraamaan vähäksi aikaa agility-kisoja! Kisaajat olivat kolmosluokkaa eli kuulema niitä pisimmälle edenneitä. Esteitä oli kaksikymmentä, mukana mm. putki ja ensimmäistä kertaa minä näin tupla-hypyn. Ilokseni kilpailussa oli mukana kaksi espanjanvesikoiraakin. On se vaan hurjan näköistä kun nämä "pörriäiset" suorittavat hypytkin samasta korkeudesta kuin belgianpaimenkoirat. Esteiden rimat kyllä hipoivat tosi läheltä koirien mahoja, mutta niin esteet vaan virheettömästi suoritettiin. Tosi hienoa!!! Minulle kilpailun seuraamisesta oli tosi paljon hyötyä - tässä vaiheessa, kun olen jo kaavoihin kangistunut ja panikoin, jos koira on oikealla puolellani esimerkiksi putkeen mentäessä. Oli tosi hyödyllistä nähdä, että koiran voi ohjata putkeen ohjaajan kummaltakin puolelta ja että se myös onnistuu. Nyt vain se pieni piru tuolla olkapäälläni hymyilee leveästi ja antaa välillä haaveilla, että joskus mekin sitten Hissun kanssa päästäisiin oikeaa rataa tekemään - vaarallista haaveilua ☺

Maanantaina käytiin koko perheen voimin taas spanielikerhon treeneissä: puolet agilitya ja puolet tokoilua.
Lemmyn kanssa päästiin tekemään hyppy, hyppy, pujottelu, pujottelu, hyppy ja hyppy -rataakin useaan otteeseen - ihanaa! Hissun kanssa meiltä rata jo menee meilkein rutiinilla, joten pääsin kokeilemaan erinlaisia aloitusvariaatioita lauantaisen kisa-katselmuksen innoittamana ☺
TOKO-osuus sitten tehtiinkin taas vanhalla mallilla, eli isäntä teki Lemmyn kanssa ja minä Hiskin. Lemmyhän tekee kaikki liikkeet kuin unelma! Me Hissun kanssa saatiin tehdä tosissaan töitä sivulla istumisen kanssa - kouluttaja oli tosi tarkkana, ettei koira istu itselleen tyypilliseen tapaan vinossa. Vähän teki mieli sanoa, ettei se oli meille niin nöpön nuukaa, mutta en sitten viitsinyt, koska Hissulle (ja emännälle) tekee ihan hyvää välillä treenailla näitä perusasioitakin... Vaikka meillä olikin takana jo puolen tunnin agilitytreeni, Hissulla oli niin paljon virtasta, että odottamiset olivat ihan tylsiä koiran mielestä. BOORING! ja Hissu kipitti luokseni häntä heiluen... Vielä yksi maanantai jäljellä ja sitten se tämänkin hauskuus taas loppuu...

Torstaina 15. päivähän oli Hissun ja minun ensimmäinen agilityjatko 2-kurssin treenipäivä - tai ainakin me niin luultiin: saavuttiin maneesille intoa täynnä, mutta kummasteltiin isännän kanssa kun yhtään autoa ei näkynyt parkissa. Parin minuutin odottelun jälkeen minä rohkeana tyttönä sitten uskalsin mennä hallille tiedustelemaan tilannetta: halli oli täynnä hyppyesteitä, mutta eivät aivan koiran kokoisille treenaajille ☺ Käynnissä oli hevosten estetreenit. Ei muuta kuin takaisin kotiin ja laittamaan tesktiviestiä kouluttajalle: niinpä tietysti - meille ei oltu muistettu laittaa viestiä, että treenit olivat siirtyneet viikolla eteenpäin ratsastuskisojen takia.
Onneksi eilen ei kuitenkaan tehty turhaa reissua vaan päästiin heti ensimmäisellä koulutunnilla tosi toimiin: itsenäisesti päästiin harjoittelemaan hyppyjä, pöytää ja putkea ja ohjaajan kanssa jo 7 esteen rataa: hyppy, putki, hyppy, pujottelu (1/2 koko pituudesta), hyppy, pujottelu (1/2 koko pituudesta) ja lopuksi vielä hyppy. Meillä takkusi ainoastaan ensimmäisellä kerralla pujottelu - en idioottina voinut olla kokeilematta, joko pujottelu menisi meillä ilman nameja - ja eihän se siis onnistunut. Toisella kertaa tein pujottelun namien kera ja koko rata meni hienosti. Minulta ainoastaan loppuu vauhti Hissun tullessa putkelta hypylle, koiralla on vauhti tässä vaiheessa melkein maksimissa ja oli pujottelun kohdalla jo kun minä vasta hölkkäsin hypyn kohdalla. Näin jälkikäteen taas harmittaa hirveästi: orjallisesti seurasin koiraa koko matkan putken sivulla hölkäten, vaikka olisin voinut jo tässä vaiheessa suoraan juosta hypylle tai jopa pujottelulle (kepeille) koiraa vastaan. Mutta niinhän siinä usein käy, että vasta kun tilanne on ohi, hokaa miten olisi pitänyt menetellä: ei auta muu kuin vain käyttää enemmän valmistelua tuohon radan pätkään tutustumiseen.

Tuleva viikonloppu onkin sitten taas hiljaisempi.
Lunta ei vieläkään luvata tulevaksi, joten jos vain aikaa jää, on ihan pakko vielä käydä tekemässä Lemmykille jälkeä metsään. Ja jos ei jälkeäkään, niin pääsen ainakin koirakamujeni kanssa metsälenkille - johan sitä on taas viikko odotettukin ☺

Melkein jo lumea odotellen, moi!