Emäntä itse on aktivoitunut kummasti pimenevistä illoista huolimatta - taitaa kahdeksan viikon treenittömyys vaikuttaa asiaan ☺Aika pitkäksi tämä Hissun kesäloma on venähtänyt - huomenna maanantaina kuitenkin koirakoululta on luvattu ilmoittaa uudet alkavat kurssit, joten viimeisiä lomaviikkoja tässä siis vietellään...
Tämän viikon olenkin sitten raahannut koirapojat yksitellen iltalenkkien lomassa Lemmy-stadionille eli lähikentällemme toko-treeneihin ja yrittänyt toteuttaa käytännössä 12.10. Vietti-seminaarissa opetettuja kikkoja viretilan nostamisesta treeneissä.
Alkuviikosta keskityin lähinnä opettamaan itseäni koirapoikia zoomaillen, että millälailla leikki (viretilan) nosto meiltä onnnistuu - itse treenaaminen oli siis vielä taka-alalla.
Lemmyn kanssa minulla ei ollut edes damia saati palloa mukana, vaan yritin saada koiran innostumaan pelkästään höntsäämällä eli innostaen koiraa leikkimään kanssani kuin toisen koiran kanssa konsanaan. Tähän leikkiin kuuluu nyt myös emäntää vasten hyppiminen ja raju polviin taklailu eli kaikki se mitä silloin pentuaikana Lemmyltä yritettiin käytöksestä karsia pois ☺ - niin ne ajat muuttuvat. Mutta hienosti onnistui - reidet naarmuilla, ranteet hampaiden jälkiä täynnä ja raskaasti puuskuttaen saimme tuskin kahden minuutin leikkihetkeä aikaiseksi (lue: emännän kunto loppui kesken), mutta tässäkin ajassa Lemmyn vireystaso saatiin nousemaan niin korkealle, että koiraa piti rauhoitella pikaisin sivulletulo- ja istumistreenein, ennen kuin kotiin lähtemistä edes pystyi harkitsemaan.
Hissun kanssa minulla oli tietysti pallo heti messissä. Jo pelkkä tieto siitä, että pallon on TODELLAKIN emännän taskussa sai Hissun silmät kiilumaan ja suurenemaan, koko matka kentälle suoritettiinkin innostunein pupuhypyin vierelläni edeten - erillistä innostamista ei edes näköjään tarvittaisi. Heitin kuitenkin pallon pariin otteeseen koiralle ja näin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien treeniin saatiin aivan uutta intoa: seuraaminen kävi kuin leikki, vaikka tein jo täyskäännöksiäkin, joita ollaan harjoiteltu tosi vähän. Odottamiset ja sivulletulotkin onnistuivat mallikkaasti. Saatan kyllä palkita Hissua aivan liian usein, koska pallo lentää jo yhden harjoituksen jälkeen, mutta ajattelin, että tulevaisuudessa lisäilen harjoituksia ja vähennän palkitsemista - harjoitellaan nyt kuitenkin rauhassa ensin tämä leikillä palkkaaminen kunnolla.
Keskiviikkoiltana ajattelinkin sitten tehdä Lemmyn kanssa ihan ensimmäisen KUNNOLLISEN toko-treenin ja palkata koiraa sekä damilla että nameilla. Koko matkan kentälle sekä pari minuuttia kentälle päästyämme innostin koiraa damilla, jotta kierrokset saatiin korkealle. Aloittelin pelkillä katsekontaktin otoilla ja jokaisesta kontaktista annoinkin sitten namipalkan. Jatkettiin seuraamisella ja harjoituksen lopuksi heitin damin parin metrin päähän itsestäni ja vapautin koiran. Lemmy-kulta jäikin istumaan eteeni katsellen vihjailevasti puseroni taskuun, missä namit olivat . Kokeiltiin vielä pari kertaa damilla, mutta näköjään Lemmyllä namipalkka on se mikä oikeasti toimii! Tästä eteenpäin me aloitellaankin ja lopetellaan Lemmyn kanssa treeni leikillä, mutta välipalkat annetaan namina.
Tänä aamuna sitten taas koittikin tämän sunnuntain ihanin ja tärkein hetki: aamulenkki metsään!
Kuvat kertokoon enemmän:
 |
| Kotia kohti tallustellessa aurinkokin jaksoi jo nousta... |
Lisää kuulaita marraskuun päiviä odotellen, tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti