Näytetään tekstit, joissa on tunniste rallytoko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rallytoko. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

25/7/2021: Paljonko on sopivasti? Koiraharrastamisen kiemuroita

 No moi!


Eka lomaviikko takana ja pari normaalia kesäpäivääkin pääsi katkaisemaan tämän viikon helteet.


Parin viikon takaisten kuvauksienkin tuotokset napsahtivat sähköpostiin: on nää mun pojat vaan niin söpösiä! Ehkä olisin valinnut viileämmän päivän kuvauksille, mutta en malttanut odottaa enää hetkeäkään!

En ole ihan malttanut lomailla koirapoikien kanssa vaan viileämmät päivät ollaan käytetty kyllä ihan hyväksi pihatreeneissä: parina iltana nosea ja axan kontaktitreeniä. 

Maanantaina käytiin Lemmyn ja Hissun kanssa nose-valkassa: kyllä oli taas vaikeaa kummallakin. En tiedä johtuvatko nämä vaikeudet tosiaan siitä, että pääsevät etsimään tosi tuoretta hydrolaattia vai onko koirakoulusta vain tullut niin "nostattava" paikka, että into vaikeuttaa etsintöjä. Lemmy kyllä tekee tiukasti töitä ja pitkään, oli hellettä tai ei. Hissulla etsinnät tahtovat mennä sirkukseksi jo heti ensimmäisestä etsinnästä alkaen ja kaveri on tosi hyvä tunteensiirrossa ja saa sitten minutkin hermostumaan. Tällä viikolla tehty kahdet lisäetsinnät kotipihassa ja huomenna jännällä odotan miten tämä vaikuttaa varsinaisiin etsintöihin koirakoululla. Lemmyllähän on ollut, että mitä vähemmän etsintöjä valkan ulkopuolella on, niin sitä paremmin etsinnät sujuvat. Katsotaan tuleeko huomisesta poikkeus 😁. 

Hissun ja minun ensimmäinen virallinen nosekisa näyttäisi antavan yhä odotuttaa itseään: ollaan ensimmmäisellä varasijalla, mutta enpä usko että peruutuksia olisi tulossa - kerrankin kun kisa on Keski-Suomessa ja varsinkin, jos sinne on mahtunut. Minä laitoin meidän ilmoittautumisen menemään heti kun tietokoneen kello näytti kahdeksan (jolloin ilmoittautuminen alkoi) ja suoraan päästiin vasta varapaikalle eli kolmanneksitoista. 

Tiistaina axavalkassa Ilon kanssa. Olipa jännää: isäntä oli ensimmäistä kertaa katsomassa sitten Ilon alkeiskurssin. Oli kyllä vaikea möllirata ja Ilolla iloa riitti sen verran, että ensimmäinen treeniosio meni vähän "reisille" liian innon ja ilon takia. Mutta ihanaa, kun toisella on ihanaa!

Torstaina rallyttelyä Ilon kanssa: lähtöjä ja seuruuta häiriössä. Vinkulelut: Ilon mielestä maailman parasta ja minun puolestani mokomat voitaisiin kieltää lailla - ainakin häiriötreeneistä 😎... Lopputreeni peruutuksia ja käännöksiä. Kotiläksyksi seuruuta häiriössä.

Takana siis ihana treeniviikko ja paljon pähkäilyä siitä, mikä on sopivasti? Minähän tekisin koirapoikien kanssa joka päivä jotakin ihanaa, mutta vaikka meidän treenilöiset eivät rasitakaan kroppaa, mutta Hissulla ja Ilolla kun virtasta innostamisen muodossa riittää, pitäisi aikatauluttaa kyllä aikaa sille palautumisellekin. Olenkin yrittänyt tämän viikon tehdä sitten metsälenkkejä jaotellen porukkaa taas pienempiin ryhmiin ja välillä käynyt jokaisen kanssa erikseen privaattilenkillä. Tämän viikon metsälenkkien pyhänä ajatuksena on ollut, että mitä vähemmän puhetta, niin sitä parempi lenkki.

Olen lueskellut jo vuosia eläintenkouluttajan blogia ja siellä on kyllä niin hienoja oivalluksia koiraeläinten kanssa elämisestä, että joskus tuntee kyllä piston sydämessään ja kovaa. 

 Eläinkoulutusblogi

Kuukauden verran aiheena on ollut lenkkeily - lähinnä hihnassa kulkemisen ongelmat, ratkaisut ja ongelmien ymmärtäminen. Viimeisessä kirjoituksessa oli yksi niin oivaltava lause, että sitä tämä viikko on sulateltu ja olen yrittänyt parhaani mukaan sitä itsekin edistää: "Lenkki on koiran omaa aikaa" - voi kuinka hienosti oivallettu! Nyt ollaankin sitten taivallettu (mahdollisuuksien mukaan) täydessä hiljaisuudessa ja lenkkien nopeuskin ollaan säädetty sillä tavalla, että nuuskuttelut on saatu tehdä ilman kiirettä. Eilen kävin Lemmyn kanssa kaksistaan iltapäivälenkin: normaalisti lenkkiin menee maximissaan 40 minuuttia, mutta meillä kyllä kului se tunti. Lemmy sai nuuskutella kaiken kaikessa rauhassa. Yhden ainokaisen kerran avasin suuni koko lenkillä, kun jätkän olisi tehnyt mieli mennä tekemään nuuskutteluja ojaan enkä ollut varma joudunko vesipelastustehtäviin, joten vienosti ehdotin, että josko sittenkin jatkettaisiin matkaa.  

Eipä tässä muuta - näihin kuviin ja tunnelmiin, Tsau!


sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

18/07/2021: Lomalle lomps!

 No moi!

Takana taas ennätys helleviikko: tänään viilein aamu +20 ja ukkosen kumua kaukaisuudesta.

Maanantaina Lemmyn ja Hissun kanssa nosevalkassa: olipa laatikoita kerrakseen! Kuudet erilliset laatikko etsinnät 👀: Lemmyllä paras etsintä 10 sekunttia eikä Hissukaan nopeimmassa tästä paljoa jäänyt. Minä vain tahdon olla liian hidas Hissun ilmaisulle ja vaikka tälläkin kertaa tein kaikki etsinnät ensin Lemmyn kanssa, joten lähes joka etsinnässä muistin missä haju oli, niin en vain reagoinut tarpeeksi nopeaan - Hissu kuvainnollisesti kohautti hartioitaan oikean laatikon kohdalla jäätyään ilman palkkiota ja jatkoi häntä heiluen seuraavalle laatikolle. Vaikein etsintä oli viimeinen: laatikoita ja kasseja huone tulvillaan - kummallakin kaverilla meni yli kaksi minuuttia, Lemmyllä 2:20 ja Hissulla 2:21. Valmentaja ei keksinyt oikeastaan muuta selitystä kuin tosi vähän aikaa vanhentunut haju, joten se ei ehtinyt alkaa haihtua. Hajutäpsy oli vielä seinän puolella, joten jotta sen vainusi, piti osata mennä laatikon ja seinän väliin ja minun poikanihan posottivat etsinnät ihan keskellä huonetta.

Tiistaina autonmittari kellotti taas 29 astetta, kun ajeltiin Hissun kanssa axatreeneihin. Oli taas nautinnollista: kokonaista rataa ja vähän muistuteltiin putkijarrutusta - pääsen sitten treenaamaan tätä Ilonkin kanssa omissa treeneissä.

Torstaina rallyssä Ilon kanssa ratatreeniä: ensimmäinen kiekka koko aika nakki nyrkkini kätköissä. TYLSÄ rata: seuraamista, käännöksiä, pujottelu - yksi ainokainen ohjaajan kierto ja väkisin rataan ympätty yksittäinen hyppy (ALO-rata olisi oikeasti loppunut jo ennen sitä). Pepun käyttö vaatii harjaantumista ja läksyiksi pelkkää seuruuta kunnon suullisin kehuin ja palkoin.


Nyt meille karvattomille alkoi loma! Koirapojille ei 😄, mutta lupaan että pojillekin tulee lomapäiviä, eikä olla joka päivä jotakin treenaamassa.

Jatketaan tästä!

Tsau...


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

11/07/2021: Huh hellettä!

 No moi!


Huh hellettä - minun ajanjaksoni lämpimin kesä puolessa välissä - tähän päivään mennessä hellepäiviä +20 kappaletta ja yli kolmenkymmenen lämpötiloja enemmän kuin vain parina päivänä!

Meillä on useampina päivinä lenkit jätetty väliin ja pojat ovat päässeet myöhäisinä illan tunteina etsimään raksuja pihasta metsässä juoksemisen sijaan. Treeneistä ei olla oltu pois kertaakaan helteen takia: on ihanaa, kun voi valita koiran kuumuuden siedon mukaan kulloiseenkin treeniin 👍


Juhannusta vietettiin kotosalla ja Lemmy-juhannusheilastani kävin vielä ottamassa Juhannuskuvia yöttömässä, hyvin hyttysrikkaassa yössä 😝 Sanotaanko, että kuvaussessio ei kestänyt kovin kauaa!

Nyt onneksi näyttäisi olevan taas (ainakin hetken) hyttyskato, joten kuumuutta lukuunottamatta on ihana päästä nauttimaan lenkeistä.


Treenirintamalla on ollut ihanan vilkasta!

Axatreeneissä olen käynyt lähinnä Hissun kanssa, johtuen kuumuudesta ja siitä, että Ilon kanssa meillä on vielä keppiprojekti sen verran kesken, että vakkarivalmentajan lomaillessa en halua kenenkään muun tulla "sotkemaan" meidän hyvää edistystä - Ilo saa keskittyä koko heinäkuun muihin harrastuksiin. En voi olla tunnustamatta, että onhan se IHANAA päästä Hissun kanssa kokonaista rataa tekemään taas pitkästä aikaa - Hissu on vaan niin taitava ja yhteistyö on jotenkin niin vaivatonta, että treenien jälkeen minä leijailen vielä koko illan lattian yläpuolella onnesta huokaillen.

Kesä- heinäkuun keskityn käymään rallytreeneissä pelkästään Ilon kanssa. Meillä on työalla seisominen - kuumuudesta johtuen seisomistakin ollaan harjoiteltu vain keittiölattialla ja ollaan jätetty pihatreenit kokonaan. Ollaan päästy tekemään rataa (jäävät liikkeet eivät vielä suju) sekä ihanasti seuraamista. Viime torstaina ensimmäistä kertaa seuruuta hyppyjen kanssa. Hienosti Ilo hokaa, että ei olla axatreeneissä kunhan minä vain maltan olla rauhallinen ja käskysanana on joku muu kuin axassa. Seuraamisen vauhtimuutoksetkin menevät vallan mainiosti, niitäkin päästiin kokeilemaan ekaa kertaa tällä viikolla. Ilo ei vauhkoonnu/villiinny vaan jaksaa keskittyä hommaan mitä mainioimmin vaikka välillä vaihdetaankin juoksuvaihteelle.

Kuun vaihteessa Ilo pääsi Operantilla tutustumaan noseen Mentiin etsimään ruokapurkkeja ja myöhemmin hajutäpsyllä lisättyjä ja ihan hihnassa: ihanasti taas hötkyilemätöntä työskentelyä ja etsimisen iloa. Tästä on hyvä jatkaa!!!

Sain taas koko heinäkuuksi varattua meille noseworkvalkat tuplana, eli Lemmy ja Hissu pääsevät kummatkin etsimään viikottain. Hissulle viikottaiset etsinnät näyttäisivät olevan vähän liikaa - hösäystä on ihan hirveästi ja kierrokset tosi korkealla: laatikot lentelevät ja turhautunutta itkua on ilmassa. Mutta eipä mitään, näillä eväillä mennään ja harjoitellaan malttia enemmän kuin etsintöjä. Lemmyllä on vähän sama juttu, että jos vain maltan olla treenaamatta kotona viikolla, niin valmennuksessa jätkällä onkin sitten motivaatio ja ilo etsimiselle ihan eri tasolla. Aina sitä oppii uutta 😁

Mutta eipä meille muuta: nautitaan lämmöstä niin hyvin kuin voidaan - kyllä se lumeton ja pimeä syksy ja talvi on taas ihan nurkan takana 😂

TSAU!!!

 


perjantai 28. toukokuuta 2021

28/05/2021: Säpinää!

 No moi!

Se on kesä!

Pujottelukepit on viritetty pihaan ja kohta ne varmaan täytyy sieltä ottaa poiskin, jotta päästään ensimmäiseen nurmikon leikkuuseen 👀


Kevät on ollut kylmä ja vasta viime viikolla pihasta suli viimeiset lumet. Iloa kävin kuvailemassa tuolla lähimetsässä ja vaikka kuvista tulikin näin keväisiä, niin naapurin peltoa peittivät yhä lumikerrokset varjoisissa paikoissa.

Viime viikko oli taas painajaismaista: Hissun vasen anaalirauhanen tulehtui ja puhkesi yhdessä yössä - eihän siinä auttanut kuin varata eläinlääkäri ja hakea kipulääkkeet ja antibiotit. Tänään oli viimeinen antibiottipäivä - ONNEKSI!!! Jätkä on jo niin kyllästynyt hissutteluun, että on keksinyt alkaa jahdata häntäänsä tylsyyden karkoittamiseksi. 

Maanantaina oli Lemmyn vuoro päästä nosettelemaan. Kolmen viikon tauko näkyi extra-innokkuutena jätkällä ja minulla reaktioiaikojeni hidastumisena: Lemmy oli lähes epätoivoinen hienojen ilmaisujen myötä, kun minä en vain ehtinyt jätkää palkkaamaan ajoissa. Meillä oli nyt toista kertaa mukana palkkana kissanruoka. Huomioita: ehdottomasti ihan parasta palkkaa Lemmylle, mutta muista ettet enää ikinä osta tonnikalaa hyytelössä - hyytelössä ovat nyt sitten koirakoulun matotkin 😋

No mitäs meille - kesäkuukin on nyt plakkarissa Ilon axan suhteen: tuplavuorot on puukattu ja päästään jatkamaan meidän pujottelua kuntoon. Viime tiistaina Ilo pujotteli ekaa kertaa normi pituiset kepit päästä päähän vain parin ohjurin avutamina. Kauan me tätäkin taas hinkattiin, mutta kohta ollaan voiton puolella! Kepitkin tuntuvat olevan jätkälle nyt aivan mahtava juttu ja karkailee niitä jo kentällä tekemään itsekseen.

Torstaina pääsin rallyttelemaankin parin kuukauden tauon jälkeen ja otin Ilon parikseni. Päästiin tekemään rataa. Hienosti meni, vaikka seuraaminen onkin vielä täysin minun nakkikätöseni seuraamista, mutta kyllä se tästä. Tauon ajan olemme yrittäneet edistää "koira maahan - kierrä koira" kylttiä koko ajan paranevin tuloksin, mutta itse kentällä tämä oli vielä Ilolle mahdoton tehtävä - sitä siis jatkamme. Samoin emännän kiertäminen tarkoitti tällä kertaa Ilolle jalkojen väliin tulemista eikä minun ohjaamistani näissä ainakaan parantanut se, että yritin epätoivoisesti selviytyä radasta Ilo hihnassa kiinni ollen.

Huomenna tehdään retki Saarijärvelle Ilon kanssa Vitikaisen Tiian oppiin axan saloihin: vaikka me ollaankin Ilon kanssa näin hirveän alussa axahommissa, niin rohkeasti ilmoittauduin mukaan. Saadaan vähän tuntumaa vieraaseen halliin ja on mukava saada vähän palautetta omista ohjauksista nyt kun on irtoava ja rohkea axakaveri. Lupaan kertoa mitä eväitä saatiin jatkoon!

 



Mutta tämä ilta me lötkistellään ja käydään vielä tuossa myöhemmin metsälenkillä.

Palataan asiaan taas pian!!!

Tsau...

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Kevättä!

 No moi taas piiitkästä aikaa!


Mitäs meille? Perheen ihmiset yhä yrittävät pitää koronan loitolla ja nautiskelevat tästä erikoisesta ja ainutlaatuisesta ajasta kun ei tarvitse olla jatkuvasti menossa, vaan saa keskittyä metsäilyyn ja yhdessä olemiseen 💗 Koirapoikien iloksi treenilöiset ovat jatkuneet keskeytymättä, joten sen verran ollaan täältä kotoa ulkomaailmaan edelleenkin jalkauduttu.


Kevät on ehdottomasti myöhässä ja starttasimme vasta eilen juoksukauden Ilon kanssa.Pururadalle ja poluille on ihan turha vielä yrittääkään mennä, joten kierrettiin lenkkiä meidän ja naapurin välillä väistellen tien routavaurioita, jotka ovat tosi pahoja. Osa tiestä on yhä jopa lumen peitossa, mikä on tosi poikkeuksellista - elämme jo kuitenkin toukokuuta.

 

Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole keksitty. Hoopersiin ollaan päästy kerran Hissun kanssa tutustumaan axatreeneissä ja pakkohan se oli sitten rantauttaa tammikuussa omaan pihaankin 👀 - pensastuet uuteen käyttöön ja pojat yksi kerrallaan testailemaan:  







Kovasti tykkäsivät kaikki, mutta kyllä me mielummin ihan tavalliseen axaan keskitytään!

 

Tänä talvena oli eniten lunta ikinä minun muistiini. Parin viikon sairasteluni aikana lumipyryt täyttivätkin aika tehokkaasti meidän polut, mutta onneksi naapurin metsässä tehdyt puunhakkuut avasivatkin meille ihan uusia polkuja mitä talsia ja uusia alueita poikien nuuskutella.



Hissun eläköityminen axasta on alkanut ja Ilo onkin nyt jo koko tämän vuoden käynyt kanssani axavalkoissa itsekseen: keppejä on viety eteenpäin päättäväisesti pienin askelin ja toivon tämän tuottavan tulosta siten, että kaverista saadaan kerralla itsenäisesti keppejä tekevä kaveri. Onneksihan Ilo tykkää kovasti tehdä keppejä, joten sen puoleen asia on hoidossa. 

KITKA-yhdistyksen treenivuorolla olen päässyt axaamaan koko kolmikon kanssa jo koko huhtikuun sunnuntai-iltaisin ja vielä tämä toukokuukin on onneksi edessä. Mukavasti olen päässyt pientä radanpoikasta tekemään jokaisen kanssa  muokaten rataa vähän sen mukaan kuka pojista onkaan treenivuorossa: Ilon kanssa takaakiertojen ja vähän useamman esteen ketjuttamista, Hissun kanssa koko rataa ja Lemmyn kanssa putkirallia. On ollut kyllä ihanaa ja hyödyllistä. Lemmy on hyötynyt niin henkisesti kuin ruumiillisestikin pikkuveikka Ilon kotiutumisesta: vauhtia on enemmän kuin ikinä ja sydäntä lämmittää suunnattomasti, kun jätkän häntä heiluu putkia tehtäessä - pappaaxakin on ihanaa 👍💜 


Rallytreeneistä ollaan oltu tauolla lähes koko tämä vuosi: työt ovat haitanneet harrastamista niin paljon, että olen tainnut ehtiä koko vuonna vain kaksiin treeneihin: Ilo pääsi tekemään ensimmäisen ratatreeninsä ja Hissun kanssa päästiin vähän hakemaan suoruutta sivulle tuloihin. Onneksi kotipiha on nyt sulamassa ja päästään aloittamaan treenit ihan kunnolla. 

Ilolla rallykin on alkanut tosi hienosti: seuraaminen ilman nakkiapuja on vielä täysin kadoksissa, mutta "kukkaset" ja kaikki muut peruliikkeet meiltä jo sujuu mutkattomasti. Jäävejä ajateltiin ottaa seuraavaksi treenilistalle oikein urakalla 😁

 

Sain tosi ihanasti ostettua nosevalkkoihin sijaistuksia alkuvuonna, mutta helmikuusta alkaen sain meille ihan oman valkkapaikankin - Lemmy ja Hissu ovat nyt vuorotelleet valkassa kanssani. Nose on kyllä siitä ihana laji, että siihen voi täysipainoisesti harjoitella täällä kotonakin. Lemmy on meidän perheen luottopakki lajissa, mutta viime kuussa jätkällä oli pahoja keskittymisongelmia ja se jäi mietittyttämään kovasti. Olen aika tasaisesti tehnyt pojille viikolla kaksi treeni-iltaa kotona tuon valkan lisäksi ja jäin miettimään, että onkohan tämä liikaa Lemmylle? Tiputin kotitreenit nyt pääsääntöisesti vain kerta viikkoon ja jo Lemmyn rautainan keskittyminen palasi valkoissakin - liika on liikaa, vaikka olisikin kuinka mukavasta tekemisestä kyse!

Nuuskuttelu on tosiaan mukavaa meidän kaikkien mielestä ja viime viikonloppuna päästiin starttaamaan jälkihommatkin! Nyt täytyy vielä entistä enemmän vain olla korvat höröllään miten tasapainottelu nosettelujen ja jälkihommien kanssa menee, jotta kumpikaan laji ja ilollatekeminen eivät kärsisi liiasta tekemisestä.  

Hissu lähti jäljelle jo omasta pihasta...




Ilon kanssa vielä lyhyttä jälkeä ja raksuja joka askeleen alle.

Lemmy odottelee malttamattomana: Isäntä vie...


On tää upeeta: koko kesä vasta edessä!

Mutta palataan asiaan taas toivottavasti pian, tsau!

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Parempaa Uutukaista Vuotta 2021

No Moi!

 

Täällä ollaan! Vähän hiljaista on ollut, mutta toivottavasti se tästä taas uuden vuoden osalta vähän aktivoituu. Korona on ja pysyy, mutta onneksi se ei ole meidän treeniaktiivisuuteen koirapoikien kanssa PALJOA vaikuttanut. Kaikki kisat ja kilpailuthan ollaan lähes nyt kuluneen vuoden aikana peruutettu, mutta eipä meistä nyt kisakentille olisikaan ollut: oma kisapolte ja taitotaso kun eivät oikein ole innostaneet lähtemään edes kokeilemaan taas siipien kantavuutta tulosten suhteen.

 Meillä on ollut syksy taas yhtä Juhlaa ♥

Hissu täytti kymmenen:


 Ilo täytti kolme:


ja Lemmy yksitoista:



Edelleen kera kakkujen ja vaihtumattoman vieraskaartin kaikki juhlat juhlittiin.


Syksyn ja tämän talven teemoja ovat olleet Ilon johdattaminen axan ihanaan maailmaan ja koko kolmikon nosetustaitojen syventäminen: ollaan palattu nosessa ihan sinne alkeisiin eli hajun erottaminen kahdesta eri purkista ja merkkaaminen ja toisaalta taas Lemmyn ja Hissun kanssa pihassa monen hajukätkön kanssa etsintöjen jatkaminen, kun ensimmäinen kätkö on löytynyt. On ollut ihanaa! Meidän onneksi Lemmykin on päässyt lähes viikottain ennen joulutaukoa sijaistamaan NOSEen, joten ihan valmentajan valvovien silmien alla ollaan päästy treenaamaan.

Rally takeltelee meillä kovin - Hissun iloinen haukunta kentällä estää ilmeisesti meidän kisoihin osallistumisen ja en olisi ikinä uskonut, mutta se on vaikuttanut ihan hirveästi treeni-intoon ja se yhdistettynä kesän koronasta johtuvaan valkkutaukoon ollaan aika pihalla. Loppuvuoden jo puolitinkin meidän rallyvalkka paikkaa ja otin aika lisää mietiskellen, että mitäs sitten... Iloa olen nyt vähitellen alkanut treenata rallynkin pariin ihan itsekseni ja tarkoitus on uittaa poika mukaan tänä vuonna valkkoihinkin: vaihdoin ryhmän sellaiseen, jossa on aloittelevia koirakoita. Saas nähdän: on niin kamala ikävä rallyttelyä ilman piruja olkapäällä osaamattomuudesta.

Mutta ei tässä nyt muuta kuin rytinällä kohti uutta vuotta ja uusia kujeita!!!

 

Palataan asiaan taas pian...


sunnuntai 4. elokuuta 2019

4/8/2019: Lomalla!

Huomenta!

Me ollaan oltu lomalla jo kolme viikkoa ja vielä pari olisi edessä!


On ollut ihanaa: kaksi ensimmäistä viikkoa ihanaa hellettä ja nyt tämä viimeinen viikko vietelty vaihtelevassa säässä. Helteillä metsälenkit tehtiin heti aamusta ja illalla pahinta kuumuutta vältellen. Päivät hengailtiin pihassa varjossa ja minäkin ehdin keskittyä olemaan tuottelias eli neulomaan sukkia loppukesän tarpeiksi...


Aamu- ja iltakahvit ollaan nautittu pihassa eikä ole tarvinnut yksin kahvitella - karvaiset kaverit ovat keksineet, että pöydän päältä on ihan parhaat näkymät kytätä naapureita ja ohikulkijoita ja vahtia, josko leivänmuruja tippuisi heidänkin saatavilleen...



Koiratanssikurssin läksyt ovat vähän jäljessä helteiden takia, mutta yritetään tänään saada Hissun kanssa ketjutustehtävä plakkariin viikon myöhässä. Seuraavana olisikin vuorossa lopputehtävä eli esityksen hiominen ja kuvaaminen. Musiikkin, koreografian raakile ja sekä emännän, että koiran puvustus ovat plakkarissa: nyt vain viimeistelyä ja treeniä, niin se on siinä!

Ensi maanantaina käydään tähän tietoon viimeinen sijaistus NOSEvalkassa Lemmyn kanssa - suru on puserossa, mutta näköjään se meillä tahtoo mennä niin, että nämä kesä päästään treenaamaan valvovien silmien alla, mutta muuten pitää yrittää setviä eteenpäin ihan omin voimin.
Viime maanantaina valkka suurella avoimella kentällä, jossa mm. kasvulavoja.
Lemmy oli ihan PRO Ei minkäänlaista epäröintiä tai vahtimista, vaikka ihmistä lappasi kentän kummaltakin puolelta kera pyöriensä tai lemmikkiensä. Minäkin osasin hienosti huomioida todella kovan tuulen merkityksen etsinnöissä ja taputtelin itseäni selkään.

Rallyvalkoissa oli tässä välillä viikon tauko. Kovasti olisin jo menossa syksyllä taas kisaamaan, mutta minun käännökseni ovat edelleen liian laajoja ja niistä rapsahtaisi sen verran miinuksia, että on melkein turha lähteä kisaamaan kovin tulosodotuksin. Pihassa ollaan treenattu joitakin yksittäisiä liikkeitä, vaikka tuo tanssitreeni onkin täyttänyt suurimman osan treeniajasta. Lemmynkin kanssa treenaaminen on keskittynyt tanssin ketjutuksiin ja yksittäisenä liikkeenä harjoiteltu pelkästään sitä koiran eteen saamista ja minun edessäni peruuttamista sen kolmen koiranmitan verran. Saapa nähdä, vieläkö vaan passaillaan kisaamisen kanssa 😐 Omat kyltit on kyllä nyt kaivettu esiin ja ajattelin ensi viikolla tehdä rataa pihaan ja etsimään niitä muita kipukohtia kisaamiseen kuin omat käännökseni! Ensi viikon valkassa sitten päästäänkin taas tekemään rataa, joten on ihana nähdä miten meillä menee pitkästä aikaa!

Ensi viikolla on jännät paikat: AXAtreenit alkaa 16 viikon tauon jälkeen!!! Hissu taatusti sähköistää treenien ilmapiirin, jos ei muulla tavoin, niin ainakin haukun muodossa - korkealta ja kovaa 😆 Uskoisin pojan olevan aika innoissaan...

Mutta nyt tsau - metsälenkki kutsuu!!!




lauantai 29. kesäkuuta 2019

29/06/2019: Elämä sujuu kuin tanssi!

No moi!

Meillä on tanssahdeltu koko kesäkuu kaikin mahdollisin tavoin 💓

* Nautittu ihanista kesäisistä päivistä niin kotipihassa kuin metsälenkeilläkin...

* Hissun ja minun tanssiharjoitukset jatkuvat edelleen - lähinnä kotipihassa...


Hissulta ei innostusta puutu ja nyt viikkoen edetessä meno on vain nopeutunut, kun olemme vähitellen edenneet jo koreografian harjoitteluun. Hissu on sopeutunut tähän vähän liiankin hyvin ja nyt jo ehditään haukkua ja hyppiä tanssiliikkeiden välissäkin.
Nämä kaksi viimeistä kurssiviikkoa olisivat olleet pyhitetty peruutusten opetteluille, kierimiselle ja ryömimiselle, mutta valitettavasti olemme jääneet jankkaamaan peruutuksia: mm. rallytokon peruutus minun vierelläni on kokenut kovia - olen yrittänyt opettaa Hissulle peruuttamisen aloittamisen kesken nopeamman kävelyn sillä seuraamuksella, että olen astunut kaverini tassuille yhden käden sormien verran ja nyt kaveri tietysti väistää minua mahdollisimman kauas eli harjoituksissa ollaan kyllä otettu takapakkia vaikka takapakitus ei konkreettisesti onnistukaan 😉
Varasin meille "kilpailevalta" seuralta halliakin viime maanantaille, jotta pääsisimme vieraaseen halliin treenaamaan sekä nosea, että koiratanssikuvioita. Hissu oli vain niin innossaan asiasta, että tanssiharjoittelu meni pelkäksi hyppimiseksi. Samoin minä olen vielä siinä pisteessä, että joudun katsomaan Hissua tanssahtelun aikana niin paljon, että oli mahdoton yrittää katsoa meidän liikkeitä peilistä sillä silmällä, että pitäisikö vain jatkaa harjoituksia vai parempi piiloutua peiton alle loppu kurssin ajaksi. Mutta eipä mitään - varailen hallia uudelleen ja toivottavasti paremmalla onnella.

* Rallytokossa Hissulla tahtoo mennä treenit enemmän tanssahtelevien pupuhyppyjen ja haukkumisen puolelle, kuin että keskityttäisiin tekemiseen. Vaikka rallytreenit kotona ovatkin jääneet nyt taka-alalle tanssahtelujen takia, niin Lemmy tuntuu oppivan liikkeet unissaan: jo tuossa aiemmin mainittu peruuttaminen minun sivullani menee täydellisesti ja uutena työalle otettu peruuttaminen edessäni menee hienosti - vielä yksi koiranmitta pituutta lisää, niin se on siinä!

* Nosevalkat jatkuvat nyt vielä heinäkuunkin: minua onnisti ja sain ostettua meille koko heinäkuun valkkasijaistuksen kerralla. Lemmy on tehnyt hienoa työtä ja mikä parasta, eilisen illankin treeneissä häntä heilui kaikki siirtymät etsintäalueelta toiselle ja valmentajankin käsi käytiin pussaamassa moneen kertaan kun oli niin nastaa!
Hissun kanssa käytiin korkkaamassa ihan ensimmäinen neljän osion nosemöllikäiskoe! Minulla oli ainoastaan yksi tavoite: oman hätäilyn minimointi ja zen-tilan saavuttaminen.  Meillä meni ihan superisti: ulko- ja ajoneuvoetsintä täydellisesti, laatikoissa vasta kolmas merkkaus osui oikeaan ja sisäetsinnässä toinen.
Laatikoilla aloitettiin ja minun zen-tilani ei oikein vielä ottanut kukoistaakseen - hätäilin taas ihan liikaa ja panikoin, kun Hissu jätti osan laatikoista nuuskuttelematta kovan vauhtinsa takia. Viimeisellä osiolla eli sisäetsinnässä olin taas paniikissa ohjaamisen suhteen eli en osannut antaa kaverille työskentelyrauhaa. Meidän onneksemme tuomarina oli meidän valmentaja, joten hän antoi osion jälkeen arvokasta palautetta minulle siitä, miten olin taas painostanut Hissua liikaa sekä hillumalla liian lähellä koiraa etsintää tehdessä, että hokemalla paniikissa jatkuvasti "missä" - Hissu reppana ahdistui ja hätäpäissään teki väärän ilmaisun, jotta vapautuisi ahdistuksesta.
Mutta antaisin kyllä itselleni kouluarvosanan kahdeksan: kuukauden valmennukset takana ja minä olen jo kovasti oppinut antamaan rauhaa & tilaa kavereilleni etsinnän aikana ja tsuumailemaan tilanteita sillä silmällä, että kolmen ilmaisun jälkeen voin olla jo 99% varma löydöstä.
Paljon, paljon on vielä oppimista: meiltä puuttuu vieraassa ympäristössä vielä kokonaan ilmaisu katseella, joka kotipihassa toimii takuuvarmasti. Paljon ollaan kyllä opittukin: sekä Lemmy, että Hissu tietävät kyllä nyt jo tasan tarkkaan ja joka kerta mitä ollaan menossa tekemään, kun nosevalkat alkaa - hyvä me!

Mutta ei kai se auta: nyt vain vauhdilla kohti heinäkuuta!

Tsau!



sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

09/06/2019: Back to the business & Dance little Hissu...

No moi!

Taas on tovi vierähtänyt täällä viimeksi käynnistä: Suomen julkinen terveydenhuolto on pitänyt taas kerran huolen omistaan ja tervehdyttänyt meikäläisen, vaikka saikkaria vähän pukkasikin... Nyt taas pukkaa lenkkejä lähes entiseen malliin, vaikka myös minua välillä vähän läähätyttää...



En onneksi kovin montaa viikkoa joutunut sängyn pohjalla viettämään ja oli tästä tervehtymisen lisäksi muutakin iloa: tulipahan todettua, että eivät ne koirapojat hulluiksi muutu vaikka pelkillä isännän kanssa tehtävillä metsälenkeillä on elettävä 😍 Osaa ne pojatkin ottaa välillä rennostikin:


Saikkarin edetessä ja olon parantuessa me onneksi päästiin vähän jo taas nosettelemaan kotosalla ja minut palkittiin suurieleisin hännän heilutuksin.

Axa on tauolla vieläkin, mutta onneksi rallytreenit ovat päässeet jatkumaan lähes keskeytyksettä ja axa on saatu korvattua ihanasti sijaistamalla koirakoulumme nose-valkoissa.
Viime perjantainakin 28 asteen helteessä päästiin Lemmyn kanssa kolme etsintää tekemään, joista yksi pihassa olevat laatikot. Seuraavaa hajutestiä pukkaa meille jo tuossa heinäkuun alussa, joten treenilöistä pukkaa...

Viime viikonloppuna päästiin avaamaan jälkikausikin - minä toimin jäljestettävänä ja itse jälki käytiinkin sitten tekemässä koko porukan voimin: ensin minä Hissun kanssa lyhyemmän jäljen ja isäntä Lemmyn kanssa vähän pidemmän Lemmylle vähän vaikeutta kehiin, eli parikymmentä metriä metsätietä, jossa jälkeä kävivät sopivasti sotkemassa satunnaiset lenkkeilijät: Lemmyllä ei mitään hätää - tasaisen tarkasti oli jäljestänyt.



Meillä oli Hissun kanssa vähän hakusassa hiekkateiden ylitykset, mutta pienen kaartelun jälkeen Hissu kyllä sitten kuitenkin hajuvanat löysi! 




Tämän kesän lajitestinkikin on sitten päässy alkuun: aloitettiin Hissun kanssa koiratanssi kurssi. Kylläkin ihan verkkokurssina, mutta sitä kautta ollaankin saatu ja saadaan ruhtinaallisesti treeniaikaa liikkeille aina kaksi viikkoa kerrallaan! Tällä viikolla treenejä ovat hidastaneet helteet ja sateet. Ennen kurssin alkua yritin urhoollisesti alkaa treenailemaan joitakin liikkeitä omassa keittiössä, mutta aika mahdottomaksi se meni kun Lemmykin halusi olla välttämättä mukana treeneissä ja valitettavasti kahden koiran seuruuttaminen jalkojen välistä kahdeksikkona oli jopa liikaa minullekin. Lemmyn maltti ei kestä oman vuoron odottamista, enkä viitsi kyllä kaveria laittaa vessaankaan oven taakse tämän takia yksinään odottelemaan.
Rallytoko on tuottanut meille ihan mahdottoman hienot perustaidot eri seuraamismuodoista, pyörähtämisistä yms., mutta nyt kun tarkoituksena on päästä täysin eroon käsiohjauksista, olen aika nesteessä! Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa! Eri liikkeitä olikin sitten mielenkiintoista listata...

... ja aloittaa kokeilu mitä jo osataan ja jos osataan, niin millä asteella - namin kanssa, käsiavulla vai jo ihan pelkällä suullisella käskyllä?
Musiikin valintaan käytin yhden puolikkaan vapaapäivän: istuin koneella ja laitoin pyörimään Hissun ja minun rallytokon kisavideoita ja taustalle soimaan kappaleita, joita olen jo viime marraskuusta tsuumaillut sillä korvalla, että mikä voisi olla liikkeisiin sopivaa musiikkia.
Saapa nähdä, mutta hauskaa ainakin on ollut jo tähän asti 😊 Kiitos kunnon rytmikkään rokin liikkeiden väliin jäävä "luppuaika" on niin pieni, että jopa Hissu ei ehdi kyllästymään: haukkumiset ja iloiset pupuhypyt eivät vain nyt löydä aikaa toteutuakseen.

Mutta jatketaan taas tästä - toivottavasti taas pian!!!

Tsau...

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

09/12/2018: Täällä taas! - Hissu 8-vuotta ja elämä jatkuu

No voihan nenä - täällä ollaan: elossa, onnellisina ja joulua odottelemassa!
Yli kaksi kuukautta teknisiä ongelmia ja tänään taas vihdoin ja viimein täällä ollaan eli blogissa...

Ette voi uskoa minkälainen show on ollut, kun unohtaa bloginsa salasanan ja backuppina ollut sähköpostikin on otettu ylläpitäjän toimesta pois päiviltä 👵

Mitäs meille? Yli kaksi kuukautta hiljaisuutta blogissa, mutta ei onneksi oikeassa elämässä.

Me ollaan ehditty vähän leikkiä laatikkoleikkejä hyvällä menestyksellä eli Hissulla plakkarissa kisakirja NOSEWORK ykkösiin ja Lemmyn kanssa ensimmäinen hyvä yritys takana.


Lemmyn kanssa hajutesti kaatui ylijännittämiseen ja meikäläisen kiirehtimiseen. Olin täysin tietoinen, että melkoisen haasteen edessä ollaan, mutta kyllähän se ketuttamaan jäi kun kolmen minuutin suoritusajasta meikäläisellä hermo menee puolen minuutin kohdalla enkä anna Lemmyn rauhassa suorittaa testiä loppuun saakka - ensimmäisen nuuskutellun laatikon ilmoitin korkealta ja kovaa. Eipä siinä mitään - kovasti odotellaan uutukaista vuotta alkavaksi ja uusia testejä.
Kokeeseen täytekoirana ja minulle extratreeninä ilmoitettu Hissukka ilmaisi alle puolessa minuutissa oikean laatikon ja minä pölvästyneenä onnistumisesta huojuin takaisin autolle. Ei siis muuta kuin uusia kisoja päin Hissun kanssa!

Ai niin - lokakuun alussa minun rakas Duracel-pupuseni Hissu täytti kahdeksan vuotta



Pidettiin ihan tärähtäneet bileet - vierasjoukko oli vanha tuttu...


Vaan eipä ole taas tämäkään talvi oikein ottanut lunta siipiensä alle ja iltalenkit ovat olleet ala-arvoisen lyhykäisiä. Kuivina päivinä otsalampusta sentään on ollut jonkinmoista iloa, mutta sateisen pimeät illat kyllä ovat pakottaneet lenkkien lyhentämiseen ja usein turvautumaan vähäisten katuvalojen antamaan suojaan. Eilen satoi lunta jo ihan kunnolla ja voi sitä Lemmyn iloa kun pääsi lumessa kurvailemaan metsässä ja ensimmäiset lumikylvytkin ehdittiin ottaa pihassa ennen tämän päivän vesisadetta. Ihania kuulaita syys/talvipäiviä onneksi riitti lokakuussa ja niistä me sitten nautittiinkin ilolla ja riemulla!





Välillä lämpöasteet tippuivat nollaan ja päästiin vaeltamaan ihanassa sumussa. Onnenpotkuna yksi näistä ihanista sumuisista aamupäivistä osui viikonloppuun ja minä pääsin ulkoiluttamaan koirapoikien lisäksi 18 vuotiasta kameraanikin:








































Vaikka tuo NoseWork onkin vienyt nyt kokonaan meidän kaikkien kolmen sydämet, ollaan me muistettu axailla ja rallytelläkin 💪
Hissun ja minun onneksi rallysta poistuu vuoden vaihteessa kokonaan käytösruutu ja tilalle tulleista uusista kylteistä ollaan yritetty ottaa viimeisen kuukauden aikana niskalenkkiä. Torstaina pääsin tekemään ratatreeniä kummankin pojan kanssa ja Lemmyn kanssa radalla ollessa hokasin, että Lemmyn kanssahan kaikki uudet kyltit ovatkin vielä harjoittelematta. Eipä hätää - ollaan me sen verran Lemmyn kanssa pyörimistä ja puolen vaihtoja harjoiteltu, että radalla menivät ensimmäisellä kertaa sitten oikein niin ohjaajan kiertäminen kuin puolen vaihtaminen ohjaajan selän takanakin kera istumisten. Hyvä Lemmy 😀

Syyskuussa käytiin Hissun kanssa vetäisemässä tämän vuoden viimeiset axakisat Jattilassa ja jatketaan vasta keväällä ilmojen lämmettyä. Rallykisat ollaan kierretty kaukaa kesäisen VOI-luokan korkkauksen ja ensimmäisen saadun hylkäyksen jälkeen, mutta nyt tuolla valkkaryhmässä vähän valmentajalle juttelin sillä mielellä, että jospa me ensi vuonna sitten uudella yrityksellä ja paremmalla mielellä taas kisaamaan. Vierellä peruuttamiset ja vauhdista seisomaan jäämiset ovat vielä kesken, vaikka ollaankin tiuhaan tahtiin niitä treenailtu kesästä saakka. Mutta nämä ja minun käsiapujeni vähentämiset kun saadaan plakkariin, niin eiköhän me sitten taas käydä kisoissa pyörähtämässä.

Mutta nyt joulukorttien kimppuun ja palataan asiaan taas pian - sillä edellytyksellä, että muistan sen hiivatin salasanan.

Moi!

lauantai 1. syyskuuta 2018

1/9/2018 Kesäkuulumisia

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää!

Nyt on takana lämpimin kesä ikinä ja viiden viikon & yhden päivän kesäloma: on ollut aika mahtavaa 💓

Helteet eivät meitä haitanneet: aamupäivälenkit aikaistettiin,,,


ja kuumimmat iltapäivät ja illat pönisteltiin kotipihassa chillaillen tai treenaillen.




















Lemmyn NOSE-alkeet alkoivat ja loppuivat, mutta onneksi huomenna jo päästään starttaaman jakokurssille. Kylläpähän siinä vaan nyt niin kävi, että siitäkin meille taas yksi harrastus jäi 😊


Heinä- ja elokuun helteetkään eivät tylsistyttäneet, kun pääsimme vähän tekemään NOSEkätköjä omaan pihaan ja vähän vieraillekin maille. En tiedä teinkö itselleni karhunpalveluksen, mutta kyllä se Hissukin on nyt tässä matkassa lajiin päässyt kiinni ihan itsekseen - tavaroiden merkkailusta poika on ihan pihalla, mutta sisä- ja ulkoetsinnät menevät ihan nappiin. Nenä käy vieläkin tosi usein maassa, eli piilojen tekijää jäljestetään, mutta jospa me tässä ajan kanssa saataisiin se Hissunkin nenä irti maasta.

Elokuun viileimpänä päivänä kävin talsimassa pojille kesän ainokaiset jäljet. Jännässä vähän olin kummankin kaverin osalta, että osaakohan se nenä enää ollenkaan löytää tietään sinne maahan kun NOSEssa ollaan kuukauden verran yritetty sitä nenää nostaa pois sieltä maasta 😌 Turhia pelkäsin - Lemmy veti jäljen yhtä itsevarmasti ja innokkaasti kuin aina ennenkin (kävi tekemässä sen kylläkin isännän kanssa) ja jäljelle osuneet marjastajat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ja niinhän siinä kävi, että minä tyhmyyksissäni vielä jäljellä kävelin itseni pussiin ja vahingossa tein haamujäljen kävelemällä tienylityksen (joka muutenkin on käsittääkseni se hankalin kohta) läpi takaisin kotiin. Eipä Lemmy hämääntynyt!
Hissulla häntä heilui koko jäljen ajan. Hissun ja minun jälki ei kyllä ihan oppaiden mukaan mennyt, koska kaveri jäljesti minut jo kotipihasta jäljen alkuun ja jäljen päästä takaisin kotipihaan, mutta eipä tuo nyt haittaa: harvoin ne eksyvät ihmisetkään helikopterista hyppäävät keskelle metsää, josta jälki alkaisi.

Hissun kanssa takana on vilkas kisakesä: viimeisen nollatuloksen etsintä axan ykkösluokassa ei valitettavasti ole tuottanut tulosta vieläkään ja rallyrintamalla ensimmäinen VOI-luokan kisa Hankasalmen joukkueessa K-S piirimestaruuksissa oli meille liian kova pala - hylky tuli. Ei olisi voinut olla helpompaa rataa, mutta rata kaatui Hissun ilopomppuihin ja minun hermoiluuni, uusin mm. neljät kyltit yms. Käytösruudussa vietin elämäni pisimmän kaksi minuuttisen: Hissu kävi välillä maassa makoilemassa, jätkää kiusasi kärpänen ja kisakaveri suoritti radan niin läheltä meistä, että silloin en uskaltanut edes hengittää - hoin vain epätoivoisesti Hissulle, että katso, katso ja tökin sormella nenääni - se ei kai ollut säännöissä kiellettyä 😂 Olen sen verran vereslihalla vieläkin kisan hankaluuksista, että isännän kuvaamaa kisavideota en ole kyennyt vieläkään katsomaan...
Axaa aiotaan kisata loppuvuosikin ihan tasaiseen tahtiin, mutta tuo rallitteluun meidän valitettavasti pitää ottaa kunnon harjoittelutauko ennen seuraavia kisoja.


























Siinäpä ne tärkeimmät - minulla toiveissa olisi kuulas ja sadeton syksy, jotta päästäisiin nauttimaan metsälenkeistä kuivin varpain. Palataan asiaan!

torstai 31. toukokuuta 2018

31/05/2018: Taas linjoilla

No moi!

Täällä sitä taas ollaan - kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen!

Uusi kone saatiin vihdoin ja viimein hankittua, kun vanhalle tuli kuolemantuomio korjaamattomuuden mahdottomuuden takia. Kasa kuvia jäi koneen uumeniin, mutta se asia yritetään kyllä vielä saada korjattua!

Mitäs meille?
- blogi ehti täyttää hiljaisuuden aikana seitsemän vuotta - onnittelut näin jälkikäteen!
- Hissun kanssa taisteltiin huhtikuun alussa rallysta RTK2:nen rimaa hipoen 71/100 pistein
- Hissun kanssa ollaan taas aloitettu tämän kesän axakisat parilla radalla: ensimmäinen komeasti yhdellä nollalla, jonka pilasi viiden sekunnin ihanneajan ylitys ja toiselta radalta - vitonen ja ihanneajanylitys kuudella sekunnilla - mutta mukavaa oli 👍
- Lemmy on päässyt alkuvuonna pyörähtelemään niin rally- kuin axavalkkoihin pikku veikkaansa tuuraten ja on ollut vallan mainiota. Kummassakaan lajissa vauhti ei ole ehkä ollut ihan lajiin sopivaa: rallyssa pentumaisia juoksulenkkejä radan varrella ja axassa jätkä on ehtinyt vallan mainiosti katsella maisemia A-esteen huipulta.
- murhettakin on ollut: Hissulla todettiin haiman vajaatoiminta ja sitä on nyt alettu hoitamaan erikoisella masuruokavaliolla sekä sian pakkashaimalla. Nyt kaveri voi jo onneksi erinomaisesti, mutta huolta on kyllä riittänyt sen verran, että osan olisin suosiolla antanut jo muillekin... Kaksi lomaviikkoani vietin olohuoneen lattialla vieraspatjalla mahakipuista kaveriani lohduttaen ja parin tunnin välein ripulikakkalla ulkona käyttäen. ONNEKSI loma sattui juuri sopivasti, joten sain toimia hoitajana 24/7.

Takana on mitä ihanin helteinen toukokuu - kovin pitkiä metsälenkkejä emme ole tehneet, mutta sitäkin enemmän pönistelleet pihassa vuoroin auringossa ja vuoroin varjossa. Lenkit ja axatreenit ovat olleet aivan mahtavia kun omat lihakseni ovat olleet valmiiksi lämpimiä, joten juoksu on maistunut. Viime tiistaina ulkolämpötila kellotti 28 astetta ja täytyy sanoa, että tuolloin kyllä treeneissä pääsi hikismus minutkin yllättämään 😉...

Mutta tästä jatketaan taas - näihin helteisen toukokuun illan kuviin ja tunnelmiin, tsau!



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

4/2/2018 Konerikkoja, kisoja ja kevät

😁No huomenta!

On ollut taas blogihiljaisuus - kotikone hajosi (jo toinen kolmen vuoden sisään) ja  taas ollaan oltu tilanteessa, että blogin on kohdannut kammottava hiljaisuus, parin kuukauden kuvailujen tuotokset ovat hautautuneet koneen raatoon ja kamerakin täyttyy otoksista, joita ei saa siirrettyä minnekään, koska koneen raato on ainokainen, joka kamerani muistikortit huolii... Nyt ollaankin turvauduttu lainakalustoon eli kannettavaan, jolla olen viikonloppuisin päässyt sähköpostiin yms. paikkoihin todentamaan, että vielä on elämää...

Hissun kanssa korkattu rallittelun AVO-luokan toinen kisa - rimaa hipoen taas kerran eli tuloksella 76/100 - kullan pupuhypyistä tuli ekaa kertaa miinuksia, paljon uutukaisena sijaistoimintona nuuskuttelua (siis Hissulle, ei minulle) ja kisajännityskin on täysin kaikonnut, joten kentällä haukahdeltiin emännälle iloisesti... Mikään näistä ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä seikkaa, että oli MUKAVAA! Maaliskuussa seuraaviin kisoihin!!! Viime syksystä asti vaivannut takakireys rallytreeneissä hellitti mukavasti juuri ennen kisoja ja rallyttelyelämä on taas pelkkää juhlaa! Jotenkin taas tulin maanpinnalle ja tajusin miten hurjan onnekas olen, kun minulla on tälläinen innokas, treenaamisesta nauttiva koirapoika treenikaverina - tällaisen kultakimpaleen omalle kohdalle osuminen kun ei ole lainkaan itsestään selvää. Nyt nautitaan joka hetkestä, koska nämä hetket eivät tosiaankaan kestä ikuisesti.

On tässä matkan varrella taas vähän huonoa omaatuntoakin podettu: kisaputki kun on tehnyt sen, että Lemmy on joutunut nyt rallytreeneissäkin istuksimaan kentänlaidalla itkeskelemässä kun en ole häntä lainkaan huolinut mukaan. Lupasinkin itselleni, että maaliskuun kisojen jälkeen palataan taas ruotuun ja Lemmykin pääsee kentälle pyörähtelemään. Onneksi axaryhmän vaihto aikaisempaan ryhmään toi synenergiaetua ja nyt useimpina axatreenipäivinä ollaankin ehditty Lemmyn kanssa vetäisemään hyppy-putkirataa ennen varsinaisen treenin alkua. Mahtavaa!!!

Mutta kaikken parastahan tässä kaikessa on, että meille on tullut taas kevät!
Tosiaan, ollaan uhmattu pakkasia ja käyty talsimassa lyhykäisiä lenkkejä auringossa - minä olen kuvaillut (lähinnä kännykällä), mutta kuitenkin tämä helmikuun aurinkoinen alkukin ollaan siis saatu documentoitua koirapoikien kanssa.

Mutta nyt me lähdetään aurinkoon karvakavereiden kanssa. Palataan!

Lemmy - hautajaisilme pysyy raksupalkasta huolimatta...

"Viivy vielä hetki..." ja sitten tassut jo taas veivätkin...

  1. Lauantai aamu - valoisaa, kevät voittaa sittenkin...


lauantai 16. joulukuuta 2017

16/12/2017: Ulvova treenaaja ja muita klassikoita

No moi!

Latua, komisario Lemmy
Meillä on lunta - ja ihan hurjasti. Tänään ollaan koirapoikien kanssa käyty pari lenkkiä availemassa polkuja ja minun reiteni huutelevat hoosiannaa vieläkin...

Päivälenkillä Lemmy vei letkaa mennessään ja Hissu seurasi jäljessä, joten minulle oli mukava hiukan aurattu polku mitä tarpoa menemään. Iltalenkki tehtiinkin sitten jo otsalampun valossa ja koirapojat antoivat suosiolla ensimmäisenä tarpomisen minun tehtäväkseni.
Sen verran kuitenkin mukavuudenhaluinen Lemmykin on, että ei voinut millään käsittää miksei vasta moottorikelkalla avattua latua olisi saanut tepsutella, vaan piti seurata emäntää ladun vierttä kulkevaa nuoskalumista polkua pitkin 😐 - no, seurasi kumminkin...

Ylpeys ja ennakkoluulo
Joulukuu näyttäsi muodostuvan huoltokuukaudeksikin: viime perjantaina Hissu kävi hammasputsauksessa, maanantaina Lemmy hierojalla ja ensi maanantaina vielä käydään rokotuksilla + Hissun kilpparikontrollissa.
Lemmy nautti hieronnasta täysillä. Oikea puoli juntturassa ilmeisesti pihassa joka lenkin päätteeksi tehtävistä päättömistä pyrähdyksistä. Axaa tai ei, kyllä se kotikoirakin huoltoa tarvitsee, jos pää vie kovempaa kuin mitä kroppa kestäisi - ainakin Lemmyn tapauksessa.
Hissulla ei kauaa hampilassa mennyt, mutta sen jälkiseuraamuksena kulta sitten itkeskelikin koko illan ja vielä yli puolenyön. Minä olin huolesta soikeana ja manasin, kun meillä ei ole ikinä pojille mitään kipulääkettä varalla. Hissu söi kyllä illan antaumuksella jo luitakin, eikä kipuloinut lainkaan, joten nyt epäilen, että itkuisuus tuli ainoastaan huonosta olosta nukutusaineen haihtuessa kehosta.

Ulvova treenaaja, eli Hissu
HiippuHii, huutava Hissukka aiheuttaa minulle päänvaivaa. Axakentiltä tuttu haukkuminen tahtoo olla meillä seurana nyt jo rallytreeneissäkin. Pienikin epätarkka ohjaus tai liika innostaminen saa jätkän ulvomaan (lue: haukkumaan) kovaa ja korkealta ja tätä haukkua ei sitten ihan pienellä saadakaan loppumaan. Viime torstain rallytreenissä vitsailinkin, että minun pitäisi varmaan ennen normaali valkkaa käydä tekemässä varjo-valkka, jossa antaisin pojan huutaa, rällätellä ja väsyttää itsensä uuvuksiin, jotta varsinaisessa valkassa jaksettaisiin keskittyä.

Koiraurheilija nimeltä Hissu
Ai niin, käytiin me joulukuun ekana viikonloppuna Hissun kanssa pyörähtämässä viimeisen kerran tänä vuonna JATtilan axakisoissa. Tuloksilla ei kehuta ja menokin takkusi melkoisesti, mutta kahvi oli hyvää ja ainahan se on mahtavaa kun vain Hissun kanssa radalle pääsee. Onnea oli myös, että pakkasta oli tuskin lainkaan ja lämmittelyt sujuivat hienosti.
Sunnuntaina käytiin axan kuukausivalkassa - kaksi tuntia aikaa eli ihanasti pari tosi pitkää treenipätkää. Ensimmäinen pätkä meni taas enemmän ja vähemmän emäntää komentaissa, mutta toisella pätkällä poika oli jo niin väsynyt huutamiseen, että keskittymistä löytyi hienosti.

Puhdistus
On se upeeta, kun on näin monikäyttöiset koirat: lunta tuli tosiaan melkoisesti - onneksi on tällainen kätevä puutarha-apu eli espanjanlumikompostorietsivä koira. Tässä ei ollut mitään tekemistä sillä, että ilmeisesti kompostori ei ole vielä vaipunut talviunille houkuttelevine tuoksuineen, kompostori putsattiin innolla silmäripsissä roikkuvasta lumesta huolimatta...


























Mutta nyt taas tsau - takaisin klassikoiden pariin!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

29/11/2017: Avoinna avoimelle - Hissun korkkaus

No moi!

Mitäs me?! Ollaan lomailtu, kotoiltu, treenailtu ja availtu uusia ovia koiraharrastusrintamalla 😆

Marraskuu on ollut yhtä tihkusadetta ja lumen "tapaisesta" ollaan saatu nauttia vain parina hassuna päivänä. Yksittäisten lomapäivien ja kotoilun hyvänä sivutuotteena kuitenkin sain aikaiseksi Lemmylle villapaidan, joten on näistä harmaista sateisista illoista ollut jotakin iloa ja hyötyäkin...


























Jos vain lumiset päivät ovat sattuneet viikonlopulle olen ottanut kameran retkiseuraksi ja ikuistanut joulukorttimaisemia kera karvaisten kavereitteni..




























Viimeiset viisi viikkoa on yhä treenailtu ahkeraan keittiössä seisomista Hissun kanssa ja ehkä se ihan pikkaisen alkaakin sieltä löytyä - käsiapuja tosin vielä kaivataan. Kaksi viikkoa sitten veimme ensi kertaa seisomisen sitten rallyradanpätkällekin, mutta sielläpä se ei sitten enää onnistunutkaan. Kaksi viimeistä viikkoa Hissu onkin sitten viettänyt iltahetkiä minun sivullani milloin seisoen, istuen tai maahan mennen. Viime torstaina viikkoradalla sitten jo onnistuikin melkoisen hyvin sivulla seisominen ja poika kesti jo paikallaan sen hetken, että ehdin kiertää kamuseni. Kylläpä hymyilytti! Rallyn viikkotreeneissä Lemmy-kulta onkin joutunut sitten paitsioon, kun olen paahtanut kaiken mahdollisen treeniajan Hissun kanssa - ainut mihinkä Lemmyn olen kelpuuttanut on käytösruututreenit - Lemmyn ilmeet ovat kyllä olleet ikuistamisen arvoiset: ensin täytyy radan reunalla odottaa 40 minuuttia ja sitten ainut mitä siitä kostuu on kolmen minuutin kökötys emännän rinnalla ilman palkkaa... 😡 No, tällä viikolla palataan normaaliin ja Lemmykin pääsee taas vähän kentälle pyörähtelemään kanssani.

Lauantaina käytiin kisarintamalla korkkaamassa Hissun kanssa rallyn avoin luokka ja rimaa hipovin tuloksin 71/100. Mutta kyllä siellä kisakirjassa nyt ensimmäinen tulos on - nyt vain minun pitäisi miehistyä ja unohtaa kauheuksien rata suunnaten nokkani seuraavia kisoja ja parempia tuloksia.
Kisa oli AIVAN kauhea! Jännitin ihan sikana. Spiraalissa Hissu jäi kolme askelta minusta jälkeen ja koko loppurata oli minulle yhtä taistelua. Onneksi jännitykseni ei Hissuun tarttunut ja jo viidennen kyltin kohdalla alkoivat iloiset pupuhypyt (joista ei muuten miinuksia tullut!!!) ja kaveri nautti menostaan. Kaksi kylttiä suoritin väärin jännityksessäni ja spiraalista tuli miikkoja huonosta yhteistyöstä.
Onneksi isäntä tarjosi radan jälkeen hyvät mokkapalakahvit, joten kaiken kaikkiaan ihan plussan puolelle mentiin. Ai niin - ja radalla ei muuten ollut sitä SEISOMISTA, jota jännitin etukäteen - mutta näköjään minä osaan mokailla ihan mukavasti jo muillakin kylteillä, joten vaikka seisominen saadaankin kuntoon ei jännitys tästä lajista lopu... 😝

Tänään nautiskellaankin taas lomapäivästä ja suunnataan ihan kohta koirapoikien kanssa iltapäivälenkille metsään...

Palataan, tsau!