Voi hurja mikä viikko - Lemmyä on viety tapahtumasta toiseen kuin litran mittaa - niin ja emäntää siinä sivussa... Tänään ollaankin vietetty iltapäivä sisätiloissa ja kuunneltu kumeaa ukkosta ja rajua sadetta - iltalenkille kun vielä päästäisiin kuivin jaloin...
Koko viikkohan oli tosi helteinen, lähes kolmessa kympissä varjossakin...
Tiistaina oltiin taas Muuramessa Henga-Agi-treeneissä. Autonmittari näytti 28 astetta kun suuntasimme treeneihin. Treenien lämpöraja on 25 astetta, mutta sanoin isännälle, että lähdetään kuitenkin vaikka olisimme itseksemme: treenit pidetään paikallisen tanssilavan tiloissa aidatulla alueella, joten se olisi ollut meille erinomainen paikka tokotreeniä varten - osa pihasta on vielä ympäröivien puiden takia varjossa. Mutta kuinka ollakaan, meidän lisäksi kourallinen muitakin oli tullut paikalle sekä kouluttajat. Harjoittelimme pujottelua, joka ei meiltä suju vielä laisinkaan. Putkessa Lemmy teki aimo harppauksen ja ominaisella tyylillään - koira oli irti ja pientä radanpoikasta oli väsätty: ensi putki ja sitten este. Lemmy uskalsi kun uskalsikin mennä putkesta ja ilmeisesti pelon voittamana höntsäys-vaihde suljahti päälle ja poika teki putken saman tien edestakaisin kahteen otteeseen eli kaikkiaan 4 kertaa! Kiinnihän koira ei tietenkään antanut itseään vaan painui kavereita moiccaamaan. Välillä taas harjoittelimme pujottelua ja sitten palasimme tähän pikku radalle. Muut koirakot lähtivät jo tunnin lopussa pois, joten saimme koko pihan ihan omaan käyttöömme. Treenattiin taas: ensin putkesta läpi ja sitten esteestä - ja hienosti meni. Luoksetulot eivät toimi kun koira on niin innoissaan, joten niitä treenailemaan.
Keskiviikkona mentiin Spanieleiden noutotreeneihin - ja lämmintä edelleen riitti. Ehdimme ottaa keskenämme nelisen etsintää metsässä ennen varsinaisten treenien alkua. Minä olin Lemmyn kanssa metsänreunalla ja isäntä kävi piilottelemassa damia metsään - vaikeutimme tätä entisestä sen verran, että Lemmy ei suoraan nähnyt minne dami piilotettiin. Kolmisen kertaa meni tosi hyvin, neljännellä kerralla autoin jo koiraa - kuumuus alkoi väsyttää koiraa, joten lopetimme noudot. Varsinaiset noutoharjoitukset pidettiin joenrannalla - damia heitettiin sekä jokeen että joen toiselle puolelle metsään. Hienosti hakivat! Mekin kokeiltiin kerran Lemmyn kanssa kouluttajan houkuttamana. Kouluttaja lohkaisi minusta aika hyvin, vaikka olikin tosissaan, kun olin huolissani koirasta: Jos jokeen hukkuu, niin matalaan hukkuun. Kun olin satavarma, että joku Lemmyn uimalla joesta hakee, jos vahinko sattuu annoin heittää meidän oman damin koiralle jokeen: Lemmyä ihan itketti kun teki niin mieli mennä perään, mutta vielä tällä kahden uintikerran kokemuksella rohkeus ei riittänyt... Meidän damimme ei ilmeisesti osaa uida, joten sen kävi pelastamassa yksi "ammattilainen" kun meidän kolmikko seisoi rannalla ja katsoi silmät suurellaan: ei se tosiaan kellu... : )
Lauantain vietimme Spanielikerhon kesäpäivillä Kuusaassa järven rannalla. Tarjolla oli saunomista, kahvittelua, makkaranpaistoa ja kaikenlaista koulutusta: vesinoutoa ja jälkeä. Lemmy pääsi nyt monen monta kertaa harjoittelemaan vesinoutoa ja pariin otteeseen joutui jo hieman uimaankin. Lemmy on TOSI innoissaan noutamaan vedestä, vaikka vesi pelottaakin sen verran, että tietentahtoen koira ei uimaan ryhdy.
Pääsin katsomaan myös jälkikokeeseen harjoittelua yhden koirakon kanssa. Metsään on tehty jälki fasaanilla. Koira on varustettu valjailla ja 6 metrin liinalla (hihnalla). Koira viedään jäljen alkuun - näytetään mistä jälki alkaa ja annetaan koiran omaan tahtiinsa seurata jälkeä. Lopussa koiran täytyy osoittaa saalis, mutta sitä ei tarvitse ottaa suuhun. Kokeen alussa tuomari arvostelee koiran käytöksen, arkuus on yksi hylkäyksen peruste, joten Lemmy ei pääsisi vielä edes tästä läpi... Jälki on kokeessa noin 120 metriä pitkä. Tosi hienosti koirakko suoriutui - koira eteni tosi rauhallisesti.
Kouluttaja oli tosi kultainen ja teki varta vasten Lemmylle noin 30 metrin jäljen metsään. IHAN EKA MEIDÄN JÄLKI!!!! Mentiin jäljen alkuun ja osoitin koiralle jäljen alkamiskohdan "Lemmy, mitä siinä on???" ja annoin luvan lähteä jäljestämään "Etsi!"... (Tosi ammattimaista sanastoa jo eka kerrasta : ) Lemmy lähti etenemään tosi rauhallisesti ja täydellisesti keskittyneenä jälkeä pitkin - ei hukannut jälkeä kertaakaan. Minun piti edetä koiran perässä niin kaukana, että liina oli koko pituudessaan, mutta niin, ettei liina kiristynyt meidän välillä kertaakaan. Kaikki neuvominen ja puhuminen oli kiellettyä. Lemmy ei neuvoja tarvinnutkaan vaan osasi jäljestää alusta loppuun hienosti. Lopussa kuollut fasaani jänskätti melkoisesti (niin emäntää kuin koiraa). Kouluttajan ohjeiden mukaan minun piti houkutella koiraa linnun luokse ja itsenkin silitellä sitä vähän - minun versiossani tökin linnun siipeä ja yritin olla katsomatta sitä. Isäntäkin oli onneksi meidän mukana, hänkin seisoskeli linnun luona muina miehinä ja huomattavasti rentoontuneempana kuin emäntä tai koira. Sitten vain pantsailimme paikalla ja annoimme Lemmyn omassa rauhassaan totutella linnun läsnäoloon. Lopulta koira kävi jo oma aloitteisesti lintua nuuskuttamassa ja me kehuttiin sitä kovasti. Palatessamme takaisin mökille, kouluttaja kantoi lintua mukanaan ja siinä vaiheessa Lemmy jo iloiseen tapaansa keikisteli mukanamme ja kävi nuuskuttelemassa lintua ylpeänä.
Ennen kotiin lähtöä ehdimme ottaa pari luoksetuloakin harjoitusmielessä: oli paljon hyvää häiriötä - muita koiria ja ihmisiä:
1. luoksetulo: otin sen samoin kuin TOKOillessa: Lemmy tuli iloisesti ja ohitti minut parin metrin päästä ja jatkoi matkaansa minusta välittämättä...
2. luoksetulo: menin kyykkyyn parkkeerattujen autojen väliin ja kutsuin koiraa: Lemmy tuli ja istui käskystä eteeni.
Lemmy kuuli nyt ensimmäiset laukauksetkin koko pienen ikänsä aikana: toisten koirien kanssa harjoiteltiin myös luoksetuloa, mutta starttipistoolin laukauksen vaikeuttamana. Lemmykin hätkähti laukauksia ja olisi mieluusti poistunut paikalta, mutta sissinä me vaan seisottiin paikallamme, vaikka vähän pelottikin.
Oli tosi ihana ilma, tutustui taas uusiin mukaviin immeisiin ja varsinkin Lemmy nautti olostaan - koira vaipui unten maille jo ennen kahdeksaa... Jalkojen väpätyksestä päätellen sai parikin fasaania juoksemalla kiinni...
Mukavaa oli - eli ensi vuonna toivottavasti uudestaan!
 |
| Unijukka - Unijukka - tuo mulle fasaanirukka... |
