sunnuntai 28. helmikuuta 2016

28/2/2016: Liha luitten päällä eli lyhyt oppitunti koiran ruokinnasta

Huomenta!

Meillä on takana pitkällinen liki kahden vuoden projekti Hissun saamisesta axakoiran mittoihin.
Karvakavereiden alkupainot olivat Hissu 22 kiloa ja Lemmy 26 kiloa. Minulle ihan sopivan kokoisia pörrökavereita eikä eläinlääkärilläkään saatu kommentteja liikalihavista koirista.
Axavalkoissa valmentaja kuitenkin tuimin ilmein vähän väliä kyyristyi minun pikku Hissuni viereen ja huomautteli, että mussun figuuri ei kyllä ihan axakoiraa muistuttanut. Eihän siinä muu auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja aloitin Hissun laihduttamisen. Heti seuraavalla eläinlääkärikäynnillä juttelin valmentajan huolesta ja eläinlääkärin suosituksesta ostinkin sitten 97 euroa maksavan 12 kilon säkin laihisruokaa. Eläinlääkärin vastaanotolle tullessa Hissun paino tosiaankin 22 kiloa ja kolmen viikon laihisruuan nauttimisen jälkeen kun taas teimme retken samaisen eläinlääkäriaseman puntarilla puntarille kulta kellotti lukeman 22 kiloa ja 800 grammaa. Laihisruoka syötiin kyllä loppuun, mutta paino ei tästä muuttunut, mielummin tahtoi vaan nousta. Koulutunamit olivat jo matkan varrella muuttuneet nakkipaloista kurkuiksi ja kotona herkkuhetket vietettiin omppujen ja kurkunpätkien parissa.
Nyt oltiinkin sitten sormi suussa.

Normiruokana oli Canagan Scottish Salmon -nappula ja jostain kumman syystä monen vuoden ko. nappulansyönnin jälkeen Lemmyn maha alkoi reagoida ruokaan, vaikka ruoka ei viljaa sisältänytkään. Markkinoille tulikin sopivasti Hau-Hau Champion Superpremium Lohi-peruna -nappulat, joihin sitten Lemmyn takia toiveikkaasti siirryttiin. Lemmy tuli kuntoon!
Edelleenkin pörriäiset saivat nappuloiden lisäksi kotiruuan loput nappuloidensa joukkoon ja pari kertaa kuukaudessa maksalaatikkoa herkuksi. Nappuloiden määrän tiputin kahteen desiin, eli yksi aamulla ja yksi illalla. Koulutusnamit olivat yhä kurkkuja, mutta rinnalle tuotiin aina välillä taas myös nakin palat ja ko. ruokanappulat. Välipaloina pysyivät omput, kurkun pätkät ja porkkanat.
Meni vajaa vuosi. Tuli kesä ja Hissun kilpparilääkärin aika: Hissun paino 18 kiloa ja Lemmyllä 22 kiloa. Minä en ollut huomannut painon tippuneen lainkaan kummaltakaan. Lemmylle oli tullut viimeisen puolen vuoden aikana virtasta entistä enemmän ja näin jälkikäteen ajatellen syynä taisi olla tuo painon laskeminen.
Meni taas puoli vuotta ja joulukuussa rokotusten yhteydessä kävimme taas eläinlääkärin puntarissa: Hissu 15 kiloa ja Lemmy 20. Ihan huippua! Enää ei yhtään painon anneta tippua, tuumasimme isännän kanssa yhteen ääneen. Tarkkaillaan vain painoa ja jos alkaa yhtään enää tippumaan, lisätään vähän päivittäisten nappuloiden määrää.

Viime viikolla Lemmy pääsikin sitten tuuraamaan Hissua hierojatädin vastaanotolle. Jumeja löytyi takapäästä, mutta hälyttävintä oli, että Lemmyn lihakset olivat kuihtuneet pois tässä ruokajumpassa.
Olisin potkinut itseäni takalistoon, jos se olisi ollut fyysisesti mahdollista. Kehuin ylpeänä, miten olimme kivuttomasti saaneet vaihdettua koulutusnamit ja herkkupalat hedelmiin ja kasviksiin. Hierojatäti tuumasi vain yksikantaan, että koirat eivät kuitenkaan ole kasvissyöjiä.
Nyt aloitettiin sitten taas ihan uusi elämä: kadonneiden lihasten metsästys. Kummallekin karvakaverille 400 graammaa lihaa viikossa, jotta protskun osuutta saadaan lisättyä.


Tasapainottelu siis jatkuu: lihaa pitäisi saada luitten päälle lisää = lihasta, ei läskiä. Saas nähdä miten näiden äijien käy...


Ruokkimisiin!

perjantai 26. helmikuuta 2016

26/2/2016: Risumetällä

Hyvää iltaa!

Taas tuli aika täydentää kompostorin kuivikevarastoa ja niinpä suuntasimme koko perheen voimin risumetälle. Mikäs tässä oli ollessa - kaunis talvinen päivä, pulkka luisti ja apurit olivat innoissaan:




Onneksi pörriäisten yhteistyökin sujuu kuin leikki: Hissu hakee ja Lemmy silppuaa...


emännälle jäi ainoastaan risujen kerääminen pulkkaan...

Kätevää, eikö totta?!


lauantai 20. helmikuuta 2016

18/2/2016: AIKAKIRJAMERKINTÄ: Blogi 5-vuotta!

No huomenta!

Juhlatunnelmissa koko viikko: Blogin sepustusten aloittamisesta viisi vuotta ja Lemmy-kullan kotiuttamisesta kuusi vuotta.

Blogissa 11 578 vierailua ja 321 sepustusta.
Lemmyn kanssa yhteistä matkaa takana 2191 päivää, 313 viikkoa ja 72 kuukautta

Lemmy ja blogi kuuluvat saumattomasti yhteen, ilman Lemmyä tuskin mitään blogiakaan olisi syntynyt. Tylsän tätin tylsästä elämästä ei olisi saanut paljon puristettua rivejä irti.
Pääosan esittäjä tarvitaan aina:


Ja kuten hyvässä elokuvassa, sivuroolin esittäjäkin saattaa joskus viedä kaiken huomion : )



Ja ehkä jossakin vaiheessa saamme blogiin mukaan myös uusia vierailevia tähtiä joita on ilo tuoksutella ja ihastella - ainakin näyttämö olisi valmis...



Tästä on hyvä jatkaa!!!




sunnuntai 7. helmikuuta 2016

10/2/2016: Köhää ja Kuvamuistoja möllikäisistä


No huomenta!

Tällä viikolla ollaan sitten potkaistu jo helmikuukin käyntiin.

Tammikuussa meitä hemmoteltiin: Hissun kanssa käytiin parissa agin kk-valkassa ja vielä yhtenä sunnuntaina Jenna Caloanderin valmennuksessa. Ihanaa - tammikuussa meikäläisen biorytmit olivat kohdallaan ja jokaisessa valmennuksessa mentiinkin sitten päät pilvissä tehden ratoja paremmin kuin ikinä. Olen nyt pakottanut itseni hyväksymään sen tosiasian, että minun pikku Hissuni on maxi-koira, joten valkatkin ollaan menty maxi-korkeuksin.
Onhan tää niin upeeta: Jennankin valmennuksessa vedettiin SM-rataa!
On tää niin uskomatonta: SM-rataa - minä ja minun pikku Hissuni!

Jennan valmennuksessa: vuoroa odotellessa...


Tällä viikolla me ollaan keskitytty flunssan paranteluun ja treenailut & metsälenkit ollaan siirretty hyllylle. Pahimpina päivinä, kunnon pohjanoteerauspäivinä, olen nautiskellut omakotiasujan luontaisedusta eli omasta pihasta ja koirapoikien omatoimisuudesta: kuumeinen emäntä -  pukeutuneena kaikken mahdolliseen toppa-asusteeseen - seisoksii talon rappusilla ja koirapojat juoksentelevat itsekseen ympäri pihaa nuuskutellen ja keppileikkejä leikkien. Jostain syystä illatkin ovat menneet ilman mafiahyökkäyksiä eli sitä, että ihan porukassa istutaan emännän edessä, naamoilla mahdollisimman surkeat ja söpöt ilmeet, syvästi huokaillen, että jotakin pitäisi tehdä.
Pahimman köhäilyn aikana koirapojat ovat paenneet paikailta, mutta nyt jo perjantaina lähihoitaja-Lemmy uskaltautui taas lähietäisyydellekin.



Viime viikolla käytin puolipäivää netissä pörräten ja etsiskellen agimöllikäisiä Hissulle ja minulle. Sattumien kautta eksyin Niemisen Jennin blogiin ja hänen kesällä ottamiinsa kuviin Aholaidan mölliagista. Siellähän se Hissukin estettä ylitti. Pikaisesti viestiä Jennille ja tässä alla onkin sitten oikein kunnon kuvapläjäys Jennin luvalla teidänkin iloksenne!





























Eivätkö olekin upeita!? Kaunis kiitos Jennille.

Mutta nyt on taas aika lopetella ja suunnata sunnuntain muihin askareisiin.
Palataan asiaan!