lauantai 28. joulukuuta 2013

28/12/2013: "Pökäle olohuoneessa" eli Back to Basic

Oli joulupäivän ilta ja isäntä oli sammuttelemassa tulija takapihalta, hieman uninen emäntä itse kompuroi haukotellen makuuhuoneesta eteiseen tarkoituksenaan käydä vielä vähän juomassa ennen nukahtamistaan... Emännän itsensä sivusilmä huomasi epäilyttävän peukalon pään kokoisen ruskean pallukan olohuoneen lattialla - tähän tarvitaan tarkempaa tutkimusta: epäilyttävä luontokappale nenäliinaan ja totta tosiaan - pökälehän se siinä ihan itse! Kaksi epäiltyä makoilee olohuoneen lattialla ja kummallakin sellainen ilme, että jos karvakorvat osaisivat vihellellä, olisi koko olohuone täyttynyt viattomista vihellyksistä. Olin niin hölmistynyt, että piti käydä oikein isännälle huikkaamassa takapihalle, että minkä löydön olin tehnyt.

Voihan vinetto! Joku tuikkasi omaatuntoani oikein pitkällä sukkapuikolla...

Olen paasannut tästä ennenkin: kunnon lenkkien täytyy kuulua päivärutiineihin (ainakin meillä), jos kerran mielit karvaisia kamuja perheeseesi... eli aika uskollisesti ollaan noudatettu päivärutiineja.

Syksyllä kipeytynyt kantapääni kipeytyi nyt entisestään viime sunnuntaina ja nyt jouluaattona poikien kanssa tekemistäni pitkistä metsälenkeistä - jouluaattoilta ja joulupäivä sitten mentiinkin minimillä, eli aattoiltana ja joulupäivän aamuna pikainen lenkki takametsässä ja joulupäivänä metsälenkin korvasi tunnin agility/toko-harkat. Joulupäivän iltana taas vain pikainen lenkki takametsässä linkuttavan emännän kanssa.
Joulupäivän iltana Lemmy-kulta kyllä kävi pariinkin otteeseen istuksimassa makuuhuoneen ovella minua altakulmain katsellen ja yrittikin sitten ilmeisesti viestittää, että jollakin meistä on täällä aika paha hätä!!! Emännän suomi-perro-sanakirja oli kuitenkin taas kateissa ja käskytin koiran vain nukkumaan...

Niin, että oliko tässä joku opetuskin tulossa?
No oli!!! Tyhmästä emännästä kärsii myös olohuoneen matto!
Ei vaine - vaan siis ihan oikeasti: vaikka meidän pojat ovatkin jo aika itseohjautuvia, niin ilman perusasioiden huolehtimista asiat voivat levitä käsiin! Yksi kikkare olohuoneessa ei maailmaa kaada, mutta oli taas hyvä muistutus siitä, miten riippuvaisia karvakamujen hyvinvointi on meistä kiinni.

Loppuviikkolla ollaankin parhaamme mukaan palauduttu ruotuun: lenkit ovat edelleenkin tosi lyhyitä klinkkaavan emännän takia ja metsälenkit&irrallaan juoksentelu ovat nyt muuttuneet hihnallisiksi kävelytie lenkeiksi: lenkeiltä on palattu kotiin on vasta kun emäntä on pystynyt omin silmin todistamaan, että kaikki tarpeet on tehty. Lemmykin on pystynyt näin paremmin keskittymään "oleelliseen" ylenpalttisen nuuskuttelun ja riekkumisen sijaan.

Lenkkeilemisiin!


tiistai 24. joulukuuta 2013

Rauhallista Joulua 2013!

Huomenta, huomenta!

Tänä aamuna on sitten herätty taas vähän erinlaiseen jouluaattoon: pakkasesta ja lumesta ei ole tietoakaan.
Eipä haittaa: kynttilät ja ulkovalot on sytytetty, aamulenkillä kuraantuneet koirapoikien tassut pesty puti puhtaiksi, koti koristeltu harvoin, mutta rakkain joulukoristein ja nyt aloitetaan joulun vietto!

Rauhallista ja mukavaa Joulua kaikille





maanantai 23. joulukuuta 2013

23/12/2013: Lemmy 4-vuotta!

Lemmy-kulta täytti tänään 23.12.2013 neljä vuotta









Kakut on syöty ja lahja annettu & testattu pimeässä metsässä.
Lahja toimii ja emäntä on tyytyväinen.
Pojilla mahat pullollaan kakuista ja nyt makoilevat tyytyväisinä olohuoneen lattialla.

Nyt rauhoitutaan odottamaan jouluaattoa!

maanantai 9. joulukuuta 2013

7/12/2013: Omat treenit kruunaavat itsenäisyyspäivän!

Itsenäisyyspäivänä pääsin treenaamaan ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen koirapoikiani sisähalliin omalla vuorolla☺
Hymy oli herkässä ja olo oli aika pro-meininkiä: paikallinen koirakoulu avasi marraskuussa uuden sisähallin tänne Jyväskylään ja nyt päästiinkin ekaa kertaa testaamaan hallin uudet agilityvehkeet!

Hissu on vieläkin saikkarilla korvatulehduksen takia, joten Lemmy sai lähes kaiken emännän huomion ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun treenattiin agilitya. Tein meille pienen radanpätkän ja yksittäisinä esteinä tehtiin pujottelua ja A-estettä. Pujottelussa oli jo nyt niin paljon ihania tuoksuja, että luovuin harjoittelusta jo ensimmäisen kerran jälkeen - Lemmyn keskittymiskyky kaikkosi tuoksujen tieltä kokonaan.
A-este pelotti Lemmyä taas SUURESTI, mutta namipalkalla sain mussun reipastumaan ja yhden pelokkaan kerran jälkeen esteestä muodostuikin Lemmylle lemppari. Radan pätkää tehtiin ristiin & rastiin ja aina kun silmäni ja keskittymiseni vältti, Lemmy viipelti A-esteelle silmät innostuksesta palaen. Onneksi treenin päätehtävä olikin pelkästään yhdessätekemisestä nauttiminen ja hauskanpito!

Hissun kanssa tein aina välillä pari pyrähdystä ja aikomuksena oli ainoastaan treenata Hissun ohjaamista renkaalle ja pujotteluun mahdollisimman kaukaa ja pelkin äänikäskyin.
Rengas on ilmeisesti vielä ihan vieras käsky koiralle, koska vierekkäin sijoitetusta yksittäisestä hypystä ja renkaasta koira valitsi aina lähimmän. Pujottelun sen sijaan koira on oppinut itsekseen tämän 13 viikon tauon aikana: pelkkä käskyn toistaminen saa koiran hakeutumaan pujotteluun ja vielä joka kerta aloittamaan sen oikein! Normaali mittaisen pujottelun tekemisestä on ikuisuus, joten homma ei mennyt ihan putkeen - koira eksyi rytmistä jo puolessa välissä. Liiallisen rasituksen takia teimmekin sitten ainoastaan pujotteluun ohjaamisen ja pujottelua maksimissaan kolmen-neljän kepin matkan.

Lopussa vielä treenasin Hissun kanssa toko-liikkeitä ja varsinkin liikkeestä maahanmenoa.
Lemmy katseli innoissaan häntä heiluen tokoiluamme kauempaa, joten eihän siinä mitään - isoveikka mukaan ja tekemään kaukoja yhdessä.  (Kaukokäskyt eli istu, maahan tai seiso).
Voi mahoton miten söpöjä pojat voivatkaan olla yhtäaikaa istuessaan ja maahan mennessään - emännän sydän suli

Mukavaa oli - nyt vain odotellaan jouluviikkoa ja seuraavia treenejä!


lauantai 7. joulukuuta 2013

KeskariVeskari pikkujoulut 1.12.2013

Nyt taas peruutellaan - viime viikon sunnuntaina oli taas perinteiset KeskariVeskari pikkujoulut eli Vesikoirayhdistyksen Keski-Suomen alueen pikkujoulut. Oli eka kerta, kun päästiin isännän kanssa yhdessä vastaamaan järjestelyistä. Pieniä perhosia vatsassa kyllä oli sään suhteen: tie Jääskelän tilan kodalle oli jo viime vuonna niin huonossa kunnossa, että hädintuskin pääsimme glögikuormamme kanssa ajamaan perille. Tänä vuonna otimme varman päälle ja kävimme jo lauantaina kävellen katsastamassa tien kunnon: lauantaina tuli jo jonkun verran lunta, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö jo ensimmäisen 100 metrin kohdalla käynyt selväksi, että pikkuautolla kodalle on turha yrittääkään - tie oli metsäkoneiden ja traktoreiden jäljiltä niin uomainen, että meidän pikku pirssimme olisi auttamattomasti jäänyt jumiin ensi metreillä.

Onneksi onnellisia sattumiakin elämässä sentään joskus on: vanhempani muuttivat vuosi sitten pois "kotoa" eli sieltä missä minäkin lapsuuteni ja nuoruuteni asuin ja sattumoisin isäni kysyi, että varastossa keikkunut pulkkani on nyt menossa roskiin, jos sille ei ole käyttöä - no tietysti minä halusin sen itselleni. Pulkka olikin nyt sitten käytössä taas ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen ja pelasti kyllä nämä pikkujoulut: juomingit ja syömingit kulkivat helposti kodalle saakka! Ensi vuotta varten ajatuksissa jo on Lemmyn treenaaminen valjakkokoiraksi ☺

Kaikki meni tosi hyvin ja niin ihmisillä kuin veskareillakin tuntui olevan hauskaa!
Paikalla oli 15 karvatonta ja lähes saman verran karvallisia. Valitettavasti yhteispotretti jäi ottamatta ja minunkin kännykästäni löytyi vain pari epämääräistä kuvaa osasta porukkaa.



Alkusuunnitelmista poiketen Hissukin otettiin mukaan pippaloihin, vaikka reppanaa kieltämättä vähän jänskätti toisten kamujen lähentelyt. Suurin osa ajasta istuksittiinkin kodassa, Hissu minun jalkojeni välissä, katsellen turvallisen matkan päästä muiden touhuja. Lemmy sen sijaan oli elementissään ja poikaa ei kodassa paljoa näkynytkään: kun pahimmat takaa-ajo kisat oli tehty niin Lemmy olikin taas ihastunut ja kulkenut kodan ympärillä ihanaisen Roosa-neidin kintereillä tuttavuutta tehden - Roosa ei ollut kuulema lainkaan yhtä innoissaan Lemmystä kuin Lemmy Roosasta ja neito olikin tehnyt sen selväksi toistuvasti hampaita näytellen. Onneksi jossain vaiheessa Lemmy eksyi kuitenkin kotaankin ja rauhoittelin pojan istumaan kanssamme kotaan.


Onneksi ehdittiin kuitenkin ikuistamaan pojat yhdessä perinteiseen pikkujoulukuvaankin:


Muistatteko kun ala-asteella joulujuhlista sai mukaansa aina joulupussin, jossa oli omena, mandariini ja pipari? Minä muistan ELÄVÄSTI! Nyt ajattelinkin aloittaa ihan oman KeskariVeskari perinteen ja väsäilin lauantaina osallistuville karvakorville omat joulupussit.

Voi mikä nuuskutus kodassa kävikään kun isäntä tai emäntä antoi karvisensa tuoksutella joulupussia vaikka avaaminen jätettiinkin sitten kotiin.

Mainio juhla - ensi vuotta odotellen,
MOI!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivää 6.12.2013!

Huomenta, huomenta!

Olipa ihana herätä tänä aamuna: edessä kolmen päivän vapaat, ulkona pyryttää lunta ja takapihan jouluvalot toivottavat hyvät huomenet heti kun kaihtimet avaa.

Koirapoikien kanssa käytiin ihana metsälenkki: emäntä itse huokaili kaikkea kauneutta ympärillään ja pojat kirmailivat innosta soikeana lumessa. Lemmynkin aamulenkki tuplaantui minuun verrattuna, sen verran tiheään oli IHAN PAKKO tehdä yltiöpäisiä pyrähdyksiä metsään. Tulomatkalla Lemmy-stadionilla veljet vetivät viimeisetkin mehut itsestään toisiaan takaa ajaen. Lopulta Lemmy veti pitkälleen kentälle höntsäyksestä huohottaen ja minä sain merkin, että nyt olisi hyvä aika suunnata kotiin aamupalalle.

Ihanaa viikonloppua - nautitaan!


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

27/11/2013: Totisempaa tokoilua Hissun kanssa

No niinhän siinä sitten kävi, että Hissun kesäloma jatkui 12 viikkoa - nyt sitten vihdoin ja viimein päästiin Spanieleiden kera maanantaina taas tunniksi agility-radalle irrottelemaan... Lemmykin yllätti taas iloisesti emäntänsä innostumalla ihan kunnolla putken tekemisestä ja virheettömiä putki-hyppy-muuri-radan pätkiäkin vedettiin vauhdikkaasti läpi ♥ Hissun kanssa treenattiin samaa radan pätkää ja lisäksi yksittäisinä esteinä pujottelua, A-estettä ja yksinkertaista rengas-hyppy- yhdistelmää. On tainnut vain tämä tauko tehdä Hissulle hyvää - renkaasta hyppäämistäkään ei edes mietitty vaan tehtiin ilolla ja vauhdilla - hyvä Hissu!

Mutta kovin pitkäksi tämä tauko meni - viimeiset neljä-viisi viikkoa täytettiinkin sitten Hissun kanssa kekseliäästi toko-treeneillä. Onneksi kaksistaan treenailun lisäksi päästiin treenaamaan ihan palautteen kera kolme kertaa: kahtena maanantaina spanieleiden kanssa ja nyt vielä sunnuntaina puolen tunnin yksityistunnille Muuramelaisten oppeihin. Kaikissa ohjatuissa treeneissä saatiin samaa palautetta: Hissu seuraa ja istuu vinottain ja emäntä pyllistelee suotta. Muuramelaisten opeista sitten lähdettiinkin rinta rottingilla, sen verran hyvää palautetta Hissu sai: kouluttaja kehui koiran iloisuutta, innostuneisuutta ja taitavuutta! Säännöllisellä treenaamisella ensi keväänä ei olisi mahdotonta lähteä jo sitten kisaamaankin - johon emäntä sitten taas tuttuun tapaansa kommentoi, että koira saattaa olla kisakunnossa, mutta emännän hermot ei (ehkä ikinä). Paljon kuitenkin koulutuksista saatiin taas uutta virtaa harjoituksiin.
Nyt vain yritetään sitten käyttää kekseliäisyyttä treenipaikan suhteen, koska Lemmy-stadionin on vallannut lumi - vielä sinne sekaan mahtuu treenaamaan, mutta pakkasten näin jatkuessa on vain ajan kysymys milloin kenttä jäädytetään ja rauhoitetaan luistinradaksi...

Tänään käytiinkin sitten taas Hissun puolivuotisessa kilpparitarkastuksessa luovuttamassa verta yksi putkilollinen. Kutiavasta korvasta löytyi tulehdus ja nyt sitten sairaslomaillaankin kaksi viikkoa - ainakin agility-areenoilta - pientä olohuone-tokoilua lukuunottamatta... Maanantaina kuulen kilpparitulokset.
Lemmylle pyysin kirjoittamaan kunnon rauhoittavat proput uutta vuotta varten, jotta olisi yksi asia vähemmän mitä kolina- ja paukkuaran Lemmyn tarvitsee jännittää...

Onneksi koirapoikien hierojatäti ehti käydä vielä eilen illalla hieromassa pojat - luulenpa, että antibiottikuurilla olevan Hissun hierontakin olisi ollut jätettävä väliin.
Pientä jumia pojista taas löytyi. Lemmyn vasemmasta lavasta löytyi kämmenen kokoinen kivulias ja jännittynyt lihaskimpale, mutta onneksi hieroja osasi antaa kotihoito-ohjeet eli nyt me vietetäänkin Lemmy-kullan kanssa useita kodikkaita lattiaistuntoja Lemmyn retkottaessa kyljellään ja minun käsitellessä kipukohtaa. Hissullakin selässä kuulema tuntui viimeisten kuukausien iloisten pupuhyppyjen jumit ja minä sain muistutuksen, että sitten/kun/jos agilitya taas aletaan treenaamaan, meidän on otettava pakollisiksi ohjelmanumeroiksi kunnon lämmittelyt ja jäähyttelyt rankkojen treenien vastapainoksi.

Nyt kuitenkin parannellaan Hissu ja odotetaan maanantaina saatavat kilpparitulokset!


Tokoilemisiin ☺

maanantai 18. marraskuuta 2013

18/11/2013: Kierrätys kunniaan eli Hissun kierrätysvillapusero

Kierrätysunelman täyttymys: neljä kuukautta pähkäilyä, neljä parin minuutin sovitusta (josta yksi Lemmylle - Lemmy katseli olohuoneen lattialla Hissun ja minun sovitusleikkiä kateellinen ilme kasvoillaan, joten kerran sitten kokeiltiin veikallekin) , viisi minuuttia leikkelyä ja kaksikymmentä minuuttia koneelle hurruttamista - 
ja se oli VALMIS!

Hissu sai ihka ensimmäisen tuunatun villapaidan minun vanhasta villapuserostani...






Testattiin heti palloleikeissä, mutta helma nousi itsekseen ylös hännän kaulaa suojaamasta 

- muuten vaate ei kyllä Hissun vauhtia haitannut pätkääkään... Jos hifistellä haluaisi, niin kumilenkki hänän alta saisi puseron pysymään päällä paremmin, mutta ehkä seuraavassa versiossa ☺

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

ISÄNPÄIVÄONNITTELUT 2013♥



 Isänpäivän onnittelut kaikille karvaisille ja karvattomille isille!


Meidän perheessämme juhlittiin papan (lue isäni) kanssa jo eilen lauantaina. Kumpikin karvainen lapsenlapsi esitti ihan sitä parasta höntsäämistään ja papan luona oli tunkua kun kummankin "pojan" kanssa olisi pitänyt yhtaikaa toimia luun kädessä pitäjänä ja samanaikainen rapsuttaminenkaan ei ollut kiellettyä.
Illan hämärtyessä Lemmy sitten kömpikin sohvalle papan viereen ja nukahti puoliksi tämän syliin.
Ihana ilta ja ihana juhlahetki!

Tänään juuri ennen hämärän hyssyn laskeutumista ehdin käydä vielä meidän poikamiehiemme kanssa lenkin rakkaalla aukullamme ja napata pari kuvaakin.

Mitäs me poikamiehet ☺


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

3/11/2013: Omatoimi TOKOilua ja kuvailua aamulenkillä

Niin se taas viikko mennä viipotti!

Emäntä itse on aktivoitunut kummasti pimenevistä illoista huolimatta - taitaa kahdeksan viikon treenittömyys vaikuttaa asiaan ☺Aika pitkäksi tämä Hissun kesäloma on venähtänyt - huomenna maanantaina kuitenkin koirakoululta on luvattu ilmoittaa uudet alkavat kurssit, joten viimeisiä lomaviikkoja tässä siis vietellään...

Tämän viikon olenkin sitten raahannut koirapojat yksitellen iltalenkkien lomassa Lemmy-stadionille eli lähikentällemme toko-treeneihin ja yrittänyt toteuttaa käytännössä 12.10. Vietti-seminaarissa opetettuja kikkoja viretilan nostamisesta treeneissä.
Alkuviikosta keskityin lähinnä opettamaan itseäni koirapoikia zoomaillen, että millälailla leikki (viretilan) nosto meiltä onnnistuu - itse treenaaminen oli siis vielä taka-alalla.
Lemmyn kanssa minulla ei ollut edes damia saati palloa mukana, vaan yritin saada koiran innostumaan pelkästään höntsäämällä eli innostaen koiraa leikkimään kanssani kuin toisen koiran kanssa konsanaan. Tähän leikkiin kuuluu nyt myös emäntää vasten hyppiminen ja raju polviin taklailu eli kaikki se mitä silloin pentuaikana Lemmyltä yritettiin käytöksestä karsia pois ☺ - niin ne ajat muuttuvat. Mutta hienosti onnistui - reidet naarmuilla, ranteet hampaiden jälkiä täynnä ja raskaasti puuskuttaen saimme tuskin kahden minuutin leikkihetkeä aikaiseksi (lue: emännän kunto loppui kesken), mutta tässäkin ajassa Lemmyn vireystaso saatiin nousemaan niin korkealle, että koiraa piti rauhoitella pikaisin sivulletulo- ja istumistreenein, ennen kuin kotiin lähtemistä edes pystyi harkitsemaan.
Hissun kanssa minulla oli tietysti pallo heti messissä. Jo pelkkä tieto siitä, että pallon on TODELLAKIN emännän taskussa sai Hissun silmät kiilumaan ja suurenemaan, koko matka kentälle suoritettiinkin innostunein pupuhypyin  vierelläni edeten - erillistä innostamista ei edes näköjään tarvittaisi. Heitin kuitenkin pallon pariin otteeseen koiralle ja näin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien treeniin saatiin aivan uutta intoa: seuraaminen kävi kuin leikki, vaikka tein jo täyskäännöksiäkin, joita ollaan harjoiteltu tosi vähän. Odottamiset ja sivulletulotkin onnistuivat mallikkaasti. Saatan kyllä palkita Hissua aivan liian usein, koska pallo lentää jo yhden harjoituksen jälkeen, mutta ajattelin, että tulevaisuudessa lisäilen harjoituksia ja vähennän palkitsemista - harjoitellaan nyt kuitenkin rauhassa ensin tämä leikillä palkkaaminen kunnolla.
Keskiviikkoiltana ajattelinkin sitten tehdä Lemmyn kanssa ihan ensimmäisen KUNNOLLISEN toko-treenin ja palkata koiraa sekä damilla että nameilla. Koko matkan kentälle sekä pari minuuttia kentälle päästyämme innostin koiraa damilla, jotta kierrokset saatiin korkealle. Aloittelin pelkillä katsekontaktin otoilla ja jokaisesta kontaktista annoinkin sitten namipalkan. Jatkettiin seuraamisella ja harjoituksen lopuksi heitin damin parin metrin päähän itsestäni ja vapautin koiran. Lemmy-kulta jäikin istumaan eteeni katsellen vihjailevasti puseroni taskuun, missä namit olivat . Kokeiltiin vielä pari kertaa damilla, mutta näköjään Lemmyllä namipalkka on se mikä oikeasti toimii! Tästä eteenpäin me aloitellaankin ja lopetellaan Lemmyn kanssa treeni leikillä, mutta välipalkat annetaan namina.

Tänä aamuna sitten taas koittikin tämän sunnuntain ihanin ja tärkein hetki: aamulenkki metsään!
Kuvat kertokoon enemmän:


Kotia kohti tallustellessa aurinkokin jaksoi jo nousta...




Lisää kuulaita marraskuun päiviä odotellen, tsau!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

27/10/2013: Tutkija: Koirat ovat myös ihmisiä ?!


Kiitos Puhuri-blogin pitäjän, Alvarin omistajan, bongasin oheisen jutun hänen blogistaan.

Ohessa linkki alkuperäiseen juttuun: Koirat ovat myös ihmisiä:
http://yle.fi/uutiset/tutkija_koirat_ovat_myos_ihmisia/6867735




Tutkija: Koirat ovat myös ihmisiä


"Professori Gregory Berns on yrittänyt selvittää, mitä koirat ajattelevat. New York Times -lehdessä julkaistun kirjoituksen mukaan Berns uskoo koirien tuntevan ihmisten tavoin positiivisia tuntemuksia.
Koirien tuntemiskykyä voi verrata ihmislasten tuntemiskykyyn, uskoo koirien aivotoimintaa tutkinut neurotaloustieteen professori Gregory Berns. Hän perustaa väitteensä koirien magneettikuvauksista saamillaan tuloksilla.Berns avaa tutkimustensa tuloksia New York Times -lehden internetsivuilla julkaistussa kirjoituksessa.
Koira makaa lattialla.
Kuva: Kia-Frega Tyynismaa / Yle
Tutkija uskoo, että koirien sisäisestä olotilasta voi saada tietoa magneettikuvauksen avulla. Hän kertoo kouluttaneensa parin viime vuoden aikana koiria menemään magneettikuvauslaitteeseen ja pysymään siellä aloillaan ilman että niitä tarvitsee nukuttaa. Bernsin mukaan esimerkiksi aistimuksia ja tunteita ei voi tutkia nukutettuna olevasta eläimestä.
- Väistämätön johtopäätökseni on, kymmenisen koiran kouluttamisen ja magneettikuvaamisen jälkeen, että koirat ovat myös ihmisiä."

Voi - täytyy vain toivoa, että oheinen johtopäätös on käännösvirhe eikä tieteellinen fakta ☺ vaan eipä ollut... En halua syödä leipää kenenkään suusta, mutta minäkin olisin voinut kertoa, että koirilla - totta tosiaan - on tunteet ☺ 
Alkuperäisen New York Times:n artikkelin mukaan (Dogs Are People, Too) testeissä on käytetty myös professorin omaa koiraa testattavana - tulee mieleen, että pitäisiköhän kyseisen herran viettää vähän enämmän aikaa koiransa kanssa ja ehkä muutenkin perehtyä lajituntemukseen...

Hauskaa viikonloppua - minä tästä lähden tutkimaan omien koirieni positiivisia tuntemuksi: on aamupalan aika! 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Vietti-seminaarissa 12.10.2013

Viikko sitten lauantaina pääsin osallistumaan Muuramelaisten järjestämään VIETTI-seminaariin - koirapojat jäivät kyllä kotiin, joten osallistuin ainoastaan kuunteluoppilaana.

Kouluttajana toimi maalimies ja sotakoira ohjaaja Onni Mäkinen.
Aamupäivä aloitettiin luennolla ja sen jälkeen tarkoituksena oli kouluttajan leikittää osallistuvia koiria, neuvoa koiran leikittämisessä ja lelulla palkkaamisessa.

Olipa upea koulutustilaisuus! Nämä tälläiset koulutukset ovat tosi mainioita - on tosi paljon asioita, joita pitää itsestään selvyyksinä, mutta sitten omat aivot eivät kuitenkaan osaa palastella ja prosessoida asioita yksinään, jostakin on tultava se ulkopuolinen tönäisy ja  sitten vasta herää, että niinhän se TIETENKIN on...

No arvaatte: minunhan oli pakko tehdä muistiinpanoja! Ja haluatte tai ette, niin seuraavassa listaa teidänkin aivojenne herättelemiseksi...

TOTTELEVAISUUS ja TOIVOTTU KÄYTÖS
* koiralle selkeä ja oikea-aikainen palaute milloin toimii väärin ja välitön kehuminen kun koira toimii toivotulla tavalla
* opetetaan kerralla mitä kielto "EI"  tarkoittaa: kaikki mustaa ja valkoista = ei toivottu käytös on aina kiellettyä ja kieltäminen tarkoittaa aina, että ei toivottu käytös lopetetaan: koiran ei kannata antaa aina välillä vetää hihnassa ja välillä taas vetäminen kielletään. Hihnaa ei nypytetä pienin ehdottavin kielloin vaan kielletään aina samalla tavalla ja yhtä ehdottomasti. 
* kaikkia käytösongelmia ei voi korjata kerralla. Palastele ongelmat ja ala korjata niitä yksi asia kerrallaan: pennulla pureminen ja hihnassa nykiminen - ensin opetetaan purematta oleminen ja sen jälkeen keskitytään rauhassa "kauniisti hihnassa"-kävelyyn. Koiran kapasiteetti ei riitä monen asian opetteluun samalla kertaa.

VIETIT
4 pääviettiä: nälkä (riistavietti, saalistusvietti), rakkaus, pako ja agressio (puolustusvietti)
* vietin kouluttaminen pois: geeneissä perittyjä viettiominaisuuksia ei voi kouluttaa täysin pois, mutta kouluttamalla pystyy viettejä aktivoimaan voimakkaimmiksi
* jotta vietit saadaan voimakkaimmiksi, koulutustilanteissa täytyy koiran saada myös paljon onnistumisen kokemuksia, jotta käyttäytyminen jatkuu ja voimistuu (vetoleikit - anna koiran voittaa välillä)

saalistusvietti:
* koirasta poispäin suuntautuva liike aktivoi - muista leikittäessä
* vinkuminen ja haukunta saalistustilanteessa turhautumista - voimakas saalistusvietti: koira on hiljaa
* saalistusvietti on ainoa vietti, jossa koira tuntee itsensä vahvaksi ja antaa itsevarmuutta: saalistusleikit pidetään lyhyinä tuokioina, lopetetaan kun vietti on suurimmillaan (eli koira eikä leikittäjä ole vielä ehtinyt leipiintyä tai väsyä liikaa)
* pureminen purkaa viettiä eli leikittäessä älä anna koiran aina edes purra leikkivälinettä - vire pysyy korkeana

agressio:
* itsensä ja ravinnon puolustamista - päämääränä rauha (puolustaminen: reaktiivinen ja on aina olemassa)
* agressio, joka ei tarvitse ulkoista ärsykettä - päämääränä tavoitteen saavuttuttaminen (reviirinpuolustaminen - aktiivinen agressio = loppuu vasta kun tunkeilija on ajettu tiehensä. Agression määrän vaihtelu on tosi suurta rotujen ja yksilöiden välillä)

laumavietti
* koira laumaeläin - koiran poistaminen laumasta = jäljitellään luontoa.
* vinkkiä: koira ei anna kiinni - poistuminen vastakkaiseen suuntaan. Kun karkulainen tulee luokse aja pois - kun tulee uudelleen, aja pois - kun tulee seuraavan kerran: bileet pystyyn!

väistämiskäyttäytyminen
* puolustaudu tai pakene - sisäsyntyinen käytösmalli
* väistämistä tapahtuu myös kielletystä asiasta - sijaistoiminnot: haistelu, haukottelu ja itsensä rapsuttaminen
* passiivinen väistäminen - koira ei tee enää mitään = älä jätä koiraa ikinä tähän tilaan, voi jäädä "päälle"

Ja sitten istumisesta puutuneet peffat ylös penkistä - päästiin leikittämään koiria...




maanantai 7. lokakuuta 2013

7/10/2013: Back to basic: Sivulletulon ja kontaktin herättelyjä Lemmyn kanssa

No niinhän siinä on taas ilmeisesti käynyt, että jotain on alkanut ahdistaa... Halssilan lenkkipoluille ja Hiihtomaahan on ilmestynyt myrkytettyjä ruokapaloja. Täytyy toivoa, että olisi ihan oikeasti huhupuhetta ja väärinymmärryksiä, koska lehdissä en ole nähnyt mitään mainintaa asiasta. Valppaina kuitenkin taas ollaan ☻

Normaalisti en hirveästi hötkyile näiden asioiden kanssa enkä usko etiäisiin, mutta nyt on jo toista viikkoa mahanpohjassa vääntänyt pelkkä ajatus lähteä koirapoikien kanssa tuonne lenkille. Kastroinnin jälkeen Lemmystä on tullut ruuan orja, enkä valitettavasti pysty luottamaan, että lihapullia pöpeliköstä löytäessään, emännän "irti"-käskyt tultaisiin 100-varmasti toteuttamaan... Nyt ollaankin sitten kuljettu Lemmyn kanssa metsässä harvakseltaan ja aina hihnassa - viime viikollakin suurin osa lenkeistä suuntautui kevyenliikenteenväylille metsän sijaan. Käytin kuitenkin hyväkseni nämä meidän "city"-lenkit ja harjoiteltiinkin joka reissulla sivulletuloja ja heräteltiin taas ajatusta, että sivulletulo merkitsee myös automaattista istumista emännän viereen. Lemmyn itsenäiset katsekontaktin ottamiset minuun ovat lisääntyneet myös valtaisasti heti namipussin ilmestyttyä kuvioihin...

Töistä tullessa oli ihanan valoisaa ja aurinkokin jaksoi vielä paistella, joten suuntasin Lemmyn kanssa  metsään ja päästin koiran vapaaksi hihnastakin. Viikon treenit ovat tuottaneet tulosta: pelkkä emännän toppatakin humina saa koiran ottamaan kontaktia ja pikainen käsimerkin vilautus saa Lemmyn viipeltämään vierelleni silmät suurellaan...


Hetken aikaa mietittyään, löytyy sieltä se vaadittava istuminenkin...



Lemmy on nyt muutenkin hokannut, että koska hajusta päätellen lenkeillä on mukana vakiovarusteena nyt myös nameja, ei metsässäkään sovi lähteä viittä metriä kauemmaksi emännästä. Katsekontaktia otetaan muutenkin tosi tiheään - koskaan kun ei tiedä milloin namia olisi tarjolla...

Nyt kuljen taas paljon turvallisimmin mielin nauttien turrikan seurasta ja ihanasta metsästä!



lauantai 5. lokakuuta 2013

5/10/2013: Uutta kotia etsimässä


Kohta vuosi ollaan etsitty, mutta täytyy todeta, että ei taida löytyä parempaa paikkaa kuin oma koti!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

2/10/2013: HIssu 3-vuotta ♥

Juhlapäivä: kakkuja ja lahjoja tuplasti
- isoveikkaakaan ei sovi unohtaa...










Sitten vielä lopuksi viralliset poseerauskuvat pojista lahjatakeissaan: