Aamulenkki oli aika pikainen, pieni takametsäpyrähdys ja kunnon höntsät "Lemmy-stadionilla" (läheinen jalkapallokenttämme, jonka isäntä nimesi uudelleen). Hiski yritti kyllä parhaansa mukaan saada leikityksi kanssani kepin heittoa, mutta Lemmy torpeedoi kaikki yritykset: joko koira vei pikkuveikan suusta keppin ja juoksi karkuun tai muuten häiriköi kepin kantamista peffataklauksin. Kunnon höntsät kuitenkin saatiin aikaiseksi ja karistettua kaikki unihiekat silmistä.
Koko pitkän viikon olen odotellut tätä lauantaita, että pääsisin Lemmyn kanssa exclusive-lenkille, eli päästäisiin ihan kahteen pekkaan metsään. Lähtö menikin ihan hyvin: odotutin Hissun olohuoneen sohvalle ja lähdimme Lemmyn kanssa takaovesta pihalle. Jäin kuitenkin takaovelle sekunniksi vaihtamaan pari sanaa isännän kanssa ja sillä sinisellä sekunnilla Hissu olikin sitten jo takapihalla möyrimässä lumessa. Mietin hetken, että lähdenkö takaisin sisään Hissukin turkin putsaukseen ja vasta sitten Lemmyn kanssa lenkille... Järki kuitenkin voitti : ei siinä mitään, yhteislenkkihän siitä sitten tuli ja mukavaa oli! Huomenna uusi yritys.
 | ||
| Täytyy lainata kuvaa viime tammikuulta kun tänään ei kameraa ollut mukana - saman näköiset kuuraparrat sitä tänäänkin lenkiltä kotiin tulivat ☺ |
Tänään aamupäivällä koirapojat vähän ihmettelivät etupihalta kuuluvia kolinoita eli pihaa auraamaan tulleen traktorin ääniä. Oli pientä haukkua ja jupinaa ilmassa, vaikka yritinkin tyynnytellä koiria. Päätinkin sitten nostaa Hissun syliini ja hetken aikaa katselimmekin traktorin ajelua keittiön ikkunasta- jupinat loppuivatkin siihen paikkaan kun äänien lähde selvisi. Lemmy seisoskeli epätietoisen näköisenä keittiön ovella, kun päästin Hissun sylistäni alas. Kutsuinkin Lemmyä luokseni, mutta koira livisti sen siliän tien olohuoneeseen - päätteli, että pikkuveikan syliin nostaminen liittyi taatusti jotenkin Lemmyn korvien putsaamiseen ja tai johonkin muuhun inhaan... No, niin meiltä jäi sitten Lemmyn kanssa traktori tsekkaamatta keittiön ikkunasta, mutta niin se Lemmy-kulta unohti myös ne oudot äänetkin, joita etupihalta oli kuulunut. Mission Accomplished - niin tai näin, menihän se nyt kuitenkin oikein päin...
Maanantaina hyvästeltiin taas tältä erää spanielikerhon järjestämät koulutukset.
Treenitunti oli jaettu taas kahteen osaan, eli ensin puolituntia tokoilua ja viimeinen puolituntia agilityä.
Tokoilussa päästiin harjoittelemaan odottamisia. Ihanaa kun joskus on näitä treenejä, joissa meidän pojat loistaa - eli kuten arvata saattaa, nappiin meni! Ohittamisten harjoittelu menikin sitten ihan omalla porukalla, kaikki muut löysivät parin ohittamisharjoituksiin ja me jäätiin isännän kanssa seisoskelemaan kahdestaan eli ei muuta kuin perhetreenit pystyyn. Ja upeasti meni taas - mahtoi ehkä hieman vaikuttaa se, että veljekset pääsivät ohittelemaan ainoastaan toisiaan, mutta ei korosteta liikaa tätä helpottavaa tekijää - polleana vain oltiin ja otettiin kouluttajalta kehuja vastaan. Piti kyllä taas todeta, että puolituntia menee vähän liiankin äkkiä: muita harjoituksia kun emme sitten ehtineetkään tehdä.
Agilityssä oli omaharjoitteita, mutta kouluttaja kyllä kiersi meidän jokaisen luona ja kyseli vähän, että missä apua tarvitaan. Me tehtiin alkuun Lemmyn kanssa yksittäistä putkea. Koiraa kyllä vähän jänskätti taas ympäriltä kuuluvat kolinat, mutta pussiin se oli menossa jo kun vähän silmä vältti. Hissunkin kanssa otimme pari putkeen menoharjoitusta eli harjoittelin koiran ohjaamista taas jo vähän kauempaa putken suulta.
Sitten pääsimmekin jo tekemään pienimuotoista rataa: kaksi hyppyä ja pujottelu. Lemmyn kanssa mentiin hihnassa, mutta hyvin mentiin.
Kyllä Lemmylläkin vain on sellainen pienen pieni into silmissä, mutta enpä oikeasti tiedä kuinka pitkälle tuo into riittää - täytyy harkita tosi tarkkaan, että kannattaako meidän Lemmyn kanssa enää agility kurssille lähteä (emäntähän puhkuisi innosta) vai pitäisikö meidän vain kiltisti odotella ensi keväänä käynnistyvää henga-agia ja nauttia sitten vain siellä treenailusta - sanopa se...
Hissun kanssa meni taas tasaisen varmasti. Kouluttaja tulikin meidän luokse tosi sopivasti ja pääsin kysymään neuvoa ja opetusta "kädestä pitäen" ongelmaani ohjata Hissu hypyn jälkeen pujottelulle. Me ei olla vielä niin pitkällä, että Hissu osaisi jo käskystä ("pujo" tai "keppi") hakeutua itse pujotteluun. Halusinkin nyt ohjatusti hakea linjaa sille missä minun pitäisi seisoa esteen ja pujottelun välillä, jotta saan ohjattua koiran helpoiten hypyn jälkeen ensimmäiselle pujottelun kepille. Saatiinkin sitten harjoitella niin kauan, että tunti jo loppui. Ehdin tehdä viisi-kuusi toistoa. Ensimmäisellä kerralla jätin Hissun esteen taakse niin, että jos koira olisi lähtenyt suoraalinjaa kohti pujottelua, koiran olisi pitänyt tulla hypyn tukikepin läpi: ohjaajaa nauratti ja minä punastelin... Lopulta kouluttaja veti maahan kaksi suoraa viivaa hypyn ja pujottelun välille, joita pitkin osasin idioottivarmasti ohjata koiran ja itseni pujottelun alkuun. Sitten jo minunkin pienet aivosoluni jotenkin alkoivat toimia ja saatiin yksi onnistunut suoritus. Toivon, että muistaisin seuraavankin kerran kouluttajan ohjeen, vaikka en lähtisikään mitään oikeita viivoja alustalle piirtelemäänkään.
Keskiviikkona käytiin Hissun kanssa tohtorisedällä ensimmäisessä kilpparikontrollissa. Tuloksia saadaan odottaa alkuviikkoon, mutta sydänäänet olivat o.k. ja koira muutenkin ulkoisesti tutkittaessa priimakunnossa. Painoa oli nyt 19,8 kiloa eli 100 grammaa pudotusta edelliskerrasta. Sanoinkin tohtorille, että vaikka vaa'an lukema ei ole tullut alaspäin on koiran masunympäryksestä lähtenyt melkoinen siivu pois, eli kyllä Hissun pöhöttyneisyys oli osittain taudin syytä. Jännällä odotellaan alkuviikkoa!
Torstaina päästiinkin taas maneesiin viikottaiseen agility-treeniin Hissun kanssa. Isäntä ja Lemmy olivat TIETENKIN taas katsomossa. Lemmyä itketti kovasti kun oli NIIN TYLSÄÄ!!! Kaikki muut saivat taas tehdä paitsi hän. Ihania tyttöjäkään ei valitettavasti ollut näköpiirissä ja yksikään edes vähemmän viehättävä koira-typy ei ilmaantunut Lemmyn iloksi katsomoon.
Nyt meillä olikin sitten jo 10-esteen rata - emäntä iloitsi suuresti ☺ Nyt alkaa jo olla vähän sellaista tekemisen makua: hyppy - putki - hyppy - putki - pujottelu - hyppy - hyppy - pöytä ja vielä hyppy. Nyt tein kuivaharjoittelun ihan kaikessa rauhassa ja varsinkin tuon yhdistelmän putki-hyppy-putki-pujottelu harjoittelin kahdella eri tavalla. Treenaavia koirakoita olikin nyt eniten mitä ikinä: kahdeksan koirakkoa ja me Hissun kanssa. Saatiin/jouduttiin odottamaan vuoroamme 40 minuuttia. Koiran kannalta huono juttu - maneesi oli jo aika kylmä ja Hissu tuntui jo vähän tylsistyvän, mutta hyvä juttu minulle koska ehdin katsoa seitsemän muun suoritukset ennen omaamme ja ottaa oppia varsinkin kaikista toisten mokista ja imeä itseeni kaikki sellaiset ohjauskuviot, joita en itse edes hokannut. Kaikkein hyödyllisintä oli katsoa toisten nopeiden koirien suoritukset ja muistuttaa mieleen edelliskerran treeneistä Hissun uskomattoman kova vauhti hypyn ja pujottelun välillä. Muutkin hidastivat lähes minimiin koiransa vauhdin ennen pujottelulle menoa ja niinhän minäkin sitten tein ja jopa onnistuin!!! Päästiin tekemään rata kahteen kertaan. Ensimmäisellä radalla tuli kaksi mokaa: ensimmäisen putken jälkeen ohjasin Hissun esteen ohi ja koira hyppäsikin sen sitten ensin väärältä puolelta, mutta sain korjauttua tilanteen ja Hissu teki vielä hypyn oikeaankin suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa tosi hyvin toiselle putkelle. Pöydällä Hissulla oli sen verran into päällä, että poika ei malttanut jäädä pöydälle vaadittavaksi viideksi sekunniksi vaan jatkoi matkaansa heti. Toistimme heti pöydän kolmeen kertaan, kunnes vauhti sen verran hiljeni, että vaadittavan ajan Hissu malttoi pöydällä olla ja sitten vielä viimeinen este ja rata oli suoritettu!!! Kouluttaja näytti minulle ensimmäisen mokani ja katsoimme yhdessä uuden toimivamman linjan putken-hypyn välille ja sitten taas mentiin ☺ korkealta ja kovaa sekä virheettömästi. Kouluttaja antoi Hissulle ja emännälle virtuaalisen papukaijamerkin: täydellisesti ohjattu ja suoritettu rata! Hehee - olipa mukavaa. Olin kehuista niin sekaisin, että viimeisen koirakon suoritus sitten jäikin katsomatta ☺Nyt meille alkaakin kahden viikon treenitauko - millään ei malttaisi - mutta tauothan tekevät kuulema vain hyvää...
Ensi maanantaille ilmatieteenlaitos näyttääkin sitten jo 18 asteen pakkasia. Huominen hyödynnetäänkin sitten pihailun merkeissä, jos vaikka maanantaina täytyykin lenkit pienentää minimiin...
Ei muuta kuin pakkasiin ja toivottavasti tassuihin tarttumattomiin lumikeleihin!
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti