8/10/2016: TriplaTreeniä ja TuplaRallittelua

No huomenta!

Syksy: pilvet roikkuvat savupiipun tasalla ja naamalla tuntuva kosteus enteilee sadetta: eipä haittaa - takana ihana lenkki koirapoikien kanssa!!!
Nykyään kaikki lenkit tehdään pelkästään metsässä, mutta tänään suuntasin metsän läpi lenkille, jolla pääsemme tassuttelemaan puolisen kilometriä läheisen omakotialueen läpi takaisin metsään. Puolitoista vuotta "maalla" asumista on tehnyt jo tehtävänsä ja koirapojista huomaakin, että taas ollaan lipsumassa hienosta ja hallitusta seuraamisesta vähemmän ja enemmän hektisiin ohituksiin, on sitten kyseessä pyöräilijä, ihminen tai elukka. Näihin lenkkeihin on siis pakko alkaa jollakin tavalla sumplimaan myös pätkiä, joissa näkyy muutakin elämää kuin pelkkiä metsänpuita. Kumma kyllä - isännällä ei ole vieläkään mitään ongelmia minkäänlaisissa ohittamisissa, joten tämä lepsuilu koskee pelkästään taas allekirjoittanutta!

Viikko meni taas nopeasti, mutta onneksi parina päivänä ehdittiin nautiskelemaankin: maanantaina Hissun kanssa agivalkassa, keskiviikkona omissa treeneissä hallilla ja torstaina rallyvalkassa tehden vähän kummankin pörriäisen kanssa.

AGIVALKASSA oli ihana vauhtirata, joten päästiin ihan kunnolla juoksemaan ja vähän taas petraamaan keinua meetun voimalla.
OMISSA TREENEISSÄ alkuun vähän rallittelua kummankin kanssa: Lemmyllä meni enemmän ja vähemmän taas nuuskuttelun puolelle ja Hissu oli selvästi menossa agitreeneihin, joten tanssi ympärilläni uljaasti haukkuen ja milloin sain pojan asettumaan viereeni seuruuseen ilman täytti vaimea mutina tylsyydestä.
Loppuajalla Lemmyn kanssa putkirallia edelleen uskomattoman nuuskuttelun kera ja eteneminen putkelta putkelle keskeytyi jatkuvasti muilta tippuneiden koulutusnamipalojen syömiseen lattialta.
Hissun kanssa upea oma treeni: meetu-keinua, kaukoputkia ja maltin&tarkkuuden hakemista pujotteluun.
RALLYVALKASSA Hissun kanssa kehään astumis treeniä ja lopuksi kummankin kanssa seuruuta. Open kanssa pohdintaa Lemmyn lisääntyneestä nuuskuttelusta = taitavalta ja jo ukkoiässä olevalta pörröltä voi jo tässä vaiheessa vaatia keskittymistä treeneissä!!! Hyi sinua lepsu emäntä!

Edellinen viikko ja tämän viikon alku tahkottiin Lemmyn kanssa KOTITREENEISSÄ seisomista ja niinhän se sieltä sitten lopulta löytyi!

Jotta elämä ei olisi tylsää, muutin nyt meidän rallyvalkan joka viikkoiseksi sillä ajatuksella, että teen parillisina viikkoina Lemmyn kanssa ja parittomina Hissun kanssa. Tästä tulee upeeta!!!

Hissua ajatus lisääntyvästä treenailusta vähän epäilyttää: Beam me up, Scotty!!!

7/10/2013: Back to basic: Sivulletulon ja kontaktin herättelyjä Lemmyn kanssa

No niinhän siinä on taas ilmeisesti käynyt, että jotain on alkanut ahdistaa... Halssilan lenkkipoluille ja Hiihtomaahan on ilmestynyt myrkytettyjä ruokapaloja. Täytyy toivoa, että olisi ihan oikeasti huhupuhetta ja väärinymmärryksiä, koska lehdissä en ole nähnyt mitään mainintaa asiasta. Valppaina kuitenkin taas ollaan ☻

Normaalisti en hirveästi hötkyile näiden asioiden kanssa enkä usko etiäisiin, mutta nyt on jo toista viikkoa mahanpohjassa vääntänyt pelkkä ajatus lähteä koirapoikien kanssa tuonne lenkille. Kastroinnin jälkeen Lemmystä on tullut ruuan orja, enkä valitettavasti pysty luottamaan, että lihapullia pöpeliköstä löytäessään, emännän "irti"-käskyt tultaisiin 100-varmasti toteuttamaan... Nyt ollaankin sitten kuljettu Lemmyn kanssa metsässä harvakseltaan ja aina hihnassa - viime viikollakin suurin osa lenkeistä suuntautui kevyenliikenteenväylille metsän sijaan. Käytin kuitenkin hyväkseni nämä meidän "city"-lenkit ja harjoiteltiinkin joka reissulla sivulletuloja ja heräteltiin taas ajatusta, että sivulletulo merkitsee myös automaattista istumista emännän viereen. Lemmyn itsenäiset katsekontaktin ottamiset minuun ovat lisääntyneet myös valtaisasti heti namipussin ilmestyttyä kuvioihin...

Töistä tullessa oli ihanan valoisaa ja aurinkokin jaksoi vielä paistella, joten suuntasin Lemmyn kanssa  metsään ja päästin koiran vapaaksi hihnastakin. Viikon treenit ovat tuottaneet tulosta: pelkkä emännän toppatakin humina saa koiran ottamaan kontaktia ja pikainen käsimerkin vilautus saa Lemmyn viipeltämään vierelleni silmät suurellaan...

Hetken aikaa mietittyään, löytyy sieltä se vaadittava istuminenkin...

Lemmy on nyt muutenkin hokannut, että koska hajusta päätellen lenkeillä on mukana vakiovarusteena nyt myös nameja, ei metsässäkään sovi lähteä viittä metriä kauemmaksi emännästä. Katsekontaktia otetaan muutenkin tosi tiheään - koskaan kun ei tiedä milloin namia olisi tarjolla...

Nyt kuljen taas paljon turvallisimmin mielin nauttien turrikan seurasta ja ihanasta metsästä!

12/7/2013: Heiluvaista heinäkuuta

No moi pitkästä aikaa!
Vihdoin ja viimein koitti sitten taas odotettu perjantai ja vielä kokonainen viikonloppu odottaa korkaamista.

Palailtiin juuri koirapoikien kanssa hikiseltä iltalenkiltä: tehtiin metsään kompakti tunnin lenkki - ensin reipasta kävelyä ja kotimatkalla laitettiin jo ajoittain taas hölkäksikin. En tiedä johtuisiko tämän kesän pitkistä pouta- ja hellejaksoista, mutta polkujen vierukset ja varsinkin kaikki metsäaukut ovat täyttyneet metrisistä heinämättäistä mitä en muina kesinä ole edes huomannut. Sen verran korkeaa heinä on, että pienestä perrosta ei kyllä edes hännän päätä näy - olemmekin pahimmat kohdat kulkeneet taas kauniina jonona seuraa emäntää -menetelmällä yrittäen näin vältellä käärmesten kohtaamiset (lue: minä tömistelen niin kovaa kuin kintuista lähtee) sekä kohdata mahdolliset vastaantulijat hillitysti hallinnassa.

Pari lauantaita ollaan käytetty mattojen pesuun - ja toisin kuin ennustin, kukaan meistä ei vielä ole tippunut mattojenpesulaitureilta järveen ☺
Lemmy on nyt lopullisesti löytänyt itsessään asuvan pienen vesikoiran ja vesi ja varsinkin Vesangan mökin laituri vetävät nyt poikaa puoleensa... Uiminen on kyllä tällä vesikoiralla vielä kaukana, mutta veden kaapiminen ja vedessä löllöttely mahaa myöten on nyt tämän kesän hitti...

Pikkuveikka Hissu on sinnikkäästi pysynyt kuivalla maalla

- välillä isoveikka on kuitenkin pitänyt käydä houkuttelemassa kilpajuoksuun - mikä meikäläisestä tuntuu kyllä ihan mahdottomalta ajatukselta puolentoista metrin pituisella laiturilla, mutta siitäkin iloa on kuitenkin kummasti saatu irti...

Mukavan arjen lisäksi ollaan kunnostauduttu nyt myös treenailemalla:

jo kahtena maanantaina ollaan käyty Muuramelaisten kanssa hengailemassa agiesteiden parissa ja tokoilemaan Veskarien kanssa päästiin yhteen kertaan.

Henga-agissa on ollut mukavaa: yksittäisiä esteitä treenailtu, mm. putkea, pussia, pituutta, pujottelua, rengasta ja yksittäisiä hyppyjä. Siinä sitä emännällä kiirettä pitää, kun yrittää ehtiä vuorollaan kahden karvapallon kanssa treenaamaan: nyt maanantaina meitä hemmoteltiin vielä kahdella ohjaajalla ja treenipaikkojakin oli siten kaksin kappalein. Minä itse kyllä tällä kertaa puuskutin kaikista eniten meidän laumasta ja join meidän yhteisestä juomavedestäkin aimo annoksen.
Hissun kanssa päästiin jo taas tänä maanantaina mukavasti pujottelussa rytmiin mukaan, joten tuntuu nyt tosi hyvältä ja itsevarmalta lähteä taas ensi torstaina meidän varsinaisiin agitreeneihin - edelliskerralla kun meillä tökki TOSI paljon.
Lemmy rakastaa edelleenkin tehdä putkea, mutta nyt maanantaina uusi ihanuus oli muurin hyppääminen - poika katseli toisten hyppyjä surkeasti itkien ja viimein kun oma vuoro koitti ei ollut mitään epäselvää, että Lemmy vei ja minä vain peesasin perässä.
Aivan ihanaa - onneksi meillä on jäljellä tätä vielä pari kertaa!

Viime tiistaina käytiin Veskarien kanssa taas treenailemassa tokoa tuolla Vaajalinnan kentällä. Isännällä oli muuta menoa, joten lähdettiin matkaan kolmistaan poikien kanssa - en hennonut jättää Hissua yksinään kotiinkaan murjottamaan. Treenit meni paremmin kuin olisin uskonutkaan: pientä älämölöä Hissu piti kentälle saavuttaessa, mutta tosi hienosti malttoi odottaa jopa yksikseen tokoiluvuoroaan jalkapallomaaliin sidottuna. Treenailin taas kummankin kanssa vuorotellen, mutta sekä alkuun, että väliin otin yksinkertaisia seuraamista/odottamisharjoituksia koko "laumani" kanssa.
Päästiin harjoittelemaan kaikkea ihanaa: odottamista, luoksetuloa ja seuraamista. Minä pääsin jopa moiccaamaan kaikki muita ihania perrosia, kun harjoittelimme vieraan ihmisen lähestymistä: koira istuu ohjaajan sivulla, kun vieras ihminen (siis minä) tulee kohti ja tervehtii koiraa ja palkitsee makupalalla (virallinen termi on luoksepäästävyys). Tässä harjoituksessa minun kultsuni istuivat kummatkin kentän laidalla tarkasti seuraten mitä kummaa se emäntä oikein tekee muiden pörröjen kanssa...

Tässä se siis taas kaksi viikkoa hurahti ☺ Ensi viikko vielä kun jaksetaan ahertaa, niin sitten koittaakin jo pitkään odotettu viiden viikon kesäloma! Suunnittelin jo tässä, että mikäli tuo arjen unirytmi vielä ensimmäisenä lomapäivänäkin herättää kuuden pintaan, on meidän ihan pakko suunnata koirapoikien kanssa aamukahville hiihtomaahan ja juhlistaa näin loman alkamista...

Mutta vielä ahertamisiin!

29/6/2013: Mökkeilyä, ryhmätokoilua ja helle-agia

Ihanaa huomenta!

Juuri kotiuduttu mitä melleimmältä aamulenkiltä ☺ Heräsin jo tuossa kuuden maissa - Hissu oli jo häntäheiluen minua odottelemassakin, mutta Lemmyn silmistä piti vielä vähän unihiekkoja puhdistella hellästi herätellen ja korvantaustoja rapsutellen. Lähdettäessä aamulämpötila oli alimmillaan mitä tällä viikolla on ollut eli rapiat + 16 astetta.
Tällä lenkillä pälkähti päähän taas se ajatus, että nyt en tahtoisi olla missään muualla: aamulenkki rakkaitten karvakorvien kanssa täysin tyhjällä pururadalla, ilma tuoksuen jo hieman syksyltä ja metsän reunat ja aukut tulvillaan usvaa - kauniimpaa näkyä en tiedäkään, kuin tämä aamuinen maisema ja kaksi perro poikaa taivaltamassa vieri vieressä minua aina välillä vilkaisten.
Jotta nyt ei ihan lällylyksi mene niin pitää palata ihan asiaankin: yksi täydellinen ja ainokainen ohituskin päästiin tekemään. Kaarsimme pururadalta paikallisen uimarannan kautta kevyenliikenteen väylälle ja uimarannalla päivystikin skarppi mäyräkoira, joka aika painokkaasti ilmoitti pojille, että nyt ollaan hänen vesillään. Pojat oikealle rinnakkain seuraamaan ja ohi mentiin ilman urinan tai haukun poikasta! Olin niin onnesta sekaisin, että toivotin vahingossa hyvät huomenet mäyräkoiran emännälle ja isännällekin. Loppumatkan taivalsinkin täydellisesti käyttäytyvien koirapoikien kanssa leveä hymy naamallani - niin vähän emännän onneen tarvitaan...

Viikko on taas ollut ihanan helteinen ja koirapoikien lenkitkin ovat olleet sitten normaalia lyhempiä ja niitä on tehty vähän koirasten kuumuuden keston mukaan.
Juhannus vietettiin Vesangan mökillä. Mökkireissulta kotiutuikin kaikkensa antanut Lemmy-herra: makoiluun ei aikaa jäänyt, kun koko aika piti avustaa milloin mummua (lue: äitiäni) tai pappaa (lue: isääni) kaikissa mökkipuuhissa tai könästää Hissu-veikan kanssa pallo/takaa-ajo leikeissä. Ainut milloin Lemmy vähän ehti hidastaa menoa oli syömätauot, kun kaikki ihanat grillituoksut vangitsivat karvakorvan mielenkiinnon. Hissukin osallistui kaikkiin puuhiin mitä vain pystyi tekemään sillä edellytyksellä, että minä en saanut hetkeksikään kadota pojan näköpiiristä - eli mitäs me läheisriippuvaiset ☺
Lemmykin ilostutti ja hämmästytti meitä kaikki hyppäämällä mökin laiturilta veteen VAPAAEHTOISESTI! Koiran uimataidot kun ovat vielä kysymysmerkki ilman kelluntaliiviä, olin tosi iloinen, että laiturin vieressä ei ollut vettä kuin koiran masuun saakka. Mutta ihmeitäkin siis taas tälläkin reissulla koettiin.
Arki-iltoja ollaan vietetty porukalla takapihalla helteestä nauttien. Ilmeisesti suomen kesä ei kuitenkaan pysty sellaisia lämpölukemia tarjoilemaan etteikö meidän pojat vähäisiä matseja takapihalla malttaisi ottaa... 

Lemmyä ja minua on hemmoteltu tällä viikolla: ollaan päästy kaksi kertaa osallistumaan vesikoiramaisiin treeneihin: ensin maanantaina ihan perustokoilua harjoittelemaan neljän muun perron kanssa ja keskiviikkona vielä arkitokoilemaan pariksi tuntia tuonne Vaajalan pihaan!
Maanantaina tokoiltiin Halssilan hiihtomassa - valitettavasti helteinen keli oli karkoittanut sieltä kaikki normilenkkeilijät ja pantsailijat, joten häiriötä ei ollut valtavasti - toisaalta nyt päästiinkin aloittamaan treenailu ihan kaikessa rauhassa. Lemmyä vähän jänskätti - täytyy myöntää - kontaktit olivat kuitenkin hyvät ihan alusta alkaen, mutta toisia tokoilijoita piti kuitenkin ihan vähän vahtia omien treenien ohessa. Pallien poistaminenkin on ilmeiseti nyt sitten ihan OIKEASTI alkanut vaikuttaa: paikalla oli IHANIA tyttöjäkin, mutta Lemmy keskittyi nyt mielummin minuun kuin ihaniin tyttöihin...
Harjoiteltiin seuraamista, odottamista, istumista/maahanmenoja, luoksetuloja ja ihan pelkästään kontaktin ottamista. Lopuksi tehtiin vielä lyhykäinen lenkki yhdessä: menomatka hihnoissa ja paluumatkalla koirat olivat irti - paitsi Lemmyn: mukana oli söpöistä söpöin pieni perron pentu enkä halunnut pilata pennun ensimmäisiä yhdessä kulkemisen riemuja Lemmyn yltiöpäisillä taklauksilla tai sillä, että kultuni Lemmymäiseen tapaansa merkkaisi pennun pissimällä sen päälle - tätäkinhän on tapahtunut...
Keskiviikkona käytiin tosiaan häirötreeneissä Vaajalan pihassa ja kuljettiin taas reiluun puoleen vuoteen ekan kerran bussilla edes-takaisin. Lemmyä jänskätti nyt kaikista vähiten bussin kyyti, joten suuret rapsut siitä. . Heti linja-autosta noustuamme ohitimme vakkari eläinlääkäriasemamme ja Lemmyhän oli sitä mieltä, että ollaan menossa lääkäriin - koira painoi samointein paniikki nappulaansa...
Häiriötokoilusta menikin sitten taas ensimmäiset puolituntia, kun annoin Lemmyn vähän rauhoittua eläinlääkäri-hälytyksestä ja kaikista mahdollisista aistiärsykkeistä mitä kaupan parkkipaikalla koira voi saada: äänekkäät mopot, autot ja ne kaikista pahimmat eli ostoskärryt kitisevine pyörineen. Reilun puolen tunnin päästä koira pystyi jo taas ottamaan lyhkäisesti katsekontaktia ja päästiin jo vähän harjoittelemaan luoksetulojakin. Tosi raskas reissu taas Lemmylle, mutta yritän suhtautua asiaan koiraa säälimättä ja vakuuttaa itselleni, että hyvää tämä harjoittelu meille vain tekee eli seuraaviinkin treeneihin ollaan taas menossa suuna päänä ☺
Kiitos muuten treenikavereille mukavasta seurasta - otetaan pian uusiksi!

Torstaina Keski-Suomessa ukkosti tosi pahasti ja isännän kanssa jännättiin, että minkälaisessa myrskyssä Hissun agilityyn starttaamme. Keli kuitenkin rauhoittui iltaan mennessä ja treeneistä puolet saatiin vedettyä kuivin jaloin, toisen puoliskon vettä tuli kuin en sano mistä...
Harjoiteltiin pientä radan pätkää ja heti alkuun meidän piti opetella aivan outo ohjauskuvio - minä katselin kentän laidalta kouluttajaa ja mietin, että voiskohan paikalta liueta kasvojaan menettämättä... Rata alkoi kahdella hypyllä ja meidän piti ohjata koira ensimmäiselle hypylle selkä koiraan ja esteeseen päin - ei siis mitään järkeä - mutta sitähän me sitten kaikki kiltisti aloimme harjoitella... Ideahan oli sitten loppujen lopuksi, että koira ohjataan ensin matalalla nyrkissä olevan kämmenen luokse ja vasta siitä hypylle.
Ammattilainenhan kouluttaja on, joten sata varmasti hän tietää mitä tekee, mutta näin alkuun menetelmä tuntuu tosi jäykältä ja aivot on sitä mieltä, että koiranhan on osannut tähän mennessäkin ohjata esteeltä toiselle, niin miksi nyt vaikeuttaa asiaa lisäämällä yhden ylimääräisen vaiheen ohjaamiseen... Ei siinä mitään - Hissu oli vähän pihalla emännän heiluvasta nyrkistä ja uudesta käskystä "tähän", mutta taidettiin me silti kerran saada rata suoritettua läpi hyväksyttävästi.
Yksittäisenä harjoitteena oli pujottelu ja sehän meiltä meni IHAN pieleen. Hissu oli jo ihan läkähdyksissä treenistä ja vaikeuskerrointa lisäsi kolmen metrin päässä partioivat kurssikaverit innokkaine haukkumisineen. Pujottelussa mentiin kaksi kolme kepin väliä kerralla ja suoritus nopeus oli puolet kävelyvauhdista. Kouluttajalta saatiin arvioksi, että koira ei osaa tehdä tätä ollenkaan ja emännänkin kannattaisi ehkä miettiä alan vaihtoa ja minä väitin vastaan, että normaalisti tämä on sitä herkkua Hissulle ja pystytään suorittamaan este jo ilman välipalkkauksia.
Voi minua - mihinkä kummaan ne kaksi aivosoluani taas katosivat paineen alla ☻ No, seuraavalla kerralla karkotan haukkuvat treenikaverit kauemmaksi ja mikäli treenikentän kuumuus on samaa luokkaa kuin tuolloin torstaina, pidämme pitempiä taukoja ja keskityn seuraamaan koiran jaksamista paremmin.
Voi kuinka minä toivonkaan, että pääsisimme pian tekemään ihan oikeita ratoja niin, että saamme käyttää ihan omia aivojamme ja tyyliämme koiran ohjaamiseen! Saa nähdä saadaanko me meidän "omaa" Hannaa takaisin meitä kouluttamaan enää ikinä vai onko suurimaailma vienyt tädin lopullisesti mennessään - saapa nähdä mitä syksy tuo tullessaan... 

Mutta nyt on taas aika sanoa byebye - tämän päivän aiheena on mattojen pesu ja Lemmykin pääsee taas pulputtelemaan Vesankajärveen. Nyt jännätään, että onkohan matonpesulaituri tarpeeksi iso sekä emännälle, että Lemmylle - kumpi tippuu ensimmäisenä järveen vai tiputaanko molemmat...

Mukavaa ja helteistä viikkoa!

5/6/2013: Arkitokoilua: taakse/takana ja takapihan kesäjengiä kuvailemassa

No moi-moi sateisin ja ukkosen kumuisin tervehdyksin!
Eilen illalla kuultiin tämän kesän ensimmäiset ukkosen jyrähdykset Vaajakosken päältä, mutta sade ei valitettavasti ihan tänne asti ylettynyt. Tänään onkin iltapäivästä lähtien vähän sadellut ja ukkostanut. Koirapojat oleskelivatkin nyt ihan ensimmäisen ukkosmyräkän ajan kahdestaan kotosalla kun me isännän kanssa käytiin ruokakaupassa kääntymässä. Jännällä puhuttiin, että mitäköhän siellä Lemmy on tuumannut, kun ei jätetty televisiota eikä radiotakaan päälle taustahälyksi. Siellä ne kuitenkin iloiset koirapojat olivat meitä vastassa ja Lemmystäkään ei ollut mitään merkkejä ylimääräisestä kuulostelusta tai jänskätyksestä. Alkuillasta Lemmyä alkoi jo vähän jänskättämään koveneva ukkosen jyly ja salamat - ensimmäiset puolituntia kyyhötettiin emännän kainalossa, katseltiin takapihalle ja haukoteltiin. Onneksi televisiosta alkoi Cesar Milanin Laumanjohtaja-ohjelma, jota me sitten Lemmyn kanssa alettiinkin katsoa: ihan selvästi seinälle oli ilmestynyt ikkuna ja sinne kavereita lelujensa kanssa, jotka pitivät ihanaa vinkuvaa ääntä. Hissu vähät välitti kavereista ja keskittyi mielummin luun syöntiin... Pissilenkki oli pituudessaan varmaan niitä pikaisempia: 30 metriä lähimmän nurmimättään juurelle, pikapisu ja Lemmy tuli juoksulla takaisin sisälle.
Nyt kuitenkin Lemmykin on jo rauhoittunut ja päättänyt, että koska se emäntä vain koneella istuksiin, niin ei kai tuosta kaukaisesta jylystä sitten sen enempää tarvitse häiriintyä.

Vaikka minulla ei olekaan ihan kaikki muumit laaksossa, niin täytyy kehua, että syksyllä keksin alkaa kouluttaa koirapojille uutta käskyä: taakse tai takana. On muuten tosi kätevä tuolla meidän metsälenkeillä. Minun mieltymykseni kartoittamattomien polkujen etsimiseen vie meidät usein huono kulkuiseenkin maastoon ja kauhukuvanahan on aina se, että koirapojat satuttavat itsensä näillä meidän retkillä. Nyt käskytänkin pojat aina kulkemaan taakseni vaikeakulkuisempien risukoiden/kumpareiden yli ja näin pääsen paremmin tsekkaamaan, että kannattaako matkaa jatkaa vai pitäisikö keksiä joku kiertoreitti. Taakse-käskyä käytän nyt myös aina mm. pururatoja ylittäessämme: ohjaan karvakasat jo hyvissä ajoin kukemaan nätissä jonossa takanani, pururadan reunassa istutan ja odotutan ja vasta mennään-käskystä pururata voidaan ylittää. Samoin metsässä käskytän "karavaanimme" taakse seurantaan, kun olen kuulevinani jotakin ylimääräistä liikettä - ja mikäli vastaantulijoita on, koirat on helppo tästä istuttaa ja kytkeä takaisin hihnaan. Olen huomannut, että tässä "taakse/takana"-moodissa seurataan emäntää tosi nätisti ja kaikki ylimääräinen älämölö karsiutuu myös pois. Kokeilkaapa! Opetteluun meni kyllä kuukausia, mutta helpottaa näitä arkisia metsälenkkejä huomattavasti.

Siitepölyt ovat vihdoin ja viimein - ainakin tältä erää - loppuneet ja takapihakaan ei enää lepää keltaisessa siitepölyvaipassa. Uskaltauduin viikolla viemään rakkaat "pörrö-kukkaruukkuni" sisältä takapihalle. Karvakorvia kuvaillessani keksin, että mitäs jos minä ottaisinkin samalla kuvan koko meidän kesä-jengistä. Tässä lopputulos ☺

Lemmy tutustuu jengiin

Hissukin käy nuuhkaisemassa

Leikkisivätköhän?

Jollekin meno oli jo liikaa - välillä heikoimpia nostetaan pystyyn, mutta...

... eipä aikaakaan...

Jengi-kuva melkein kasassa...

Nyt saatiin jo kolme osallistujaa istumaan... Sitten oli jo luovutettava: tehtävä mahdoton!

Hissu poseeraa - Lemmyä ei kuitenkaan malttanut odottaa...

Onnistunein otos - valitettavasti yksi on joukosta poissa...

 Kumpikohan on vaikeampaa: lapsien vain koirien kuvaaminen?

Poseeraamisiin...

21/4/2013: Tottis-seminaarin kuunteluoppilaana

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että intopinkona ilmoittauduin nyt lauantaina pidettyyn Tottelevaisuus-seminaariin. Kouluttajina toimi joukko rotikoidensa kanssa suojelua harrastavia kouluttajia. Tilaa oli vain 30 koirakolle, mutta onneksi mahduin sentään mukaan kuunteluoppilaaksi.
Näin jälkikäteen taisi olla oikein onnikin, etten mahtunut mukaan omieni kanssa - minun ryhmässäni seitsemän yhdeksästä koulutettavasta oli joko rotikoita tai dobbereita , joiden treeni taso oli jotakin, mistä meikäläinen voi vai unissaan haaveilla... Olisin ollut aikamoinen outolintu joukossa, mutta eihän se tosiaan olisi ollut ensimmäinen kerta ☺

Seminaariohjelman teemoina oli:
Kuinka koulutan iloisen ja voimakkaan tottelevaisuuden?
Miten rakennan hyvän tunnetilan koiralleni?
Voiko tottis olla hauskaa sekä ohjaajalle että koiralle?

Paljon tuli opittua, josta paljon oli sellaistakin mitä ei tälläinen tavallinen tokoilija tarvitse, mutta joitakin tosi hyviä vinkkejä - elämän totuuksia päivästä kuitenkin tarttui mukaan:

TUNNETILA

Taas kerran jotakin, joka käy maalaisjärkeenkin, mutta mikä sitten tahtoo unohtua: kun ollaan lähdössä treenaamaan on tosi tärkeää, että oma mielentila on kondiksessa. Ollaan todella lähdössä hommiin koiran kanssa, eikä seurustelemaan kavereiden kanssa. Jos homma tökkii jo treenipaikalle lähtiessä, koiran oppimisen kannalta on ihan sama vaikka jäät kotiin... Koira imee omistajansa viretilan kuin sieni. Innostusta siis kehiin tai sitten valitset suosiolla kotisohvan ja kolme jaksoa Kauniita&Rohkeita putkeen...

Jos treenaat montaa lajia, luo rutiini, josta koira tietää, että nyt ollaan lähdössä tokoilemaan eikä esimerkiksi jäljelle.

KÄSKYTYS VIHAISENA

Älä koskaan käytä luoksetulokäskyä vihaisena! Pyri stoppaamaan ei toivottu käytös jollakin muulla äännähdyksellä tai käskyllä. Luoksetulon täytyy olla aina ihana asia! Muista kehua koiraa luoksetulosta vaikka kultamussukkasi olisi juuri käynyt ottamassa hengen naapurin marsu raukalta...

KYLÄKÄVELYKÄSKY

Taas hyvin yksinkertainen älynväläys: KYLÄKÄVELYKÄSKY...
= Minäkin ohjeistan koirapoikia lenkillä seuraamaan samalla käskyllä, kuin mitä toko-treeneissä. 
Keksi kummallekin käskylle oma komento ja määritä samassa vaiheessa mitä vaadit koiralta tokoiltaessa ja mikä on riittävä taso kun kuljette normaalisti ulkona - onko koiran otettava katsekontakti myös kyläkävelyssä? Riittääkö, että koira seuraa sinua metrin säteellä vai haluatko, että koira kulkee sinua hipoen?

VAPAUTA KÄSKY ENNEN PALKKAAMISTA

Treenin osuuden lopetus vapauta-käskyllä ja palkkaaminen vasta sitten kun koira on "vapaa"-tilassa.
= tämänkin minä olen ihan unohtanut! Meillä palkan saaminen on ollut samalla vapautus. 
Olipa taas yksi hyvä neuvo, kun ajattelee treenaamista pidemmälle. Pelkästään vapautuskäsky tulee olemaan palkkio koiralle, eikä jatkuvaa nami/lelupalkkaa tarvitse antaa!

RUOKAKUPPI-PALKKAUS

Lähes kaikki palkkasivat koiransa joko patukalla/pallolla, mutta nyt näin ensimmäisen kerran myös palkkauksen "ruokakupilla". Harjoituksen jälkeen koira sai vapaa-käskyn ja palkkio-käskyn, jolloin se sai luvan käydä evästämässä kentän laidalla olevasta ruokakupista palkkansa ja palasi sitten takaisin ohjaajan vieraan jatkamaan seuraavaa harjoitusta. En ihan päässyt kärrylle, että mikä idea tässä oli, mutta enpä ole tälläiseen ennen törmännyt!

JOHTAJUUS, JOHTAJUUS ja JOHTAJUUS!!!

Minä onneton avasin suuni: kysyin kouluttajalta, että miten hyperaktiivinen, narttujen tuoksuista hullaantunut murkkuikäinen karvakorva saadaan treenaamaan - kannattaako treenaaminen unohtaa, jos mitään kaikupohjaa ei koirasta saa omalle treenilleen vai jatketaanko vain sitkeästi treeniä vaikka yömyöhään, kunnes koira saadaan kuuntelemaan... Tähän ei tullut suoraa vastausta, mutta kylläkin pitkä luento laumanjohtajuudesta, koulutuksen aloittamisesta lähes koiran kotiuduttua ja viittausta tuohon omaan tunnetilaan. Ohjeiden sisältöä en ihan kokonaan sisäistänyt, mutta ilmeisesti paras ratkaisu oli tässä tapauksessa joko emännän tai koiran vieminen piikille - niin metsään ollaan jo tässä vaiheessa menty, jos koira ei jaksa treeneihin keskittyä... Tässä vaiheessa olin ERITTÄINEN iloinen, ettei Lemmyn kanssa sovittu kurssille mukaan - emäntä olisi varmaan hirtetty jo heti alkuu puuttuvista munaskuistaan hallin kattoon esimerkkinä huonosta johtajuudesta... ☻

Mutta nieleskellyt on nyt nieleskelty ja opit imetty! Kyläkavelykäskyn ja seuraa-käskyn komentoja mietitään. Tänään ollaan jo alettu treenaamaan Lemmyn kanssa tasaista Kyläkävelyä - kylläkin vielä hihnassa... Yritetään ottaa liialliset keulimiset ja hidastukset kävelystä pois ja vaihtaa vaihde tasaiselle, vaivattomalle seuraamiselle...

Lennokkain haavein, tsau!

23/2/2013: Back to basic: arkitokoilua - kauniisti hihnassa

Olipa taas mukava lauantai: pari metsälenkkiä koiruleiden kanssa ja kotoilua TÄYSILLÄ ☺

Torstain agility-treenit peruutettiin: Polleparkin maneesi julistettiin käyttökieltoon. Toissa viikkoisen Laukaan ratsastuskoulun maneesin katon romahdettua alkoivat systemaattisesti käymään läpi samanlailla rakennettuja halleja ja ilmeisesti meidän treenipaikalta on löytynyt jotakin huolestuttavaa. Maneesin katon romahduksen ja tämän viikon välillähän ehdimme käydä yhdet treenit vetämässä, mutta nyt sitten näyttäisi olevan taas kurssin jatko auki. Huokaus!

Mutta ei se mitään, ollaan nyt Hissun kanssa aloitettu itseksemme ihan alusta oma arkitokokurssimme, jonka aiheena on nyt jo pari viikkoa ollut "kauniisti hihnassa". Hissuhan on aina valmis kaikkeen acsoniin eikä todellakaan vähiten siihen, että lähdetään lenkille. Nyt kun ohittamiset ovat alkaneet jo sujua melko hyvin (eli noin puolet jo onnistuu kiitettävästi) ollan palattu ihan alkuun ja alettu harjoitella kahteen pekkaan pörriäisen innon karsimista sille asteelle, että emäntää ei enää vedellä into piukeana perässä kevyenliikenteen väylillä. Olen lähes poikkeuksetta käynyt poikien kanssa iltalenkit erikseen, joten olemme päässeet harjoittelemaan Hissun kanssa vetämättömyyttä tosi hyvin. Kaulapannassa kuljettaessa harjoittelu ei ole ihan sujunut, vaan koira unohtaa parissa minuutissa, että käskyn "sivulla" tarkoitus olisi kulkea emännän polven vieressä eikä puolimetriä emännän edellä.
Keskiviikko iltana puin poikkeuksellisesti Hissulle valjaat, itselleni asenteen, että lenkin tarkoitus ei ole taas olla euroopan nopein kävelijä ja varasin aikaa, että voimme kiireettä tehdä pidemmänkin lenkin.
Ensimmäiset pari sataa metriä koira veti innokkaasti, mutta sitten tiputinkin vauhtini tosi hitaaksi - höpöttelin "ei meillä ole mihinkään kiire" ja "rauhallisesti" ja yhtäkkiä Hissu tuntui tajuavan mitä kummaa se emäntä oikein tarkoittaa... Hienoa!
Minusta tuntuu, että jättiharppauksemme tässä edistymisessä kuuluu kuitenkin valjaille eikä emännälle: vapaana kuljettaessahan Hissu osaa tosi hienosti kulkea vierellä seuraten ja hakeutuu jopa luonnostaan viereeni. Luulen, että valjailla lenkkeillessämme ja hihnan ollessa tosi löysällä koiralle tulee se sama olo kuin vapaana kulkiessa, joten innostus ei nouse niin korkealle, että koiran aivot alkavat käskyttää tulen palavaa kiirettä. Ei mitään väliä mistä tämä johtuu, mutta emäntä nauttii suunnattomasti näistä uusista lenkeistä.
Ensi viikolla kuitenkin vielä palaamme lenkkeilemään kaulapannalla ja tsekkaamme, että onko taika tosiaan valjaissa vai hoksasiko Hissu vain nyt asian.

Lauantaista lekottelua: metsälenkki takana ja masu täynnä maistuvia aamiaisraksuja - mikäs tässä on ollessa...

Mukavaa viikonloppua
- jännässä odotellaan ensi viikon tuomiota maneesin käytöstä!

29/12/2012: Arkitreenailua

Sopivan mittainen työviikko takana: kaksi päivää aherrusta ja nyt ollaan taas ansaitusti viikonlopun vietossa ☺

Päivälenkillä yritin taas leikkiä Lemmyn kanssa piilosta: koira jäi nuuskuttelemaan omiaan, joten minä kiihdytin tahtia ja piilouduin polun varteen kuusen taakse kyykkysiin - kaksi minuuttia odotusta eikä koiraa näy eikä kuulu - viheltelyä parikymmentä sekunttia ja vasta sitten koira lönköttelee polkua pitkin ja ohi minusta. Minä iloisena: voi Lemmy kulta!!! Koira vilkaisee kerran ja jatkaa jolkotteluaan pitkin polkua... ei voisi vähempää kiinnostaa! Emäntä masentuu ja jättää piilosleikit toiseen kertaan...

"What's up Baby?"

Torstaina YRITETTIIN palata kolmen viikon tauon jälkeen arkeen aloittamalla Hissun kanssa agilityharkat, mutta niinhän siinä kävi, että treenipaikalla ei ollut kuin polleja ratsastajineen. Koirakoulu ilmeisesti piti joulutaukoa, mutta meille ei muistettu ilmoittaa - voi harmitus! Hissu odotti jo kovasti harkkoja, joten viimeiset kolme kilometriä ennen treenihallille saapumista koira päivysti auton etupenkkiläisten keskellä silmät lautasen kokoisina. Voi taas sitä itkua ja valitusta, kun koirapojat hokasivat, ettei autosta pääse edes pois, vaikka IHAN SELVÄSTI oltiin treenipaikalle menty.

Minä olen ollut tosi laiska treenailemaan koirapoikien kanssa yhtään mitään koko tämän joulukuun, mutta onneksihan isäntä tykkää pitää pieni muotoisia toko-treenejä olohuoneessa.
Tein jo toissa viikolla uuden aamupissipolun, joka lähtee suoraan takapihaltamme metsään ja kiertää paikallisen Lemmy-stadionin (lue: lähi jalkapallokentän) ja palaa samaa reittiä takaisin takapihallemme. Aiemminhan kävimme aamulla hihnalenkin kevyenliikenteen väyliä pitkin, mutta onneksi kekkasin, että karvakorvat varmaan pitäisivät enemmän aamulenkistä, jossa saisivat vapaana temmeltää karistaen unihiekat silmistään.
Me ollaankin nyt sitten treenailtu ainoastaan hyvässä marssijärjestyksessä poistumista takaovesta. Varsinkin pahimmilla pakkasilla yritin päästä maksimaaliseen suoritukseen, jotta kylmää ilmaa ei pääsisi karkaamaan yhtään ylimääräistä olohuoneeseen takaoven aukaisemisen yhteydessä. Hissuhan on joka aamu menossa jo suunapäänä aamupissille, joten Hissua ei ole tarvinnut erikseen hoputtaa. Lemmy sen sijaan varmaan jäisi kotiin nukkumaan, jos koiraa ei hoputtaisi mukaan. Nyt siis ollaankin treenailtu, että uloslähtiessä koirapoikien pitää olla jo peräkanaa takaoven edessä istumassa ja poistumisen pitää tapahtua nopeassa tahdissa. Seuraava odottamisen paikka onkin jo pihapolun edessä, joka johtaa takapihaltamme metsään: käyn tsekkaamassa aina ensin, että näkyykö muita kulkijoita, ja vasta sitten käskystä koirat saavat juosta vapaana polkua pitkin metsään.
Tein muuten samaan aikaan pissipolun kanssa taas polun takapihan pergolan ympäri, joka aiempien vuosien tapaan saavutti Lemmyn suosion: jos metsässä ei olle höntsätty tarpeeksi, Lemmy ottaakin mielellään vielä parit kiekat pergolan ympäri ja tepastelee sitten tyytyväisenä kieli pitkällä takaovelle kuin sanoen, että nyt riitti kiitos - RUOKIA!
Ovat muuten uudet aamulenkit olleet tehokkaita: höntsäystä on sen verran paljon, että kotiin tullessa voimat ovatkin jo sen verran vähissä, että ylimääräistä olohuone-höntsää ei enää ole tarvittukaan - naapurit kiittää!
Isäntäkään ei ole valitellut kun nyt aamuisin saa herätä vedenkeittimen ropinaan, eikä siihen kamalaan höntsäämisääneen olohuoneesta ☺ 

Tänään käytiinkin pitkästä aikaa Hissun kanssa päivälenkki kevyenliikenteen väylillä ja nyt vielä tuossa iltamassa lähikaupassa. Saatiin taas pitkästä aikaa ohittamisharjoituksiakin! Itse olin tarkoituksella super-rauhallinen ja päätin, että terävien kieltojen sijaan yritänkin rauhoittaa koiraa maltillisella kieltämisellä ja kehumisella. Meillä meni nyt paremmin kuin hyvin: pari ohitusta kyllä takelteli, mutta onnistumisiakin oli: pari pihaansa vartioivaa koiraa ohitettiin ilman haukun haukkua - vaikka Hissun häntä pysyikin koko ajan tiukasti vatsan alla - ja kerran saatiin täydellinenkin ohituskin: T-risteys - ensin täydellinen ohittaminen ajoradan toiselle puolelle pysähtyneen koirakon ohi ja sitten vielä täydellinen odottaminen suojatien edessä ja sitten vielä koirakon ohittaminen suojatietä pitkin. Ensimmäistä kertaa Hissun häntä pysyi ylhäällä ja heilui tuttuun tapaansa - kehuin koiraa vuolaasti. Olisipa se ihanaa, kun se olisi aina näin helppoa!

Toivotan jo nyt VÄHÄ PAUKKUISTA UUTTA VUOTTA kaikille!

Pari päivää tässä onneksi on vielä aikaa miettiä mitä kauheuksia, sitä keksisi luvat ensi vuodelle...

17/12/2011: Agilityn kouluviikko 9 ja arkitokoilua 7

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia - kiva! Koirakoulun kursseilla mennään jo viimeisiä kertoja - tylsää!

Tiistaina päästiinkin kahden viikon jälkeen taas arkitokoilemaan. Olikin tosi erinlainen ja mukava tunti: harjoiteltiin kyllä näitä vanhoja tuttuja odottamisia, mutta sitten saatiin vinkkejä/piristystä arkeen kun yksi kurssille osallistuva Jack Russelin terrieri näytti omistajineen meille opeteltuja temppuja ☺ vauhdikasta peruuttamista, namin nappaamista ilmasta, yms..
Mekin saatiin kokeilla!!!
* Jalkojen välistä pujottelua päästiinkin jo kesällä harjoittelemaan Lemmyn kanssa kera Muuramelaisten, mutta nyt pääsin kokeilemaan Hiskin kanssa - Hiskihän hokasi heti missä mennään, mutta emäntää taas patistettiin olemaan hiukka nopeampi...
* Namia pidettiin nenän päällä ja vasta käskystä sai pudottaa sen ja syödä suihinsa: meillä ei mennyt kummankaan koiran kanssa ihan nappiin, mutta harjoittelu oli sitäkin kivempaa!!! Minä tein Hiskin kanssa ja koira oli niin söpö ja taas täysillä touhussa mukana, että en voinut kuin nauraa ääneen...
* Namin nappaaminen ilmasta onnistui Hiskiltä heti ja Lemmy ei oikein hokannut mistä oli kyse. Saatiinkin kotiläksyksi seuraavalle kerralle harjoitella joitakin temppuja. Kotona jo olikin pakko sitten kokeilla ja jo ensimmäisenä iltana saatiin tuloksia: kummatkin koirapojat osaavat nyt tämän namin nappaamisen...
Hiskin kanssa ajattelin vielä treenailla tätä jalkojen välistä pujottelua - on niin sähäkkä kaveri, että en usko että kovin montaa treenikertaa edes tarvitsemme.

Torstaina olikin sitten toiseksi viimeinen agilitytreeni minulla ja Lemmyllä.

A-estettä: eipä ollakaan tehty sitten kesän. Lemmyä mietitytti kovin, mutta makkaranpaloilla sekä psyykkisellä, että henkisellä tuella kahteen kertaan tehtiin. Huomasi, että liian pitkä aika oli tässä harjoitusten välissä - koiraa jänskätti kovasti.

Rataharjoituksia: aika nahkeasti alkoi - Lemmy oli tosi väsynyt pitkästä päivälenkistä ja juuri ennen kouluun lähtöä ehti vielä Hiskin kanssa painia puolisentuntia, joten takki oli aika tyhjä. Ensimmäinen rata, ensimmäinen yritys meni hyvin, toisella yrityksellä Lemmy taas mietiskeli liikaa ja aikaa radan suorittamiseen meni triplasti mitä kanssatreenaajilla.

Toinen rata olikin sitten jo helpompi, koska pystyin olemaan Lemmyä vastassa esteen "naamapuolella" ja Lemmy teki niin hyvin ja vauhdikkaasti ettei ikinä tällä kurssilla ole tehnyt! Tähän olikin sitten hyvä lopettaa tunti!!!

Joulukuu jatkuu edelleenkin plussakelissä ja metsäpolut ovat melkeinpä pelkkää kurakkoa, joten tosi lyhykäisiä ovat olleet koirapoikien ja minun aamu- ja iltalenkit: otsalampun valo tuntuu oikein imeytyvän kurakkoon ja polkujen uomat on lähes mahdoton erottaa kurakon ja lumilänttien joukosta. Onneksi tuo isäntä käy poikien kanssa arkisin kunnon lenkin päivännäöllä, ettei koirista ihan sohvaperunoita tämän poikkeuksellisen sään vuoksi tule ☺ Emännästä sitten en viitsikään mainita mitään....

Lemmyn agilityvehkeet keräsin viikolla pois takapihalta saunaan sulamaan - eli kevättä odotellessa!

4/12/2011: Tokoilua ja Agilityn kouluviikko 7.

Viikossa on ehditty kokea kunnon lumimyräkkä, ehditty nauttia pika-talven valoisuudesta, syksyisestä loskasta, ihanista pakkasen kohmettamista metsäpoluista ja tänä aamuna taas herättiin hitusen valkoiseen maisemaan... Ei voi sanoa, että säitten suhteen olisi tylsää.
Onneksihan elämä kahden koirapojan kanssa ei ole ikuna tylsää - säistä välittämättä ☺

Viime sunnuntaina tokoilimmekin vielä lumettomalla, mutta jäisellä kentällä Muuramelaisten kanssa. Isäntä oli Hiskin kanssa ja minä Lemmyn. Näin meillä meni:

* istumisen ja maahanmenon harjoittelua: vähän ehdin vilkuilla isännän ja Hiskinkin touhuja - hienosti meni. Hiskin opittua maahanmeno sinne sitten mennäänkin vauhdilla eikä jäädä miettimään. Lemmyn kanssa istumiset onnistuivat, mutta "prinsessa" asenne maahanmenossa oli taas ihan uutta, enkä voinut olla nauramatta... Kenttä oli jäätynyt ja Lemmy oli sitä mieltä, että emännälle on riitettävä melkein maahanmenot - masu jäi maasta noin 5 sentin päähän, mutta koira oli sitä mieltä, että tätä kuitenkin kannattaa kokeilla. No ei kannattanut! Vaatimalla vaadin koiran maahan ja niinhän sitä sitten oli mentävä, jos aikoi nakin palan saada.
* istumisen ja odottamisen yhdistäminen: kaksi keilaa keskelle pihaa ja kaksi treenaajaa pihan kumpaankin päähän. Käveltiin keilan luo, istutettiin koira ja ohittaen toisen koirakon jatkettiin matkaa. Hyvin meni. Allekirjoittanut sai palautetta liiasta harppomisvauhdista, mutta viimeiset kerrat osasin jo vähän hiljentää, jotta Lemmykin ehti mukaan harjoitukseen. Oli tosi hyvä harjoitus! Isännällä ja Hiskilläkin meni hienosti - ei haukkumisia eikä hörhöilemisiä - hienosti kontaktia isäntään.
* luoksetulo: isäntä ja Hiski tekivät ensin - voi mahdoton Hiskin vauhtia ja nyt perässä tuleva hihnakaan ei hiljentänyt vauhtia - häntä heilui ja vauhtia piisasi eli hienosti meni! Minä uhkuin Lemmyn kanssa itsevarmuutta, joten menin tosi kauaksi ja kutsuin koiran: "sivu". Samaan aikaan kenttää alettiin jo valmistella agilitytreenejä varten ja paikalle kannettiin esteitä - Lemmyhän säikähti kolinaa ja minun luokseni tulon sijaan singahti esteitä kantavan naisen luokse "riemukkaasti" haukkuen. Kutsuin luokse ja yritimme uudelleen. Taas sama toistui, nyt kyllä koira kaarroksen tehtyään palasi luokseni, mutta ihan sivulle tulosta ei voi puhua, koska minun ja koiran väliin jäi parin metrin tuulirako. Kehuin ja palkitsin kuitenkin koiran, koska häiriötekijöistä huolimatta tuli luokseni.
Oli tosi mukava treeni ja tehokas ohjaaja. Enää yksi kerta jäljellä ja sitten tämä ilo loppuu ▬

Sunnuntai-iltana alkoi oikea lumimyräkkä ja aamulla lunta olikin kymmenisen senttiä - hassusti kävi minun lauantaina virittelemilleni takapihan agility-kamoille, mutta onneksihan ehdimme tosi hyvin treenailla Lemmyn kanssa lauantaina - ja tosi hyvin koira tekikin. Harvalla on näin hienoa tilataidetta takapihallaan!!!

Tiistainen arkitokoilu peruttiin kouluttajan sairastumisen takia. Eipä oikeastaan harmittanut - käytiin lumisessa metsässä iltalenkki ja onneksi sinne olikin jo ilmaantunut polkuja, joten ei tarvinnut itse arpoa mistä kulkisi.

Torstaina jatkettiin Lemmyn kanssa agilitykurssilla. Meillä oli ainoastaan yksi rata, jolla harjoiteltiin eli ympyrään astellut kuusi estettä.

Ensin tehtiin ympyrää kumpaankin suuntaan eli peräjälkeen kaikki kuusi estettä, kuunneltiin tovi agility-kilpailun sääntöjä ja sitten vielä "valssattiin" esteet pariin otteeseen - eli kierrettiin ensin oikealta kolme estettä ja sitten vasemmalta kolme estettä. Ihan kohtuu hyvin meillä meni, kiitos lauantaisen kotipihalla harjoittelun!
Lemmy taas kuunteli pihalta tulevia ääniä alkuun, joten vähän takelleltiin eli mietittiin mennäänkö esteiden yli vai ei. Tarkkaavainen kouluttaja kylläkin hokasi, että Lemmy kuunteli ulko-oven vieressä olevan kellon tikitystä eikä pihalta kuuluvia ääniä ja kun kello otettiin pois seinältä alkoivat harjoituksetkin sujua! Oli tosi mukavaa, vaikka me ollaankin Lemmyn kanssa paljon muita jäljessä. Nyt olenkin jo laittanu mietintämyssyn päähäni, että mihin me jatkossa suunnataan.

Kaivamisen iloa - onneksi sentään yksi lumikasa jäi sulamatta...

Ihan ensin eli tänä päivänä suuntaamme Vesikoiramaisiin pikkujouluihin. Otan toiveikkaana kamerankin mukaan, josko saisin otettua pari kuvaa muistoksikin!

26/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 6.

Lumet tuli ja meni - sen verran kuitenkin maa ehti jo käydä jäässä, että olemme pitäneet Lemmyn kanssa agility-kotiharkkoja sisätiloissa. Vasta eilen illalla sain väsättyä kasaan tilaamani renkaan - harjoiteltiinkin illalla pelkällä renkaalla ja niin, että pidin rengasta yksinkertaisesti pystyssä käsivoimin. Hiskiäkin kiinnosti Lemmyn ja minun touhut tosi kovasti, joten Hiskikin meni jo renkaasta pari kertaa läpi... Tuumi vain, että eihän tässä ole mitään järkeä, mutta jos emännältä saa makkaranpaloja, kyllähän tästä läpi voi tapsutella ☺

Tiistaina arkitokoiltiin taas koirakoulun sisätiloissa.
Harjoiteltiin:
* odottamista ja ylpeänä voin todeta, että meidän pojat on tässä kyllä ihan huippuja!!! Ja se selityshän on ihan yksinkertainen: tätä käytetään arjessa jatkuvasti.
* seuraamisesta maahanmeno: minä tein Lemmyn kanssa ja todettiin, että oltiin unohdettu tämä kokonaan. Lemmy menee hienosti joka kerta maahan kunhan annan kädellä selvän merkin, mutta pelkällä äänellä annettu käsky on unohtunut näinä treenaamattomina kuukausina. Hiski teki isännän kanssa ja hienosti tekikin - koirahan oppi tämän maahan menonkin vasta parisen viikkoa sitten.
* odottaminen häiriössä. Tämä oli tosi mielenkiintoinen harjoitus. Tehtiin yksi koira kerrallaan:  jätin Lemmyn hihnassa kiinni hallin toiseen päähän, käskytin istumaan ja odottamaan ja peruutin itseni hallin puoleen väliin. Kouluttaja kävi "häiriköimässä" koiraa: huuteli, kutsui luokseen, heitteli palloa ja juoksenteli koiran edessä. Lemmy nousi ekalla kerralla seisomaan kouluttajan sitä luokseen kutsuessa, katseli epävarmana ympärilleen, mutta Hiskistä poiketen, ei ottanut minuun lainkaan katsekontaktia! Istui kyllä sitten käskyttäessä. Pallot ja muut asiat eivät sitten enää häirinneetkään, korvat olivat kyllä päätä myöten ja ilme oli pelokkaan hämmentynyt. Meni tosi hyvin!!! Hiski teki isännän kanssa ja malttoi pysyä lähes paikallaan. Lemmystä poiketen piti isäntään jatkuvan katsekontaktin tukea hakien, mutta muuten nappisuoritus. Kaikkein pahin oli PALLO. Hiski rakastaa palloja ja jos poika ei olisi ollut hihnassa kiinni, pallo olisi kyllä ollut jo karvakorvan suussa alta aikayksikön ☺

Torstaina käytiin Lemmyn kanssa agilityssa:

* aloitettiin putkella ja kahdella esteellä: ensin u-muodossa oleva putki ja sitten kaksi estettä kiertäen. Lemmy onneksi rakastaa putkea - putki mentiin hienosti, mutta sitten esteissä jäädyttiin - saatiin tehtyä kuitenkin kunhan houkuttelin koiraa joka esteen takana erikseen.

* jatkettiin putkella ja kolmella viuhkan muodossa olevalla esteellä.

Tämäkinhän meiltä olisi pitänyt periaatteessa mennä kuin vettä vain, mutta tässäkin minun oli pakko houkutella koira joka esteen yli erikseen, joten meno oli tosi takkuista ja töksähtelevää. Kouluttaja kuitenkin jotain positiivista sanoakseen kehui minun liikkumistani ja sitä, että kuitenkin jotenkin sain koiran liikkeelle. Toiseen suuntaan tehtäessä koiraa ei tarvinnutkaan enää niin hirveästi houkutella, vaan viimeiset kaksi estettä Lemmy teki ilman ylimääräisiä venkoiluja. Oli ihanaa!!!

Tällä kertaa Lemmyä ei häirinnyt mitkään äänet, joten sen puoleen oli tosi mukavaa. Koira vain jostain syystä jähmettyy joka esteen kohdalla ja katselee estettä ihmetellen, että uskallanko vai en - hetken miettimisen jälkeen ja minua katsoen kuin varmistaen, ettei tähän kuole, hyppää esteen yli leikiten. Mitä nopeampaan pystymme etenemään sitä vähemmän Lemmy ehtii miettimään, että hypätäkö vai ei.

Valitettavasti me ollaan kyllä nyt Lemmyn kanssa ihan väärällä kurssilla näiden takapakkien ansiosta: muut kurssilaiset ohjaavat koiran jo koko radan läpi ilman välipalkkauksia ja osan jopa ei tarvitse erikseen neuvoa koiraansa, vaan koirat osaavat jo itsenäisesti tehdä hypyt ja putken, tarvitsevat ainoastaan ajoituksessa käskytysapua- kurssin tässä vaiheessa näin pitäisikin olla. Meille ilmeisesti tulee kumpaankin kurssiin joulutauko ja ajattelinkin, että varaan meille pari hallivuoroa joulutauon ajaksi, jos on vain mahdollista. Pääsen harjoittelemaan Lemmyn kanssa ilman mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä - jospa minä jollakin ihmeellä saisin Lemmyn taas tekemään esteet niin kuin alkuvaiheessa: ilolla ja vauhdilla.

Toivossa eläen!

Lämmittely leikkejä vai leikki lämmittelyä...

20/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 5.

Näillä viikoilla ei nykyään tunnu olevan kuin alku ja loppu, joka kulminoituu viikonloppuun! Nämä viikonloput sitten eletäänkin nautiskellen ja yritetään pidentää jokaista tuntia, jotta nämä kaksi päivää eivät menisi liian pian ohi. Tänään on nautiskeltu koirapoikien kanssa ihanasta, edelleen lumettomasta, pakkaspäivästä metsässä: aamu- ja päivälenkit tehtiin tuonne metsään ja jo useasti mainitsemalle hakkuuaukealle, josta on tullut minun lempipaikkani. Aukealla risteilee parikin metsäauton tekemää uraa, joissa kura on lillunut alkukesästä saakka, mutta tänään oli ensimmäinen päivä kun kaikki suuremmatkin lammikot olivat jäätyneet ja päästiin liikkumaan ilman kuravellin väistelyä. Kyllä koirat nauttivatkin kirmailusta: Hiski edellä ja Lemmy perässä. Lemmyn kiinnitettyä liikaa huomiota metsän huumaaviin tuoksuihin Hiski juoksee Lemmyn ohi tätä hipoen kutsuen takaisin leikkiin - harvoin Lemmy tätä kutsua voi vastustaa!

Viikko siis meni taas hurjaa vauhtia, mutta onneksi sentään osaa hidastaa kulkuaan näiden meidän koulutuntien ajaksi:

* sunnuntaina käytiin tokoilemassa Muuramessa ja oli pelkkää luksusta: vain neljä koirakkoa, joista kaksi oli meidän omaa sakkia. Tosi ihana ja ammattitaitoinen kouluttaja, jolla oli nyt luksusaikaa meille kaikille neljälle harvan osanottajamäärän takia. Harjoiteltiin seisomista: hokattiin isännän kanssa vihdoin ja viimein miten päästä eteenpäin tämän taidon opettamisessa koirille: koira kulkee sivulla ja käskytän SEIS ja astun suoraan koiran eteen makupala kädessä ja palkitsen. Hiskikin tuntui jo vähän hokaavan mistä on kyse, vaikka tätä emme ole ehtineet harjoitella näiden koulutuntien ulkopuolella lainkaan. Harjoiteltiin myös seuraamista ja odottamista. Luoksepäästävyydessä Hiskin kanssa ei ole mitään ongelmia: saa katsoa hampaita ja etsiä kadonneita "kulkusia" eikä koira ole millänsäkään. Lemmy sen sijaan haukkuu, murisee ja peruuttelee - eli tähän ei ole tullut mitään muutosta. Mutta kivaa meillä oli!!! Toivon jo melkein, että näitä juhlapyhiä osuisi useammin näiksi koulupäiviksi niin meille olisi vain enemmän luksus-koulutusta tarjolla.

* tiistaina jalkauduimme paikallisen marketin pihaan arkitokoilun merkeissä: harjoiteltiin normaalia seurantaa, odottamista, katsekontaktia ja luoksepäästävyyttä. Heti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen isäntä käski katsomaan minun tarkemmin Lemmyn käyskentelyä: koira ontui oikeaa etutassuaan. Lähemmin tarkasteltuamme tassu vuoti verta ja Lemmy passitettiin isännän kanssa autoon lopputunniksi tassua hoitamaan. Lopuksi harjoiteltiin läheisellä kevyenliikenteenväylällä vielä ohittamisia ja tällä kertaa siis sillä etäisyydellä kuin mitä oikeassakin elämässä. Hiskin kanssa kaikki onnistui: koira ei ollut millänsäkään ohi kulkevista ihmisistä ja pyöristä. Kouluttaja kommentoikin mainiosti meidän kaikkien hyviä suorituksia, että pääsee tosi helpolla kun näyttää, että kaikilla sujuu ohittamiset ja muutkin harjoiteltavat asiat paremmin kuin hyvin.


Kotiin päästyämme suihkuttelin Lemmyn tassun, laitoin sideharsoa ja vielä sukan kaiken kukkuraksi tassua suojaamaan. Illan koira tassuaan aristeli, mutta jo seuraavana päivänä ontuminen lakkasi... Torstaina jalka oli täysin kunnossa, joten illalla pääsimme kuin pääsimmekin agility-treeneihin.

* torstai oli toivoa taas täynnä: edelliskerran paniikki oli koiralta poissa - onneksi koirakoulun naapurin renkaat taisivat tulla vaihdetuksi silloin edellisen koulukerran aikana ja hiljaisuus oli mahtavaa. Lemmy vähän katseli ulko-ovea ja kuulosteli, että jos nyt kuitenkin jotakin kuuluisi mitä pitäisi pelätä!

Aloitimme kolmen esteen kanssa: esteet rinnakkain rivissä. Alkuun kahden esteen ylittäminen kaartaen ja sitten viimeisen esteen ylittäminen ja paluu ohjaajan luokse. Lemmy vähän haparoi, mutta tehtiin kuitenkin ihan mallikkaasti!

Seuraavana oli kotiläksyksi saamamme yhden esteen hyppiminen kahdeksikon muodossa. Minä tsemppasin Lemmyä olan takaa, mutta puhti ei ihan riittänyt kuitenkaan. Koira vain seisoi esteen luona, katseli ulko-ovelle ja välillä minuun, eikä tehnyt elettäkään. Minä yritin kaikkeni posket punaisena, mutta kun ei, niin ei. Yritin esteen lähestymistä vauhdilla, lähestymistä eri kulmassa, mutta ei! Koira ei vain halunnut hypätä. Minä olin taas satavarma, että jäätyminenhän se koira parkaan taas iski, mutta kouluttaja karisti tälläiset aatoksen mielestäni ja totesi yksikantaan: Lemmyä ei vain huvita. Oli kuulema sitä mieltä, että emännällä pitäisi nyt olla parempiakin houkuttimia kuin pelkät nakit... Kouluttaja muutenkin oli sitä mieltä, että Lemmyhän osaa jo kaikki esteet kuin vettä vain, mutta joka uuden koulutunnin jälkeen koiran into vain hiipuu entisestään. Minä istuin Lemmyn kanssa lattialla posket punottaen, silmät kosteana tätä kuunnellen - täytyy sanoa, että jos olisi ollut mahdollista olisin lähtenyt niiltä sijoilta kotiin mököttämään, mutta ei se mököttäminen nyt tässä auta. Nyt ollaan aallon pohjalla ja sieltä pitää vain uida ylös ja vetää koira perässään!!!
Mietin tuossa, että taidamme seuraavalla kerralla yrittää palata palkitsemisessa lelulla leikkimiseen: henga-agissahan me jätettiin loppua kohti namit kokonaan pois ja motivoin koiraa lelulla... Täytyypä miettiä tätä! 
Kouluttaja näytti meille vielä lisää kotiläksyjä esteiden suhteen.
Viimeiseksi meillä oli vielä pujottelua. Oltiin Lemmyn kanssa taas viimeisenä ja minäkin olin saanut taas kerättyä jostain tsemppiä suoritusta varten. Nyt Lemmy sitten jo kiristää emännän pinnaa karkaamalla pujottelukeppien luota haistelemaan muita koiria - mitä tämän koulusession aikana ei olekaan muuten vielä ennen tehty... Konahdin koiralle kunnolla ja kutsuin luokseni: koira tuli ja tehtiin pujottelu parhaiten mitä ollaan ikinä tehty!!! Olipa mukava päätös koulupäivälle.
Vieläkin kaivelee tuo huono suoritus keskimmäisen harjoitteen tekemisessä, mutta se on nyt vain unohdettava! Koira kyllä vaistoaa minun epävarmuuteni ja tälläisella tappiomielialalla kouluun lähteminen onkin sitten melkein sama kuin jäätäisiin kotiin. Nyt vaan aletaan tsemppaamaan ja harjoittelemaan kotona!!!

Elämän realiteettejä marraskuussa 2011: Hiskillä on aina ne parhaat luut

13/11/2011: Isänpäivä onnitteluja & Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 4.

Marraskuun lähes puoliväli ja lumi ONNEKSI antaa edelleen odotella itseään. Tämä työssäkäynti ihan selvästi rajoittaa tätä koirapoikien kanssa luonnosta nauttimista: aamulenkiltä kotiin tultaessa näkyy vasta ensimmäiset valkenevan päivän merkit ja iltalenkki tehdäänkin sitten jo taas pilkkopimeässä. Onneksi on nämä viikonloput ja nuo koulutunnit parina iltana!!!

Virtuaaliset onnittelut niin omalle kuin muillekin karvattomille ja karvallisille isille! 

Meillä vietettiin isänpäivää jo eilen lauantaina täällä meillä - aika kovasti meni rapsutusten puolelle, mutta ei kai sillä ole väliä. Karvakorvat osaavat kyllä jo asettua sellaisille paikoille, että vanhempieni on mahdoton olla edes vähän huomioimatta koiria: Hiski makoili isäni rinnalla sohvalla päivälenkin tassujenpesusta hieman vielä kosteana isäni housut kastellen ja Lemmy mammani vieressä pää sohvalta roikkuen mahalleen aurinkoa (lue:  rapsutuksia)  ottaen. Eli kaikki parhaat sohvapaikat oli viety, joten minäkin suosiolla istuksin olohuoneen rahilla.

Joo ja niitä koulukuulumisia:

Tiistaina arkitokoilussa pidettiinkin "pihapäivä": harjoiteltiin ohituksia, odottamisia ja luoksepäästävyyttä. Ohitukset meni mallikkaasti, koska vaikeuskerroin oli tosi matala: kiersimme lenkkiä niin, että toisiin koirakkoihin jäi väliä kokonainen autokaista. Odottamiset meni tosi mallikkaasti kummaltakin koiralta. Luoksepäästävyydessä ei Hiskin kanssa ole mitään ongelmia, mutta minä sitten olisinkin jäänyt luokalle Lemmyn kanssa, jos mahdollista... Kouluttajan kanssa meni vielä ihan hyvin, mutta sitten vieraiden tätien lähetyttäessä Lemmy haukkui, murisi ja perääntyi - tämän suhteen kyllä olen jo valmis antamaan periksi! Lopuksi harjoittelimme vielä seisomista - Lemmy ei ikinä tätä ole oppinut kunnolla ja Hiski vasta opettelee: eli tämä oikeastaan meni meiltä kaikilta vielä täysin alkeiden opetteluna. Ensi tiistaina, jos vain sää sallii jalkaudummekin sitten ihmisten joukkoon!

Torstaina Lemmyn kanssa kävimme agilityssä:
Ensimmäiset 15 minuuttia oli taas minulle kuin emäntää olisi grillissä käännelty: koirakoulun viereisessä hallissa oli talvirenkaiden vaihtajaiset menossa ja kolina&kilinä oli melkoista - Lemmy parka oli paniikissa. Alkuun pystyi syömään sentään pari nakin palaakin, mutta sitten tilanne paheni ja koira alkoi jopa läähättää... En tiedä kuvittelinko vai oliko sattumaa, mutta sain koira käskytettyä maahan makaamaan käskyllä "rauha" ja näytti ihan siltä, että koira vähän rauhoittui!
Alkuun treenattiin melko pitkään koirakoittain pujottelua. Meidän vuorolla Lemmy pakeni heti ulko-ovella valmiina poistumaan paikalta, mutta sain käskytettyä koiran luokseni. Lemmy pujotteli alkuun kuin unessa, mutta minä parhaani mukaan tsemppasin koiraa ja vihdoin ja viimein aloimme tehdä normaaliin tapaan. Edellis sunnuntaina harjoittelimmekin tätä kotiläksyksi saatua pujottelua kotona lainaten taloyhtiöltä aurauskeppejä. Pujottelu menee meiltä ihan hyvin nakkien voimalla, mutta mielestäni Lemmy ei vieläkään ymmärrä mistä on kyse - seuraa vain makupaloja.

Loppu tunnin käytimme kolmen rinnakkaisen esteen hyppimiseen: harjoiteltiin serpentiiniä ja kiertämistä - ensin kaksi ensimmäistä estettä hypättiin kiertäen ja sitten taas viimeinen este suoraan. Sain kovaa kritiikkiä itselleni, koska kyselin mahdottomasti ohjeita ohjaajalta ja siinä vaiheessa unohdin Lemmyn ja palkitsemisen. Lemmy vieläkin vähän kuunteli kolinoita, mutta hyvin koira teki. Hyvä Lemmy!!!

Hiski ei ole ollut meillä todellakaan vielä kauaa, mutta jotenkin ei enää edes muista aikaa ennen Hiskin tulemista. Minun ja karvakorvien ulkoilulenkit ovat melkoisen vauhdikkaita, joten olen kuitenkin kaivannut kovasti sellaista "laatuaikaa" kummankin koiran kanssa, että voisin keskittyä vain jompaan kumpaan turriaiseen. Olenkin nyt tehnyt joka sunnuntai näitä "exclusive"-lenkkejä kummankin koiran kanssa ja tuntuu, että me kaikki ollaan nautittu näistä tosissaan. Eilenkin tehtiin aamulenkki kolmistaan, mutta päivälenkin tein kummankin koiran kanssa erikseen. Ensin Lemmyn kanssa: muuten ihan normaali metsälenkki, mutta välillä harjoittelin luoksetuloja nakin voimalla. Sitten Lemmy kotiin ja Hiski mukaan. Hiskin kanssa sama metsälenkki ja samoin harjoittelin luoksetuloja, mutta ei niin paljoa: Hiski keskittyi juoksenteluun, pomppimiseen ja käpyjen kantelemiseen, minä Hiskin touhujen seurailuun, jota ei kyllä voinut tehdä hymyilemättä: pojassa on virtasta kuin pienessä höyryveturissa ja satunnaiset metriset ilmahypyt tuntuvat pikemminkin lisäävän vauhtia kuin hidastavan sitä ☺

Kohta lähdetään taas tokoilemaan Muurameen!

Ai niin, tilaamani agility esteet ja rengas tulivat torstaina: olen jo kasaillut välineitä vähän ja yritän päästä vielä iltapäivällä testaamaan ainakin esteitä...

Hyppiväistä isänpäivää kaikille!

28/8/2011: Hyvästit kesälomalle

Joopa joo - viisi viikkoa meni hurahtaen ja huomenna alkaa arki: minä palaan töihin ja illalla Lemmy aloittaa taas pitkän tauon jälkeen perustottelevaisuuskoulutuksen.

Heräteltiinkin tänään päivälenkillä emännän ja koiran nukkuvia tokoilu-rutiineja:

ensin lähikentällämme odottamisia, seuraamisia ja seuraamisesta maahanmenoja: tosi hienosti Lemmyllä meni - totteli, vaikka emäntä sekoilikin käskyjensä kanssa ☺ Onnistuttiin pari kertaa seiso-käskynkin kanssa.

Teimme välissä pienen metsälenkin ja sitten saimmekin tuhannen taalan paikan seuraavalle harjotukselle: meidän jälkeemme metsäpolulta tielle tuli tuttu pystykorva, jonka kanssa Lemmyn on aina ihan PAKKO vaihtaa pari tuohtunutta haukahdusta. Bongasin koiran isäntänsä kanssa ennen Lemmyä ja ehdin istuttaa koiran. Houkutus oli kuitenkin liikaa ja kerran Lemmy pääsi nousemaan kahdelle jalalle älyttömän räkytyksen kanssa - pakotin koiran perääntymään kaulapannasta kiinni pitäen ja istutin. Heti kun koira istui, löysäsin otteeni pannasta ja päästin hihnankin vapaasti maahan roikkumaan ja käskytin "odota". Hienosti meni: koira totteli, vaikka kaihoisasti katselikin räyhäkaverinsa menoa. Hienoa!!!

Harjoittelimme vielä kotipihaankin saavuttuamme odotusta, sivulle tuloa ja maahanmenoa. Oli tosi hyvä tilaisuus: pihassa kulki autoja, ihmisiä ja oli muutakin älämölöä ilmassa. Maahanmenot tuottivat tuskaa - koiran keskittymiskyky oli pihasta kuuluvissa häiriöäänissä minimissä, mutta pari kertaa käskyn toistettuani totteli. Papukaijamerkki tuli koiralle odottamisesta: olin käskeny koiran odottaa makuullaan kun naapurin setä kävi vaihtamassa kanssani pari sanaa - käskytin koiran jopa tässä juttelun lomassa sivulleni ja hienosti meni. Lemmy sai kehuja jopa naapurin sedältä tottelevaisuudesta! Emäntä loisti ylpeydestä ja koira katseli naapuria alta kulmain...

Voi nenä - ei muuta kuin huomenna taas kouluun ja sitten jalkaudumme harjoittelemaan kansankeskuuteen!!! ☺

3/6/2011: Kesäpäivä takapihalla ja arkitokoilua

Tänään on vietetty letkeää kesäpäivää takapihalla koleahkosta ja tuulisesta säästä huolimatta. Kitkemiset ja kuopimiset unohdettu, juotu kahveja ja nautittu alkukesän kauneudesta.

Lemmykin nauttii tuttuun tapaansa olostaan:

Tää on mun piha

Täällä mä könästän...

... pallon kanssa...

... narusolmun kanssa...

Juoksen...

niin kovaa kuin pääsen - pergolan ympäri...

Välillä tutkin ompunkukkia - joku pörisee...

Istun pakosta kuvattavana...

Vahdin tontin rajoja - eivät ole saaneet tänne sitä luvattua koira-aitaa pystyyn vieläkään..

Aika hiljaista on...

Tosi hiljaista - tässä ehtii jopa lepuuttamaan päätään emännän väliaikaisilla aitavirityksillä...

Kovin ikävä on tokoilua, ainakin emännällä. Meidän suosima koirakoulu julkisti jo nyt syksyn ohjelmansa ja siellä ei ollut yhtään toko-kurssia ja se laittaa minut aika pahasti huokailemaan...

Iltalenkillä ikävissäni harjoittelimme Lemmyn kanssa vähän tätä arkitokoilua. Jyskä on tosi koiratiheätä aluetta ja meidän luoksetulot ja odottamiset eivät vielä toimi toisia koiria kohdatessa, niinpä minä liikunkin useimmiten koiran kanssa "napanuora" turvanani, eli 15 metrin liinalla. Ainoastaan hiljaisemmilla lenkkipoluilla kuljen koira vapaana.

Tänään meillä olikin taas tosi oivallinen tilanne harjoitella tätä odottamista ja sivulle tuloa tuolla lenkin lomassa. Lähdimme iltalenkille pururataa pitkin ja edellämme kulki pariskunta kahden koiran kanssa. Lemmyhän oli heti koirat huomattuaan leikkivalmiudessa, joten ilman "napanuoraa" olisinkin taas ollut vaikeuksissa.

Annoin Lemmyn juosta jolkottaa siihen pisteeseen, että liina lähes kiristyi ja annoin käskyn odota. Todistettavasti tämä käsky pelittää täydellisesti jo isännän kanssa, mutta minun kanssani Lemmy hiljentää vauhdin, pysähtyy ja otettuani pari askelta, koira jatkaa menoa omaan tahtiinsa. Nyt odota-käskyn saatuaan koira taas pysähtyi hetkeksi, mutta oli valmis jatkamaan matkaansa - stoppasin menon nykäisemällä hihnasta ja jos koira ei jäänyt odottamaan oma-aloitteisesti, kelasin itseni koiran luo, istutin ja odotimme minuutin ja vasta sitten vapautin koiran taas etenemään. Parin metrin päästä sama juttu.

Samoin harjoittelimme sivulletuloa: annoin liinan taas lähes kiristyä ja käskytin Lemmyn rinnalleni. Lemmy osaa jo liittää itse istumisen tähän käskyyn, joten nyt vain stoppasin menon, käskytin odota. Odottelimme taas noin minuutin ja jatkoimme matkaa vasta käskystä vapaa tai mennään.

Teimme näitä harjoitteita puolisen kilometriä ja sitten jatkoimme metsään ilman mitään sen kummempia lisätreenejä - nautimme kielojen tuoksusta ja linnun laulusta.

Ihana iltalenkki!

ps. hyttysiä oli aika paljon ja sainkin yhden kunnon paukaman oikean silmäluomeeni. Se tässä keski-ikäisyydessä on ihanaa, että huomenna, jos luomeni roikkuu puolitangossa siniviolettina, ei kenelläkään ole mitään syytä edes olettaa, että perjantai-iltani olisi mennyt raitilla kissatappeluissa : )
Totuus kuulostaa ihan uskottavalta: koiran kanssa metsälenkillä...