Tällä viikolla ollaan sitten potkaistu jo helmikuukin käyntiin.
Tammikuussa meitä hemmoteltiin: Hissun kanssa käytiin parissa agin kk-valkassa ja vielä yhtenä sunnuntaina Jenna Caloanderin valmennuksessa. Ihanaa - tammikuussa meikäläisen biorytmit olivat kohdallaan ja jokaisessa valmennuksessa mentiinkin sitten päät pilvissä tehden ratoja paremmin kuin ikinä. Olen nyt pakottanut itseni hyväksymään sen tosiasian, että minun pikku Hissuni on maxi-koira, joten valkatkin ollaan menty maxi-korkeuksin.
Onhan tää niin upeeta: Jennankin valmennuksessa vedettiin SM-rataa!
On tää niin uskomatonta: SM-rataa - minä ja minun pikku Hissuni!
 |
| Jennan valmennuksessa: vuoroa odotellessa... |
Tällä viikolla me ollaan keskitytty flunssan paranteluun ja treenailut & metsälenkit ollaan siirretty hyllylle. Pahimpina päivinä, kunnon pohjanoteerauspäivinä, olen nautiskellut omakotiasujan luontaisedusta eli omasta pihasta ja koirapoikien omatoimisuudesta: kuumeinen emäntä - pukeutuneena kaikken mahdolliseen toppa-asusteeseen - seisoksii talon rappusilla ja koirapojat juoksentelevat itsekseen ympäri pihaa nuuskutellen ja keppileikkejä leikkien. Jostain syystä illatkin ovat menneet ilman mafiahyökkäyksiä eli sitä, että ihan porukassa istutaan emännän edessä, naamoilla mahdollisimman surkeat ja söpöt ilmeet, syvästi huokaillen, että jotakin pitäisi tehdä.
Pahimman köhäilyn aikana koirapojat ovat paenneet paikailta, mutta nyt jo perjantaina lähihoitaja-Lemmy uskaltautui taas lähietäisyydellekin.
Viime viikolla käytin puolipäivää netissä pörräten ja etsiskellen agimöllikäisiä Hissulle ja minulle. Sattumien kautta eksyin Niemisen Jennin blogiin ja hänen kesällä ottamiinsa kuviin Aholaidan mölliagista. Siellähän se Hissukin estettä ylitti. Pikaisesti viestiä Jennille ja tässä alla onkin sitten oikein kunnon kuvapläjäys Jennin luvalla teidänkin iloksenne!
Eivätkö olekin upeita!? Kaunis kiitos Jennille.
Mutta nyt on taas aika lopetella ja suunnata sunnuntain muihin askareisiin.
Palataan asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti