perjantai 3. kesäkuuta 2011

3/6/2011: Kesäpäivä takapihalla ja arkitokoilua

Tänään on vietetty letkeää kesäpäivää takapihalla koleahkosta ja tuulisesta säästä huolimatta. Kitkemiset ja kuopimiset unohdettu, juotu kahveja ja nautittu alkukesän kauneudesta.

Lemmykin nauttii tuttuun tapaansa olostaan:

Tää on mun piha

Täällä mä könästän...

... pallon kanssa...

... narusolmun kanssa...

Juoksen...

niin kovaa kuin pääsen - pergolan ympäri...

Välillä tutkin ompunkukkia - joku pörisee...

Istun pakosta kuvattavana...

Vahdin tontin rajoja - eivät ole saaneet tänne sitä luvattua koira-aitaa pystyyn vieläkään..

Aika hiljaista on...
Tosi hiljaista - tässä ehtii jopa lepuuttamaan päätään emännän väliaikaisilla aitavirityksillä...

Kovin ikävä on tokoilua, ainakin emännällä. Meidän suosima koirakoulu julkisti jo nyt syksyn ohjelmansa ja siellä ei ollut yhtään toko-kurssia ja se laittaa minut aika pahasti huokailemaan...

Iltalenkillä ikävissäni harjoittelimme Lemmyn kanssa vähän tätä arkitokoilua. Jyskä on tosi koiratiheätä aluetta ja meidän luoksetulot ja odottamiset eivät vielä toimi toisia koiria kohdatessa, niinpä minä liikunkin useimmiten koiran kanssa "napanuora" turvanani, eli 15 metrin liinalla. Ainoastaan hiljaisemmilla lenkkipoluilla kuljen koira vapaana.

Tänään meillä olikin taas tosi oivallinen tilanne harjoitella tätä odottamista ja sivulle tuloa tuolla lenkin lomassa. Lähdimme iltalenkille pururataa pitkin ja edellämme kulki pariskunta kahden koiran kanssa. Lemmyhän oli heti koirat huomattuaan leikkivalmiudessa, joten ilman "napanuoraa" olisinkin taas ollut vaikeuksissa.

Annoin Lemmyn juosta jolkottaa siihen pisteeseen, että liina lähes kiristyi ja annoin käskyn odota. Todistettavasti tämä käsky pelittää täydellisesti jo isännän kanssa, mutta minun kanssani Lemmy hiljentää vauhdin, pysähtyy ja otettuani pari askelta, koira jatkaa menoa omaan tahtiinsa. Nyt odota-käskyn saatuaan koira taas pysähtyi hetkeksi, mutta oli valmis jatkamaan matkaansa - stoppasin menon nykäisemällä hihnasta ja jos koira ei jäänyt odottamaan oma-aloitteisesti, kelasin itseni koiran luo, istutin ja odotimme minuutin ja vasta sitten vapautin koiran taas etenemään. Parin metrin päästä sama juttu.

Samoin harjoittelimme sivulletuloa: annoin liinan taas lähes kiristyä ja käskytin Lemmyn rinnalleni. Lemmy osaa jo liittää itse istumisen tähän käskyyn, joten nyt vain stoppasin menon, käskytin odota. Odottelimme taas noin minuutin ja jatkoimme matkaa vasta käskystä vapaa tai mennään.

Teimme näitä harjoitteita puolisen kilometriä ja sitten jatkoimme metsään ilman mitään sen kummempia lisätreenejä - nautimme kielojen tuoksusta ja linnun laulusta.

Ihana iltalenkki!

ps. hyttysiä oli aika paljon ja sainkin yhden kunnon paukaman oikean silmäluomeeni. Se tässä keski-ikäisyydessä on ihanaa, että huomenna, jos luomeni roikkuu puolitangossa siniviolettina, ei kenelläkään ole mitään syytä edes olettaa, että perjantai-iltani olisi mennyt raitilla kissatappeluissa : )
Totuus kuulostaa ihan uskottavalta: koiran kanssa metsälenkillä...

Ei kommentteja: