sunnuntai 31. toukokuuta 2015

8/5/2015: Aikakirjamerkintä: Lemmyn ja emännän ekat mölliRallyt

No niinhän siinä sitten kävi, että minun piti syödä sanani, kun yhtenä näistä toukokuisista perjantai-illoista rintarottingilla suuntasimme Lemmyn kanssa meidän ihka ensimmäisiin RallyToko- möllikisoihin!

Oma jännitykseni oli tosi pientä ja Lemmykin asteli kentälle tomerana kuin normi toko-treeneihin konsanaan menossa. Kentällä räksyttäviä muita kanssa kilpailijoita mulkoiltiin pahasti, mutta lähtöön päästyämme ja minun nyrkissäni tuoksuvat makkarat saivat Lemmyn keskittymään tosissaan.

Oli tosi mukavaa!!! Lemmy ei tehnyt yhtään virhettä, minä taas istutin Lemmyn vahingossa yhden kyltin luokse, missä istuminen ei ollut sallittua, mutta muuten meillä meni hienosti! Palkintosijoja ihan hätyyteltiin ja palkinnoksi saatiin koulutusnameja!

En mene vannomaan vieläkö tämä kisaura tästä vielä jatkuu, mutta mukavat muistot jäivät ja "todistus" tullaan taatusti jossakin vaiheessa kehystämään ja sitä tullaan kaikille ilolla ja ylpeydellä näyttelemään - siis varokaa!!!

Hyvä Lemmy





sunnuntai 10. toukokuuta 2015

10/5/2015: Aikakirjamerkintä: Uusi koti - vanha blogi

No huomenta ja ihanaa äitienpäivää kaikille niille, jotka tuntevat onnitteluja ansaitsevansa nimikkeestään huolimatta!

Me ollaan jo eilen onniteltu virtuaalisesti koirapoikien mammat, kasvattajat ja mummot sekä minä oman mammani kera kukkien ja kahvittelun.

Niinhän siinä taas kävi, että sitten helmikuun blogi-synttäreiden tämän blogin kohtasi syvä hiljaisuus. Kertaakaan ei ole tainnut näin pitkää hiljaisuutta ollutkaan, mutta onneksi meillä on hyvä syy:
Meillä on uusi koti


Monen monta vuotta tätä etsittiinkin ja monen moninaisten käänteiden ja hitaasti kuluvien kuukausien jälkeen tavaroita kukkurallaan oleva muuttoautomme sitten vihdoin ja viimein kaarti pihaan maaliskuun lopulla minä, isäntä, Lemmy ja Hiski ohjaamossa kököttäen.


Lemmyllä tuntui olevan mukavinta ikinä, kun pääsi kököttämään ohjaamoon isännän ja minun viekkuuni ja katselemaan ohi kiitäviä maisemia korkeammalta ja isommista ikkunoita kuin koskaan. Varmuuden vuoksi koira kuitenkin haki vielä turvaa kainalooni painautuen koko 22 kilon kroppansa voimalla, mutta mikäs meidän oli tässä matkustaessa...


Hissu reppana joutui tyytymään lattiapaikkaan ja tuijotteli alistuneena sivuikkunasta ulos ja välillä minua moittien vilkaisten.



Ihan pelkkää iloahan tämä muutto ei ole ollut - minä hyvästelin kaikki rakkaat kasvini ja kukkani vanhan kodin pihalla ja puolen metrin hangen takia yksikään siemen tai kukkanen ei mukanani tänne lähtenyt. Vaikka täällä talon ympärillä aukeaa koskematon tontti, jonka voi nyt sitten suunnitella ja rakentaa mielensä mukaan, se ei ole vieläkään täysin hälventänyt ikävää. Uudella tontilla ei ole yhden yhtäkään tulppaania, narsissia tai edes leskenlehteä. Viikolla kampuksen läpi kävellessäni & ihaillessani siellä kevään kukkijoita päätin kyllä mielessäni, että tämä olkoon sitten kyllä ihan vihon viimeinen kevät tällä tontilla ilman kukan kukkaa.

Lähi metsiä ollaan alettu koluamaan jo heti muuttopäivästä lähtien.
Joka puolelle avautuvat mäntymetsät ja kärrytiet...


saavat minut huokailemaan sanattomana ja bonuksena lähistöltä löytyvät pellot eivät ainakaan iloani latista.



Nyt ollaankin kuumeisesti selvittämässä peltojen omistajia, jotta viimeinkin päästäisiin Lemmyn kanssa peltojäljen ihmeelliseen maailmaan.

Onhan tää upeeta! Tänäänkin ollaan jo editty koirapoikien kanssa pari pientä lenkkiä tehdä lähimaastoon ja istuksittu tyytyväisinä uuden kodin rappusilla...



Tästä on hyvä jatkaa !!!