Voi, tiistaina meillä oli tällä erää viimeinen arkitoko, mutta onneksi pian on luvassa lisää! Oli taas tosi monipuolinen tunti:
* aloitettiin taas kontaktilla: hyvin meni kummallakin koiralla - minä tein Lemmyn kanssa ja oli taas parasta kontaktin ottoa liikkeessä aikoihin.
* jatkettiin peruutusten harjoittelua sillä vaikeammalla tavalla, eli koiran piti peruuttaa jalkojen välistä. Lemmyn kanssa ei kyllä edetty laisinkaan☺Välillä jo vaihdoin isännän kanssa koiria ja Hiskillä selvästi oli jo vähän hajua että mitä ollaan tekemässä.
* päästiin tekemään toko-esteellä hyppyjä pariin otteeseen sekä putkea: hienosti koirat tekivät. Kumpikaan ei edes miettinyt, että menisikö vai ei!
* lopussa tehtiin vielä kurssin pisin rauhoittuminen, eli 7 minuuttia! Kumpikaan ei jaksanut oikein alkuun rauhoittua, läähättivät vielä putken tekemisestä aiheutuneesta adreanaliini-puuskasta. Lopussa Lemmy jo malttoi mennä maahan makaamaan, mutta Hiski vielä seisoskeli isännän jalan päällä ja tähyili, että mitä kummaa se emäntä ja Lemmy tekeen.
Nyt oli muuten ensimmäinen kerta kun Lemmy vähän sanoi Hiskille, että on muuten mun emäntä jonka kanssa treenaat: harjoiteltiin tuota peruuttamista ja koska nyt vaihdettiin isännän kanssa koiria lennosta kesken harjoitteen, Lemmylle tilanne jäi hiemän epäselväksi: ryntäsi kaksi kertaa Hiskin luokse hampaat irvessä räkyttämään: mun emännältä et nameja ota. Kaikki kävi niin nopeaan tahtiin, että en oikein ollut selvillä mitä tapahtui, joten katkaisin vain tilanteen. Kouluttaja neuvoikin, että jos vain suinkin näkee kuka älämölön aloittaa kunnon kieltäminen aloittajalle riittää... Taitaa olla pojilla kuherruskuukausi loppumassa: oli ensimmäinen kerta kun emännästä riideltiin, "omista luista" sanomista meillä on löytynyt jo aiemminkin.
Torstaina päästiin Lemmyn kanssa agilityyn: minua jänskätti kovasti taas mennä ja yritin parhaani mukaan jo menomatkalla miettiä aiemmin saamiani ohjeita: ÄLÄ JÄTÄ LEMMYÄ, ÄLÄ JÄTÄ LEMMYÄ!!!
Meitä oli viisi koirakkoa, mikä oli kyllä siinä rajamailla, ettei treenihalli ollut liian täynnä. Lemmy oli vähän sitä mieltä, että lähdetään kotiin, mutta aloin heti halliin päästyämme ottaa koiraan kontaktia, rapsuttelin, esimaisteltiin koulutusnameja ja juttelin koiralle. Rata oli tosi hieno ja vaikein mitä tähän asti on ollut: neljä hyppyä ja kaksi putkea rinnakkain yhteensä 10 estettä/rastia eli pisin rata ikinä. Me päästiin suorittamaan rata viimeisenä: ensimmäiseen putkeen ohjasin koiran kaulapannasta kiinni pitäen ja parissa hypyssä jouduin myös avittamaan, mutta me tehtiin rata!!! Vauhtia ei ollut taas hurjasti, mutta se ei haitannut. Lemmy olisi vielä radan suorittamisenkin jälkeen juossut innoissaan putkeen, mutta viime hetkellä sain pannasta kiinni. IHANAA, Lemmylläkin oli taas mukavaa...
Arvasitte varmaan: nyt ei ollut hallissa pyörätuolia, mitä jännitellä. Emäntäkin sai kouluttajalta kehuja: MINÄ MUISTIN - ÄLÄ JÄTÄ LEMMYÄ YKSIN!!!! Suoritin radan koko matkalta niin, että juoksin rinta-rinnan koiran kanssa ja se auttoi.
Lopussa teimme vielä saman radan helpotetussa järjestyksessä ja nyt vauhtiakin löytyi vähän enemmän: ennen viimeistä hyppyä Lemmy jäykistyi hetkeksi kuultuaan pihasta auton oven paukahduksen, mutta minä tsemppasin ja tsemppasin ja niin me vain jatkettiin matkaa...
Nyt ollaan taas Lemmyn kanssa niin polleita ja tyytyväisiä - harrastus jatkuu ☺
Viikon kuva-arvoitus: mitä kuvassa?
Karvalankamatto?
Tornaado koirankarvoista?
Ei, ei - kaksi perropoikaa aamuleikissä ☺
Ja täytyy myöntää, että olohuoneen matto on ostettu ennen koirien tuloa eikä niin, että se olisi valittu matsaamaan koirien kanssa ☺
Seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti