Hyvää maaliskuun viimeistä sunnuntaita!
Vähän on ollut hiljaista tämä blokikirjoittelu kaksi viikkoa - ollaan käyty ahkeraan harjoittelemassa hallilla koirapoikien kanssa ja mutta illat ovatkin sitten menneet kuin varkain sairastaessani NEULOOSIA * ...
Koirapojatkin ovat saaneet kärsiä emännän neuloosista: iltalenkille on päästy lähtemään VASTA kun puikkollinen on neulottu loppuun.
Agitreenit eivät ole menneet ihan putkeen: meillä on ollut valmiina ihania pitkiä ratoja, mutta minun keskittymiskykyni on ollut kadoksissa. Silloin kun agi-rata ei ole ollut valmiina olemme suihevasti tehneetkin toko-treenit.
AGI:
Hissuhan tekee hienosti, mutta koska omat ohjaukseni ovat ihan pielessä, eivät treenit ole näinä kahtena viikkona paljon mieltä lämmittäneet. Onneksi Lemmyn kanssa ollaan päästy vetämään pieniä ratasarjoja ja nautittu (naurettu vedet silmissä) pojan touhuille. Olen palkannut Lemmyäkin pallolla ja jokaisen radan pätkän jälkeen Lemmy on nauttinut pallopalkasta omaan Lemmymäiseen tapaansa piehtaroimalla pallon kanssa hallin ihanalla tekonurmella.
Pari kertaa ollaan tässä ehditty käydä Hissun kanssa siellä agikurssillakin: Hissu saa kovasti kehuja taitavuudesta ja iloisuudesta, mutta minä vien ryhmän aikaa hurjasti, koska takeltelen niin valtavasti: käskytän liian myöhään ja olen ihan pihalla kaikista vähänkin vaikeammista ohjauksista. No onneksi tyhmemmät eivät joudu maksamaan kurssista extraa...
Viime viikonloppuna oltiin JATin hallilla kisoja katsomassa: ronkat olivat kipeänä pelkästään jo radan reunalla seisomisesta ja kilpailijoiden ohjauksissa mukana elämisestä. On se vaan hieno laji!
Torstaina sähköpostiini tupsahti virallinen agi-lisenssini eli nyt meillä on lupa osallistua virallisiin agikisoihin!
Suunnitelmatkin on taas tehty - pian nähdään saadaanko ne vielä onnistumaan: kesä me treenataan - yritän saada Hissulta liikakilot pois sekä opetellaan hyppäämään normaalin maxi-koiran korkeuksista esteet. Minä yritän saada hermoni kuriin ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin mölleihin-pölleihin - nimellä ei ole väliä, kunhan minä saan kokemusta. Syksyllä sitten yritetään päästä ensimmäisiin virallisiin kisoihin hyppyradalla - saas nähdä kuinka eukon ja koiran käy!?
TOKO:
Tokossa "jankataan" edelleen seuraamista ja sivulle tuloja. Onneksi meidän kaikkien kolmen mieltä piristää ruudun tekeminen.
Toissa maanantaina mentiin hallille suoraan töistä ja siellä odotti ihana 32-esteen rata - ehdin juuri nostaa hyppykorkeudet meille sopiviksi, kun kouluttajamme ilmaantui paikalle ja hääti meidät radalta pois alkaen tehdä toista rataa kohta alkavalle koulutukselle. Nyt sitten tehtiinkin taas pitkästä aikaa tehokkaat 50 minuuttia pelkkää tokoa. Paikalle alkoi kerääntyä myös koulutukseen osallistuvia koirakoita, jotka tietysti häiritsivät Lemmyn keskittymistä. Yritimme kyllä parhaamme mukaan Lemmyn kanssa tehdä: ruutuun ja seuraamisiin kulta pystyi keskittymään, mutta kapulan nouto oli jo sitten liikaa: minä heitin kapulan ja annoin Lemmylle haku-käskyn - poika jäi nojailemaan jalkaani epätietoisen näköisenä. Treeniä ei ainakaan helpottanut se, että kentän laidalla olevat tätit ehtivät seurata Lemmyn harjoituksia ja nauraa kullalle, joka kuitenkin yritti parhaansa. Kokeiltiin uudestaan ja häiriöstä huolimatta Lemmy rohkeasti tepsutti kapulan luokse ja nosti sen mukaansa. Paluumatkalla kuitenkin minut kierrettiin mahdollisimman kaukaa ja kapula pudotettiin kentän äärimmäiseen laitaan. Tätit nauroivat. Minä yritin tsempata Lemmyä huonoin tuloksin.
Treeniaika: 50 minuuttia. Päätin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin.
Tämä viikonloppu on mennyt minulta pakkohuilissa ja antibiotteja napostellen. Lyhyen aamulenkin kykenin poikien kanssa tekemään, eli Lemmy-stadionille ja takaisin, siinä kaikki. Lemmyllä on jo kahden päivän kotona loikoilun energiat sisällä ja poika juoksentelikin koko lyhykäisen aamulenkin hullunlailla ympäri pienen pientä metsäämme ja kaima-stadioniaan. Onneksi huomenna on maanantai ja pojat pääsevät taas isännän kanssa kunnon metsälenkille...
Pitäisiköhän tuo kuume mitata - en ole milloinkaan ennen käyttänyt samassa lauseessa kahta sanaa eli onneksi ja maanantai...
Nyt ei muuta kuin kuumemittarin etsintään ja palataan!!!
ps. pitäkäähän peukkuja, että paranen huomiseksi - ilalla olisi Hissun ja minun ekat ihan OIKEAT mölli-agi-kisat kotihallilla!
*******************
*Niin, että mikä neuloosi? Kotimaisten kielten keskus osaa selventää asiaa:
Kotuksen sanatietokantaan sana on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 2011, eli se on melko tuore. Sanaa on käsitelty ainakin Hyvä Terveys -lehden numerossa 4/2011, jossa siitä kirjoitetaan seuraavasti: ”Neuloosi on tämän syksyn juttu: ihanan hidasta, ekologista, mieltä hoitavaa käsillä tekemistä. Siis intohimoista neulomista!” Neuloosi on ollut myös Olivia-lehden uudissanapalstan aiheena lokakuussa 2012.Neuloosi on mielestäni varsin käyttökelpoinen uudissana. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun mielen täyttää voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin viivästyy. Kaikki muu tekeminen tuntuu turhalta ajanhukalta. Neulomishinkua kuvaa hyvin erään blogin esittelyteksti, jossa kirjoittaja kertoo tykkäävänsä ”siitä, että ihmiset on armeliaita itselleen ja antavat vaikka kodin vähän repsottaa, jotta sais vähän neuloa ja nauttia elämästä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti