tiistai 31. tammikuuta 2012

31/1/2012: Agi2:n treenit (3.) ja entisestään pakastuvaa...

... eli pakkasviikkoa täällä vietellään: mittari näyttää - 21.5 ja kylmenevää vain lupailevat.
Illalla pukeuduin lähes kaikkeen irtaimeen talvivarustukseen mitä kaapista löytyi ja suuntasimme koirapoikien kanssa metsään ja läheiselle hakkuuaukealle. Voi kuinka oli kaunista - aukealla näkyi tähtiä täynnä oleva taivas ja valoisuus oli tosi uskomatonta, sain sammuttaa otsalampunkin siksi aikaa kun ylitimme aukean. Meillä oli sen verran vauhtia, että kertaakaan en joutunut koirien tassuja kesken matkan sulattelemaan/lämmittelemään ja iltaakin päästiin viettämään poikkeuksellisesti ilman normaalia tassujen sulattelua.

Varasin taas täksi illaksi paikallisen koirakoulun salin meille ja tarkoitus on ainakin alkuun treenailla Lemmyn kanssa vähän agi-rataa. Meidän viime torstainen agility-koulutunti meni niin penkin alle - rumempaa ilmaisua en nyt viitsi tässä käyttää - kuin vain olla ja saattaa: Lemmy ei halunnut tehdä rataa laisinkaan - minä käytännöllisesti katsoen raahasin karvakorvaa koko radan läpi kaulapannasta kiinni pitäen. Hallin lattia oli niin ihania tuoksuja täynnä, että en olisi voinut vähempää koiraa kiinnosta ja testissä olevat uudet koulutusnamutkaan eivät houkuttaneet koiraa yhtään. Kaksi kertaa radan teimme ja kumpikin meni tasaisen huonosti. Päästiin (lue: jouduttiin) tekemään rata ensimmäisenä ja Lemmyhän innostui treenistä vasta siinä vaiheessa kun meidän vuoromme oli ohi: nyt kaulapannasta sai pitää kiinni tosissaan ja sen takia ettei koira olisi rynnännyt tekemään rataa... Viikonloppunakin mietin jo vakavasti, että nyt saa meiltä treenaamiset jäädä!!! Onneksi maanantaina päätin kuitenkin pulputtaa omaa surkeuttani lajia pitkään harrastaneelle ystävälleni ja hän saikin minut taas maan pinnalle: treenailu vaatii vain pitkää pinnaa ja yritystä ja enemmän yritystä - nyt sitten meillä onkin varattuna mukaan paria erinlaista herkkua illan treenejä varten: vanhoja, mutta takuuvarmoja nakkeja ja uutena lohipyöryköitä... Jännällä odotellaan. miten käy!

Tämän illan haaste onkin ollut, että miten koirapojat on saatu olemaan höntsäämättä, jotta paukkuja riittäisi sitten vielä illan treeneihinkin ☺

Kävin tässä yhtenä iltana tutkailemassa netissä minkälaisia karttoja ihmiset ovat tehneet suorittamistaan agi-radoista. Löysin jopa yhden ilmaisen karttaohjelmankin:

http://www.arprosoftware.nl/agb2/default.asp - Agility-rata piirrosohjelma. Ilmainen demo ladattavissa 

Mutta minä taidan vielä tyytyä näihin nykyisiin PowerPointilla tekemiini karttoihin...

Rata 12.1.2012
  
Opittiin muuten Lemmyn kanssa kurssin alussa sellainenkin, että näissä jatkokurssin kentissä merkataan suoritettavat esteet roikkuvin numerolapuin - kukin este suoritetaan silta puolelta kuin missä merkki roikkuu... 
Tässä sitä pähkäiltävää emännälle onkin ☺
Niin ja senkin sain selville, että harrastajat käyttävät termiä "este" on sitten kyse radalla olevasta esteestä, putkesta, keinusta yms., mutta meidän tasolla varmaan voidaan puhua näistä "esteistä" vielä "rasteinakin"...

Nyt lohipyöryköitä pienimään ja kohta treenailemaan!

lauantai 28. tammikuuta 2012

28/1/2012: Pakkasesta päivää!

Ihanaa, nyt se viikonloppu taas tuli!
Tämä on taas sellainen "ensimmäisiä aamuja"- tarina ☺
Heräsin hitusen normaalia myöhemmin ja aamulenkille lähdettäessä oli ensimmäisen kerranVALOISAA!
Lenkillä kuului ensimmäisen kerran moneen kuukauteen lintujen laulua!
- eli kevät tulee ihan oikeasti...
Pakkasta on lähemmäksi 20 astetta ja näyttää jatkuvan tallaisena koko viikonlopun. Hiski nosteli tassujaan jo tällä lyhyellä aamulenkillä, joten päivälenkillä täytyy varautua sulattelemaan sitten tassuja tiheämpään tahtiin...
En malttanut olla käymättä takapihalla kameran kanssa, vaikka nyt jo kaikkein kaunein aamun vaaleanpunainen taivas olikin jo haalennut...





Kevättä odotellessa...
Ei uskoisi - reilut kaksi kuukautta ja odotellaan jo ensimmäisiä krookuksia ilmestyväksi... 
Puolitoista kuukautta ja pääsen istuttelemaan tomaatin siemenet. Toivon pääseväni jo ennen sitä tarkastamaan pikku-pikku-kasvihuoneeni vahingot - Tapaninpäivän myrsky kaatoi kolme kertaa kasvihuoneen 10 sentin alustaltaan ja kaatumisen voimasta katto singahti pois paikoiltaan. Nyt kasvihuone on sidottu pergolaan kiinni köydellä ja viimeisimmät myrskytuulet se on kestänyt pystyssä. Seuraavaksi varmaan sitten kaatu sekä pergola, että kasvihuone ☺


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

22/1/2012: Surua ja siemeniä

Mummoni kuoli... Yritän lohduttautua sillä, että hän kirjaimellisesti nukkui ikiuneen ja oli jo itsekin valmis lähtemään paremmille perunapelloille: viikko sitten vaipui tiedottomuuteen, mutta oli jo ennen sitä ehtinyt sanoa monelle, että nyt olisi jo aika lähteä. Kaikesta tästä huolimatta kuolema tuli yllätyksenä. Kolme päivää tässä on totuttauduttu ajatukseen ja yritelty vakuutella, että näin on tosi hyvä, koska mummokin oli jo valmis lähtemään...
Olo on kuitenkin jotenkin samanlainen kuin lapsella, joka peiton alla turvassa lukee Aku Ankkaa taskulampun valossa möröiltä piilossa... minulla ei vain näy mitään konkreettista peittoa - on vain turta ja surullinen, pystyy vaihtamaan kuulumisia ihmisten kanssa, mutta ei kuitenkaan ole ihan oikeasti läsnä - taskulamppuna voisi pitää sitä itsestä kumpuavaa järjen- ja tahdonvoimaa, joka sanoo, että elämä jatkuu ja Aku Ankan korvasi tosi sopivasti postilaatikkoon tupsahtanut Korpikankaan siemenluettelo...

Metkaa miten ihmismieli osaa huijata itseään ☺

Mutta ihan oikeasti, ikuna ei siemenluettelo ole näin konkreettisesti merkinnyt kevään tulemista ja elämän jatkumista...

Mutta eletään nyt taas hetki niin, että kaikki on parhain päin...

Yhden ihanaisen luettelosta bongasin ja se on pakko laittaa tähän vaikka siemeniä ei ole vielä tilattukaan...

                                                                                 
             
Yhden toisenkin bongasin, kuva vain ei ole kovin hyvä: onneksi on kuitenkin tutusta kasvista kyse:


Lainaksi saadusta tammikuun Avotakastakin löysin yhden mielenkiintoisen tuotteen:


Meillä ei ole vielä tänä talvena pupuja näkynytkään ja toivon mukaan tontin vasenta sivua rajaava koira-aita ja pihan päätyyn isäni tekemä aita haittaavat sen verran ohimenoliikennettä, että tätä ei tarvitsisi kokeillakaan.

Koirapojat on käytetty jo aamulenkillä ja vetelevät nyt sikeitä.
Taidanpa minäkin yrittää saada vielä tovin nukuttua...


"Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa:
Joko kestän
tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossakin kukkii oksa."
-Tommy Taberman




                                

lauantai 21. tammikuuta 2012

21/1/2012: Vika arkitokoilu, Agi2sta ja kuva-arvoitus

On se kummallista miten nuo koirapojat tietävät melkein jo ennen emäntäänsä milloin on viikonloppu ja milloin ei: hipsin seitsemän pintaan makuuhuoneesta sytyttelemään valoja olohuoneeseen ja toivottamaan koirille hyvät huomenet: Hiski olikin jo ylhäällä häntä heiluen, mutta Lemmy veteli vielä sikeitä. Käväisin keittiössä juomassa ja palattuani olohuoneessa siellä oli jo täysi leikki käynnissä: normaalisti niin aamu-uninen Lemmykin temmelsi pikkuveikan kanssa täysillä - arki-aamuina pahimmillaan saan käydä laittamassa hihnan vielä nukkuvan koiran kaulapantaan: arkisin Lemmy ei turhia hötkyile.

Voi, tiistaina meillä oli tällä erää viimeinen arkitoko, mutta onneksi pian on luvassa lisää! Oli taas tosi monipuolinen tunti:
* aloitettiin taas kontaktilla: hyvin meni kummallakin koiralla - minä tein Lemmyn kanssa ja oli taas parasta kontaktin ottoa liikkeessä aikoihin.
* jatkettiin peruutusten harjoittelua sillä vaikeammalla tavalla, eli koiran piti peruuttaa jalkojen välistä. Lemmyn kanssa ei kyllä edetty laisinkaan☺Välillä jo vaihdoin isännän kanssa koiria ja Hiskillä selvästi oli jo vähän hajua että mitä ollaan tekemässä.
* päästiin tekemään toko-esteellä hyppyjä pariin otteeseen sekä putkea: hienosti koirat tekivät. Kumpikaan ei edes miettinyt, että menisikö vai ei!
* lopussa tehtiin vielä kurssin pisin rauhoittuminen, eli 7 minuuttia! Kumpikaan ei jaksanut oikein alkuun rauhoittua, läähättivät vielä putken tekemisestä aiheutuneesta adreanaliini-puuskasta. Lopussa Lemmy jo malttoi mennä maahan makaamaan, mutta Hiski vielä seisoskeli isännän jalan päällä ja tähyili, että mitä kummaa se emäntä ja Lemmy tekeen.
Nyt oli muuten ensimmäinen kerta kun Lemmy vähän sanoi Hiskille, että on muuten mun emäntä jonka kanssa treenaat: harjoiteltiin tuota peruuttamista ja koska nyt vaihdettiin isännän kanssa koiria lennosta kesken harjoitteen, Lemmylle tilanne jäi hiemän epäselväksi: ryntäsi kaksi kertaa Hiskin luokse hampaat irvessä räkyttämään: mun emännältä et nameja ota. Kaikki kävi niin nopeaan tahtiin, että en oikein ollut selvillä mitä tapahtui, joten katkaisin vain tilanteen. Kouluttaja neuvoikin, että jos vain suinkin näkee kuka älämölön aloittaa kunnon kieltäminen aloittajalle riittää... Taitaa olla pojilla kuherruskuukausi loppumassa: oli ensimmäinen kerta kun emännästä riideltiin, "omista luista" sanomista meillä on löytynyt jo aiemminkin.

Torstaina päästiin Lemmyn kanssa agilityyn: minua jänskätti kovasti taas mennä ja yritin parhaani mukaan jo menomatkalla miettiä aiemmin saamiani ohjeita: ÄLÄ JÄTÄ LEMMYÄ, ÄLÄ JÄTÄ LEMMYÄ!!!
Meitä oli viisi koirakkoa, mikä oli kyllä siinä rajamailla, ettei treenihalli ollut liian täynnä. Lemmy oli vähän sitä mieltä, että lähdetään kotiin, mutta aloin heti halliin päästyämme ottaa koiraan kontaktia, rapsuttelin, esimaisteltiin koulutusnameja ja juttelin koiralle. Rata oli tosi hieno ja vaikein mitä tähän asti on ollut: neljä hyppyä ja kaksi putkea rinnakkain yhteensä 10 estettä/rastia eli pisin rata ikinä. Me päästiin suorittamaan rata viimeisenä: ensimmäiseen putkeen ohjasin koiran kaulapannasta kiinni pitäen ja parissa hypyssä jouduin myös avittamaan, mutta me tehtiin rata!!! Vauhtia ei ollut taas hurjasti, mutta se ei haitannut. Lemmy olisi vielä radan suorittamisenkin jälkeen juossut innoissaan putkeen, mutta viime hetkellä sain pannasta kiinni. IHANAA, Lemmylläkin oli taas mukavaa...
Arvasitte varmaan: nyt ei ollut hallissa pyörätuolia, mitä jännitellä. Emäntäkin sai kouluttajalta kehuja: MINÄ MUISTIN - ÄLÄ JÄTÄ LEMMYÄ YKSIN!!!! Suoritin radan koko matkalta niin, että juoksin rinta-rinnan koiran kanssa ja se auttoi.
Lopussa teimme vielä saman radan helpotetussa järjestyksessä ja nyt vauhtiakin löytyi vähän enemmän: ennen viimeistä hyppyä Lemmy jäykistyi hetkeksi kuultuaan pihasta auton oven paukahduksen, mutta minä tsemppasin ja tsemppasin ja niin me vain jatkettiin matkaa...
Nyt ollaan taas Lemmyn kanssa niin polleita ja tyytyväisiä - harrastus jatkuu ☺

Viikon kuva-arvoitus: mitä kuvassa?


Karvalankamatto?
Tornaado koirankarvoista?
Ei, ei - kaksi perropoikaa aamuleikissä ☺


Ja täytyy myöntää, että olohuoneen matto on ostettu ennen koirien tuloa eikä niin, että se olisi valittu matsaamaan koirien kanssa ☺


Seuraavaan kertaan!

lauantai 14. tammikuuta 2012

14/1/2012: Arkitokoilua 9., agil2:n 1. kerta ja terveisiä talvisesta metsästä

Koko eilisen päivän ja tämän aamun on pyryttänyt lunta hurjien tuulipuhureiden kera - lunta on tullut toistakymmentä senttiä - nyt ei voi enää ainakaan keski-suomessa valittaa, etteikö lunta olisi ☺

Aamulenkki tehtiinkin ihan kevyenliikenteen väyliä käveleksien ja pahimpia puhureita väistellen, mutta nyt päivällä uskaltauduin koirapoikien kanssa metsään - olikin tosi extream-keli! En muista, että olisin kertaakaan tällaisissa olosuhteissa metsään mennyt: lunta oli puoleen sääreen ja missä oli kinostanut enemmän polvetkin peittyivät lumivaippaan. Hiski loikki kuin jänis koko alkumatkan, ilmeisesti oli helpompi kulkea niin kuin maha lumessa kahlaten. Vähän syvemmällä metsässä päästin koirat irti ja sitten se tuttu höntsääminenkin alkoi. Kaikki polut olivat pyyhkiytyneet pois, mutta onneksi kuljimme tuttuja reittejä, joten seurasin vain turvallisin mielin näiden kahden höntsääjän jälkiä. Koirilla olisi voimia vielä riittänyt, mutta täytyy tunnustaa, että minulta loppuivat voimat jo puolessa välissä normaalia lenkkiämme ja käännyimmekin kotiin jo aiemmin kuin olin suunnitellut.


Nämä kuuraparrat pääsivätkin sitten kotona ihan kokovartalo suihkuun...

Tiistain käytiin taas arkitokoilemassa ja oli mukavaa! Minä tein Lemmyn kanssa ja isäntä Hiskin - parhaani mukaan kuitenkin taas kuikuilin heidänkin tekemisiään. Aloiteltiin taas kontaktilla, peruuttamisilla ja jo alkeiskursseilta tutulla toisten koirakkojen välitse pujottelulla.
* Peruuttaminen sujui minulta ja Lemmyltä paljon huonommin kuin viimeksi, kun koira teki isäntänsä kanssa - emäntä oli ilmeisesti taas vähän jäässä... Yksinkertainen peruuttaminen ei tällä kertaa riittänytkään, vaan oli tarkoituksena, että koira peruuttaa omistajan jalkojen välistä omistajan selän taakse ja kaartaa siitä etupuolelle. No ei ihan! Päästiin Lemmyn kanssa niin pitkälle, että sain koiran jalkojen välistä menemään, mutta siihen se toppasi - koira oli yrittämisestä jo niin poikki, että jatkoimmekin rapsuttelulla ja kontaktilla, kun muut vielä jatkoivat harjoituksia. Isännällä ja Hiskillä meni paljon paremmin: Hiski osasi peruuttaa jo pitemmällekin kuin Lemmy.
* Koirakkojen välistä pujottelu meni hyvin - Hiski vielä piti isäntään katsekontaktin koko ajan, eli heillä meni paremmin kuin hyvin.

Torstaina aloitettiin Lemmyn kanssa Agility2-kurssi. Alusta asti meillä takelteli, mutta ei sille voi mitään, että kyllä se on niin mukavaa hommaa, että me jatketaan vaikka tikkuja kynsien alle työnnettäisiin!!!
Lemmy isotteli pihassa itseään puolta pienemmälle urokselle, mutta isottelut jäivät aika vähiin, kun koira huomasi sedän työntämässä tätiä pyörätuolissa pihaan - KARKUUN!!!! No eihän me tietenkään karkuun lähdetty, mutta Lemmyn reaktio oli taas sieltä paniikin pahimmasta päästä. Halliin mentäessä jäimme suosiolla vähän kauemmaksi koirakosta, mutta Lemmyn silmät leiskuivat vieläkin ja tuijotti pyörätuolia hädissään. Minäkin töpeksin: sen verran minuakin jännitti ensimmäinen kerta uudessa porukassa, etten ottanut Lemmyyn kontaktia vaan typeränä katselin muiden suorituksia ennen meidän omaa suoritusta - voi minua!
Radalla oli 7 rastia (pahoitteluni väärästä sanavalinnasta: pitäisi kai sanoa 7 estettä, mutta minusta tuo rasti kuvaa paremmin meidän parivaljakon taivaltamista... Googlataan tuo oikea termi vaikka seuraavaan kirjoitukseen...) eli yksi putki ja kaksi estettä - yksinkertaiselta kuulostaa, mutta kyllä ne minun kaksi aivosoluani saivat vähän aikaa mietiskellä... Tosi epävarmana aloitettiin hypyllä ja minä säntäsin jo seuraavalle esteelle Lemmyä opastamaan: Lemmy vain oli päättänyt, että nyt mennään kotiin ja juoksi päinvastaiseen suuntaan eli ulko-ovelle... Naama punaisena hain koiran pois ja aloitettiin alusta. Ohjaaja neuvoi, että minun pitää yrittää olla koiran ja "katsomon" välissä, koska Lemmyä selvästi pelottaa taas uudet ihmiset (mielessäni lisäsin: ja se pyörätuoli). Saatiin kuin saatiinkin tehtyä rata pariin otteeseen: pari kertaa juoksin Lemmyn kiinni ulko-ovelta, mutta hyvääkin oli paljon: Lemmy ei jäätynyt yhdellekään esteelle - JES!, ei kuunnellut mitään ylimääräisiä ääniä - JES! ja saatiin rata suoritettu kahteen kertaan - JES!
Ennen tunnin loppumista teimme rataa vielä vähän toisessa järjestyksessä - nyt Lemmy ei enää karkaillut: tehtiin hyvin, vaikkakin meno oli kuin hidastetusta filmistä. Emäntä sai palautetta kokonaisuudesta: en saa jättää Lemmyä radalle yksin eli minun on oltava koko radan suorittamisen ajan lähempänä koiraa ja vauhditettava menoa vaikka pannasta ohjaten. Voi kun minä vielä nämä ensi kerralla muistaisin: ohjaan vain Lemmyä radalla aina samalla tavalla kuin silloin kun kaikki menee nappiin - olen vastaanottamassa koiraa esteiden sivustalla tosi kaukana ja esteiden kiertokäskytkin huutelen parin metrin päästä...

Mutta nyt nautitaan lumesta ja torstaina taas tsempataan!!!

Tai sitten vietetään vaihtoehoista lauantaita - nukuksien ja nauttien...


... vieläköhän tuonne joukkoon sopisi yksi emäntä?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

8/1/2012: Agilityn kouluviikko 10, arkitokoilua 8. ja uusia suunnitelmia

Niin se vain vuoden 2012 ensimmäinen viikko suljahti ohi vauhdilla: jatkettiin arkitokoilua koko perheen voimin, Lemmyn kanssa käytiin viimeinen kerta agility 1-kurssia ja varailtiin jo keväälle uusia kursseja.

On ollut mitä ihanin pitkä viikonloppu loppiaisen ansiosta ja minä olenkin nauttinut pitkiä metsälenkkejä koirapoikien kanssa lumisessa luonnossa pienen pakkasen kera... Taitaa vähän tuntua karvaturrienkin jaloissa, koska tätä kirjoitellessani kumpainenkin on jo unten mailla, vaikka iltahöntsäysaika olisi parhaimmillaan ☺

Tiistaina oltiinkin pitkän joulutauon jälkeen taas koko porukalla arkitokoilua harrastamassa. Harjoiteltiin peruuttamista, seisomista käskystä, leikkimistä ja rauhoittumista.
* Peruuttamiset meni tosi hyvin, Hiskin kanssa ei paljoa ollakaan harjoiteltu, mutta mallikkaasti meni ja osittain sen vuoksi, että joulu harjoiteltiinkin namin nappaamista ilmasta ja nyt palkitseminen tässä peruuttamisessakin onnistuu ilman liiallisia kumartamisia ☺ Lemmystä huomaa, että peruuttamista on harjoiteltu - karvakorva vaan tahtoo väkisinkin tupsahtaa istumaan heti kun vauhti loppuu, mutta ei muuta kuin lisää harjoittelua!
* Seisominen käskystäkin alkaa luonnistua: alkuun vain isännän kanssa meillä oli taas väärä käsky käytössä, eli hoimme sitä "seiso", vaikka olimmekin jo aiemmin sopineet, että pelkkä "stop" voisi käydä meille luontevammin kun käytämme käskyä arjessa = saisimme samaan sanaan yhdistettyä sekä seisomisen, että pysähtymisen nopeassa tahdissa.
* Leikkiä olemmekin jo Lemmyn kanssa harjoitelleet silloin aiemmalla TOKO-kurssilla, mutta kertaaminen ei pahaa tee. Oli muutenkin tosi hyvää harjoitusta: Lemmyä kiinnosti vain kaikkien muiden lelut, mutta Hiski keskittyi leikkimiseen - ei häiriintynyt edes muitten tolkuttomasta haukkumisesta.
* Rauhoittumisessa ei Hiskin kanssa olekaan ollut mitään ongelmia, Lemmy sen sijaan on vasta tällä kurssilla oppinut, että voi ottaa ihan relaastikin, vaikka muita koiria on ympärillä - emäntä loistaa tyytyväisyyttä!!!

Torstaina käytiin Lemmyn kanssa viimeinen agility 1-kurssin tunti. Kurssihan keskittyikin emännän taitojen kartuttamiseen koiran ohjaamisessa ja täytyy sanoa, että kyllä sinne pääkoppaan on jotakin jäänytkin. Meillä oli nyt ensimmäisen kerran 9 rastin rata, jossa oli kaksi vierekkäistä putkea, kaksi rinnakkasita hyppyä ja IHKA EKAA KERTAA PÖYTÄ!!! Eli noin 40 senttiä korkea, metri kertaa metri taso, jolle koiran pitää hypätä, pysyä paikoillaan 5 sekunttia ja hypätä alas taas käskystä... Onneksi oltiin Lemmyn kanssa päästy tätä harjoittelemaan Pumi-treenien yhteydessä viime kesänä. Rata olikin sen verran vaikea ja aikaa vievä, että jokainen koirakko teki sen ainoastaan kahteen kertaan - huhhuh! Lemmy teki HIENOSTI!!! Ensimmäisellä kertaa pöydälle nousu kylläkin tehtiin niin, että emäntä nosti - eli ei ihan niinkuin olisi voinut olettaa - koiraa jänskätti kovasti ja emäntä ei enää edes muistanut, että mitä käskyä oli tällä rastilla käyttänyt... Hermostuin ihan älyttömästi ja osasin vasta rauhoittua ohjaajan käskystä - minähän sanoin, että tämä kurssi oli suunnattu emännille/isännille, eikä koirille ☺ Harjoittelimme pari kertaa pöydälle nousua ja siitä laskeutumista ja vasta sitten jatkoimme rataa eteenpäin. Toisella kerralla pääni oli jo vähän selvinnyt ja jännityskin huvennut, joten muistin, että käskyhän oli "pöytä" ja niinhän se Lemmykkäkin pöydälle hyppäsi kuin vanha tekijä! Oli tosi hienoa onnistua tälläisen radan tekemisessä. Lemmyllekin oli palannut se tekemisen ilo mitä meillä oli viimeksi tämän kurssin ihan ensimmäisillä kerroilla ennen jäätymisiä ja ylimääräisiä kellon tikitysten kuuntelemisia!!!

Joo, niin se vihdoin ja viimein koirakoulun alkukevään kurssikalenterikin oli ilmestynyt: Hiskin kanssa ei enää sovittu agilityn alkeisryhmään, mutta Lemmyn kanssa jatketaan nyt Agility2-kurssille ja tokoilemaan päästään koko porukka: vielä on avoinna menemmekö Lemmyn kanssa jo kerran käymmällemme alokasTOKO-kurssille vai saammeko räätälöidyn kurssin tämän arkitokoilun jatkeeksi - ohjaaja vähän lupaili ideoivansa räätälöityä kurssia, koska meitä osaanottajia olisi tarpeeksi. Mielelläni menisinkin ensin tälläiselle semiTOKO-kurssille Hiskin kanssa - tuossa alokasTOKO-kurssissa kuitenkin mennään jo heti TOKOn kilpaliikkeisiin ja tällä hetkellä meillä olisi enemmän tarvista arjessa tarvittaviin taitoihin: seuraaminen, mutta vielä ei tarvitseisi olla ihan nöpönnuukaa missä kohdassa koira kävelee, yms.

Nyt vielä jännällä odotan, että Muuramelaiset (Muuramen seudun kennelkerho) aloittaisivat joka toinen viikko olevat tottelevaisuuskurssinsa - sitten meillä olisi karvakorvien kanssa kevään koulukalenteri täynnä!
Varpaat jo oikein heiluvat kun ajattelenkin, että kohta on toukokuu ja pääsemme koko porukalla sulalle kentälle jatkamaan Muuramelaisen järjestämiä henga-agi-treenejä - lupailivat syksyllä, että järjestäisivät kurssin tänäkin kesänä - ei muuta kuin karvakorvat kainaloon ja menoksi...


Tunnelmakuvia omista treeneistä 30.12.2011

 Ohessa vielä tunnelmakuvia viimeisestä omatoimisesta agitreenistä, jolloin päästiin ihan oikein kokeilemaan Hiskinkin kanssa hyppyjä ja putkea... oli vipinää ja vilskettä ☺ Isäntä toimi kuvaajana, mutta kamera ei tälläkään kertaa pysynyt menossa mukana.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uutkaista Vuotta 2012!!!


Elämä ei ole ne päivät, jotka ovat menneet, vaan ne päivät, jotka jäävät muistiin. 
-Pjotr Pavlenko-

Eli Hyvää Uutukaista Vuotta 2012!!!

Meillä uusi vuosi vaihtui onneksi rauhaisissa merkeissä. Lemmyä jänskätti sen verran, että alkuillasta vähän tassutteli läähätellen ympäri asuntoa, mutta jo ennen yhdeksää unijukka voitti pariin otteeseen, vaikka välillä koira säpsähtikin hereille kuuntelemaan tulitusta. Hiski nukuksi koko illan pamauksista ja Lemmyn hermoilusta välittämättä - kaiken kaikkiaan onnistunut, RAUHALLINEN uusi vuosi, juuri sellainen mitä toivoimmekin...
Tämä vuoden 2012 ensimmäinen aamu ei ainakaan voi ihanammin alkaa: pihalla ei ole pilkko pimeää ja vasta satanut lumi antaa lisää valoisuutta, koirapoikien kanssa on vaihdettu aamutoivotukset parin märän pussun kera ja aletaan viettää kiireetöntä aamua. Isäntä kävi koirien kanssa iltapissillä vielä yöllä kello kahden aikaan, joten minäkin aion reilusti keitellä aamukahvit ennen metsälenkille lähtemistä.

Koirakoululta varaamani kolme omaa vuoroa on nyt sitten käytetty ja mukavaa oli: Hiskikin teki ensimmäisen kerran putken ja hyppyjä, joten emäntä loisti onnesta - koiralla taitaakin olla geeneissä isältään perittyä agility-ainesta! Teki niin hyvin ja innoissaan jo nämä ensimmäiset hypyt, että tämä antaa kyllä intoa jatkaa Hiskinkin kanssa tätä harrastusta. Lemmykin rentoutui koululla mukavasti ja varsinkin viimeisellä kerralla saimme tehtyä jo ihan kunnon rataa, jossa oli jopa kaksi putkea ja kaksi estettä!!! 

Olen malttamattomana käynyt koirakoulun sivuilla, koska kuulin, että heidän kevään kurssikalenterinsa piti julkaista nyt välipäivinä - valitettavasti se antaa vielä odotuttaa itseään. Itseäni hymyilytti aina klikkauduttuani sivuille - en tiedä kumpi on jännittävämpää: odotella keväällä tuoreelta painomusteelta tuoksuvaa siemenluetteloa postin mukana vai tämä kurssikalenterin odottaminen ☺

Nyt vain vuoden 2012 ensimmäistä päivää viettämään - ja muistakaa välillä jarrutella, jotta tämä vuosi ei kuluisi niin nopeaan kuin edellinen!
Treenitauoolla...