10/9/2016: Kesäkuvamuistoja

No huomenta!

- taas pitkästä aikaa...

Mitäs meille?
Takana upea kesä. Ollaan ehditty viettää ihana viiden viikon kesäloma, Hissun kanssa möllirallitella&mölliagittaa, aloittaa Lemmyn kanssa rallyvalmennukset, samoiltu metsissä, nautittu kesästä ja nyt palailtu sitten jo taas arkeen.

Kesäkuu ja osa heinäkuusta paiskittiinkin töitä, mutta onneksi illat oli aikaa hengailla koko porukalla. Joku puhui, että olisi sadellutkin, mutta kun näitä ottamiaan kuvia katselee, ei meillä ainakaan satanut... 

 Kesäkuussa tuoksuteltiin ja iloittiin, kun naapuri oli jättänyt peltonsa kesannolle:

Heinäkuun aikakirjojen mukaan päivälenkkejä lyhennettiin helteiden takia (?) ja etsiydyttiin välillä metsän katveeseen:

Elokuussa nautittiin loman tuomasta vapaudesta...

... jotkut auringossa köllötellen...

Välilä ihmetellen, että onko se emäntä mennyt rikki kun se ei leiki meidän kanssa...

Ja välillä jouduttiin tönöttämään kuvattavana, vaikka pihalla olisi muutakin tekemistä...

Välillä kätevä emäntä ehti kaivaa perunat ja vähän taas neuloskella sukkiakin...

Syyskuussa aloitettiin arki, mutta ei toki olla unohduttu sohvan nurkkaan... Ollaan etsitty...

... uusia peltoja ja polkuja...

... ja kurkattu uteliaana Autiojokeen...

Mitäs tässä voi sanoa - upea kesä, upeat pojat - ja kyllä maalla on mukavaa ♥

18/7/2014: Tylsän tädin tylsä piha

Piiiitkästä aikaa olen ehtinyt vähän käydä tutkailemassa mitä pikku, pikku puutarhassani on taas tänä kesänä tapahtunut! Aiemmin käytin jo pari iltaa rikkaruohojen nyppimiseen, mutta muuten sitten pihalla oleminen onkin käynyt pelkästä viihteestä! Lukunurkasta on vääntynyt kivuttomasti neulontanurkka ja tulostakin on taas syntynyt:

Pari pitkää työpäivää tehneenä olenkin sitten voipuneena istuksinut illankähmyssä työhuoneen sohvalla juoden iltakahvia ja katsellut takapihaa ihmetellen, että miten tämä on mahdollista: minä joka rakastan värejä niin vaatteissa kuin kodin sisustuksessakin olen saanut aikaan näin KAMALAN tylsän pihan???

Katsotpa työhuoneen ikkunasta minne tahansa kaikki kukkapenkit ovat pelkän violetin kukan peitossa - tai mielumminkin kukkia on siellä täällä.  
Missä on se ihana englantilaisen puutarhan kukkapaljous ja värikkyys, johon olen niin ihastunut?
Tai se toinen ääripää eli japanilaisen puutarhan yksinkertainen kauneus?

Tänä kesänä päätin kyllä ensimmäistä kertaa, että kesäkukissa mennäänkin pienellä budjetilla, joten ainokaiset kesäkukkani (mammaltani saamani pensaskrassin siemenet) odottelevat vielä ensimmäisiä   kukkasiaan. Ruukut, jotka normaaleina kesinä ovat jo kesäkuussa täyttyneet itse kasvatetuista daalioista, kehäkukista ja samettiruusuista ovatkin täyttyneet tillistä, persiljasta ja kähäräendiiveistä (kiitos Railin ja Matin!)

ja mansikkamaani ( se pikkuinen ja se toinen pikku-pikku-pikku mansikkamaani) joutuivat väistymään 14 siemenperunan muodostamien perunapenkkien tieltä. Lisäksi istuttelin niihin vielä avomaakurkkua ja kesäkurpitsaa (jotka valitettavasti kokivat kovia kesäkuisen lumisateen aikana ja satoa ei tänä vuonna kummastakaan saada) sekä pensaspapua (jonka satoa jo kovasti odotellaan).

Tänä iltana oli sitten pakko lähteä tutkimusretkelle kameran kanssa - onko koko piha todellakin väritön ja harmaa? - Ei se ihan ollut:

Portaiden vierustalla ujot liljat odottavat aukeamistaan:

Pergolaa kiertää pikkusydänten rinki: 

Pergolan päätyä koristaa ihana laikkuköynnös värikkäine lehtineen:

                 

Pergolan etelänpuolen pihaa valloittaa vapaasti leviten tummakurjenpolvi....

Ja kaikki kauniit ruusuni olen piilottanut talon päätyyn ruusukujaksi:

Ehkä toivoa ei vielä sovi heittää - loma on vasta alkamassa ja muistikirja täyttyy kasveista, jotka on PAKKO SAADA!!!
... tulikuusama♥... - Varpaat heiluu jo ☺

Väreilemisiin!

Ihanaa Juhannusta 2014!

Huomenta, huomenta!

Täällä on herätty auringon paisteeseen - ihanaa!
Aamulenkiltä palattuani kävin vähän tuoksuttelemassa parhaillaan kukkivia juhannusruusujani...

Aikakirjamerkintöihin lisättäköön, että aivan näin ihanaan aamuun ei tiistaina herätty, kun taivaalta tuli LUNTA!!! Voitte arvata, että koirapoikien ja minun aamulenkki oli melkoisen lyhyt - parturoin Lemmyn vasta sunnuntaina ja koirapoika nosteli tassujaan jo märällä ruoholla ennen kuin oikeastaan edes olimme aamulenkille lähteneet. Voi mahoton, millä vauhdilla Lemmy asiointinsa jälkeen pinkaisi takaisin takapihan katoksen alle suojaan. Onneksi lumi kuitenkin, ainakin täällä meillä, suli samoin tein pois.

Tämän Juhannuksen sääennusteet ovat povanneet kaikkea muuta kuin poutaa - ainakaan ihanaa helteistä Juhannusta ei missään vaiheessa lupailtu. Onneksi on aina olemassa PLAN-B, eli puutarhahanska ostosten välissä löysin VAHINGOSSA alennettuja lankoja, joten niitäkin oli sitten IHAN PAKKO ostaa siltä varalta, että Juhannuksena sataisi ja viikonlopun joutuisi viettämään sisätiloissa...

Isäntä vähän kohautteli hartioitaan ja oli jo melkein sanomassa, että "eikös noita lankoja jo ole tarpeeksi kotona", mutta fiksuna ihmisenä nielaisi kommentinsa samointein masuunsa asti ☺

Nyt kuitenkin lähdetään aamupalan syöntiin ja aletaan valmistautua kyläreissuun vanhempieni mökille...

IHANAA JUHANNUSTA!!!

Toivottaa HISSU koko meidän lauman puolesta ♥

30/3/2014: Lahjattomat edelleen harjoittelloo...

Hyvää maaliskuun viimeistä sunnuntaita!

Vähän on ollut hiljaista tämä blokikirjoittelu kaksi viikkoa - ollaan käyty ahkeraan harjoittelemassa hallilla koirapoikien kanssa ja mutta illat ovatkin sitten menneet kuin varkain sairastaessani NEULOOSIA * ...
Koirapojatkin ovat saaneet kärsiä emännän neuloosista: iltalenkille on päästy lähtemään VASTA kun puikkollinen on neulottu loppuun.

Agitreenit eivät ole menneet ihan putkeen: meillä on ollut valmiina ihania pitkiä ratoja, mutta minun keskittymiskykyni on ollut kadoksissa. Silloin kun agi-rata ei ole ollut valmiina olemme suihevasti tehneetkin toko-treenit.

AGI:
Hissuhan tekee hienosti, mutta koska omat ohjaukseni ovat ihan pielessä, eivät treenit ole näinä kahtena viikkona paljon mieltä lämmittäneet. Onneksi Lemmyn kanssa ollaan päästy vetämään pieniä ratasarjoja ja nautittu (naurettu vedet silmissä) pojan touhuille. Olen palkannut Lemmyäkin pallolla ja jokaisen radan pätkän jälkeen Lemmy on nauttinut pallopalkasta omaan Lemmymäiseen tapaansa piehtaroimalla pallon kanssa hallin ihanalla tekonurmella.
Pari kertaa ollaan tässä ehditty käydä Hissun kanssa siellä agikurssillakin: Hissu saa kovasti kehuja taitavuudesta ja iloisuudesta, mutta minä vien ryhmän aikaa hurjasti, koska takeltelen niin valtavasti: käskytän liian myöhään ja olen ihan pihalla kaikista vähänkin vaikeammista ohjauksista. No onneksi tyhmemmät eivät joudu maksamaan kurssista extraa...

Viime viikonloppuna oltiin JATin hallilla kisoja katsomassa: ronkat olivat kipeänä pelkästään jo radan reunalla seisomisesta ja kilpailijoiden ohjauksissa mukana elämisestä. On se vaan hieno laji!

Torstaina sähköpostiini tupsahti virallinen agi-lisenssini eli nyt meillä on lupa osallistua virallisiin agikisoihin!
Suunnitelmatkin on taas tehty - pian nähdään saadaanko ne vielä onnistumaan: kesä me treenataan - yritän saada Hissulta liikakilot pois sekä opetellaan hyppäämään normaalin maxi-koiran korkeuksista esteet. Minä yritän saada hermoni kuriin ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin mölleihin-pölleihin - nimellä ei ole väliä, kunhan minä saan kokemusta. Syksyllä sitten yritetään päästä ensimmäisiin virallisiin kisoihin hyppyradalla - saas nähdä kuinka eukon ja koiran käy!?

TOKO:
Tokossa "jankataan" edelleen seuraamista ja sivulle tuloja. Onneksi meidän kaikkien kolmen mieltä piristää ruudun tekeminen.
Toissa maanantaina mentiin hallille suoraan töistä ja siellä odotti ihana 32-esteen rata - ehdin juuri nostaa hyppykorkeudet meille sopiviksi, kun kouluttajamme ilmaantui paikalle ja hääti meidät radalta pois alkaen tehdä toista rataa kohta alkavalle koulutukselle. Nyt sitten tehtiinkin taas pitkästä aikaa tehokkaat 50 minuuttia pelkkää tokoa. Paikalle alkoi kerääntyä myös koulutukseen osallistuvia koirakoita, jotka tietysti häiritsivät Lemmyn keskittymistä. Yritimme kyllä parhaamme mukaan Lemmyn kanssa tehdä: ruutuun ja seuraamisiin kulta pystyi keskittymään, mutta kapulan nouto oli jo sitten liikaa: minä heitin kapulan ja annoin Lemmylle haku-käskyn - poika jäi nojailemaan jalkaani epätietoisen näköisenä. Treeniä ei ainakaan helpottanut se, että kentän laidalla olevat tätit ehtivät seurata Lemmyn harjoituksia ja nauraa kullalle, joka kuitenkin yritti parhaansa. Kokeiltiin uudestaan ja häiriöstä huolimatta Lemmy rohkeasti tepsutti kapulan luokse ja nosti sen mukaansa. Paluumatkalla kuitenkin minut kierrettiin mahdollisimman kaukaa ja kapula pudotettiin kentän äärimmäiseen laitaan. Tätit nauroivat. Minä yritin tsempata Lemmyä huonoin tuloksin.
Treeniaika: 50 minuuttia. Päätin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin.

Tämä viikonloppu on mennyt minulta pakkohuilissa ja antibiotteja napostellen. Lyhyen aamulenkin kykenin poikien kanssa tekemään, eli Lemmy-stadionille ja takaisin, siinä kaikki. Lemmyllä on jo kahden päivän kotona loikoilun energiat sisällä ja poika juoksentelikin koko lyhykäisen aamulenkin hullunlailla ympäri pienen pientä metsäämme ja kaima-stadioniaan. Onneksi huomenna on maanantai ja pojat pääsevät taas isännän kanssa kunnon metsälenkille...
Pitäisiköhän tuo kuume mitata - en ole milloinkaan ennen käyttänyt samassa lauseessa kahta sanaa eli onneksi ja maanantai... 

Nyt ei muuta kuin kuumemittarin etsintään ja palataan!!!

ps. pitäkäähän peukkuja, että paranen huomiseksi - ilalla olisi Hissun ja minun ekat ihan OIKEAT mölli-agi-kisat kotihallilla!

*******************

*Niin, että mikä neuloosi? Kotimaisten kielten keskus osaa selventää asiaa:

Kotuksen sanatietokantaan sana on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 2011, eli se on melko tuore. Sanaa on käsitelty ainakin Hyvä Terveys -lehden numerossa 4/2011, jossa siitä kirjoitetaan seuraavasti: ”Neuloosi on tämän syksyn juttu: ihanan hidasta, ekologista, mieltä hoitavaa käsillä tekemistä. Siis intohimoista neulomista!” Neuloosi on ollut myös Olivia-lehden uudissanapalstan aiheena lokakuussa 2012.

Neuloosi on mielestäni varsin käyttökelpoinen uudissana. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun mielen täyttää voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin viivästyy. Kaikki muu tekeminen tuntuu turhalta ajanhukalta. Neulomishinkua kuvaa hyvin erään blogin esittelyteksti, jossa kirjoittaja kertoo tykkäävänsä ”siitä, että ihmiset on armeliaita itselleen ja antavat vaikka kodin vähän repsottaa, jotta sais vähän neuloa ja nauttia elämästä”.