Toivottavasti tästä ei tule tapa: taas pyörähti kaksi viikkoa kirjoittelematta, kun aika meni flunssaa sairastaessa. Tämä on ollut koitos koko perheelle, mutta on tällä sairaus-pilvellä ollut hopeinen reunus eli meidän takametsä. Pari päivää sairastettiin isännän kanssa yhtäaikaa ja oltiin sen verran huonossa kunnossa, että meidän pikkuinen takapihaamme rajoittuvat takametsä taatusti pelasti koirapojat täydelliseen masennukseen vaipumiselta. Aina jompikumpi meistä oli sen verran tolpillaan, että jaksoimme raahata itsemme 20 metriä takametsään ja koirapojat saivat käydä haistelemassa pöpelikköä ja ilakoida keskenään toisiaan takaa-ajaen sen verran, että kotiin taapertikin sitten taas onnellisia perropoikia. Sitten taas hoitaja-pojat jaksoivatkin töröttää vierekkäin sairasvuoteeni äärellä osanottavasti silmiin tuijotellen ja huokaillen syvään levittäen pedin ylle ihanaa raksutuoksuista hengitystään. On ne vaan ihania!
Lauantaina olin jo sellaisessa kunnossa, että päästiin pikkaisen haistelemaan taas metsänaromeja eli elämä taitaa sittenkin taas voittaa!!!
Olen parhaani mukaan ollut aktiivinen ja ilmoitellut meitä tuonne yhdistysten koirauinteihin, mutta rannalle ollaan nyt jo jääty ruikuttamaan tuplasti: ilmeisesti sähköpostini menee gmail-osoitteissa roskapostiin - tosi harmi! Nyt sitten onkin aktivoiduttava itse ja varailtava meille ihan omia uintikertoja, jotta saadaan pojat taas turvallisesti polskimaan!
Toissa maanantaina saatiin Hissun kanssa korkattua sitten ensimmäinen mölli-agi-kisakin omalla kotihallilla. Kyllä muuten jännitti! Onneksi luin kuitenkin ohjelmaa väärin ja kisojen aikataulu mätti pahemman kerran, joten minä odottelin hallilla vuoroamme NELJÄ tuntia - jo siinä ajassa onneksi pahimmat jännitykset hävisivätkin. Oli ihana rata!!!
Ensimmäistä kertaa meidän piti ottaa suorituksen ajaksi Hissulta kaulapanta pois ja Hissu katseli minua silmät suurillaan: mihin sä mun kaulapannan ja hihnan laitat? Ihmetystä lisäsi vielä se, että kehässä seisoskeli joku viertas täti, joka vihelsi pilliin...
Radalla minua jännitti eritoten kaksi paikkaa: heti tuo alku - kahden hypyn jälkeen pujottelu sekä tuo hypyn jälkeen A-esteelle meno. Hissu teki tosi hienosti pujottelun: se oli kuin hidastetusta filmistä, mutta poika teki kaksi täydellistä suoritusta, joka oli todellinen ihme tällä meidän harjoittelulla.
Ekalla kertaa hypyltä A-esteelle meno meni metsään ja Hissu teki kuten pelkäsinkin: teki ensin putken ja sieltä eteni A-esteelle. Toisella kertaa sain ohjattua Hissun loistavasti hypyltä A-esteelle, mutta sitten minä jo esteellä koskin Hissun selkään. Miksi - sitä ei kukaan osaa sanoa... Loppu rata tehtiinkin sitten ihan nappiin - kahdesta viimeisestä hypystä ei selvitty kummallakaan kertaa oikein: Hissu hyppäsi vain ensimmäisen esteen ja oikasi sitten etsimään lähtöpaikalta hihnaa ja talutintaan...
Toukokuussa seuraa sitten jatkoa, eli päästään seuraaviin kisoihin. Hehee!!!
Tänään on muuten taas perinteisen kahden viikon pääsiäislomamme ensimmäinen virallinen lomapäivä. Vähänkö hymyilyttää ☺ Tänään ollaan koirapoikien kanssa jo käyty kaksi metsälenkkiä - kovin lyhykäisiä ne vielä on tämän röhäni takia, mutta pääasia on ollut, että ollaan taas saatu olla yhdessä kiireettömästi ja nauttia keväästä!
Nyt kuitenkin iltakahville ja kurkistelemaan joko pahin sade olisi ohi - päästäisiin vielä pikkuiselle happihyppelylle ennen pimeän laskeutumista.
Mutta palataan astialle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti