26/12/2019: Aikakirjamerkintä: Lemmy 10-vuotta!!!

Onnitteluja Herra Lemmynen - kymmenen vuotta, eipä uskoisi...

Juhlan kunniaksi lähdettiin oikein isolle kylälle synttärikuvia ottamaan - onneksi sieltäkin löytyi tällainen mäntykeskittymä 😍

Historialliset synttärit sekä vuosien, kakkumäärän ja vieraiden suhteen - Ihana Ilo ekaa kertaa mukana Lemmykäisen synttäreillä.

Palataan asiaan taas pian!

6/12/2019: ILOA ELÄMÄÄN ♥

Juhlakasta itsenäisyyspäivää!

Meillä takana märkä metsälenkki (vettä sataa)  ja nyt hiljennytään hetkeksi muihin hommiin.

Ai, niin olihan mulla asiaakin 😁:
meillä oli Ilo ja Kunnia saada Ilo-poika meidän arkeamme ilostuttamaan 💗.

Kotiutumista ei aloitettu mitenkään liian vaatimattomasti vaan heti seuraavana päivänä juhlittiin Ilon kaksivuotispäiviä!!! Synttärikuviinkin saatiin siis muutosta, vaikka vieraskaarti onkin pysynyt samana kahdeksan vuotta ja toivottavasti pysyy samana vielä pitkään...

Meillä on ollut mahtavaa ja mielenkiintoista - sanonta, että jos on kaksi koiraa, niin kyllä siinä menee kolmaskin, niin ei kyllä ihan ainakaan alkuvaiheessa pidä paikkaansa. Laumaantuminen ja uutena tulokkaana valmiiseen vanhojen poikien laumaan tuleminen ei välttämättä ole ihan "piece of cace".
Minulla oli luja usko Lemmyn laumanjohtajan kykyihin eikä jätkä kyllä pettänyt tippaakaan. Ensimmäiset päivät menivät osittain kyllä vanhalla kaartilla kyräilyssä ja Lemmy & Hissu tekivät ihan selväksi, että tämä on meidän emäntä - tulkittavissa siis selvästi, että emäntä kaipaa suojelua mutta isäntä ei - ja päivystivät herkeämättä minun ja Ilon välissä. Minä tein selväksi, että tälläistä ei meillä suvaita ja kutsuin Ilon aina joukkoon mukaan ja luokseni rapsuteltavaksi tai viereen sohvalle istumaan.
Lemmy teki alusta saakka selväksi, että kaikki mitä vain on olemassa on Lemmyn: emäntä, auton takapenkki yms., mutta onneksi viikko vierähti ilman veren vuodatusta ja sitten kun Lemmy ja Ilo vihdoinkin yhteisen kielen leikin muodossa löysivät ei leikistä ole tullut loppua! Lemmyn simputtaminen loppui ensimmäisen leikin myötä, mutta on kyllä tunnustettava, että luita en ole vielä tuonut tänne meidän huusholliin, koska nekin ovat olleet jo ihan alusta saakka  vain Lemmyn = totutellaan nyt vielä hetki ihan vain toisiimme ilman konflikteja luista.
Hissulla on vieläkin ilmassa mustasukkaisuutta minusta ja ruskeiden veljesten leikkeihin ei ole uskaltautunut mukaan, muuta kuin komennusmielessä, mutta ei Hissun tarvitsekaan, me kyllä pärjätään ihan ilman kolmen koplan yhdessä leikkimistäkin. Keittiötreeneissä Hissu ja Ilo ovat kuitenkin aina ensimmäisinä ja kontaktilaatikon opettelukin meni ihan sulassa sovussa, vaikka tunkua olikin 💪 Minun tulkintani kyllä on, että nyt jo ihan veljeksiä ollaan!

Me ollaan jo ehditty aloittaa ja lopettaa Ilon kanssa pohjatyökurssi (oli ihanaa), pyörähtää pari kertaa rallytreeneissä kentällä lähinnä sivulletuloja opettelemassa ja axakentällä opiskelemassa vähän esteitä ja tutustumassa sekä renkaaseen, että putkeen. NoseWork aloitettiin kotosalla ihan ekalla viikolla eucalyptukseen tutustuen ja nyt puolentoista kuukauden jälkeen Ilo käy jo etsimässä hajua isoveikkojen kanssa ihan pihassa asti!

Ilon kotiutumista edisti ehdottomasti se, että sain taas järjestymään itselleni kahden viikon äippäloman ihan samoin kuin Lemmyn ja Hissun tultua: tehtiin pitkiä metsälenkkejä,

nukuttiin yhdessä päikkäreitä, syötätin nakkeja poijille heidän istuessa nätisti rivissä edessäni ja muutenkin päästiin ihan rauhassa tutustumaan toisiimme sekä laumana, että minä ja isäntä ihan kahdestaan Ilon kanssa.

 Tällä laumalla siis jatketaan 💓

Pysy kuulolla... 😁

22/10/2019: NOSEA - Lemmyn 3. hajutesti ja muuta nuuskuttelua

No moi!

Vähän on taas aikaa kulunut viime vierailusta, mutta ei syyttä!
- milloin minä en ole tehnyt töitä, niin ollaan poikien kanssa metsäilty ja noseteltu ♥

Syyskuussa päästiin Lemmyn kanssa vielä tuuraajaksi nose-valkkoihin, mutta valitettavasti lokakuu on jo ollut kovin hiljaista sillä rintamalla - ollaan keskitytty treenailemaan kotosalla, pyöritty NOSEmöllikäisissä kummankin kaverin kanssa ja toissa perjantaina käytiin Lemmyn kanssa testailemassa kolmannen kerran hajutesti.

Nose-möllikäiset olivat joka kerta Muuramelaisten järjestämiä ja Hiekkarinteen tanssilavalla & sen ympäristössä.
Kerran kolmen osion koe Hissun kanssa: aika säheltämiseksi meni meiltä kummaltakin 😊 - minä palasin vanhoihin kujeisiini eli roikuin taluttimen kanssa kaverin päällä ja Hissu sähelsi menemään malttamatta haistella kunnolla ympäristöään. Tanssilavalle asetetut pahvilaatikot saivat oikein kunnolla kyytiä, kun Hissu tempaisi niitä tassullaan tai kuonollaan ja oli kovin tyytyväisen oloinen (jälleen kerran) itseensä.
Lemmyn kanssa keskityimme joka kerta pelkkien laatikoiden tekemiseen: möllikäisissä haju löytyi, mutta itse kokeessa pelko vei pohjan työskentelyltä. Olen aika monelle vannonut, että jos tämä kolmas kerta ei meiltä läpi mene, niin testit saavat olla ja keskitymme olennaiseen, eli pelkkään hauskanpitoon ilman yhtäkään uutta hajutestiä tai möllikäisten tuomaa painetta. Aion pitää pääni - ainakin ensi kesään saakka 👍😌

Syyskuussa käytiin Hissun kanssa viettämässä yksi päivä NOSE-kurssilla kotihallilla ja oli aivan ihanaa! Toivoin koko sydämestäni, että Hissu esittäisi kurssilla koko taitavan kavalkaadinsa tassuilla lennätettävistä laatikoista, hajusiirrännäisen pureskelusta, ilopompuista ja älyttömästä haukkumisesta, jolla yritettäisiin saada emäntä toimimaan nopeammin... Mutta ei, jätkä teki töitä ihan intona ja antaumuksella, kuin enkeli - kaikki hajut löytyivät joka kerta ja mitään ei saatu edes hajotettua. Ihanaa oli kuulla, että potentiaalia  meissä kuitenkin on, vaikka ns. ongelmakohtiin ei saatukaan ohjeita.

Lokakuun alussa vietettiin Hissun 9-vuotissynttäreitä ♥

 Jätkä sai lahjaksi vaaleanpunaisen villanutun ja tein omat kakut taas kaikille vakkarivieraillekin (vieraallekin). 

Voin vannoa, että kuvaussession jälkeen tunnelma nousi ja keveni tästä, kun päästiin kakun syöntiin!


 Mutta palataan astialle taas pian!

9/8/2019: Back to basic eli laventelia oppimassa

No Moi!

Hahaa - meillä on opittu merkkaamaan laventeli!!! Minun taitavat pojat: kolme kertaa alkeita treenaillen ja nyt jo merkkaillaan laventeli samaan malliin kuin muutkin hajut...


Mutta mitenkäs se sitten menikään? 😕

Mukaan hurjasti herkkuja, kaksi identtistä astiaa - voi olla ruokakuppeja, lautasia yms. kuitenkin sellaisia, että niihin saa palkkaherkut helposti tiputettua kädestä sekä tietysti siirrännäinen (esim. huopatassu) kera siihen tiputetun hajun.

Kannattaa tässä vaiheessa kiinnittää kumpaankin astiaan siirrännäinen, jossa siis vain toisessa haju, jotta koira alkaa ilmaista hajua eikä siirrännäistä.

Sitten vaan harjoittelemaan: heti koiran nuuskuttaessa hajulla täydennettyä astiaa palkka lautaselle. Älä säästele palkan suhteen - puolikkaat kourallisetkin palkkaa ovat sallittuja. Vie välillä koira pois lautasten luota ja sitten taas alusta. Siirrännäisen ei tarvitse olla näkyvissä kuten tässä kuvassa, se voi olla vaikka kiinnitettynä kupin alareunaan.

Kun tämä sujuu, voit alkaa vaihtamaan astioiden paikkaa siten, että koira joutuu jo vähän miettimään, että mitäs tässä oltiinkaan tekemässä. Vaihda aina ainoastaan hajustamattoman astian paikkaa: vaikka sinulla olisi käytössä metallinen ruokakuppi haju tarttuu alustaan ja näin sotkee turhaan koiraa.
Ihanteellinen olisi, että sinulla olisi mukana palkkaaja ja itse voisit välillä ohjata koiran pois astioiden luota aina vaihdon tapahduttua - käytä tässä astioiden luota pois ohjaamisessa herkkupalkkaa eli ohjaa koira pois houkuttelemalla kädessäsi olevilla herkuilla.

Kun olet sitä mieltä, että kaverisi alkaa jo vähän hokaamaan mistä on kyse, ota mukaan kehu: kehu voi olla naksuttimen ääni tai suullinen käsky (meillä YES) - käytä kuitenkin aina tämän lisäksi vielä ruokapalkkaa.
Lisää astioiden määrää kun alkaa tuntua siltä, että onnistuineita ilmaisuja voisi jo saada eli kaverisi hokaa mitä ollaan tekemässä.

Olemme myös tehneet näitä alkuharjoituksia lasipurkeilla:

Lasipurkkeja voi taas lisätä sitä mukaan kun kaveri hokaa mitä ollaan tekemässä. Minä olen käyttänyt kolmea lasipurkkia, jotka olen asettanut lattialla istuessani jalkojen väliin - yhdessä haju ja kaksi hajutonta: heti oikean purkin nuuskaisusta makkarapalkka heittämällä - vaihdan purkkien paikkaa aina sillä välillä kun kaverini on makkaranhakureissullaan...

Omasta kokemuksesta: tee mielummin useita harjoituksia kuin kerralla liian pitkään. Juomatauko aina välillä puhdistaa kuulema hajuaistiakin, joten ei ole lainkaan huono idea pitää välillä taukoja.

Ilmaisu?! No sehän se sitten onkin taas ihan oma juttunsa. Meille tuli luonnostaan katseella ilmaisu. Vierestä seuranneena olen nähnyt kuinka esim. istumisen ilmaisua on koulutettu eli heti nuuskaisun jälkeen suullinen/naksupalkkaus, käsky istu ja sitten taas makupalat kehiin.

Käskytys? Minulle opetettiin, että on oikeastaan ihan sama mitä käskyä käytät sitten siinä vaiheessa kun ilmaiset koiralle, että nyt saa lähteä etsimään. Meillä kuitenkin näytti olevan tosi tärkeää, että jälkihommissa ja näissä NOSEtuksissa on omat käskynsä. Jälkihommissa lähdetään aina liikenteeseen käskyllä ETSI - eli mennään nokka tiukasti maassa ja NOSEtuksiin mennään aina käskyllä MISSÄ. Laiskoina päivinä ja pimeinä syksy iltoina olen tehnyt meille jälkeä myös omaan pihaan, joten erilliset käskysanat saavat kaverini hokaamaan heti pitäisikö hommiin lähteä nenä maassa vai ilmassa.

Kun ollaan siinä pisteessä, että haju on jo tuttua, niin vain taivas on rajana, mihin kaikkeen voit hajuja piilotella: meillä otettiin käyttöön halkolaatikot, vanhat dvd-kasettien kuoret, kukkaruukut yms.

Ja mitäs vielä muuta?

* Anna hajun vanheta vähintään 10 minuuttia, ennen kuin aloitat etsinnät.
* Ole varovainen, että et vahigossa siirrä hajua minnekään muualle kuin haluamaasi siirrännäiseen: pelkkä hajupullon käsittely siirtää hajua käsiisi, joten pese kädet aina hajun käsittelyn jälkeen.
* Pinsetit ovat kätevät siirrännäisen siirtelyssä ja kiinnittämisessä.

Jos olet jo nyt sitä mieltä, että kokeisiin mennään, niin annan ystävän neuvon: tee etsinnät jo heti alussa hihnan kanssa. Kokeissa koira ei ole koskaan irti ja taluttimen kanssa ahtaissa tiloissa kera vilkkaan & innokkaan koiran kanssa voi olla melkoista balettitanssia, joten hihnan käyttöä kannattaa alkaa harjoittelemaan heti kun mahdollista.

Mutta näillä eteenpäin!

Moi 😘

4/8/2019: Lomalla!

Huomenta!

Me ollaan oltu lomalla jo kolme viikkoa ja vielä pari olisi edessä!

On ollut ihanaa: kaksi ensimmäistä viikkoa ihanaa hellettä ja nyt tämä viimeinen viikko vietelty vaihtelevassa säässä. Helteillä metsälenkit tehtiin heti aamusta ja illalla pahinta kuumuutta vältellen. Päivät hengailtiin pihassa varjossa ja minäkin ehdin keskittyä olemaan tuottelias eli neulomaan sukkia loppukesän tarpeiksi...

Aamu- ja iltakahvit ollaan nautittu pihassa eikä ole tarvinnut yksin kahvitella - karvaiset kaverit ovat keksineet, että pöydän päältä on ihan parhaat näkymät kytätä naapureita ja ohikulkijoita ja vahtia, josko leivänmuruja tippuisi heidänkin saatavilleen...

Koiratanssikurssin läksyt ovat vähän jäljessä helteiden takia, mutta yritetään tänään saada Hissun kanssa ketjutustehtävä plakkariin viikon myöhässä. Seuraavana olisikin vuorossa lopputehtävä eli esityksen hiominen ja kuvaaminen. Musiikkin, koreografian raakile ja sekä emännän, että koiran puvustus ovat plakkarissa: nyt vain viimeistelyä ja treeniä, niin se on siinä!

Ensi maanantaina käydään tähän tietoon viimeinen sijaistus NOSEvalkassa Lemmyn kanssa - suru on puserossa, mutta näköjään se meillä tahtoo mennä niin, että nämä kesä päästään treenaamaan valvovien silmien alla, mutta muuten pitää yrittää setviä eteenpäin ihan omin voimin.
Viime maanantaina valkka suurella avoimella kentällä, jossa mm. kasvulavoja.
Lemmy oli ihan PRO ♥ Ei minkäänlaista epäröintiä tai vahtimista, vaikka ihmistä lappasi kentän kummaltakin puolelta kera pyöriensä tai lemmikkiensä. Minäkin osasin hienosti huomioida todella kovan tuulen merkityksen etsinnöissä ja taputtelin itseäni selkään.

Rallyvalkoissa oli tässä välillä viikon tauko. Kovasti olisin jo menossa syksyllä taas kisaamaan, mutta minun käännökseni ovat edelleen liian laajoja ja niistä rapsahtaisi sen verran miinuksia, että on melkein turha lähteä kisaamaan kovin tulosodotuksin. Pihassa ollaan treenattu joitakin yksittäisiä liikkeitä, vaikka tuo tanssitreeni onkin täyttänyt suurimman osan treeniajasta. Lemmynkin kanssa treenaaminen on keskittynyt tanssin ketjutuksiin ja yksittäisenä liikkeenä harjoiteltu pelkästään sitä koiran eteen saamista ja minun edessäni peruuttamista sen kolmen koiranmitan verran. Saapa nähdä, vieläkö vaan passaillaan kisaamisen kanssa 😐 Omat kyltit on kyllä nyt kaivettu esiin ja ajattelin ensi viikolla tehdä rataa pihaan ja etsimään niitä muita kipukohtia kisaamiseen kuin omat käännökseni! Ensi viikon valkassa sitten päästäänkin taas tekemään rataa, joten on ihana nähdä miten meillä menee pitkästä aikaa!

Ensi viikolla on jännät paikat: AXAtreenit alkaa 16 viikon tauon jälkeen!!! Hissu taatusti sähköistää treenien ilmapiirin, jos ei muulla tavoin, niin ainakin haukun muodossa - korkealta ja kovaa 😆 Uskoisin pojan olevan aika innoissaan...

Mutta nyt tsau - metsälenkki kutsuu!!!

06/07/2019: Lemmyn kanssa hajutestissä vol. 2

No moi!

Kyllä oli taas jännät paikat: Hiekkarinteen tanssilavalla hajutestissä...

Minua jännitti ihan sikana, mutta kyllä sitä Lemmyäkin jännitti!

Lämmittelyalueen laatikko merkattiin kerrasta, mutta itse hajutesti meni kyllä sitten ihan metsään: vieras paikka ja vielä inhottavampi liukas lattia olivat Lemmylle liikaa - minua miellyttääkseen nuuskutteli kolmea laatikkoa ja sitten istahti keskelle tanssilattiaa itkien ja katsellen epätoivoisesti ulko-ovea. Ei tullut löytöä ei, mutta minun poskillani olisi pystynyt hyvin paistamaan lettuja...

Minua harmitti ihan vietävästi 😟, mutta ei koko testi onneksi minulle harmitusta ollut: rauhallisesti käytettiin koko kolme minuuttia ilman tavanomaista omaa kiirehtimistäni.

Lemmyä ei harmittanut mikään: makkara maistui ja vanhan treenikentän pöpelikköjä oli kuulema taas mukava päästä tuhnuttelemaan. Testipaikalta autolle kuljettiin jo häntä heiluen ja rinta rottingilla.  
Ja ihan parasta koko reissussa oli, että pikkuveikka kun jätettiin kotiin, Lemmy sai koko takapenkin itselleen - ihan kuin ennen vanhaan 😁 Vähempikin saa vanhan herran nauramaan...

Mutta ei se auta itku: häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja!!!

Tsau!

29/06/2019: Elämä sujuu kuin tanssi!

No moi!

Meillä on tanssahdeltu koko kesäkuu kaikin mahdollisin tavoin 💓

* Nautittu ihanista kesäisistä päivistä niin kotipihassa kuin metsälenkeilläkin...

* Hissun ja minun tanssiharjoitukset jatkuvat edelleen - lähinnä kotipihassa...

Hissulta ei innostusta puutu ja nyt viikkoen edetessä meno on vain nopeutunut, kun olemme vähitellen edenneet jo koreografian harjoitteluun. Hissu on sopeutunut tähän vähän liiankin hyvin ja nyt jo ehditään haukkua ja hyppiä tanssiliikkeiden välissäkin.
Nämä kaksi viimeistä kurssiviikkoa olisivat olleet pyhitetty peruutusten opetteluille, kierimiselle ja ryömimiselle, mutta valitettavasti olemme jääneet jankkaamaan peruutuksia: mm. rallytokon peruutus minun vierelläni on kokenut kovia - olen yrittänyt opettaa Hissulle peruuttamisen aloittamisen kesken nopeamman kävelyn sillä seuraamuksella, että olen astunut kaverini tassuille yhden käden sormien verran ja nyt kaveri tietysti väistää minua mahdollisimman kauas eli harjoituksissa ollaan kyllä otettu takapakkia vaikka takapakitus ei konkreettisesti onnistukaan 😉
Varasin meille "kilpailevalta" seuralta halliakin viime maanantaille, jotta pääsisimme vieraaseen halliin treenaamaan sekä nosea, että koiratanssikuvioita. Hissu oli vain niin innossaan asiasta, että tanssiharjoittelu meni pelkäksi hyppimiseksi. Samoin minä olen vielä siinä pisteessä, että joudun katsomaan Hissua tanssahtelun aikana niin paljon, että oli mahdoton yrittää katsoa meidän liikkeitä peilistä sillä silmällä, että pitäisikö vain jatkaa harjoituksia vai parempi piiloutua peiton alle loppu kurssin ajaksi. Mutta eipä mitään - varailen hallia uudelleen ja toivottavasti paremmalla onnella.

* Rallytokossa Hissulla tahtoo mennä treenit enemmän tanssahtelevien pupuhyppyjen ja haukkumisen puolelle, kuin että keskityttäisiin tekemiseen. Vaikka rallytreenit kotona ovatkin jääneet nyt taka-alalle tanssahtelujen takia, niin Lemmy tuntuu oppivan liikkeet unissaan: jo tuossa aiemmin mainittu peruuttaminen minun sivullani menee täydellisesti ja uutena työalle otettu peruuttaminen edessäni menee hienosti - vielä yksi koiranmitta pituutta lisää, niin se on siinä!

* Nosevalkat jatkuvat nyt vielä heinäkuunkin: minua onnisti ja sain ostettua meille koko heinäkuun valkkasijaistuksen kerralla. Lemmy on tehnyt hienoa työtä ja mikä parasta, eilisen illankin treeneissä häntä heilui kaikki siirtymät etsintäalueelta toiselle ja valmentajankin käsi käytiin pussaamassa moneen kertaan kun oli niin nastaa!
Hissun kanssa käytiin korkkaamassa ihan ensimmäinen neljän osion nosemöllikäiskoe! Minulla oli ainoastaan yksi tavoite: oman hätäilyn minimointi ja zen-tilan saavuttaminen.  Meillä meni ihan superisti: ulko- ja ajoneuvoetsintä täydellisesti, laatikoissa vasta kolmas merkkaus osui oikeaan ja sisäetsinnässä toinen.
Laatikoilla aloitettiin ja minun zen-tilani ei oikein vielä ottanut kukoistaakseen - hätäilin taas ihan liikaa ja panikoin, kun Hissu jätti osan laatikoista nuuskuttelematta kovan vauhtinsa takia. Viimeisellä osiolla eli sisäetsinnässä olin taas paniikissa ohjaamisen suhteen eli en osannut antaa kaverille työskentelyrauhaa. Meidän onneksemme tuomarina oli meidän valmentaja, joten hän antoi osion jälkeen arvokasta palautetta minulle siitä, miten olin taas painostanut Hissua liikaa sekä hillumalla liian lähellä koiraa etsintää tehdessä, että hokemalla paniikissa jatkuvasti "missä" - Hissu reppana ahdistui ja hätäpäissään teki väärän ilmaisun, jotta vapautuisi ahdistuksesta.
Mutta antaisin kyllä itselleni kouluarvosanan kahdeksan: kuukauden valmennukset takana ja minä olen jo kovasti oppinut antamaan rauhaa & tilaa kavereilleni etsinnän aikana ja tsuumailemaan tilanteita sillä silmällä, että kolmen ilmaisun jälkeen voin olla jo 99% varma löydöstä.
Paljon, paljon on vielä oppimista: meiltä puuttuu vieraassa ympäristössä vielä kokonaan ilmaisu katseella, joka kotipihassa toimii takuuvarmasti. Paljon ollaan kyllä opittukin: sekä Lemmy, että Hissu tietävät kyllä nyt jo tasan tarkkaan ja joka kerta mitä ollaan menossa tekemään, kun nosevalkat alkaa - hyvä me!

Mutta ei kai se auta: nyt vain vauhdilla kohti heinäkuuta!

Tsau!

09/06/2019: Back to the business & Dance little Hissu...

No moi!

Taas on tovi vierähtänyt täällä viimeksi käynnistä: Suomen julkinen terveydenhuolto on pitänyt taas kerran huolen omistaan ja tervehdyttänyt meikäläisen, vaikka saikkaria vähän pukkasikin... Nyt taas pukkaa lenkkejä lähes entiseen malliin, vaikka myös minua välillä vähän läähätyttää...

En onneksi kovin montaa viikkoa joutunut sängyn pohjalla viettämään ja oli tästä tervehtymisen lisäksi muutakin iloa: tulipahan todettua, että eivät ne koirapojat hulluiksi muutu vaikka pelkillä isännän kanssa tehtävillä metsälenkeillä on elettävä 😍 Osaa ne pojatkin ottaa välillä rennostikin:

Saikkarin edetessä ja olon parantuessa me onneksi päästiin vähän jo taas nosettelemaan kotosalla ja minut palkittiin suurieleisin hännän heilutuksin.

Axa on tauolla vieläkin, mutta onneksi rallytreenit ovat päässeet jatkumaan lähes keskeytyksettä ja axa on saatu korvattua ihanasti sijaistamalla koirakoulumme nose-valkoissa.
Viime perjantainakin 28 asteen helteessä päästiin Lemmyn kanssa kolme etsintää tekemään, joista yksi pihassa olevat laatikot. Seuraavaa hajutestiä pukkaa meille jo tuossa heinäkuun alussa, joten treenilöistä pukkaa...

Viime viikonloppuna päästiin avaamaan jälkikausikin - minä toimin jäljestettävänä ja itse jälki käytiinkin sitten tekemässä koko porukan voimin: ensin minä Hissun kanssa lyhyemmän jäljen ja isäntä Lemmyn kanssa vähän pidemmän Lemmylle vähän vaikeutta kehiin, eli parikymmentä metriä metsätietä, jossa jälkeä kävivät sopivasti sotkemassa satunnaiset lenkkeilijät: Lemmyllä ei mitään hätää - tasaisen tarkasti oli jäljestänyt.

Meillä oli Hissun kanssa vähän hakusassa hiekkateiden ylitykset, mutta pienen kaartelun jälkeen Hissu kyllä sitten kuitenkin hajuvanat löysi! 

Tämän kesän lajitestinkikin on sitten päässy alkuun: aloitettiin Hissun kanssa koiratanssi kurssi. Kylläkin ihan verkkokurssina, mutta sitä kautta ollaankin saatu ja saadaan ruhtinaallisesti treeniaikaa liikkeille aina kaksi viikkoa kerrallaan! Tällä viikolla treenejä ovat hidastaneet helteet ja sateet. Ennen kurssin alkua yritin urhoollisesti alkaa treenailemaan joitakin liikkeitä omassa keittiössä, mutta aika mahdottomaksi se meni kun Lemmykin halusi olla välttämättä mukana treeneissä ja valitettavasti kahden koiran seuruuttaminen jalkojen välistä kahdeksikkona oli jopa liikaa minullekin. Lemmyn maltti ei kestä oman vuoron odottamista, enkä viitsi kyllä kaveria laittaa vessaankaan oven taakse tämän takia yksinään odottelemaan.
Rallytoko on tuottanut meille ihan mahdottoman hienot perustaidot eri seuraamismuodoista, pyörähtämisistä yms., mutta nyt kun tarkoituksena on päästä täysin eroon käsiohjauksista, olen aika nesteessä! Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa! Eri liikkeitä olikin sitten mielenkiintoista listata...

... ja aloittaa kokeilu mitä jo osataan ja jos osataan, niin millä asteella - namin kanssa, käsiavulla vai jo ihan pelkällä suullisella käskyllä?
Musiikin valintaan käytin yhden puolikkaan vapaapäivän: istuin koneella ja laitoin pyörimään Hissun ja minun rallytokon kisavideoita ja taustalle soimaan kappaleita, joita olen jo viime marraskuusta tsuumaillut sillä korvalla, että mikä voisi olla liikkeisiin sopivaa musiikkia.
Saapa nähdä, mutta hauskaa ainakin on ollut jo tähän asti 😊 Kiitos kunnon rytmikkään rokin liikkeiden väliin jäävä "luppuaika" on niin pieni, että jopa Hissu ei ehdi kyllästymään: haukkumiset ja iloiset pupuhypyt eivät vain nyt löydä aikaa toteutuakseen.

Mutta jatketaan taas tästä - toivottavasti taas pian!!!

Tsau...

16/03/2019: Nenäistä valmennustestiä vol. 2

No Moi!

Niinhän siinä sitten onneksi kävi, että päästiin Lemmynkin kanssa testailemaan kertaalleen koirakoululle miltä se NoseWorkin valmennusryhmä tuntuu: hyvältä tuntui 😀.

Haastetta oli taas ihan muille jakaa: vieras valmentaja ja uudet huoneet, vaikka tutulla koirakoululla oltiinkin. Kolme treeniä:
* ensimmäisenä varasto jossa oli agility esteistä ja putkista puutarhatuoleihin, kaksi kätköä, vieras täti istuksimassa huoneessa. Lemmy kävi ensin haistelemassa epäluuloisena esteitä ja vieraan tädin varpaita, katseli kaihoten ovea, josta olimme tulleet tilaan. Sitten jotenkin sinne nenään vaan sitä eukalyptuksen tuoksua jostakin etsiytyi ja mielenkiinto alkoi väkisinkin vetää nenää hajuja kohti. En ymmärrä miten suljetussa huoneessa haju voi leijailla, mutta niin se teki ja Lemmy nuuskutteli pitkään hajulähteestä 20 sentin päättä olevaa axaestettä ja oli ihan varma, että siellä se haju on. Ei tullut kunnon merkkailuja, joten valmentajan ohjeiden mukaan helpotin vähän etsintää viittomalla lähemmäksi hajulähteitä. Kyllä ne sieltä löytyi vaikka vaikeimman kautta.
* toisessa uudessa tilassa pieniä pahvilaatikoita ripoteltuna lattialle: Lemmy katseli alta kulmain vierasta tätiä, mutta tiesi kyllä taas heti mitä oltiin tekemässä. Merkkasi laatikon aika pikaisesti, mutta palkitsin jo ennen katsekontaktin ottamista: en halunnut vaatia liikoja uudesta tilanteesta johtuen.
* kolmantena valkkakerran vaikein: katosta riippuva hajustettu lanka. Tällä kolmannella kerralla ei vieras täti ei enää häirinnyt. Haju näytti leijailevan ilmastoinnin ansiosta metrin alueella, mutta sieltä se haju löytyi: paljon kehuja ja makkaraa.

Aivan mahtavaa: NoseValkat odottavat heti kun niihin vain päästään sijaistamaan!!!

Toissa viikonloppuna oli aivan mahtava talvimyrsky - lunta tuiskutti vaakana ja oli ihan pakko päästä ulos! Hissu messiin, Lemmy jäi kotiin lämmittelemään villatakissaan ja lyhyessä turkissaan. Otin myös kameran kainalooni toiveissa kuva espanjanvesikoirasta ylväänä tuulessa ja tuiskussa korvat tuulessa lepattavina kuten esiaikaiset perrot ovat myrskyjä laivankansilla ylväänä ottaneet vastaan. Täällä keskisessä-suomessa, missä lähimpään järveenkin on kilometrejä, ajattelin laivakoiramaisen tuulen ja tuiskun löytäväni naapurin pellolta ja tässä tulos:

 Pellolle ehdittyämme lumisade muuttui jäätäväksi tihkuksi ja jäätyi Hissun turkkiin pisaroina, tuulikin oli sen verran tyyntä, että korvia emme saaneet lentoon, mutta turkkia tuuli sen verran pörhötti, että olin kuvaan tyytyväinen: minun perroni - peltokoira Hissu ♥

 

 ... ja vahdittavan laivan virkaa saivat edustaa naapurin pöllikasat...

Oli kyllä mahtavaa: minua paleli aivan älyttömästi, mutta Hissu seisoskeli palelematta kuvattavana ja kuvaustauoilla keskittyi ihan omiin puuhommiinsa:

Mutta palataan taas asiaan: meillä odottavat hämärtyneessä lauantai-illassa vielä pihaan kätketyt nose-kätköt löytäjäänsä 😚 Tsau!

24/02/2019: Koiraurheilun kinkkisyyttä: "Kyllä se kotona osaa"

No Huomenta!

Voihan nenä - jo toinen aurinkoinen viikonloppu putkeen = on ollut mahtavaa. Ollaan tehty metsälenkkejä koirapoikien kanssa kolmestaan ja välillä kamerakin on saanut tulla mukaan neljänneksi pyöräksi.

Ollaan me ehditty vähän juhliakin: Lemmyn tulosta on nyt yhdeksän vuotta ♥
Fraaseja tai ei, niin päivääkään en vaihtaisi pois! Välillä olen julkisesti uhannut tehdä kaverista rukkaset, välillä napanuora meidän välillä on ollut vähän liiankin kireällä, mutta on vaan ihana kaveri, minun oma sydämenvaltaaja! Yritin käydä ottamassa vähän söpöily kuvia pihassa,

mutta ei oikein onnistunut, kun kesken kuvaussession naapurin kaveri mureasti haukkumalla ilmoitti Lemmylle olevansa kotona, joten tietysti Lemmynkin oli pakko ilmoittaa, että meidän pihaan ei sitten muuten tulla...

Flunssanpoikanen on yrittänyt nujertaa minut jo toista viikkoa, mutta urhoollisesti tiistainakin Hissun kanssa axavalkassa nollarata haastetta ja torstaina pääsin kummankin kanssa Rallyvalkkaan tekemään pieniä radan pätkiä. Seniori-Lemmy on kuin uudesti syntynyt: rallyvalkassa karkailee luotani kouluttajan luokse paijauksia kerjäämään ja loppuaika yritetään kerjätä makkaroita kanssatreenaajilta oman vuoron odottelun ajan. Onneksihan meille pääasia on, että Lemmy pääsee toteuttamaan itseään - on se sitten hänen mielestään emännän kanssa peruuttelun opettelua tai muuten hallilla hyvänmielen pörräystä.

Nyt kun arkenakin valoisuutta on riittäny viiteen saakka olen autuaasti unohtanut rallittelun kotitreenit ja ollaan käyty nosettelemassa kotipihassa lähes joka ilta. Viikko-ohjelma koiraharrastusten rintamalla on nyt niin täynnä, että valitettavasti en enää nosea saa mahdutettua viikkotreenilistalle kodin ulkopuolella, mutta varpaat heiluvat ajatuksesta, että jos edes silloin tällöin pääsisin koirapoikien kanssa Nose-valkkoihin tuuraajaksi.
Perjantaina pääsin Hissun kanssa ekaa kertaa valkkatuuraajaksi ja omat odotukset olivat korkealla - kotona kun on mennyt niin hyvin: Hissu merkkaa tosi kauniisti minua silmiin tapittamalla ja jos haen vahvistusta ilmaisulle niin varmuuden vuoksi vielä tassulla kaapaisee ja tapittaa taas silmiin. Keskiviikkon treenailimme pihassa kuudella isolla pahvilaatikolla ja Hissun kierrokset kävivät niin korkealla, että silmiin katsomiset unohtuivat täysin ja poika pläjäytti jo ensimmäisellä nuuhkaisulla hajulaatikon säpäleiksi etutassuillaan ja oli sen jälkeen hyvin tyytyväisen oloinen itseensä - minä en niinkään 😉
Perjantain toivelistalla olikin saada vinkkejä tassuilla merkkailun kitkemiseksi sekä katsoa miten poika toimii vieraan kouluttajan läsnäollessa sekä toivon mukaan vieraassa ympäristössä, vaikka tutulla koirakoululla oltiinkin. Vieras kouluttaja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tai olla kiinnostamatta: Hissu oli ihan varma, että nyt tultiin axontunnille ja ensimmäinen etsintä aloitettiinkin hurjilla ilopompuilla ja haukkumisella. Ekassa huoneessa reilut kymmenen laatikkoa: kaksi vikailmaisua ja kolmas oikea olikin sitten vain nuuskintaa ilman katsetta. Seuraavassa huoneessa kolme piiloa, joista löytyi vain kaksi ja kummastakaan ei tullut edes ilmaisua - pitkää nuuhkintaa pelkästään. Viimeisessä huoneessa vain yksi kätkö ja pikainen löytö: kouluttajan ohjeilla en jäänyt odottamaan katsomista vaan palkkasin heti löydölle. SummaSummaaRum: näin alussa palkkaukset heti ensimmäisestä nuuhkaisusta, pois käytöstä meillä tarkentavana käskynä oleva "Näytä", joka saa Hissun raapimaan löytöään ja kolmantena ohjeita paineistavalle emännälle: anna etsintä rauha ja pysy koko ajan liikkeessä, jotta et anna vahingossa sanatonta vihjettä; varsinkaan väärille ilmaisuille.
Kaiken kaikkiaan ei olla siis valmiita vielä valkkaryhmiin: kotona eteenpäin vietäväksi oma käytös ja koiran ilmaisu siihen suuntaan, että nuuskuttelun pituus antaa jo varmuuden oikeasta löydöstä.
Olipa jännää: en muistakaan milloin viimeksi olisin päässyt treeneissä virkkaamaan: Kyllä se kotona tämän osaa... 😁

Eilen illalla parturoin Lemmyn: viikolla kaveri oli kuolla kuumuuten, kun isäntä lämmitti takkaa ja kodin nurkatkin ovat alkaneet taas täyttyä villakorista. Ei tähän muutokseen kyllä varmaan koskaan totu: vajaan tunnin ahkeroinnilla Ransu-koirasta sporttiseksi noutajaksi...

 

Hissu saa odottaa vielä vuoroaan siihen saakka kun on ihan oikea kevät!

Palataan taas asiaan, tsau!

10/2/2019: Vapaata pudotusta: luoksetuloja ja talvinosetusta

Huomenta!

Jos ei tule lunta, niin sitten tulee räntää. Jos taivaalta ei tule mitään, niin sitten on pakkasta sen verran, että Hissun tassuja palelee - tämä talvi koittelee kovasti uskoani siihen, että olisin talvi-ihminen 😖


Back to basic: luoksetuloja
Keskiviikkona tämän vuoden ensimmäinen vapaapäivä. Ihanaa aurinkoa ja tyytyväisenä tarpoimme naapurin auraamaa tietä. Kotiin tullessa postiauto kääntämässä itseään postilaatikoiden luona: Lemmyltä karkotushaukku ja käskytin odottamaan - ukon elekieli oli sellaista, että tartuin pannasta kiinni. Onneksi tartuin, sinnehän tuo mokoma olisi rynnännyt auton perään. Tiukkaa tuijotusta silmiin ja hyvin lyhykäinen palaute, että nyt en ollut oikein tyytyväinen toimintaa. Matkaa jatkettiin sopuisasti tuumaillen, että vahinkoja sattuu...

Perjantai-illan lenkki samaista tietä otsalampun valossa. Puolen kilometrin päässä näkyy yksittäinen valonlähden meitä lähetyen - arvailin itsekseni, että maastopyöräilijä tai potkukelkka, jossa valo, koska valo oli sen verran matalalla. Lemmy hokaa lähestyjän, karkotushaukku, lähtee lähestymään tulijaa odotus-käskystä huolimatta. Ei muuta kuin pannasta taas kiinni ja suoraa tietä kotiin samalla nuhdellen.

Voi hyvänen aika - minun yhdeksän vee kaverini! Murkkuikä kakkonenko vaivaa?

Eihän se auta, niin monesti kuin muulloinkin: Back to basic - lauantaiaamun lenkille makkarat mukaan. Lenkillä noin kolmekymmentä kertaa luokse käskytys, palkaksi makkaraa ja sitten vapautus. Lemmyä ei enää paluumatkalla paljon hajut kiinnostaneet, kun piti ottaa ihan varmuuden vuoksi kontaktia ilman käskytyksiäkin ja napanuorankaan ei tarvinnut venyä kymmentä metriä pidemmäksi: emäntä on niin ihana ja sen kanssa on niin mukava lenkkeillä, kun motivaatio saadaan kohdilleen 😜
Hissu ei muutenkaan kauaksi karkaa, mutta nyt seurasi maha minun lahdettani hinkaten välillä iloisia pupuhyppyjä otellen - meiltähän tämä käy...

Talvinosetusta

Ensimmäistä Nosettelu-talvea eletään ja vähän vielä hakee miten lajia voisi ulkona treenailla.
Eilen testissä pelkkä laakerinlehti ja vessapaperirullan hylssyt, joissa vielä pari kerrosta paperia jäljellä: myttäsin vielä hajun lisäämisen jälkeen oikein kunnolla, jotta sain tosi pienen ja tiiviin nytyn aikaiseksi. Nytyt, koirapojat ja meetvurstin palat taskuihin ja räntäsateeseen.

Suunnattiin viime kesän suosikkipaikkaamme kaupungin varastokopille - kolme nyttyä piiloon 5-10 metrin välein ja ajatuksena treenailla siirtymistä ja isomman alan etsintää. Isomman alan etsintä ei nyt oikein lähtenyt, koska lunta oli aurattu ainoastaan neljästä kohtaa varaston vierestä siten, että sinne pystyi hajun piilottamaan. Hienosti löytyivät - siirtymiset kyllä menivät kummallakin minun jälkieni jälestämisessä, mutta jospa sitten kesällä paremmalla onnella.

Kotiin mennessä vielä yhden menomatkalla piilotetun kätkön nuuskinnat.

Minähän olen yrittänyt opettaa ilmaisuksi kiinteää silmiin tuijotusta, mutta Hissun innostuessa ilmaisuksi tulee aina vaan enemmän tassuilla kohteen raapiminen. En oikein hokaa, miten tästä päästäisiin eroon, mutta onneksihan me ollaan vasta menossa kurssille (jossakin vaiheessa tätä vuotta), joten sieltä varmaan apukin löytyy.

Mutta nyt räntäiselle päivälenkille - tsau!

2/2/2019: Extreme-nosetusta

No moi!

Usein tilaisuus ei tule kello kaulassa, mutta eilisellä iltalenkillä Tilaisuudella oli totisesti kokoa ja renkaissa lumiketjut!

Oli tosi kylmää: Hissu nosteli iltalenkillä  tassujaan ja lämpömittari kellotti -16 astetta.
Äkkiä kotiin, pojat lämpimään ja hajutipat pilttipulloon + puolitettuun vanulappuun: toiselle eucalyptusta ja toiselle laakeria. Sitten takaisin metsäkoneelle piilottelemaan.

Ensin Hissu mukaan: ensimmäiset tuoksut pilttipurkista ja menoksi! Hissu jäljesti minut kotipihasta tien yli koneelle ja hokasi alkaa etsiä koneesta, kun sitä hänelle esittelin kuten missit esittelivät uusia autoja 60-luvulla 😊 Rohkeasti poika lähti nuuskuttelemaan, välillä haki katsekontaktia varmistellen, että tätähän me tultiin tekemään. Nopeat löydöt ja hienot katsekontaktit löydöistä: palkaksi meetvurstia ja sitten juoksujalkaa takaisin kotiin lämpimään.

Lemmy odotteli jo malttamattoman eteisessä: ensimmäiset alkuhajut pilttipurkista ja sitten mentiin. Minä olin ihan varma, että iso ja outo kone pelottaa poikaa, mutta eipä mitään, heti rohkeasti, tarkkaan & hötkymättä koneen kimppuun. Kätköt kummassakin vasemmassa renkaassa. Hienot löydöt, mutta katsekontakti jäi puuttumaan - meetvurstipalkkaa kuitenkin pikaisesti ja vielä löydön uudet merkkaukset "Näytä"-käskyllä. Sitten jo löytyivät katsekontaktitkin. Pikaisesti takaisin kotiin lämpimään: Lemmy rintarottingilla, ilosta hyppien ja häntä heiluen.

Olipa mahtavaa!
Tarkoitus oli käydä vielä aamullakin testailemassa, mutta herättyäni metsäkoneen ääni kuului sisälle asti, kun kone "vieri" töihin, joten tämän kertainen nosetus taisi jäädä ainutkertaiseksi ja varmaan kylmimmäksi ikinä!

Nyt vain uusien tilaisuuksien etsintään!

Tsau!

Ps. Illallahan kone sitten taas nökötti paikallaan. Hajut villalankoihin ja menoksi. Kummaltakin merkkaukset ja tassujen nostelua kylmästä: - 12 astetta. Lemmy kiersi tällä kertaa koko koneen tarkasti ja pelottomasti nuuskutellen, Hissulla ensimmäisen löydön jälkeen hermo pinnassa, eli kovasti haki tukea minusta turhatutuneena itkeskellen - kovaa tsemppausta ja etsintä jatkui. Olipa mahtavaa!!! 

27/01/2019: Etkoja - ekat NoseMöllikäiset

No moi!

Nyt sitä ollaan sitten käyty pyörähtämässä ensimmäiset NoseMöllikäiset Lemmyn ja Hissun kanssa: vain laatikko- ja sisäetsintäosiot, mutta kyllä niissäkin oli tekemistä!

Hiki tuli ohjaajalle ja vaaleanpunaiset lasit - joiden läpi olen meidän Nosetteluja katsellut - rikkoutuivat korjaamattomiksi...

Etsinnät hallissa, josta toisella puolella tutut 12 laatikkoa ja toisella puolella erinäinen kokoelma tavaroita herätyskellosta ämpäreihin eli kunnon tavarataivas.
Hissu tulille ensimmäisenä: lattian nuuskuttelu ja lattiaan teipatut ilmastoiniteipin palaset kiinnostivat enemmän kuin laatikot - neljännellä kerralla vasta ilmaisi oikean laatikon. Tavarataivaassa sama lattian nuuskutus jatkui, eikä seinään täpsättyä hajua löytynyt vasta kuin tuomarin vinkistä metrin päästä käskyttäessä.

Herra Lemmystä jännitti kovasti, joten lattian tuhnuttelu & tuomarin kyttääminen sekoittivat pakan. Vasta kolmannella kerralla löytyi oikea laatikko ja siinäkin merkkaaminen eli silmiin katsominen vasta maanittelun jälkeen. Tavarataivas ei kiinnostanut herraa lainkaan vaan käytti kolmen minuuttinsa tuomarin tuijotteluun ja välillä kävi näön vuoksi (eli emäntäänsä miellyttääkseen) tuoksuttelemassa tavaran kerrallaan. Tuomarin vinkistä ja minun sormella tökkimisen tuloksena merkkaus axaesteestä. 

Plääh - taas pitkästä aikaa, paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Loppu päivän mökötin ja keskityin olennaiseen eli kutomiseen... 🙃

Hahaa - seuraavana päivänä jo taas noseteltiin kotona keittiössä kaadettujen tuolien seassa ja olohuoneen lattialla tavarataivasta, jossa tavaraa isännän kirjoista kynttiläkuppeihin hymyssä suin.
Ei se kuulkaa auta: jalkautuminen ulkomaailmaan täytyy aloittaa tosissaan, jos aiomme joskus vielä kisoissakin pärjätä!

Mutta nyt uhmaamme ulkona riehuvaa pakkasta ja lähdemme pikaiselle happihyppelylle ja sitten takaisin rauhalliseen sunnuntain viettoon!

Moi!

Hyvää uutta vuotta 2019!

                            Ihanaa alkanutta vuotta 2019!

Meillä vuosi vaihtui tuttuun tapaan vähävauhtisin elkein eli kotosalla - vieraspatja levitettiin olohuoneen lattialle ja ilta kuudesta yö kahteen katsottiin televisiota äänenvoimakkuus kaakkoon käännettynä ja rullaverhot tiukasti ikkunoissa. Minulla on Lemmylle vielä yksi rauhoittava tuolla jemmassa, mutta onneksi pahat aavistukseni kova paukkuisesta ja aikarajoja rikkovasta paukuttelusta eivät toteutuneet, joten rauhoittavakin sai jäädä vielä jemmaan. Kävimme aamulenkin jo ennen kymmentä - ei kuulunut paukkuja mistään!

Neljän aikaan vielä kahdestaa Lemmyn kanssa hihnalenkillä. Hihna jotenkin hämäsi kaveria, joten otti heti kotitielle tultuamme vainun nelijalkaisesta kaverista ja lähti jäljestämään. 15 minuuttia taivallettiin naapurin tien vierttä, useasta suunnasta kuului vaimeita paukauksia, mutta ne eivät Lemmyä häirinneet - kaveri ei edes reagoinut niihin, kun oli niin tohkeissaan uudesta jäljestettävästä. Jäljet katosivat metsään sen verran kauas, että hihna ei enää antanut periksi, Lemmy kääntyi kannoillaan ja lähti häntä taivastakohti sojottaen rinta rottingilla takaisin kotiin hyvin tyytyväisen oloisena itseensa - paukut eivät tässäkään vaiheessa voineet vähempää kiinnostaa. Pika-asiointi vielä metsän puolella ja sitten kotiin. Iltaruoka ja sitten Lemmy vetäytyikin nukkumaan: välillä patjan päälle jalkoihini ja välillä patjan viereen - täyttä unta aina kello kahteen yöllä, jolloin herättelimme pojan vielä iltapissille. Etäistä jylinää, mutta Lemmy jolkotteli pikaisesti metsään asioilleen ja yhtä pikaisesti takaisin sisään ja takaisin nukkumaan. Siis ihan mahtava vuoden vaihtuminen - ei olisi voinut paremmin mennä!
Mainittakoon sen verran, että Hissu nukuksi samoin koko illan, mutta kävi pari kertaa isännän kanssa pihassa pissillä paukuista välittämättä - ihanaa kun sentään toinen kavereista ei kärsi paukkeesta.

Vuosi lähti käyntiin hyvin endorfiinin huuruisissa merkeissä jo viime viikonloppuna, kun käytiin Hissun kanssa ensimmäisissä toko-kokeen omaisissa treeneissä koirakoulullamme. Minulla oli pari viikkoa valmistautumisaikaa ja tarkoituksena oli käydä vähän googlettelemassa mitä kokeeseen kuuluu yms., mutta joulukiireissä (😆 )pääsi unohtumaan - kolmeen vuoteen ei olla treenailtu tokosta kuin ruutuun menoa, mutta se ei pelaa, joka pelkää, joten selkä suorassa treeneihin. Onneksemme pääsimme suorittamaan osan osiomme viimeisinä, joten ehdin vähän saada tuntumaa mitä meidän oikein pitikään tehdä. Oli aivan mahtavaa: paikkamakuut meni täydellisesti, seuruussa päätin, että Hissuun on luotettava enkä vilaissutkaan poikaan = tuomari ystävällisesti huomautti, että kaveri vaihtoi puolta ihan itsekseen selkäni takan kaikilla suoran pätkillä, kaukoissa tuplakäsytystä, mutta kaikki muu meni ihan nappiin. Saadessani kapulan käteeni muistin, että pahus, tämähän se nyt oli se juttu mitä meidän piti Hissun kanssa harjoitella, joten Hissu katseli minua vain ihmeissään ja kapula jäi ottamatta suuhun. Hymyilytti: se kenen kanssa kapulan pitoa olin harjoitellut, oli kyllä ihan koko ruskea kaveri 😁 Kyllä meidän täytyy nämäkin ottaa johonkin väliin harjoiteltavaksi - on se vaan niin mainiota touhua = kuin paluuta ensirakkauden pariin 💓

Viime viikonlopulla myrskysi kunnolla ja lunta tuli 20 senttiä. Eilen availtiinkin polkuja sen verran innokkasti, että tänään minun reiteni olivat sitä mieltä, että lenkit tulisi suorittaa helpoimman mukaan, eli ihan teitä pitkin tallustellen. Voi - vielä on monta kilometriä talsimattomia, lumen täyteisiä polkuja odottamassa, mutta saavat kyllä odottaa ensi viikonloppuun.
Eilen availin polkua metsän läpi ja naapurin pellon poikki. Jo meno matkalla säikähdin kunnolla kun sivusilmällä näin Lemmyn jättäneet meidät Hissun kanssa polkua talsimaan ja hän itse juoksi metsäautotietä minusta vasemmalla meidän edelle keulien. Kova äänisesti käskytin kaveria takaisin luokseni ja näin kuinka kaverin pää kääntyili tiellä ensin vasemmalle ja sitten oikealle ja aivot raksuttivat, että kyllä se tuo emäntä on vähän vajaa: kahlaa lumessa kun 15 metkin päässä menee tie, joka on kovettunut täysin käveltäväksi traktorin jälkien kohdalta. Puoli minuuttia keskustelimme asiasta eli minä huusin pää punaisena, että nyt tänne ja äkkiä, ennen kuin Lemmy päätyi siihen, että kannattaa ehkä palata emännän luokse - sehän on se jolta on saanut aina makkaraa. No makkaroita ei tarjoiltu, vaan kolmeen pekkaan jatkoimme matkaamme pelolle.

Mukavaa tammikuun jatkoa, palataan taas asiaan piakkoin!