lauantai 29. joulukuuta 2012

29/12/2012: Arkitreenailua

Sopivan mittainen työviikko takana: kaksi päivää aherrusta ja nyt ollaan taas ansaitusti viikonlopun vietossa ☺

Päivälenkillä yritin taas leikkiä Lemmyn kanssa piilosta: koira jäi nuuskuttelemaan omiaan, joten minä kiihdytin tahtia ja piilouduin polun varteen kuusen taakse kyykkysiin - kaksi minuuttia odotusta eikä koiraa näy eikä kuulu - viheltelyä parikymmentä sekunttia ja vasta sitten koira lönköttelee polkua pitkin ja ohi minusta. Minä iloisena: voi Lemmy kulta!!! Koira vilkaisee kerran ja jatkaa jolkotteluaan pitkin polkua... ei voisi vähempää kiinnostaa! Emäntä masentuu ja jättää piilosleikit toiseen kertaan...

"What's up Baby?"


Torstaina YRITETTIIN palata kolmen viikon tauon jälkeen arkeen aloittamalla Hissun kanssa agilityharkat, mutta niinhän siinä kävi, että treenipaikalla ei ollut kuin polleja ratsastajineen. Koirakoulu ilmeisesti piti joulutaukoa, mutta meille ei muistettu ilmoittaa - voi harmitus! Hissu odotti jo kovasti harkkoja, joten viimeiset kolme kilometriä ennen treenihallille saapumista koira päivysti auton etupenkkiläisten keskellä silmät lautasen kokoisina. Voi taas sitä itkua ja valitusta, kun koirapojat hokasivat, ettei autosta pääse edes pois, vaikka IHAN SELVÄSTI oltiin treenipaikalle menty.

Minä olen ollut tosi laiska treenailemaan koirapoikien kanssa yhtään mitään koko tämän joulukuun, mutta onneksihan isäntä tykkää pitää pieni muotoisia toko-treenejä olohuoneessa.
Tein jo toissa viikolla uuden aamupissipolun, joka lähtee suoraan takapihaltamme metsään ja kiertää paikallisen Lemmy-stadionin (lue: lähi jalkapallokentän) ja palaa samaa reittiä takaisin takapihallemme. Aiemminhan kävimme aamulla hihnalenkin kevyenliikenteen väyliä pitkin, mutta onneksi kekkasin, että karvakorvat varmaan pitäisivät enemmän aamulenkistä, jossa saisivat vapaana temmeltää karistaen unihiekat silmistään.
Me ollaankin nyt sitten treenailtu ainoastaan hyvässä marssijärjestyksessä poistumista takaovesta. Varsinkin pahimmilla pakkasilla yritin päästä maksimaaliseen suoritukseen, jotta kylmää ilmaa ei pääsisi karkaamaan yhtään ylimääräistä olohuoneeseen takaoven aukaisemisen yhteydessä. Hissuhan on joka aamu menossa jo suunapäänä aamupissille, joten Hissua ei ole tarvinnut erikseen hoputtaa. Lemmy sen sijaan varmaan jäisi kotiin nukkumaan, jos koiraa ei hoputtaisi mukaan. Nyt siis ollaankin treenailtu, että uloslähtiessä koirapoikien pitää olla jo peräkanaa takaoven edessä istumassa ja poistumisen pitää tapahtua nopeassa tahdissa. Seuraava odottamisen paikka onkin jo pihapolun edessä, joka johtaa takapihaltamme metsään: käyn tsekkaamassa aina ensin, että näkyykö muita kulkijoita, ja vasta sitten käskystä koirat saavat juosta vapaana polkua pitkin metsään.
Tein muuten samaan aikaan pissipolun kanssa taas polun takapihan pergolan ympäri, joka aiempien vuosien tapaan saavutti Lemmyn suosion: jos metsässä ei olle höntsätty tarpeeksi, Lemmy ottaakin mielellään vielä parit kiekat pergolan ympäri ja tepastelee sitten tyytyväisenä kieli pitkällä takaovelle kuin sanoen, että nyt riitti kiitos - RUOKIA!
Ovat muuten uudet aamulenkit olleet tehokkaita: höntsäystä on sen verran paljon, että kotiin tullessa voimat ovatkin jo sen verran vähissä, että ylimääräistä olohuone-höntsää ei enää ole tarvittukaan - naapurit kiittää!
Isäntäkään ei ole valitellut kun nyt aamuisin saa herätä vedenkeittimen ropinaan, eikä siihen kamalaan höntsäämisääneen olohuoneesta ☺ 

Tänään käytiinkin pitkästä aikaa Hissun kanssa päivälenkki kevyenliikenteen väylillä ja nyt vielä tuossa iltamassa lähikaupassa. Saatiin taas pitkästä aikaa ohittamisharjoituksiakin! Itse olin tarkoituksella super-rauhallinen ja päätin, että terävien kieltojen sijaan yritänkin rauhoittaa koiraa maltillisella kieltämisellä ja kehumisella. Meillä meni nyt paremmin kuin hyvin: pari ohitusta kyllä takelteli, mutta onnistumisiakin oli: pari pihaansa vartioivaa koiraa ohitettiin ilman haukun haukkua - vaikka Hissun häntä pysyikin koko ajan tiukasti vatsan alla - ja kerran saatiin täydellinenkin ohituskin: T-risteys - ensin täydellinen ohittaminen ajoradan toiselle puolelle pysähtyneen koirakon ohi ja sitten vielä täydellinen odottaminen suojatien edessä ja sitten vielä koirakon ohittaminen suojatietä pitkin. Ensimmäistä kertaa Hissun häntä pysyi ylhäällä ja heilui tuttuun tapaansa - kehuin koiraa vuolaasti. Olisipa se ihanaa, kun se olisi aina näin helppoa!

Toivotan jo nyt VÄHÄ PAUKKUISTA UUTTA VUOTTA kaikille!

Pari päivää tässä onneksi on vielä aikaa miettiä mitä kauheuksia, sitä keksisi luvat ensi vuodelle...



tiistai 25. joulukuuta 2012

25/2/2012: Pelkkää juhlaa - Lemmy 3-vuotta!

Nyt sitä sitten on kahden päivän juhlaputki ohi ja vielä pari päivää saadaan lepäillä ennen välipäivien arkea.

Onpa ollut taas Juhlaa: vietetään viiden päivän vapaita, on juhlittu Lemmyn 3-vuotissynttäreitä ja vielä päälle Joulua.


Sunnuntaina vietettiin Lemmy-kullan 3-vuotispäiviä!
 


Heräsin aamulla jo puolikuudelta enkä sitten enää malttanut jatkaa uniani, vaan nousin suunnittelemaan synttärikakkuja. Tänä vuonna olin varannut ensimmäistä kertaa maksalaatikkoa kakkupohjaksi ja tonnikalatahnaa koristeluun sekä luun muotoisia lohinameja koristeiksi.

Juhlakakuja kaksin kappalein

Päivänsankari ei oikein iloiselta näyttänyt - emäntä heilui kameran kanssa...


Mutta onneksihan pian päästiin syömään.

Olen ottanut lomapäivistä kaiken irti tekemällä koirapoikien kanssa pitkiä päivälenkkejä metsään, mutta tänään isännällä vähän jo menojalka vipatti, joten teimme vaihtarit: minä kävin tekemässä lumityöt ja hän lähti metsään koirapoikien kanssa. Äsken jo tuossa vähän hohhailin ja odottelin meidän "miehiä" kotiin, mutta sitten hokasinkin, että nythän minulla on hyvää aikaa taas vähän käydä sepustelemassa tänne menneistä päivistä.

Pari tosi kylmää päiväähän tässä ennen joulua oli, mutta meillä ei onneksi pakkanen kiristynyt yli 20 asteen, joten pääsimme tosi hyvin tekemään lenkit, kaikenlaista ylimääräistä pysähtelyä tosin yritin vältellä. Sunnuntaina otin kameran mukaan lenkillemme, mutta valitettavasti kylmyys hyydytti kameran jo lenkin puolessa välissä, mutta joitakin ihania otoksia ehdin kuitenkin ottaa...

Aivan ihanaa!

Vime vuoden myrskyn jäänteitä lumisessa vaipassaan






Pikainen yhteiskuva - Lemmyn tassuja jo paleltaa...

Jouluaattona eli eilen käytiin vielä pitkä viimainen reissu metsässä ennen mummon ja papan kylääntuloa ja jouluaatto iltaan rauhoittumista. Vanhempani ihmettelivät taas miten koirapojista on tullut niin rauhallisia kavereita viimeisen vuoden aikana - harmi kun eivät olleet taas näkemässä sitä hirveää höntsäämisen ja umpihangessa juoksemisen määrää päivälenkillä, joka saattaisi selittää meidän "rauhalliset kotipojat" ☺.

Ihanaa, nyt jo kuuluu kolinaa - lähdenpä siis päästämään isännän ja koirapojat sisään ja tassujen kuivatukseen...

Rauhallisia ja ihania Joulun pyhien jatkoja!
- palaillaan taas myöhemmin asiaan...

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 24. luukku: RAUHALLISTA JOULUA

24. Joulukuuta 2012





RAUHALLISTA JA MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!








sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 23. luukku: LAHJA - LEMMY 3-vuotta ♥

23. Joulukuuta 2012




Meillä on etuoikeus aloittaa lahjojen avaaminen jo tänään:

LEMMY-rakas täyttää 3-vuotta ♥♥♥

 



SuperOnnittelut myös Lemmyn siskolle ja velipojille!




ps. lahjatkin ehdittiin jo avata - tässä sitä ihmettelemistä riittääkin sitten juhannukseen saakka...



lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 22. luukku: MATTO

22. Joulukuuta 2012




Tänään joulukalenterin luukusta ilmestyi matto...

Meillä pidetään edelleen mattoja lattialla, vaikka monissa koiraperheissä niistä ollaankin luovuttu. Me ei olla annettu periksi, vaikka minulta kuluukin varmaan päivässä 10 minuuttia pelkästään mattojen suoristamisiin koirapoikien höntsäämisten jäljiltä - meillä kun onneksi vielä virtasta riittää sen verran, että leikkituokioita riittää aamupissin jälkeisestä höntsästä iltaruuan jälkeiseen höntsään...
Matot ovat siis monessa mukana...

















Myös Lemmyn pizzalaatikon arvoituksen ratkaisussa ...




Matot ovat elämistä - eivät sisustamista varten...

 
 
 



perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 21. luukku: AURINKO

21. Joulukuuta 2012





Tänään juhlistetaan talvipäivänseisausta - ja me yltiöpäiset pimeyden vihaajat alamme tuijotella aamuin illoin kellojamme ilostuttaen lähipiiriämme kommentoimalla joka aamu miten tänä aamuna IHAN SELVÄSTI aurinko nousi jo aikaisemmin kuin eilen ja miten IHAN SELVÄSTI oli valoisampaa jo iltapäivän viimeisinä tunteina.
Pyydän omasta puolestani anteeksi jo etukäteen



torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 20. luukku: HIRVI

20. Joulukuuta 2012









Joskus torstai on toivoa täynnä, mutta tänä torstaina joulukalenterin täyttävät HIRVEÄT asiat...

Olen saamassa enoltani taas jossain vaiheessa hirvenlihaa ja kävinkin sitten jo ennakkoon googlailemassa mahdollisia reseptejä joitakin pieniä herkkuja/koulutusnameja varten - lähinnä siis koirapokia, ei emäntää itseään varten...

Yhden tosi helpon ja kokeilemisen arvoisen löysinkin:

800 g hirven jauhelihaa
2 kpl kananmunia
hippunen valkosipulia

Ainekset sekoitetaan keskenään ja muotoillaan pieniä pallosia pellille ja jos haluaisi voisin joulun kunniaksi  käyttää piparkakku muottejakin keksien muotoilemiseen.
Uuniin 200 astetta ja 15 minuuttia.
Voilà!
Tarjoillaan jäähtyneenä.

Nyt vain odotellaan lastia tulevaksi ja päästään leipomaan ☺

Lemmy kultaa hirvittää koko ajatuskin: emäntä, keittiö ja ennen kokeilematon resepti...



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 19. luukku: KAKKU

19. Joulukuuta 2012


Viitisen yötä jouluun on ja nyt alkaa olla jo vähän kiire leipoa joulupöytään.... Paras ottaa paras karvainen kaverikin jo avuksi - iloa!


tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 18. luukku: JOULUKORISTE

18. Joulukuuta 2012







Voi, meillä on vielä ripustamatta jouluverhot ja joulukoristeet kaivamatta pussukoistaan.
Eipä hätiä mitiä, katsotaan ensin video Valkoisen talon tupatarkastuksesta.
Nyt ehditään vielä hyvin kauppaan penkomaan joulukoristeet alehinnoin ja koristelemaan oma koti vähän juhlavammaksi... tai sitten ei...


Bo Inspects the 2012 White House Holiday Decorations





maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 17. luukku: VETOLELU

17. Joulukuuta 2012






Ihanaa - tämän kuvan myötä voidaankin palata luontevasti viime kesään.
Hissun muuttolaatikosta löytyi samanmoinen vetolelu ja Hissun kanssa sitä sitten kahdestaan kiskoimmekin takapihalla oikein urakalla. Hissun omistaja kertoi minulle, että ex-kotonaan Hissu oli leikkinyt vetoleikkejä intohimoisesti heidän toisen koiransa kanssa. Lemmy ei itse oikein hokannut, että tämä vetoleikki voisi olla heidänkin yhteisensä, joten houkuttelimme vuoronperään isännän kanssa Lemmyä tarttumaan kumilenkkiin siinä vaiheessa kun Hissu ko veti kumia hampaat irvessä. Parin päivän päästä Lemmy onneksi hokasikin itse mitä kummaa tällä muovisella härvelillä voidaan tehdä.

Kaivoinkin arkistoista tämän videon pätkän, jossa Lemmy on jo jalostanut leikkiä enemmän itselleen sopivaksi. Onneksi meillä näyttäisi olevan takapihalla extra-kestävä nurmikko


 














Kuva: Dogpro.fi/Ferribiella kuminen vetolelu

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 16. luukku: MURKINA

16. JOULUKUUTA 2012


 


Joulukalenterin kuudestoista luukku avataankin sitten nauruhermoja kutkutellen:



Maukkaita murkinoita karvattomille ja karvallisille kavereille!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 15. luukku: NUOTTI

15. Joulukuuta 2012



Taitaapa tämä seuraava kappale olla lähes ainokainen laatuaan eli laulu, joka on tehty vartavasten koirasta eli Jenni Vartiaisen omasta Pumi-poika URHO KEPPOSESTA.
Namikat kaakkoon ja nautiskelemaan... Yllättävää kyllä, laulu voisi melkein kertoa meidänkin koirapojista ☺




URHO KEPPONEN


Urho on pieni pumi
Joka näyttää Ransulta
Siltä Pikku Kakkosen koiralta
Ja se tykkää haukkua

Turkki on harmaa ja paksu
Joka kesäksi trimmataan
Pumi on kuin pieni lammas
Muttei lauhkea alkuunkaan

Urho Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Pieni Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Harmaa Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Kepponen on iloinen

Aamuisin kahdeksan aikaan
Urho suukoilla herättää
Se naukuu kuin kissa ja venyttelee
Heti tahtoisi leikkimään

Kun tulee pissahätä
Sen kuulee jokainen
Ja kun pientä Urhoa kiukuttaa
Niin se kostoksi pieraisee

Urho Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Viekas Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Hurja Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Kepponen on iloinen

(Hau-hau-hau-hau...)

Raskaan päivän jälkeen
Vielä suukot vaihdetaan
Sängyn alle ryömii
Urho turvaan nukkumaan

(Shh)

Meidän Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Uninen Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Hauska Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen

Ihana Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Vilkas Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Hieno Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Kepponen on iloinen
Urho Kepponen lyrics © CHRYSALIS MUSIC GROUP

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 14. luukku: VIDEOKAMERA

14. joulukuuta 2012








Tänään joulukalenterin luukusta paljastui videokamera...

Koirapojat eivät paljon meillä televisiota katsele, mutta Lemmyn mielenkiinnon on aina herättänyt kaikki Tarja Halosen haastattelut - koira istui television ääressä ja tapitti lumoutuneena silloista istuvaa presidenttiämme.

Nyt ollaan taas pitkään oltu ilman  minkäänlaista mielenkiintoa televisiota kohtaan, mutta nyt Lemmylle löytyi jo ihku musiikkivideokin, joka on sitten pakko hakea tähän meidän kaikkien iloksi - harmi vaan, että meillä ei ole kannettavaa: tämän voisi näyttää samointein taas Lemmyn iloksikin...



Mitä luulette, mikä kiinnitti Perro-pojan huomion: musiikki vai esiintyjä?

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 13. luukku: LUCIA

13. Joulukuuta 2012


Valoa pimeyteen tuo tänä päivänä Lucia-neito.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 12. luukku: SYDÄN

12. Joulukuuta 2012









Nyt vietetäänkin historiallista päivää 12.12.2012

Emäntä itse katselee kaikkea tänään vaaleanpunaisten silmälasien läpi hempeissä tunnelmissa - pussuja on riittänyt tänä aamuna koirapoikien lisäksi myös isännälle ☺

Sydän pomppailee tänään vähän kovemmin: ollaan tekemässä lähtöä historialliselle ensimmäiselle matkalle koko perheen voimin eli vuokrasimme minilomamme ajaksi mökin, johon voimme ottaa koirapojatkin mukaamme. Nyt vain pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että tulossa olisi sen verran kirkkaita talvipäiviä, että pystyisin nappailemaan meidän lomalta valokuviakin, joita voisi sitten myöhemmin huokaillen katsella...

Tehdään siis tänään jotain erinlaista, jotain sellaista mikä muistetaan vielä vuosienkin päästä kun tulee puheeksi historiallinen päivämäära 12.12.2012 - missä olitkaan kello 12?


maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 11. luukku: PEILI

11. Joulukuuta 2012







Olin vähän huolissani, mutta löytyihän tämä mahtava video vielä Muffesta ja peilistä ☺

Valitettavasti en saanut syystä tai toisesta upotettua viedeota tähän suoraan ☻
mutta täältä linkin takaa se onneksi sentään löytyy:

http://www.youtube.com/watch?v=SXEPgwn08DI

 Muistan löytäneeni tämän silloin, kun Lemmy oli vielä sellainen kaukainen haavekuva mielessäni eli jännällä odotettiin saataisiinko me pentua meille toivotusta pentueesta. Lähettelin hörhönä videota ystävilleni sähköpostin liitteenä ja tuhisin innosta varpaat heiluen, että tälläinen meillekin olisi tulossa, jos vain tähtien asennot olisivat suotuisat.

Ja niin kuin stoori kertoo, Lemmy tuli ♥ ja löysikin aika pian meidän eteisestämme lattiasta kattoon ulottuvan peilin. Ensi arastelun jälkeen laitettiinkin sitten karkelot pystyyn ☺ Olihan sitä mukava katsella ja kuunnella pari ensimmäistä kertaa, mutta sitten kun meno ja meteli yltyivät siihen pisteeseen, että hetkellä minä hyvänsä olisi saattanut naapurimme tehdä meille pienen vähemmän ystävällismielisen vierailun aiheenaan koiran haukunta, kätevä emäntä siirsi tuolin peilin eteen. Verhosin tuolin vielä isoimmalla pyyhkeellä mikä talosta löytyi, jotta pienintäkään rakosta ei jäänyt peilistä näkyviin. Fiksuna emäntänä sitten kertoilinkin kaikille estotoimenpiteistä, johon ainoastaan yksi kehtasi lakonisesti vastata, että seuraavat kymmenen vuotta veinaat sitten tuolia pitää peilin edessä... Tuoli lähtikin alta aikayksikön peilin edestä ja koiralta alettiin kieltää peilin edessä meuhkaaminen kerrasta - sylistä sentään pikku-Lemmy sai ihastella omaansa ja emännän kuvajaista, mutta sen enempää iloa ei enää peilistä koiralle ollut.

Hissu ei peileistä piittaa. Lemmy sen sijaan vieläkin katselee mielellään ko. peilin kautta keittiön touhuja - säästelee ilmeisesti tassujaan - ja uloslähtiessä etsii minun katsettani peilin kautta, mikä on tosi spoogy-tapa... Olisi koirapsykologilla selitettavää...

Joulukalenterin 10. luukku: SILMÄT

10. JOULUKUUTA 2012






Meidän perheessä pidetään pieni muotoista silmäpeliä jatkuvasti...
- hahaa, arvaan mitä ajattelitte, mutta ei, ei...  tässä rakennellaan heppoista aasin siltaa seuraavaan juttuun...

Lemmystä on tullut varsin taitava emännän katsekontaktin hakija kesäisen kastroinnin jälkeen. Varsinkin edellisen vuoden Lemmy vietti niin tyttötuoksuihin keskittyneenä, että emäntä unohdettiin heti ulko-ovesta pihalle astuttaessa ja tokoiluunkin keskittyminen vaati koiralta suuria ponnisteluja - vaikka treenailtiin kahdestaan tyhjällä kentällä aina lähettyvillä oli sen verran tyttötuoksuja, että jossain vaiheessa tuoksut voittivat nakin palasetkin eli ei muuta kuin nenä maahan ja baanalle... 
Nyt siis kaikki on toisin: emäntää katsellaan vetoavasti silmiin piiiitkiä aikoja ja noin viidessä minuutissa emäntä jo sitten saakin pienen peppunsa ylös sohvannurkasta ja alkaa kehittää jotakin mukavaa yhteistä tekemistä koirapoikien kanssa...
Sen verran olen jo sentään alkanut osata Lemmyn katseita tulkita, että osaan jo erottaa "ruokaa!!!"-katseen, "mahakipeä&huono olo" -katseen "pissihätä"-katseesta, "nyt jo melkein housuissa" - katseen (jota säistää yleensä pieni piipitys) sekä "booring"-katseen.
Niin ja sitten on tietysti vielä nämä: sekametelisoppa "kukaan-ei-koskaan-rapsuttanut-ruokkinut"-katse


sekä "mua-ei-saa-kuvata"-katse...



 Nyt asiaa on jopa joku lähtenyt tutkimaan, ja oikein tutkimusryhmän voimin...

Savon Sanomat: Koira osaa vetoamisen

Koira osaa lukea ihmistä paremmin kuin ihminen koiraa, toteaa väitöskirjatutkija Sanni Somppi. Hän vastaa Koiran mieli -hankkeen käytännön toteutuksesta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.
Hankkeessa perehdytään siihen, mitä koiran mielessä tapahtuu. Taustalla on tavoite lisätä ja täsmentää koiran käyttäytymistä, ymmärrystä ja tunteita koskevaa tietoa ja näin edistää eläinten hyvinvointia. Samalla tutkitaan, kuinka eläinten mieli eroaa ihmisen mielestä.
Koira osaa kommunikoida ihmisen kanssa ja vastata isäntänsä tunnetiloihin. Kyky on olemassa jo pikkupennusta saakka, joten se ei perustu pelkästään oppimiseen. Voisiko kyseessä olla kokonaisen eläinlajin kehityssuunta ihmisen rinnalla?
Katsekontakti Koiran esi-isälle, sudelle, suora katsekontakti on uhka. Koira taas tietää, kuinka vedota ihmisen tunteisiin, joten se kokee katsekontaktin mahdollisuutena.
Koira hakeutuu varta vasten kerjäämään ihmisen kasvojen eteen. Jos ihmisen silmät peitetään, koira ei kerjää. Se tietää, ettei kerjääminen tuolloin kannata.
Koira on myös hyvin tietoinen siitä, milloin ihminen on tarkkaavainen ja milloin ei. Se tietää, milloin on hyvä hetki napata juustovoileipä pöydän nurkalta.
Koiran mieli -hanke tutkii uraauurtavalla tavalla koiran katsetta ja silmien liikettä. On todettu, että koira on kiinnostunut myös kaksiulotteisista kuvista.
Keskimäärin eniten koirien kiinnostusta herättävät toisten koirien ja ihmisten kuvat. Koiran tarkkaavaisuus ja motivaatio vaikuttavat katseen kohdistumiseen. Näköhavainnot vastavuoroisesti ohjaavat sen käyttäytymistä ja tunnetiloja.
Koiran katseessa on havaittu monia yhteneväisyyksiä ihmisen katseen kanssa. Koiran aivoista tiedetään löytyvän vastaavat rakenteet, joilla ihmisaivotkin muodostavat tunteita. Ihmisellä ja koiralla on siis paljon yhteistä.
Perimässä Koirilla on sisäsyntyinen taipumus lukea ihmistä ja viestiä ihmiselle. Se on kirjoitettu koiran perimään sinä aikana, kun kesykoira on elänyt ihmisen rinnalla. Viimeisimpien arvioiden mukaan koira kesyyntyi 16 000 vuotta sitten. Ihminen ei kesyttänyt koiraa, vaan koira valitsi ihmisen kumppanikseen.
- Koira ymmärtää ihmisen aikeita, kuten omistajan huomion suuntautumista ja osoituseleitä, ilman että näitä sille opetetaan. Koira osaa myös ohjata omistajan oikeaan paikkaan katsekontaktilla vaikkapa silloin, jos sen lelu on jäänyt jumiin sohvan alle, Somppi sanoo.
Koira osaa kuin luonnostaan reagoida ihmisen tunteisiin, lohduttaa ja iloita juuri oikealla hetkellä.
- Todennäköisesti koira tulkitsee ihmisen käytöstä ja emootioita myös hajumaailman kautta. Kommunikoimme siis osin ikään kuin eri kanavilla, Somppi kertoo.
- Koira on jalostunut elämään sekalaumassa, ihminen ei. Tästä syystä ihmisen täytyy opetella koirien kieli. Se ei ole meille sisäsyntyistä, eikä aina kovin helppoa, hän sanoo.
Aivot mukana Tiettyä näyttöä on olemassa siitä, että paljon koiriensa kanssa harrastavien ihmisten aivot voivat muokkautua tunnistamaan koirien eleitä samoilla alueilla, joilla aivot käsittelevät ihmisten välistä sosiaalista kommunikaatiota.

Täältä löytyy myös linkki tutkimukseen:

Miten koira kokee maailmamme? – Koirien kognitiotutkimusta Suomessa 

Koirat katsovat kuvia – tutkimus julkaistu


Tässä linkki tutkimuksen artikkelin lyhennelmään:
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 9. luukku: LAPASET

9. Joulukuuta 2012






Oletko koskaa miettinyt mihin kummaan voisit käyttää rakkaan karvakorvasi karvoja? Normaalit ihmiset heittävät karvat menemään, mutta sitten vähemmän fiksut emännät - joihin allekirjoittanutkin luetaan - säilyttelevät niitä kaappien perukoilla sillä verukkeella, että varmaan JOTAKIN käyttöä niille keksii... ☺

Aiemmin blogissahan on jo esitelty karvojen käyttö söpönä puutarhakoristeena, josta oikeasti on sitten hyötyä lintukaisten pesänrakennuspuuhissakin. http://sequlix.blogspot.fi/2011/05/lemmy-lomailee-emanta-puuhastelee.html

Nyt bongasin ainakin vielä toisen käyttökohteen: itse karstatusta koirankarvasta kätevänä emäntä neulotut lapaset. Käyppä kurkkaamassa täältä:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/103682-nain-teet-lankaa-koirankarvasta


Nyt ei muuta kuin trimmeri käteen ja sitten kiertelemään kirpputoreja...

lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 8. luukku: SIENI

8. JOULUKUUTA 2012





Muistan lukeneeni kerran sienikoira Easystä ja kyllähän alkoi vähän etsiskellä löytyi videotakin, missä ollaan harjoittelemassa itse nuuskutteluakin...


Jos sienet maistuu ja omistat koiran, niin ei muuta kuin harjoittelemaan...

Kennelliiton sivuilta löytyivät lyhykäiset ohjeetkin harjoittelun aloittamiseen:

Koiran voi opettaa etsimään sieniä


Elokuussa sienisato alkaa olla parhaimmillaan. Sieniä voi olla vaikea huomata, sillä esimerkiksi kantarellit ovat usein piilossa lehtien alla tai heinikoissa. Tarkkanenäiselle koiralle voimakkaasti kuivatulta aprikoosilta tuoksuva keltavahvero on helppo löytää. Kun yksi sieni on löytynyt, lähistöllä on usein muitakin samanlaisia. 




Koiran etsiminen pitää perustaa leikkimieleen ja mehevään makupalaan. Aluksi makupala pitää sijoittaa maahan asetettujen kantarellien alle, jolloin koira etsii sieniä makupalan ja ihmisen hajun perusteella. Koska tarkoitus on opettaa koira etsimään sieniä niiden oman ominaishajun perusteella, poimitun kantarellin voi jättää maahan ja antaa koiran etsiä sitä seuraavana päivänä. Lopuksi etsittävät sienet heitetään maastoon. Kun koira on tällaisen sienen löytänyt, omistaja palkitsee koiran asettamalla sille makupalan sienen viereen.

Koiran pitää myöhemmin oppia itse ilmoittamaan kantarellilöydöstään. Ilmaisutavan voi opettaa jokaisen koirayksilön luontaisen käytöksen perusteella. Koira voi joko istua sienen eteen tai haukahtaa kevyesti. Tällöin sitä kehutaan ja se saa makupalansa. Sieniretkelle lähdöstä voi tehdä koiralle rituaalin. Näin se jo metsään lähtiessä tietää, että sienikori merkitsee hauskaa etsintää.
Kaiken rotuiset koirat pystyvät etsimään sieniä. On yksilöllistä, miten nopeasti ne oppivat tai miten innokkaasti ne jaksavat työskennellä. Sienikoiran koulutuksessa pitää edetä rauhallisesti. Koiran kanssa kannattaa usein pitää taukoja, jottei kantarellien etsintä ala olla sille liian työlästä. Koirat kuitenkin nauttivat tekemisestä. Ja jos sieniä ei ole, koira täytyy muistaa palkita irtosienien viereen asetetuilla makupaloilla.
Virheitäkin voi koiralle sattua. Tavallisin niistä on, että se syö kantarellin. Tähän auttaa makupalan asettaminen aina sienen viereen. Nopea palkitseminen on ratkaisu muihinkin ongelmiin, kuten siihen, että koira liian innokkaana alkaa raapia sieniä. Aiheesta on kirjoitettu myös kirjoja, mm. Anders Hallgrenin ja Marie Hansson Hallgrenin tekemä Koiran kantarelliopas.

Lisätietoja:
Kaija Unhola, Suomen Kennelliitto, puh. (09) 8873 0292 tai 050 432 0844
Linkki alkuperäiseen juttuun: http://www.kennelliitto.fi/fi/kennelliitto/uutiset/2004/20040806_Koirasienestaa.htm


Easyn omat kotisivut löydät täältä: http://www.easyboy.fi/

ps. Minä tahtoisin opettaa meidän pojat löytämään suklaakätköt käskystä, mutta valitettavasti meillä ei suklaata ehditä piilottelemaan saati, että sitä jäisi jäljelle edes sen vertaa, että päästäisiin harjoittelemaan...

perjantai 7. joulukuuta 2012

7/12/2012: Lumirallia, lötköttelyä ja kotoilua

Ihanan Itsenäisyyspäivän varjolla saadun neljän päivän miniloman toinen päivä on kääntymässä iltaan...

Vietellään iltaa koirapoikien kanssa kolmistaan kotosalla: poltellaan kynttilöitä ja vietetään aikaa ihastellen ikkunoista avautuvaa lumista maisemaa. Hissu ja Lemmy ovat kyllä nukuksineet alkuillan.

Hissun satunnaisen lumisen takapihan ihastelun on jatkuvasti keskeyttänyt joku hiivatin valko-ruskea pörriäinen ja sen emäntä, jotka haastavasti ovat tuijottaneet sitä takaisin takapihalta - eli ikkunalasista heijastuva kuvajaisemme... Pienen pientä jupinaa on ollut ilmassa pariin otteseen, mutta onneksi ne ovat loppuneet heti kiellettäessä.



Kyllä olen muuten taas nauttinut näistä parista lomapäivästä!
Eilen pääsin Lemmyn kanssa kahdestaan pitkälle metsälenkille. Tänään päivällä kävimme lenkillä taas kolmistaan - satanut lumi ja tuisku ovat karkoittaneet lähes kaikki muut kulkijat metsästä pois, joten olemme saaneet nauttia taas lähes itseksemme päivälenkeistä.
Tämän päivän lenkki oli koirapojille tosi jännä, koska avasin meille polkua puoleen sääreen ulottuvaan koskemattomaan lumeen. Kesäisin olemme kulkeneet tätä polkua useaan otteeseen, mutta koskaan talvisin en ole reittiä pitänyt auki - toivotaan, että tänä talvena kuitenkin siinä onnistuisin. Yritin parhaani mukaan suunnistaa tutun oloisia puita ja näkymiä kohden, mutta jossain vaiheessa kyllä usko loppui ja piti ottaa mutkia suoriksi, joten ihan koko polkua en muuttuneessa maisemassa osannut enää löytää. Kyselin kyllä vähän neuvoa Lemmyltäkin, mutta Lemmy katseli söpösilmillään vain takaisin ja oli sitä mieltä, että emäntä kyllä saa viedä, kun on kerta meidät tänne tuonutkin ja vetosi lakisääteiseen talvilomaansa jäljestämisestä☺
Sen verran paljon lunta on jo tullut, että koirapojat leikkivät koko polun teon ajan perässäni majakkaa ja perävaunua varoen kertaakaan poikkeamasta minun jalanjäljistäni - ei ole mukavaa jos turkki kastuu...
Mutta heti kun saavuimme tutulle polulle, jota oli kuljettu jo vähän enemmän, Lemmyyn iski tylsyys välittömästi ja koirat katosivatkin samointein peräkanaa juoksemaan metsään - tässä vaiheessa sitten ei enää haitannut vähääkään, että joutui kulkemaan mahaa hipovassa lumessa poluista välittämättä. Vähään aikaan metsästä ei erottanut hännän tupsukaistakaan, kuului ainoastaan ryske, kuin hirvi olisi metsässä kulkenut. Minua hirvitti vähän tämä päätön meno ja pidinkin salaa peukkuja pystyssä, ettei kumpikaan vain nyt satuttaisi itseään - metsä kun on vieläkin täynnä metsäkoneen kaatamia yksittäisiä puita ja risukasoja. Hengästyneet ja lähes kaikkensa antaneet pojat kuitenkin palasivat pian retkeltään vahingoittumattomina. Onneksi virtaa oli kuitenkin sen verran vielä jäljellä, ettei ketään tarvinnut kotiin kantaa...

Kahlaamisiin!


Joulukalenterin 7. luukku: MATKALAUKKU

7. Joulukuuta 2012




 Joillekin matkalaukku merkitsee lomamatkoja ja joillekin meistä työtä...

Tullin huumekoira Dani sai arvonimen Sankarikoira


Ollaan isännän kanssa seurattu mielenkiinnolla Danin työskentelyä ensin suomalaisessa LENTOKENTTÄ-realitysarjassa ja nyt syksyllä alkaneessa SUOMEN TULLI - ohjelmassa.
Tosi hienoa seurata koiran työskentelyä, vaikka vähän harmittaakin, ettei omassa ammatissaan voi työskennellä koiran kanssa...

Onnittelut Danille ja isännälle!

Lähde: Aamulehti 4.12.2012

Suomen Kennelliitto on myöntänyt Tullin huumekoira Danille Sankarikoiran arvonimen, kertoo Tulli.

Tullin huumekoira Danille on myönnetty Sankarikoiran arvonimi. Dani on on urallaan ehtinyt paljastaa jo satoja rikoksia.
Danin kouluttaminen aloitettiin tullilaitoksen koirakoululla keväällä 2009. Ensimmäisen törkeän huumerikoksen labradorinnoutaja paljasti jo koulutuksen aikana.
Sankarikoira työskentelee ohjaajansa tullitarkastaja Mika Niemenmaan kanssa Helsinki–Vantaan lentokentällä.
Tämän vuoden elokuuhun menossa Dani oli ehtinyt paljastaa jo 500 huumausainerikosta. Lisäksi sen avulla on välillisesti paljastettu noin 150 tuontirajoitusten alaisten lääkkeiden ja niin sanottujen muuntohuumeiden maahantuontia.
Vuonna 2011 Danin avulla paljastui maahan saapuvan matkustajaliikenteen tullitarkastuksessa ja sitä seuranneessa poliisitutkinnassa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Tänä vuonna Dani puolestaan löysi lentorahdista räjähteiden valmistukseen soveltuvia kemikaaleja.
Sankarikoiran arvonimen on myöntänyt Suomen Kennelliitto ja Dani saa pokata palkintonsa viikonloppuna koiranäyttelyssä Helsingissä 9.12.2012.



Suoralinkki alkuperäiseen juttuun: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194781138203/artikkeli/sankarikoira+dani+on+paljastanut+jo+500+huumerikosta.html

torstai 6. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 6. luukku: LIPPU

6. Joulukuuta 2012










HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


Herätty kuuraiseen -13 asteen pakkaseen, yöllä satanut taas pari senttiä lunta.
Lemmy availee jo vähän unisia silmiään ja Hissu on jo lähtövalmiudessa - eli nyt nuttua niskaan ja nauttimaan lumisesta metsästä.

Juhlallista itsenäisyyspäivää kaikille!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 5. luukku: OMISTAJA

5. JOULUKUUTA 2012






Löytyipä taas MTV 3:n sivulta mielenkiintoinen juttu - no mistäpä muustakaan kuin koiranvalinnasta.
Usein sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan ulkoisesti. Brittitutkimuksen mukaan koirarodun valinta kertoo myös ihmisen persoonallisuudesta yllättävän paljon.

Tässä linkki juttuun:

KOIRAVALINTA PALJASTAA YLLÄTTÄVIÄ ASIOITA OMISTAJASTA


Harmitus vain, että espanjanvesikoiraa ei jutussa erikseen mainittu, joten pitää varmaan tehdä vertailu itse rotumääritelmän perusteella...

ESPANJANVESIKOIRA

Ulkonäkö

Yleisvaikutelmaltaan perro on karkea- ja voimakasrakenteinen, sopusuhtainen ja korkeuttaan hieman pidempi. Kyseessä on keskikokoinen rotu: painoa uroksille kertyy 18–22 kg, nartut ovat luonnollisesti muutaman kilon kevyempiä. Urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 40–46 cm. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli koiran mittasuhteet muuten ovat oikeat.

VERTAILU: Yleisvaikutelmaltaan isäntä ja emäntä ovat voimakasrakenteisiä, vähemmän sopusuhtaisia ja leveyttä on vähän enemmän kuin lakisallii. Kyseessä on hieman keskikokoista suomalaista lyhempi pariskunta: painoa isännille kertyy 60 - 90 kiloa, emännät ovat luonnollisesti muutaman kilon kevyempiä tai ainakin yritystä on. Isäntien säkäkorkeus on rapiat 170 senttimetriä ja emäntien 165 senttimetriä. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli omistajien mittasuhteet ovat muuten kohtuuden rajoissa.

 

Luonne

Espanjanvesikoiran luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Piha- ja laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu eivät kuulu rodun toivottuihin piirteisiin, ja näitä ei toivottuja piirteitä esiintyy harvoin. Rodun alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen perro saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkähaukkuinen, voimakkaasti metsästys- tai paimennusviettinen.

VERTAILU: Isännän ja emännän luonnetta kuvataan uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, joskus myös satunnaisesti uutteraksi, joskus havaittu myös pientä rokeuden poikasta ja vähemmän oppivaiseksi. Pihavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: varsinkin emäntä ajaa kaikki pienen pientä pihaansa lähestyvät asiattomat tahot pois voimasanoja säästelemättä ja kutsuu myös isännän apuun tarvittaessa. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu eivät kuulu omistajien toivottuihin piirteisiin, vaikka nämä piirteet esiintyvätkin emännässä. Omistajien alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen omistajat saattavat olla hetkittäin sohvaperunoita, mököttäjiä, voimakkaasti kahviaddiktoituneita.

Lähde: Wikipedia / espanjanverikoira

Joten ainakin meidän perheessä koirat on valittu sattumoisin aikapaljon muistuttamaan omistajiaan...

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 4. luukku: LEMMIKKI

4. JOULUKUUTA 2012

 


Sain käsiini testin, jossa annettiin infoa koiraperheen arjesta ja samalla testataan tulevan koiranomistajan "kipukynnystä":

Ennen kuin hankit koiran:

* Kaada kylmää omenamehua matolle ja lattialle. Kävele sitten avojaloin pimeässä.
* Pidä jaloissasi sukkia, joihin olet tehnyt reikiä tehosekoittimella.
* Mene ulos kaatosateeseen heti herättyäsi. Kävele kuraista tietä ja hoe: "Hyvä poika, pissi ja kaki pian!"
* Peitä kaikki parhaat vaatteesi koirankarvalla, vaaleat tummalla, tummat vaalealla.
* Juokse avojaloin lumisat

eessa sulkemaan portti.
* Kaada lattialle puhtaat silitetyt vaatteet.
* Heitä käytettyjä alusvaatteita pitkin lattioita, kun teille tulee vieraita.
* Hyppää lempituolistasi juuri ennen elokuvan tai urheiluohjelman loppuratkaisua, ja juokse avaamaan ulko-ovi.
* Pistele ruokapöydän ja tuolien jalkoihin koloja haarukalla ja ruuvimeisselillä.
* Tiputa aamulla matolle suklaavanukasta ja yritä puhdistaa se illalla.
* Levitä aamulla lähtiessäsi vessapaperirullia ympäri taloa ja siivoa ne illalla kotiin tultuasi.
* Ota päällesi lämmin ja pehmoinen peitto, jota on lämmitetty patterin päällä ja kiedo se ympärillesi. Samanlaisen tunteen tulet kokemaan, kun pentu nukkuu sylissäsi.
* Mene eläinlääkärin vastaanotolle, tyhjennä lompakkosi ja pyydä lääkäriä ottamaan rahat.
Jatka matkaa eläinkauppaan ja sovi, että palkkasi maksetaan suoraan sen tilille.
* Pidä itsellesi yökoulua. Herää, kun herätyskello soi klo 3:00. Aseta 30-kiloinen jauhosäkki päällesi ja yritä nukkua. Sivele kasvojasi wettex-liinalla, jonka olet illalla laittanut pesuvatiin vuoteen viereen. Nouse ylös, kun kello on viisi.
* Ala käyttää ulkokenkiä sisälläkin, erityisesti kura-aikana.
* Voit myös käydä syksyllä keräämässä puista tippuneita lehtiä ja levittää niitä kotiisi.
* Roiskuta vettä ympäriinsä kun tiskaat äläkä pyyhi sitä pois.
* Säilytä luuta sohvan takana ja pyydä ystäviäsi tuomaan kotiisi auton alle jääneitä eläinten raatoja ynnä muuta sellaista.
* Unohda urheiluauto ja osta pakettiauto.
* Etsi roskiksesta täysi koirankakkapussi ja pane se auton hansikaslokeroon.
* Vedä haravalla komeat jäljet autosi kylkiin. Täydellistä!
* Unohda hetkelliset mieliteot ja yllätyslähdöt! Mene kotiin aina suoraan töistä.
* Mene kävelylle, vaikka olet kuumeessa ja vaikka sataisi kaatamalla.
* Pysähdy ja tutki tarkasti jokainen purukumi, likainen paperi ja kuollut kärpänen.
* Ennen kuin päätät lopullisesti hankkia koiran, mene kylään koiraperheeseen.
Arvostele heidän koirankasvatusmenetelmiään ja kärsivällisyytensä puutetta.
Anna heille hyviä neuvoja koiran nukkumistavoista, sisäsiistiksi opettamisesta, ruokatavoista ja käytöksestä.
* Nauti, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi kun tunnet itsesi täydellis
eksi.




 Toki koiraperheen arkea, mutta päivääkään en vaihtaisi pois



maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 3. luukku: JUHLAT

3. JOULUKUUTA 2012




Tänään emäntä onkin sitten lähdössä viettämään pikkujouluja ja mikä sen parempaa kuin ottaa ensin vähän mallia hienoista käytöstavoista... 



Fiiniä joulukuun kolmatta päivää kaikille ☺

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 2. luukku: TELEVISIO

2. JOULUKUUTA 2012



Jos omistat lemmikin, niin nyt suuntaappa katseesi peiliin.
Löydätkö yhteneviä piirteitä karvaisesta kaveristasi ja itsestäsi?
Näin väitetään olevan...

Tässä linkki juttuun:

Miksi olet valinnut juuri tuon koiran?


Tommi Vuorinen on fysionomi, joka osaa tulkita ihmisiä kasvonpiirteistä. Tommi myös väittää , että koira muistuttaa omistajaansa, ei pelkästään ulkonäkönsä, vaan jopa luonteensakin puolesta. Stradassa selviää mitä kasvot kertovat Tuuliannasta ja Rakel Liekistä, sekä millä perusteilla Tuulianna ja Rakel ovat valinneet koiransa.





Lähde: Yle Areena, Julkaistu perjantaina 05.10.2012

 

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 1. luukku aukeaa: TUTKIJA

Hokasimpa tuossa, että joulukuu on nyt sitten kuin varkain alkanut.
Avataanpa sitten tämän vuoden ensimmäinen Lemmikeiden joulukalenterin luukku ja kurkistetaan mitä kummaa sieltä oikein löytyykään ☺


1. JOULUKUUTA 2012



Tutkimus: Naiset jättäisivät poikaystävänsä lemmikkieläimen takia

Lifestyle, · Neea Jokinen
Lemmikkieläimet ovat joillekin todella tärkeitä perheenjäseniä, jotka saavat jatkuvasti rakastavaa huolenpitoa omistajiltaan. Nyt uusi tutkimus on osoittanut, että rakkaat lemmikkieläimet saattavat katkaista parisuhteen.
Britannialaisen Noah-eläinjärjestön tekemään tutkimukseen osallistui 1.094 lemmikinomistajaa. 40 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi riskeeraavansa oman elämänsä pelastaakseen lemmikkinsä hädästä. Puolet osallistuneista eivät säästelisi rahojaan eläinlääkärikuluissa, jos esimerkiksi heidän koiransa sairastuisi.
Puolet tutkimukseen osallistuneista myönsi unohtavansa lemmikkieläimensä säännöllisen rokottamisen. Jopa neljännes kyselyyn vastanneista naisista kertoi eroavansa poikaystävästään, jos heidän lemmikkinsä ei tulisi toimeen kumppanin kanssa. Kolmannes vastaajista nukkuisi pehmeän sängyn sijaan lemmikkinsä kanssa lattialla, jos eläin olisi sairaana.
Yksi viidestä tutkimukseen osallistuneista puolestaan paljasti juttelevansa lemmikkinsä kanssa päivittäin muun muassa säästä. Puolet vastaajista tervehtivät aina koiraansa kotiin tullessaan. Eläinjärjestön teettämä tutkimus on yksi osa I Heart My Pet -kampanjaa, jonka tarkoituksena on rohkaista lemmikinomistajia huolehtimaan eläintensä hyvinvoinnista, The Daily Mail -sivusto uutisoi.

Linkki alkuperäiseen juttuun löytyy tästä:
http://www.stara.fi/2012/11/27/naiset-jattaisivat-poikaystavansa-lemmikkielaimen-takia/


Lemmy mahataudissa: meillä ei nukuta kylmällä lattialla, vaan pedataan peti sairaalle lemmikille ja hoitajalle...