Meillä on takana pitkällinen liki kahden vuoden projekti Hissun saamisesta axakoiran mittoihin.
Karvakavereiden alkupainot olivat Hissu 22 kiloa ja Lemmy 26 kiloa. Minulle ihan sopivan kokoisia pörrökavereita eikä eläinlääkärilläkään saatu kommentteja liikalihavista koirista.
Axavalkoissa valmentaja kuitenkin tuimin ilmein vähän väliä kyyristyi minun pikku Hissuni viereen ja huomautteli, että mussun figuuri ei kyllä ihan axakoiraa muistuttanut. Eihän siinä muu auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja aloitin Hissun laihduttamisen. Heti seuraavalla eläinlääkärikäynnillä juttelin valmentajan huolesta ja eläinlääkärin suosituksesta ostinkin sitten 97 euroa maksavan 12 kilon säkin laihisruokaa. Eläinlääkärin vastaanotolle tullessa Hissun paino tosiaankin 22 kiloa ja kolmen viikon laihisruuan nauttimisen jälkeen kun taas teimme retken samaisen eläinlääkäriaseman puntarilla puntarille kulta kellotti lukeman 22 kiloa ja 800 grammaa. Laihisruoka syötiin kyllä loppuun, mutta paino ei tästä muuttunut, mielummin tahtoi vaan nousta. Koulutunamit olivat jo matkan varrella muuttuneet nakkipaloista kurkuiksi ja kotona herkkuhetket vietettiin omppujen ja kurkunpätkien parissa.
Nyt oltiinkin sitten sormi suussa.
Normiruokana oli Canagan Scottish Salmon -nappula ja jostain kumman syystä monen vuoden ko. nappulansyönnin jälkeen Lemmyn maha alkoi reagoida ruokaan, vaikka ruoka ei viljaa sisältänytkään. Markkinoille tulikin sopivasti Hau-Hau Champion Superpremium Lohi-peruna -nappulat, joihin sitten Lemmyn takia toiveikkaasti siirryttiin. Lemmy tuli kuntoon!
Edelleenkin pörriäiset saivat nappuloiden lisäksi kotiruuan loput nappuloidensa joukkoon ja pari kertaa kuukaudessa maksalaatikkoa herkuksi. Nappuloiden määrän tiputin kahteen desiin, eli yksi aamulla ja yksi illalla. Koulutusnamit olivat yhä kurkkuja, mutta rinnalle tuotiin aina välillä taas myös nakin palat ja ko. ruokanappulat. Välipaloina pysyivät omput, kurkun pätkät ja porkkanat.
Meni vajaa vuosi. Tuli kesä ja Hissun kilpparilääkärin aika: Hissun paino 18 kiloa ja Lemmyllä 22 kiloa. Minä en ollut huomannut painon tippuneen lainkaan kummaltakaan. Lemmylle oli tullut viimeisen puolen vuoden aikana virtasta entistä enemmän ja näin jälkikäteen ajatellen syynä taisi olla tuo painon laskeminen.
Meni taas puoli vuotta ja joulukuussa rokotusten yhteydessä kävimme taas eläinlääkärin puntarissa: Hissu 15 kiloa ja Lemmy 20. Ihan huippua! Enää ei yhtään painon anneta tippua, tuumasimme isännän kanssa yhteen ääneen. Tarkkaillaan vain painoa ja jos alkaa yhtään enää tippumaan, lisätään vähän päivittäisten nappuloiden määrää.
Viime viikolla Lemmy pääsikin sitten tuuraamaan Hissua hierojatädin vastaanotolle. Jumeja löytyi takapäästä, mutta hälyttävintä oli, että Lemmyn lihakset olivat kuihtuneet pois tässä ruokajumpassa.
Olisin potkinut itseäni takalistoon, jos se olisi ollut fyysisesti mahdollista. Kehuin ylpeänä, miten olimme kivuttomasti saaneet vaihdettua koulutusnamit ja herkkupalat hedelmiin ja kasviksiin. Hierojatäti tuumasi vain yksikantaan, että koirat eivät kuitenkaan ole kasvissyöjiä.
Nyt aloitettiin sitten taas ihan uusi elämä: kadonneiden lihasten metsästys. Kummallekin karvakaverille 400 graammaa lihaa viikossa, jotta protskun osuutta saadaan lisättyä.
Tasapainottelu siis jatkuu: lihaa pitäisi saada luitten päälle lisää = lihasta, ei läskiä. Saas nähdä miten näiden äijien käy...
Ruokkimisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti