27/01/2019: Etkoja - ekat NoseMöllikäiset

No moi!

Nyt sitä ollaan sitten käyty pyörähtämässä ensimmäiset NoseMöllikäiset Lemmyn ja Hissun kanssa: vain laatikko- ja sisäetsintäosiot, mutta kyllä niissäkin oli tekemistä!

Hiki tuli ohjaajalle ja vaaleanpunaiset lasit - joiden läpi olen meidän Nosetteluja katsellut - rikkoutuivat korjaamattomiksi...

Etsinnät hallissa, josta toisella puolella tutut 12 laatikkoa ja toisella puolella erinäinen kokoelma tavaroita herätyskellosta ämpäreihin eli kunnon tavarataivas.
Hissu tulille ensimmäisenä: lattian nuuskuttelu ja lattiaan teipatut ilmastoiniteipin palaset kiinnostivat enemmän kuin laatikot - neljännellä kerralla vasta ilmaisi oikean laatikon. Tavarataivaassa sama lattian nuuskutus jatkui, eikä seinään täpsättyä hajua löytynyt vasta kuin tuomarin vinkistä metrin päästä käskyttäessä.

Herra Lemmystä jännitti kovasti, joten lattian tuhnuttelu & tuomarin kyttääminen sekoittivat pakan. Vasta kolmannella kerralla löytyi oikea laatikko ja siinäkin merkkaaminen eli silmiin katsominen vasta maanittelun jälkeen. Tavarataivas ei kiinnostanut herraa lainkaan vaan käytti kolmen minuuttinsa tuomarin tuijotteluun ja välillä kävi näön vuoksi (eli emäntäänsä miellyttääkseen) tuoksuttelemassa tavaran kerrallaan. Tuomarin vinkistä ja minun sormella tökkimisen tuloksena merkkaus axaesteestä. 

Plääh - taas pitkästä aikaa, paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Loppu päivän mökötin ja keskityin olennaiseen eli kutomiseen... 🙃

Hahaa - seuraavana päivänä jo taas noseteltiin kotona keittiössä kaadettujen tuolien seassa ja olohuoneen lattialla tavarataivasta, jossa tavaraa isännän kirjoista kynttiläkuppeihin hymyssä suin.
Ei se kuulkaa auta: jalkautuminen ulkomaailmaan täytyy aloittaa tosissaan, jos aiomme joskus vielä kisoissakin pärjätä!

Mutta nyt uhmaamme ulkona riehuvaa pakkasta ja lähdemme pikaiselle happihyppelylle ja sitten takaisin rauhalliseen sunnuntain viettoon!

Moi!

31/7/2016: MölliAgittaa niin perheellisesti!

HaHaa - on ollut mitä ihanin kesä agimöllitellä Hissun kanssa!

Ollaan oltu siis hyvin ahkeria ☺

8.6. käytiin Laukaassa möllittelemässä kahden radan verran: mölli ja kilpailevien: mölleissä kolmas sija
2.7. korkattiin ekaa kertaa Pieksämäen möllikäisiä - sielläkin mölli ja kilpailvien rata: tuomisina möllikäisten voitto!

17.7. maailman historian ihan ensimmäiset JATtilan olumpialaiset:

neljä rataa vedettiin: vähemmän onnistumista, mutta sitkäkin enemmän iloa ♥

18.7. palattiin taas Laukaaseen möllittelemään kahden radan verran: mölli ja kilpailevien - Hissu radalta eksymisenkin jälkeen möllien kolmas.

 Mölliradat ovat menneet lähes nappiin ja kisaradatkin ovat jo olleet ihan meidän taitotason piirissä.
Sen verran mukavasti ovat möllikäiset menneet, että olen tässä jo pari päivää etsiskellyt Hissun rekisteritodistusta mielessä, että ehkäpä meidän sittenkin pitäisi jo suunnata ihan oikeille kisakentille.
Isäntä on vähän sitä mieltä, että noinkohan me kuitenkaan ollaan valmiita vielä kisaamaan, josko olenkin ihan alitajuisesti jemmannut todistuksen piiloon?!

Saas nähdä ☺

26/07/216: MölliRallittelua kera Hissun (vol 2.)

Huomenta!

Niinhän siinä taas kävi, että oli pakko raahata Hissukka tänäkin kesänä möllirallittelemaan!
Edes haasteelliset olosuhteet - kesän kuumin päivä, lähi Cittarin kuuma asfaltti ja rauhaton ympäristö - eivät saaneet minua järkähtämään ja rintarottingilla mentiin palkintoja metsästämään.

Olemme edelleen tuuranneet satunnaisesti Lemmyä rallyn valkkaryhmässä Hissun kanssa ja nyt loman alkaessa heinäkuun puolesta välistä saakka omat rallytoko-treenit ovat muuttaneet pihalle ja muuttuneet joka iltaisiksi, joten ihan pysty metsästä möllikäisiin ei menty. Pientä jännitystä oli ilmassa ja treenikaverin ilmoitettua tulevansa kuvailemaan kisoja oma jännitykseni selvästi nousi, mutta edelleen ajattelin tyytyväisenä, että onhan se mukavaa, kun meidät Hissun kanssa sitten palkintokorokkeellakin ikuistetaan.
Rata oli helppo ja ainokainen kyltti, jota ei oltu tehty kuin kerran oli se askel oikealle ja koira seuraa: iisipiisiä siis luvassa.

Ihan ei taas kaikki mennyt suunnitelmien mukaan: lähellä töllistelevät ihmiset, koirat ja kasvit olivat liikaa Hissulle. Katsekontaksi menetettiin jo toisella kyltillä, kun Hissu kävi haistelemassa saksalaisen aikana lähi puskan ja katsekontakti palasi vain ajoittain radan loppu puolellakin. Pujottelussa karvinen tuijotteli totisena radan lähelle parkkeerattuja koirakavereita häkeissään ja radan laidalla olevia toljottavia ihmisiä. Minä suoritin 13 kyltistä neljä väärässä kulmassa ja hätäilin niin, että istutin Hissua moneen kertaan tai unohdin istumisen kokonaan. Suuntasin radallekin ilmeisesti ilman lähtölupaa - niin kuin aiemminkin. Muutenkin käskyni olivat epäselviä ja sekoilin hihnan kanssa. Plääh!

Olen jo monelle kommentoinutkin, että olisin NIIN kovasti toivonut, että voisi sanoa, että oli kivaa, mutta kivaa ei ollut hetkeäkään ja se on jo paljon kun on kyse Hissun kanssa rallittelusta!
Ei se auta, tästä on nyt vain otettava oppia ja yritettävä uida pois tästä lannistuneesta fiiliksestä.
Häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja, jotka kyllä koittavatkin jo tuossa puolessa välissä elokuuta seuraavien MölliRallyjen muodossa.

Ei muuta kuin takaa kiertäen, Tsau!

Ps. Kiitos vielä Tiinalle kuvista

31/3/2016: Usvaiset jäähyväiset maaliskuulle

Iltaa!

Niinhän siinä kävi, että tämäkin pääsiäisloma alkaa lähennellä loppuaan ja tässä samalla hyvästellään taas yksi maaliskuu.

Kotirallitteluista ja -tokoiluista pidettiinkin paussia nyt pari viikkoa ja ollaan Hissun kanssa senkin edestä päästy agia edistämään: toissa lauantaina Saarijärvellä möllikäisiä mölliradan ja kisaradan verran - kotiin tuomisina mölliradan ykköstila & ainokainen nollatulos. Toissa sunnuntaina oltiin Savikon Sepon parin tunnin agikoulutuksessa, jossa emäntää ohjeistettiin oikein kunnolla katseen suunnan tärkeydestä radalla. Tätä samaa teemaa nyt sitten jatkoimme viikkovalkoissakin. Vaikeaa se on, mutta eiköhän se tässä pikku hiljaa ala tuonne hitaan emännännän aivoihin iskostua. Nyt jääkaappiin on hankittu paketti keittokinkkua ja ensi viikolla käydään käsiksi Hissun keinupelkoon! Voi kuinka toivonkaan, että se saataisiin selätettyä...

Loma tuli tarpeeseen: ollaan nautiskeltu koirapoikien kanssa metsälenkeistä oikein urakalla.
Lenkit ovat valitettavasti lyhentyneet hurjasti entisestä elämästä, koska näyttäisi siltä, että me isännän kanssa ollaan lähes ainoita, jotka tänne polkuja tekevät. Nyt olenkin sitten taas tehnyt niin, että olen käynyt kummankin karvakasan kanssa peräjälkeen erilliset lenkit, jotta olen saanut nostettua omaa lenkkiaikaani edes puoleen entisestä.
Toissa viikonloppuna alkoivat hankikannot ja niistä onneksi päästiinkin nauttimaan lähes viikko. Uusia polkuja löydettiin ja niitä vanhojakin (pelkästään kesällä käytössä olevia) päästiin taas talsimaan hankia pitkin - olipa upeeta!!!

Tänä aamuna luonto oli pukeutunut upeaan usvaan, jota nouseva aurinko valaisi. Kamera ja karvakorvat kainaloon ja kuvaamaan!!!

Mikäs tämän parempaa:

USVAINEN PELTO JA METSÄ:

TALVENTÖRRÖTTÄJÄT:

JA KOIRAPOJAT:

  Ja kun kuvaustönötykset ovat ohi, voidaan nauttia...

Lemmy nauttii...

JA VIELÄ KOTIAKOHTI:

Missä talvi loppuu ja kevät alkaa...

Mukavaa ja antoisaa oli! Kaunis kiitos kuvatuille kärsivällisyydestä ☺

10/2/2016: Köhää ja Kuvamuistoja möllikäisistä

No huomenta!

Tällä viikolla ollaan sitten potkaistu jo helmikuukin käyntiin.

Tammikuussa meitä hemmoteltiin: Hissun kanssa käytiin parissa agin kk-valkassa ja vielä yhtenä sunnuntaina Jenna Caloanderin valmennuksessa. Ihanaa - tammikuussa meikäläisen biorytmit olivat kohdallaan ja jokaisessa valmennuksessa mentiinkin sitten päät pilvissä tehden ratoja paremmin kuin ikinä. Olen nyt pakottanut itseni hyväksymään sen tosiasian, että minun pikku Hissuni on maxi-koira, joten valkatkin ollaan menty maxi-korkeuksin.
Onhan tää niin upeeta: Jennankin valmennuksessa vedettiin SM-rataa!
On tää niin uskomatonta: SM-rataa - minä ja minun pikku Hissuni!

Jennan valmennuksessa: vuoroa odotellessa...

Tällä viikolla me ollaan keskitytty flunssan paranteluun ja treenailut & metsälenkit ollaan siirretty hyllylle. Pahimpina päivinä, kunnon pohjanoteerauspäivinä, olen nautiskellut omakotiasujan luontaisedusta eli omasta pihasta ja koirapoikien omatoimisuudesta: kuumeinen emäntä -  pukeutuneena kaikken mahdolliseen toppa-asusteeseen - seisoksii talon rappusilla ja koirapojat juoksentelevat itsekseen ympäri pihaa nuuskutellen ja keppileikkejä leikkien. Jostain syystä illatkin ovat menneet ilman mafiahyökkäyksiä eli sitä, että ihan porukassa istutaan emännän edessä, naamoilla mahdollisimman surkeat ja söpöt ilmeet, syvästi huokaillen, että jotakin pitäisi tehdä.
Pahimman köhäilyn aikana koirapojat ovat paenneet paikailta, mutta nyt jo perjantaina lähihoitaja-Lemmy uskaltautui taas lähietäisyydellekin.

Viime viikolla käytin puolipäivää netissä pörräten ja etsiskellen agimöllikäisiä Hissulle ja minulle. Sattumien kautta eksyin Niemisen Jennin blogiin ja hänen kesällä ottamiinsa kuviin Aholaidan mölliagista. Siellähän se Hissukin estettä ylitti. Pikaisesti viestiä Jennille ja tässä alla onkin sitten oikein kunnon kuvapläjäys Jennin luvalla teidänkin iloksenne!

Eivätkö olekin upeita!? Kaunis kiitos Jennille.

Mutta nyt on taas aika lopetella ja suunnata sunnuntain muihin askareisiin.
Palataan asiaan!

2/10/2015: HISSU 5-vuotta!

No huomenta!

Elossa ollaan, vaikka tovi täällä vierailusta onkin kulunut.
Kulunut sanonta kuuluu, että elämä heittelee, mutta tänä päivänä ei voi kuin todeta, että antaa heitellä... onneksi omat ankkurit on laskettu sen verran tukevaan kivikkoon, että kettingit kestää ja suomen julkinen terveydenhoito pelaa eli pahimpien aallokkojen tasaantuessa täällä sitä taas istuksitaan kirjoittelemassa...

Ihanaa - on taas syksy!
Kaksi viikkoa sitten vietettiin Hissu-kullan viisivuotis-synttäreitä ♥

Valitettavasti allekirjoittaneen hyppykuppa oli vielä niin akuutissa sairastamisvaiheessa, että perinteiset kakut jäivät tekemättä, lahjat ostamatta ja yhteiskuvat Lemmy-veikan kanssa ottamatta - tämä ei kuitenkaan mitenkään vaikuttanut onnittelu-rapsutusten ja onnittelu-pussuttelujen määrään.

Sitten heinäkuun ei ole paljoa treenirintamalla tapahtunut, mutta senkin edestä ollaan kuljeksittu lähimetsissä ja etsitty uusia polkuja kuljettavaksi. Tylsien päivien iloksi ollaan viritelty vanhoja leikkejä eli damin noutoja metsästä, damin&namien piilottelua pihaan ja tietysti jälkeä.

Parit mölliagit käytiin Hissun kanssa vielä heinäkuussa vetäisemässä: ensin Saarijärvellä ja vielä viimeisempänä tuolla Aholaidan kentällä.

Saarijärvellä oli mukavaa ja kahvi hyvää, vaikka jouduinkin toteamaan, että maxi-korkuinen vieras muuri oli Hissulle kompastuskivi, joka joka kerta kierrettiin ja että 1-luokan radalle meillä ei ole vielä mitään asiaa... Emäntä oli enemmän kuin hukassa.

Aholaidassa sitten menikin jo ihan nappiin: aina olen ollut sitä mieltä, että Hissu on kultapoika, mutta nyt saatiin sitten oikein ihan pokaalikin sen merkiksi...

Koko tämän kesän pahimmat ukkoskuurot sitten sattuivatkin tuon Aholaidan kisan ajalle, mutta onneksi me ei Hissun kanssa ole sokerista tehty. Vähän jännäsin radalla puomin liukkautta, mutta ilmeisesti ja onneksi puomi oli tehty niin fiksusti, että vesi ei sitä liukkaksi saanut.
Ensimmäisellä radalla tultiin neljänneksi ja saatiin lohdutuspalkinnoksi kakkapusseja ja viimeisellä radalla koittikin sitten tämä iloinen yllätys ja Hissu korkkasi kultapallin ja sai narupallon palkaksi.
Allekirjoittanut kiroili vuolaasti palkintoa hakiessaan - sen verran järkyttynyt asiasta olin...

Saikkarini loppumisen jälkeen, eli tällä viikolla ollaankin sitten vähitellen palailemassa normirytmiin ja tiistaina oltiin jo Hissun kanssa agivalkassa. Viikkojen totaalitreenittömyys ei ainakaan Hissua ollut haitannut - karvakorva kannusti emäntäänsä suorituksiin niin kovasti haukkuen, että välillä oli vallan mahdotonta kuunnella valmentajan kommentteja radalla etenemisestä.

Mutta nyt ei voi sanoa taas muuta kuin TSAU!
Kotoilun täyteinen viikonloppu edessä: lupasin pyhästi itselleni, että tänä viikonloppuna on löydettävä se muutossa kadonnut kamera ja karvakorvat saatava vielä kerran kesäturkkiin - toivottakaa onnea ja menestystä valitsemalleni uralle ☻

28/6/2015: RallyTokon möllikäisiä vol. 2

No huomenta!

Sitä ollaan sitten käyty Lemmykäisen kanssa jo toiset rallymöllikäiset kahden radan voimin ja Hissu-kultakin raahattiin niihin ihan ensimmäisiin ja suoraan alokasluokkaan.

Olisi ollut parempi olla menemättä... Kisa-aamuna harmittelin, että kun tuli jo ennakkoon ilmoittauduttua ja isännälle tokaisin, että pakko kai se on lähteä. Oma olo oli vetämätön viikon kuumeilusta eikä siitä sitten kyllä ollut karvakamuillekaan iloista tsemppiä jakaa.

Oli mitä kaunein kesäpäivä ja kaikki ulkoiset puitteet olivat kohdallaan, mutta minun fiilikseni ei. Jännitystä ei ollut lainkaan ja paikan päälläkin osasin vain harmitella, että mistään ei saanut kahvia.

Lemmyn kanssa aloiteltiin mölliluokassa, minä tsemppasin itseäni ja koiraa, taskut täynnä makkaroita. Lemmy nuuskutteli raivoisasti lähdössä, mutta onneksi tuomari jutteli pitkään ratahenkilökunnan kanssa ja me päästiin tekemään lähdön lähestyminen viitisen kertaa uudelleen. Rata oli helppo, Lemmy nuuskutteli koko matkan ja minä keskityin enemmänkin koiran houkuteluun, kuin varsinaisen radan suorittamiseen. Rata meni kuitenkin hienosti - yhdellä kyltillä Lemmyn peppu ehti koskea maahan mitä ei olisi saanut tapahtua, mutta sekin oli oma moka - liian hiljaista etenemistä.
Onnistumispisteet 85/100, mutta malttamattoman emännän ansiosta tuli hylky: radalle lähtö ilman lähtölupaa. Kommentteja: iloista tekemistä, ohjaamisessa tarkkuutta ja hymiö.

Lemmyn kanssa jatkettiin ALOssa ja jouduttiin radalle ekoina. Mitä tästä voi sanoa: helppo rata, liikaa nuuskutteleva koira, sateenvarjon alla oleva ratatoimitsija pelotti mussua ja emäntä, joka antoi kaiken jäljellä olevan tsemppinsä.  
Katastrofipisteet 42/100 ja aika 5,14. Kommentteja: koiran viretila alhainen, pelkäsi sateenvarjoa, ohjaaja tsemppasi hienosti. Mitä tästä voi sanoa - olisi pitänyt jäädä kotiin peiton alle.

Hissun kanssa ALOn korkkaus. Ehdin vähän vetää henkeä tuossa Lemmyn ja Hissun ratojen välissä. Etukäteisfiilikset: helppo rata, täydellinen koira - ei muuta kuin menoksi. Minun ohjauskuviot menivät ihan metsään ja Hissun nuuskutellessa kaikki pujottelun kartiot loppukin itsevarmuuteni valui kentän hiekkoihin. Vauhtia - vauhtia, että päästään äkkiä radalta pois.  
Me selvittiin -pisteet: 77/100. Suulliset kommentit: hyvin tsemppasit koiraa, mutta ohjauksiin tarkennusta.

Jos radalla olisi ollut seinä olisin hakannut päätäni siihen.
Mitä tästä opimme: mielummin mieli jännässä kuin emäntä ilottomana radalla.

Nyt ollaankin sitten pidetty melkein kuukauden tauko kaikesta treenaamisesta. Treenitauko ei ole vielä onnistunut nollaamaan päätäni, joten lepoviikoille on vieläkin tarvetta... 

Hissu lohduttaa: mitä näistä papereistä, minä kyllä mielelläni menisin toistekin kisaamaan...

Plääh!
Ensi kertaan...

8/5/2015: Aikakirjamerkintä: Lemmyn ja emännän ekat mölliRallyt

No niinhän siinä sitten kävi, että minun piti syödä sanani, kun yhtenä näistä toukokuisista perjantai-illoista rintarottingilla suuntasimme Lemmyn kanssa meidän ihka ensimmäisiin RallyToko- möllikisoihin!

Oma jännitykseni oli tosi pientä ja Lemmykin asteli kentälle tomerana kuin normi toko-treeneihin konsanaan menossa. Kentällä räksyttäviä muita kanssa kilpailijoita mulkoiltiin pahasti, mutta lähtöön päästyämme ja minun nyrkissäni tuoksuvat makkarat saivat Lemmyn keskittymään tosissaan.

Oli tosi mukavaa!!! Lemmy ei tehnyt yhtään virhettä, minä taas istutin Lemmyn vahingossa yhden kyltin luokse, missä istuminen ei ollut sallittua, mutta muuten meillä meni hienosti! Palkintosijoja ihan hätyyteltiin ja palkinnoksi saatiin koulutusnameja!

En mene vannomaan vieläkö tämä kisaura tästä vielä jatkuu, mutta mukavat muistot jäivät ja "todistus" tullaan taatusti jossakin vaiheessa kehystämään ja sitä tullaan kaikille ilolla ja ylpeydellä näyttelemään - siis varokaa!!!

Hyvä Lemmy ♥

3/1/2015: Vuoden 2015 epiksien korkkaus

Huomenta, huomenta!

Täällä ollaan herätty valkoiseen aamuun: yöllä oli satanut lunta kymmenisen senttiä.

Aamulenkille lähtiessä Lemmy oli sitä mieltä, että vaikka taivaalta leijailikin valkoista ainetta se oli IHAN SELVÄSTI vettä. Koti tuntui siis koirulista taas paljon kutsuvammalta paikalta, kuin lenkki lumisateessa. Asia saatiin korjattua kätevän emännän yllättävällä ratkaisulla: pörrö hihnaan ja menoksi ☺

Toivon hartaasti, että vuodesta 2015 ei tule stressi täyteistä vuotta!

* Eilen elettiin vasta vuoden toista päivää ja en muista milloin olisin stressanut yhtä paljon kuin eilen: käytiin Hissun kanssa meidän kotihallilla agin Epiksissä.
Ajattelin, että se ei voi kisata, joka pelkää ja niinpä korkattiin ennätykselliset kolme erillistä rataa peräjälkeen: putkiluokka, mölliluokka ja alokasluokka. Viimeisenä oli vielä konkariluokka, jonka rata näytti erittäin houkuttelevalta, mutta siinä vaiheessa kun ilmoittautuminen olisi pitänyt tehdä, käteni vapisivat vielä niin paljon, että kahvikuppi ei veinannut läikkymättä pysyä kädessäni - olin havaittavissa pikkaista panikointia edelleen itsessäni. Vannotin kuitenkin itselleni, että seuraavissa epiksissä käydään sekin korkkaamassa ja katsomassa mihin taidot riittää.
Kaikki kolme rataa olivat helppoja ja Hissun sekä minun taitotason ulottuvissa. Itse en hokannut, että olisin tehnyt yhtään ohjausvirhettä yhdelläkään radalla, mutta joitakin putkeenmenoja Hissu arpoi ja vauhti ei ollut missään nimessä maximissa, joten palkintopallille ei päästy. Minun tavoitteeni olikin testata itseäni, että selviänkö edes hengissä tällaisesta kahden tunnin rääkistä eli kolmen radan opettelusta ja vielä niiden tekemisestä. Elossa ollaan ☺
Pahin mokani tuli jo heti alussa eli putkiluokkaan valmistautuessani: jännitin ihan älyttömästi ja unohdin taas kokonaan innostaa ja motivoida Hissua, joten jo radalle lähtiessä Hissu teki Lemmymäisiä sijaistoimintoja eli nuuskutteli älyttömästi rataa ottamatta mitään kontaktia minuun. Ensimmäisessä putkessakin kulta jäi keskelle putkea ja kyyristellessäni putken suulla näin kuinka pojan nenä kävi ja putken sisus nuuskuteltiin oikein urakalla. Seuraaviin ratoihin sitten saatiinkin jo taas vähän iloa mukaan ja Hissu teki tosi hyvin ja itsenäisesti kaikki putkiin menot, joten ohjauksia ei olisi edes tarvittu niin perusteellisesti kuin ne tein.
Hyvä Hissu!!!

Lemmy istuksi katsomossa koko kaksi tuntisen kera isäntänsä ja katseli menoa hulppealta näköalatasanteelta hallin päädystä. Se pahuksen pieni piru tuolla olkapäälläni vaan vieläkin vaatimalla vaatii, että jonakin kertana minä Lemmynkin vielä tuonne epiksien putkiluokkaan raahaan - tällä pirulla kun ei ole mitään tekemistä järjen kanssa...

Tässä vielä vähän fiilistelyä kisapaikalta - kylläkin katsomosta...

Hissu: joko on meidän vuoro?

Tästä on hyvä jatkaa...

20/9/2014: Kesän 2014 agi-möllikäisiä

No huomenta!

Joo, ollaan kyllä huomattu - taas kaksi viikkoa hurahti täällä käymättä...

mutta nyt tuli huono omatunto ja hätä - kaikki viimeiset Hissun ja minun agin möllikisat on vielä kirjaamatta tänne ylös. Nyt vain kalenterin kimppuun...

Viidennet möllikäisemme Laukaassa. 
Tämän kesän mahtavimmat ukkoskuurot sattuivat sopivasti tuolle illalle ja kisoja jouduttiin siirtämään kymmenisen minuuttia myöhemmäksi suihkumaisen sateen ja salamoiden takia.
Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta rata näytti siltä, että siitä selvitään...
Hetkeä ennen omaa vuoroa hain Hissun autosta ja pari askelta otettuani viereisestä autosta ryntäsi pieni terrierri Hissun kimppuun. Minä sain pidettyä koiraa kauempana pari sekunttia, mutta sitten sähikäinen harhautti ja pääsi hampaillaan tarttumaan Hissua vasemmasta kyljestä kiinni. Hissu huuti ja panikoi. Piirileikki oli sen verran sekaista ja vauhdikasta, että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä koirien väliin. Onneksi terrierrin emäntä rienti apuu ja irroitti koiran Hissusta.
Kentälle astellessa oltiin aika shokissa - sekä koira, että emäntä. Hissulla häntä masun alla, silmät välkehtivät pelosta. Ei muuta kuin vinkulelu kehiin ja pikaisesti etsimään kontaktia: hetken lelulla leikittyämme katsekontakti alkoi taas löytyä, häntä nousi normaalisti törröttämään pystyyn ja heilumaan. Sitten jo riennettiin radalle!
ROUND 1: Jätin Hissun odottamaan esteen taakse ja koira vilkuili hermostuneena avoimelle kaukalon ovelle kuin odotellen, että kohta sieltä joku tulee päälle... Ensimmäisestä katsekontaktista rynnättiin radalle ja tehtiin kelpo suoritus! Puomikaan ei pelottanut Hissua lainkaan, joten minä hymyilin onnesta!
Radan loputtua Hissu oli jo taas oma itsensä, minä olin vieläkin niin poissa tolaltani, että en tahtonut löytää talutinta mistään...
Tauolla Hissun tarkastus - ihossa ei mitään jälkiä, koira ei aristanut mitään kohtaa selässään - oli onni matkassa: kaveri oli ilmeisesti roikkunut koko piirileikin ajan Hissun turkin karvoissa!
ROUND 2: Otettiin taas aika lennokas lähtö. Takkuiltiin oikein kunnolla normi esteilläkin, mutta vauhtia oli enemmän. Lopussa hihna taas kateissa.
Minä olin vieläkin shokissa tapahtuneesta. Pieni palautteleva lenkki kisapaikalla ja äkkiä autoon ja kotiin - tuloksista viis. Autossa vähän itkuista niiskutusta ja jännityksen purkautumista. Voi V*ttu!!!  Pelko persuuksissa: näinköhän menneen kahden vuoden siedätystyö muita koiria kohtiin valui viemäriin...
= koko kisa jäi tuon vahingon varjoon. Positiivista oli kuitenkin, että Hissu ei saanut naarmuakaan, luotamme edelleenkin paniikkitilanteissa vinkulelun voimaan ja vieraammatkin puomit ovat JES.

Kuudennet möllikäiset Saarijärvellä. 
Olipa jännää: täysin uusi halli ja minun "ilokseni" kentällä oli lisäksi ripoteltuna pylväitä, jotka pitivät kattoa paikoillaan. Rohkeasti ilmoitin Hissun ekaa kertaa maxi-koiraksi - hyppykorkeus oli kuitenkin vain se 45 senttiä. Päästiin radalle kolmansina.
ROUND 1: Hissu odottamaan esteen taakse, josta koira sitten hilpasikin heti karkuun aidan viereen, missä isäntä meitä odotteli. Kirosin mielessäni: Laukaan tapahtumat selvästi olivat vielä Hissulla muistissa. Houkuttelin koiran uudelleen esteen taakse odottamaan ja sitten lähdettiin vauhdilla! Meni tosi hienosti - Hissu haki kaikki esteet itsenäisesti ja minä en törmännyt yhteenkään pylvääseen ☺
ROUND 2: Hissu oli tosi hermostunut lähdössä. Kaksi ensimmäistä hyppyä ja pituus mentiin taas vauhdilla, mutta selvittyämme neljännestä esteestä eli muurista, Hissu kirmaisi viereeni. Siitä taas ohjasin koiran mutkan kautta seuraavalle hypylle - koira palasi viereeni - ohjasin seuraavalle putkelle - putken tehtyään koira palasi vierelleni: Hissu jännitti ja napanuora veti koiraa luokseni... Rata tehtiin kuin tehtiinkin, mutta aikaa meni näihin ylimääräisiin lenkkeihin. Ei haittaa - mukavaa oli, vaikka Hissulle ylimääräisiä kilometrejä kertyikin näiden kaarteluiden takia.
Kanssamme kisaavat koirakot olivat tosi nopeita ja taitavia - minä nyin isäntää hihasta, että eikö me voitaisi jo lähteä kotia kohti. Onneksi isäntä piti kuitenkin pintansa, että kesken ei lähdetä mihinkään ja niinhän me niiattiin Hissun kanssa kolmas sija. Koirapojat saivat raksuja ja me mussutettiin tyytyväisenä isännän kanssa JIM-patukka puoliin. Hyvä Hissu!

PS. Jo seuraavan keskiviikon treeneissä koirakamut saivat sivuuttaa Hissun niin kuin ennenkin - ei uusia traumoja Laukaan tapahtumasta ♥.

Viime lauantai vietetiin Laukaassa virallisia kisoja fanittaen. Mikäs siinä oli ollessa: aurinkoinen kesäpäivä, kahvia, pullaa, hyvää seuraa ja taitavia koirakkoja mellevillä radoilla. Onneksi kännykkä oli mukana ja sain taas oteltua "inspiraatiokuvia".

Minä olin löytävinäni tältä radalta paikan putkijarrutuksellekin - kukaan muu ei sitä löytänyt. Pitäisikö olla huolissaan vai ylpeä?!

Takaakiertoja ja loppypyrähdyksiä...

Nyt jännätään, että mihin pääsemme seuraavaksi kisaamaan! Kovasti tekisi mieli mennä jo kokeilemaan noita ykkösluokan ratoja, mutta ne saavat odottaa kunhan olemme ehtineet tovin totutella korkeampiin esteisiin ja treenata pelkästään hyppytekniikkaa.

Mutta nyt aamukahvin keittoon - tsau!