lauantai 9. syyskuuta 2017

9/9/2017: Hyvästit kesälle

No moi!

Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mikä elokuu?! Elokuu oli ja meni ja tännekään ei tullut sepusteltua mitään 😕 Kyllä me ihan hengissä oltiin ja touhuttiin kaikenmoista, mutta blogiloma valitettavasti venyi seitsemän viikon mittaiseksi... mutta mukavaa meillä on ollut, kesäkelien puuttumisesta huolimatta... Nyt voi vaan todeta, että syksy saa...



TOKO-kärpäsen pureman takia tai ansiosta käytiin heinäkuussa pyörähtämässä parissa toko-treeneissä: Hankasalmella heinäkussa: Lemmyn kanssa paikkamakuuta ja Hissun kanssa jäävejä.
Ja omalla hallilla kamusten kanssa pariin otteeseen.
Ihanahan se oli päästä omiensa kanssa tekemään, mutta kyllä sitä on ihana seurata muidenkin tekemisiä!

AXA-KISAtkin ovat pyörineet mukavasti koko kesän ohjelmistossa: PopDogin kisoista saatiin eka NOLLA hyppyradalta ja niitä axaratojen nollia käytiin metsästämässä pariinkiin otteeseen JATtilassa, kylläkin ilman nollatulosta. Kisaillat ollaankin sitten istuttu nenä kiinni näytössä ja katseltu kisavideoita: itsekehu haisee, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä miltä pitää!!! Ihanneajan ylitysten kanssa ollaan painittu kisauran alusta alkaen (lue: viime marraskuusta 😁), mutta nyt jo pari kertaa ollaan ihanneaikaankin päästy! Rohkeampia irtoamisia vaan, niin kyllä me onnistutaan. Kisajännitys on karissut täysin pois ja nyt pääsenkin sitten nautiskelemaan vain erilaisten ratojen imusta ihan täysillä Hissun kanssa Elämä on kyllä ihanaa!

RALLYTOKOssa ollaan edelleen Hissun kanssa vältelty kisoja ja möllikäisiä, käyty vain kerran viikossa valkassa. Aina kuin vain on ollut mahdollista, olen tehnyt Lemmyn kanssa treenit ja Hissun vienyt kentälle vain silloin, kun aiheena on ollut joku mikä minua ahdistaa: kaikki käytösruutu ja seisonta treenit olen tehnyt Hissun kanssa ja kaiken muun Lemmyn kanssa.
Ollaan me vähän täällä kotonakin treenailtu ja pariin otteeseen (sateen tauotessa) käyty ihan omassa pihassakin seuruuta harjoittelemassa. Hissun kanssa agendana on ollut koko kesän se seisominen. Se kun saadaan sujumaan, niin edessä onkin varmaan tähän asti suurin haaste eli opettaa kummatkin pojat oikealla puolella seuruuseen! Viime torstaina ensimmäistä kertaa valkassa sitä kokeiltiin ja kyllä kummatkin karvaiset lapseni olivat ihan HUKASSA! Haasteet eivät siis lopu...

Kotosalla ollaan käyskennelty metsissä ja bongattu taas kerran HerraKarhusen läjä vajaan kilometrin päästä kotoa... Koirapojat eivät tälläkään kertaa läjään mitenkään reagoineet, mikä yhä ihmetyttää ja kummastuttaa minua. Isännän valtuutinkin nyt etsimään minulle lenkkien vakiovarusteeksi jonkinmoisen torven siltä varalta, että HerraKarhuseen tuolla lenkeillä törmäämme. Petotestiinkin poikien vienti vähän viehättäisi, mutta jotenkin vaan mietin, että onkohan siinä nyt sitten kuitenkaan mitään järkeä: kuollut elukka ei ehkä kuitenkaan ääni- ja tuoksumaailmaltaan ole sitä mitä oikea elävä karhunen?! Ehkä sitten kuitenkin jätämme petotestit väliin ja toivomme, että säästymme niiltä oikeassakin elämässä...





























Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa elokuun "helteiltä" - rakkaalla pelolla rakkaat kököttämässä...

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin: Tsau!