tiistai 28. tammikuuta 2014

28/1/2014: Lemmy-kuvia ja treeniä

No heippa hei!

Elämä on vienyt emäntää kuin litran mittaa ja niinhän siinä sitten on käynyt, että tänne ei ole ehtinyt poiketa edes pikaisesti. Treenailtu on - maltillisesti - vaikka harvoja hallittomia päiviä ollaankin vietetty.

Viikolla ilonpilkahduksia tippui postiluukusta: edellisen lauantain valokuvat Lemmy-kullasta tulivat. Söpöyskerroin on yli mittataulukon ja ammattikuvaajan nopsaan rapsuva kamerakin oli tehnyt tehtävänsä: kuvien joukossa oli myös kielettömiä kuvia ☺ Lemmyn stressitaso oli sitä luokkaa, että ajattelin meidän saavan ainoastaan huohotuskuvia, mutta toisin oli käynyt.
















































Ai niin, treenattukin on:


Torstaina:
treeneihin taas suoraan töistä.
Agia: Hissun kanssa pelkkää A-estettä. Radan pätkää putki - A-este - putki: rauhallisia alastuloja ja etutassujen koskettaessa maata katsekontakti minuun, namia palkaksi. Lemmyn kanssa pelkkää putkea - mussu on taas niin säpinöissään, että jää junnaamaan pelkkään putkeen - ei haitta, pääasia että on kivaa!
Tokoa: Hissun ja Lemmyn kanssa kapulan noutamista. Hissu noutaa hienosti ja tuo, mutta vielä ei olla lähelläkään sitä, että koira istuisi ja antaisi kapulan minulle ilman iloista annan/en anna-leikkiä. Lemmy kyllä noutaa kapulan, mutta vie sitten kapulan isännälle, joka toimii kentän laidalla koiratolppana. Kun kutsun koiraa luokse, koira kyllä tulee mutta kapula jää - pariin otteeseen putki käydään tekemässä kuin vahingossa kapula suussa. Minua naurattaa niin, että henki meinaa lähteä - eihän treenaamisen pitäisi näin hauskaa olla ☺
Hissun kanssa pikaisesti seuraamista hallin laidasta laitaan - palloa palkaksi.
= Treeniin meni aikaa 50 minuuttia.

Perjantaina: Hissun ja minun agi-kontakti-kurssi.
* päästiin tekemään kontaktilaatikolla. Kouluttaja kehui kovasti Hissua - meni ihan nappiin, vaikka taukoa onkin taas tullut.
* A-esteellä hallittuja alastuloja: meitä hemmotellaan tällä kertaa kahdella kouluttajalla. Päästään tekemään estettä niin, että minä pääsen juoksemaan Hissun sivulla, toinen kouluttajista pitää hihnasta kiinni ja hidastaa Hissun vauhtia alastulossa, toinen kouluttaja palkkaa Hissun katsekontaktista minuun - minä juoksen idiootin lailla A-esteen ympäri ja yritetään saada Hissu hoksaamaan, että matkaa jatketaan ainoastaan käskystä. Paljon on vielä treenattava, että tämä opitaan!
* Keinulla edistyttiin: vauhdilla keinua ylös ja kouluttaja laskee keinun hitaasti alas. Toinen kouluttaja keinun toisessa päässä palkkaa Hissun pallolla. Häntä heiluu, vaikka Hissua pelottaakin. Nythän me jo taas edistytään - Hyvä Hissu!!!!

Lauantaina:
Iltapäivällä ajellaan taas koko perheen voimin hallille.
Agia: Hissun kanssa hyppy - A-este - hyppy - radan pätkää ja taas samaa treeniä: Hissulle malttia odottaa käskyä, että jatketaan matkaa. Lemmyn kanssa pelkkää putkea ja A-estettä. Yritän tehdä vähän hyppy-putki - sarjaakin, mutta halli on taas niin täynnä ihania tuoksuja, että luovutan suosiolla: hypyn ja putken väliin on joku käynyt ihan selvästi sivelemässä makkaratuoksuja ja Lemmy unohtaa jo hypyn jälkeen, että ollaan menossa putkeen. A-este on taas ihana! Lemmy juoksee vauhdilla esteen päälle ja tahtoo jäädä joka kertaa pidemmäksi aikaa seisomaan sinne ja tuijottelemaan maisemia. Paljon kehuja ja koira tauolle isännän viereen "vaihtopenkille".
Tokoa: Saatiin lainaan ruudun tekemiseen tarvittava nauha (Lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetulo) ja nyt päästiinkin ekaa kertaa ihan itse harjoittelemaan. Kummankin kamun kanssa samaa: namialusta ruutuun, nakkeja päälle, istutus sivulleni ja käskystä "ruutu" saa rientää nakkeja mutustelemaan - paljon kehuja!!!
TOKO-kapulan noutamista: Hissu hakee hienosti ja malttaa odottaa sivullani hae-käskyä. Yritetään jo pikkuisen saada Hissua tulemaan lopuksi sivulle ja luovuttamaan kapula siitä minulle. Pienin, pienin askelin... Lemmy itkee innosta: noutaa kapulan ja kaartaa samoin kuin viikolla kapula suussa isännän luokse. Kun kutsun luokse juoksee luokseni ilman kapulaa. Ei mitään edistystä: minä nauran kaksin kerroin ja noudan kapulan kiltisti hallin lattialta ja jatketaan heittelyä.
Hissun kanssa harjoiteltiin vielä hyvin arasti kapulan noutoa esteen takaa (Noutaminen esteen yli hypäten): Hissu menee hienosti hypyn kautta kapulalle, mutta kapula suussa juostaankin sitten kovaa esteen ohi luokseni. Nyt on sormi vähän suussa: mites tästä eteenpäin?
= Treeniaika 50 minuuttia.

Sunnuntaina:
Iltapäivällä treenaamaan taas koko perheen voimin ja pelkästään tokoilua.
Toistetaan tasan sama treeni kuin lauantaina. Lemmyn kanssa lisäksi pikaisia kaukoja lähietäisyydeltä.
Hissun kanssa taas kapulan noutoa esteen takaa: kapula tuodaan minulle taas kiertäen esteen. Nyt palastellaan: Hissu hyppää noutamaan kapulaa ja minä riennän esteen vierelle, nopea käskytys: hyppää! Nyt onnistuu: koira palaa takaisin hypyn kautta kapula suussaan.
Sitten pikaisesti kamat kasaan ja pois: tästä jatketaan seuraavalla kertaa.
= Treeniaika 40 minuuttia.

Viime viikon pakkaset ovat hellittäneet ja me ollaan yritetty koirapoikien kanssa käydä urhoollisesti ainakin jonkimoisilla iltalenkeillä: vasta pääsin kehumaan, kuinka meidän poikien tassuja ei palele ja nyt jo lyhykäisillä lenkeillä pojat ovat nostelleet koipiaan kymmenen minuutin sisään kotoa lähdöstä. Emännän kaksi aivosolua ovat yrittäneet keksiä jonkilaisen selityksen tälle ilmiölle. Lauantainakin aamulenkille lähdettäessä pakkasta oli vain 12 astetta ja tassujen nostelu alkoi jo pari sataa metriä kotipihasta lähdön jälkeen. Olen keksinyt tähän mennessä ainoastaan kaksi selitystä: vaikka pakkasta onkin ilma taitaa olla jostain syystä kosteaa aiheuttaen tassuille kylmyyden tunteen ja lenkit on nyt tehty hihnassa, eli pojat eivät ole päässeet kirmaamaan vapaasti omaan tahtiinsa. Lyhyiden lenkkien lisäksi olemme onneksi ottaneetkin taas kotona iltaohjelmaksi raksupallot ja juustopalojen piilottelun pitkin pientä kotiamme. Jospa sitä näillä aktiviteeteillä pärjättäisiin kevääseen!

Aurinkoa taas odotellessa, tsau!



maanantai 20. tammikuuta 2014

20/1/2014: Vihdoinkin aurinkoa!

Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa !!!

Mieli on keveä kuin Hissun turkista irronnut pölykoira ☺

Koko viime viikko ihasteltiin ihania aurinkoisia päiviä ja viime lauantaina päästiin koirakamujen kanssa ihastelemaan, ihan päivännäöllä, rakasta hakkuuaukkuamme, joka on kietoutunut heiveröiseen lumipeitteeseen. En joutunut taas erikseen miettimään, että miksi tälläinen talven vihaaja on joutunut ihan viime vuosina myöntämään, että talvestakin voi nauttia! Pakkastakin oli - 15 astetta, mutta onneksi Lemmyn ja Hissun geeniperimässä on ripaus espanjanlumikoiraa, joten poikien paleltumisesta ei tarvinnut kantaa huolta.
Lemmyn iltalenkit täyttyvät lumessa uimisesta ja piehtaroinnista - onneksi lenkeiltä ei ole kiire kotiin.

Joo - ollaan me treenattukin, mutta maltillisesti:

Tiistaina sekä torstaina isäntä kurvasi hakemaan minut töistä koirapojat takapenkillä ja sitten suoraan treenaamaan:

Tiistaina päästiin tekemään taas:
* Hissun kanssa valmista rataa pariin otteeseen. Koko radalla oli pituutta 26 estettä, mutta me kyllä suosiolla luovutettiin jo 12 esteen jälkeen! Tokossa seuraamista ja maltillista sivulle tuloa. Hissu on taas niin innossaan, että ensimmäiset luoksetulot tehdään uskomattomien pupuhyppyjen muodossa, mutta onneksi jossakin vaiheessa pupuseni muistaa, että tässä treenissä ei nakkeja yli-innokkuudesta tipu.
* Lemmy oli niin säpinöissä, että minun kaikki houkutukset edes parin hypyn ja putken radasta menivät kuuroille korville. Poika jäi junnaamaan putken kohdalle, jota sitten iloisesti tekikin edes takaisin - vielä siinäkin vaiheessa, kun oltiin jo pakkaamassa treenireppua ja lähtemässä kotiin päin. Voi miun hömppää treenikaveriani ☺

Torstaina: ihanaa - tiistaista rataa ei oltu vielä purettu!
* Päästiin siis Hissun kanssa uudelleen petraamaan tuota radan alkua. Vaikeaa oli: yksinkertainen hypyltä putkeen ohjaus ei onnistunut sitten millään: Hissu jäi hypyn jälkeen paikalleen haukkumaan ja minun hätäiset, epämääräiset ohjaukseni putkea kohti menivät täysin puihin - Hissu kurvasi kyllä putkeen aikansa haukuttuaan, mutta useimmiten väärästä päästä putkea. Neljä - viisi toistoa: viimein kun saatiin edes yksi vähän sinne päin onnistunut, niin suuret kehut ja treenaamaan muuta. Seuraavaksi yksittäisenä putki - A-este - putki- sarjaa ja yritin keskittyä täysin siihen, että A-esteeltä laskeutuminen saatiin maltilliseksi. Takatassujen vielä koskettaessa estettä, Hissu muisti vilkaista minua ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Minä olin ilosta soikeana = hyvä Hissu. Malttia tullut reilusti edellisestä treenistä.
* Lemmyn kanssa seuraamista hallin laidasta laitaan: mussu jää taas puolimetriä taakseni - innostan ja kehun! Kun löydetään oikea kohta viereltäni, niin pallo kehiin ja bileet pystyyn!
Kaukoja hyvin läheltä, eli Lemmy oli edessäni melkein kuono kiinni polvissani - hienosti menee. Olen niin ylpeä kun Lemmy osaa seiso-käskyn!
Pienemmälle kentälle tuli toinen koirakko treenaamaan - omistajan elkein haukkuva iso uros koira. Lemmy kuuntelee tarkasti ja häntä painuu koipien väliin: ei kivaa! Tehdään vielä pari kertaa pelkkää putkea - Lemmy tuijottelee toiselle kentälle huolissaan. Vielä kerran putki, kovat kehumiset ja kourallinen raksuja ja päätin, että nyt meidän on aika lähteä kotiin!

Perjantaina: Hissun kanssa kontakti-kurssin 2. kerta.
* A-este: pelkästään kontaktin harjoittelua ja nelisen kertaa pelkkä A-este alusta loppuun. Hissu saa kehuja ja minä moitteita: A-estettä laskeutuvaa Hissua ohjeistan turhaan: vain yksi napakka käsky esteelle ja siinä kaikki! Emäntä ottaa nöyränä kritiikin vastaan.
* Keinu: alkuun sitä Hissun ja minun bravuuria: Hissu paukauttaa keinun alas lattiaan etutassullaan ja saa palkan. Lopussa vielä kolmisen kertaa keinulle kiipeämistä hurjien kehujen ja innostusten kera - Hissun ollessa ylimmällä kohdalla minä nappaan pojan syliini ja lasken vauhdilla maahan: JEE!!! Hissu näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että tätä ei tarvitse oikeastaan edes pelätä! Heti kun tassut koskettavat maata koira on sen näköinen, että säntää karkuun, mutta sitten katsahtaakin minuun, häntä alkaa heilua ja luokseni juostaankin innosta puhkuen.
Nyt ihan näyttäisi siltä, että me oikeasti opitaankin jotakin☺


Lauantaina: Ihanasta aamulenkistä voimaantuneena päätän lähteä Lemmyn kanssa luksus-lenkille ihan kahdestaan: pakkaslenkkiä ja pientä treeniä! Mikäs se on tallustellessa ihanassa auringon paisteessa lämpöiseen halliin treenaamaan. Kaivan kaapista mukaani vuosia vanhan toko-kapulan. Ihanaa - halli oli täysin tyhjä! Etukäteen ei olla suunniteltu mitään, tehdään siis sitä mikä Lemmystä tuntuu mukavalta: alkuun kapulan noutoa. Sitten kokeiltiin vähän toko-esteen hyppäämistä, joten vuosien tauon jälkeen aloitettiin ihan alusta: nakin palat odottavat ottajaansa esteen takana. Tehdään pari hyppyä, mutta sitten Lemmyn huomion kiinnittää outo nainen, joka nojailee hallin toisen kerroksen rappusiin. Nainen täytyy tietysti ihan ensimmäiseksi haukkua ja sitten yrittää karkottaa murhaavin katsein ja vaimein murinoin. Lemmy masentuu - mikään ei auta. Nainen vain nojailee ja kehtaa vielä puhua emännän kanssa.
Tiesinkin, että koirakoululla on koko lauantaipäivän ammattikuvaaja ottamassa halukkaista kuvia. Kuvaaja nainen oli tauolla ja kysyi, että ollaanko me tulossa kuvattavaksi. Kuullessaan, että ei olla jonossa, kysyy kuitenkin, että kiinnostaisiko, kohta olisi edellinen sessio lopussa ja siinä olisi tovi aikaa ennen seuraavaa asiakasta. Minä tietysti, että mikä ettei, jos Lemmy vain malttaa lopettaa haukkumisen. Ehdittiin ottaa pari hyppytreeniä ja sitten Lemmyä jo vietiinkin hihnasta kuin vierasta sikaa yläkertaan kuvattavaksi. Haukkumiset loppuivat siihen paikkaan ja kuvauspaikkana käytettävä huone oli nuuskuteltava tosi tarkkaan - välillä kuvaajaa piti kuitenkin vähän vilkuilla. Ja sitten vain Lemmy valojen keskipisteeksi ja kuvaamaan.
Nyt sitten odotellaan jännällä kotiin tulevia kuvia. Sen verran kuvaus vei Lemmystä voimat, että katsoin parhaaksi suunnata heti kotiin!

Sunnuntaina: Aurinko ei jaksanut enää sulostuttaa tätä sunnuntaipäivää, mutta päivä oli ihanan kirkas ilman aurinkoakin. Aamulenkin jälkeen ehdittiin vähän tehdä kotihommiakin, mutta sitten kun tuli päivälenkina aika minä tuumasin isännälle, että jospa minä nyt kuitenkin käyn kurvaamassa lenkin hallin kautta. Pojat mukaan ja menoksi. Nyt jo treenikassin esiin ottaminen saa poikiin vipinää!

Lemmy muisti mistä risteyksestä hallille pitää kääntyä... 



Normaalisti hihnalenkille lähdettäessä Lemmy nuuskuttelee kaikki puskat ja pensaat, mutta nyt kummatkin vetivät hihna kireällä kohti hallia... Treenaamaan, Treenaamaan ♪♪♪


Ihanaa - onnen päivät jatkuvat: hallilla ei ollut taaskaan muita.
Nyt mentiinkin sitten ihan suunnitelmien mukaan:
* Hissun kanssa pelkästään taas A-estettä (radan pätkää eli hyppy - A-este - hyppy: rauhallisia alastuloja, hyviä kontakteja) ja keinun heiluttamista eli pelkästään keinun pamauttamisesta lattiaan saa palkan ja kehuja.
* Lemmyn kanssa A-estettä: viikolla A-este oli taas pojalle kauhistus, mutta suunnitelman mukaisesti taas tänään saatiin pelko voitettua ja Lemmy nautti täysin siemauksin esteen tekemisestä.
Loppuun vielä kummankin kanssa kapula-tokoilua, eli kapulan noutoja sekä toko-esteen yli hyppimistä.

Tänään maanantaina pikainen pyrähdys halille: treeni aikaa alle 20 minuuttia. Rata oli taas valmiina: minä kuivaharjoittelin, tein osan radasta Hissun kanssa kahteen otteeseen ja sitten taas pelkästään kahden hypyn - putken - hypyn sarjaa: hypystä putkelle ohjaaminen tökki taas TOSI paljon. Kolme-neljä kertaa junnattiin ja kun saatiin taas se yksi MELKEIN hyvä kerta, niin kamat kasaan ja kotiin!

Hyvä alku - toivottavasti hyvälle viikolle!

maanantai 13. tammikuuta 2014

13/1/2014: Hurjistunut emäntä eli viikon kaksi treenejä, treenejä, treenejä...

Hyvää iltaa!

Meille satoi (lähes) ensi lumi viikonloppuna!!! Aamu- ja iltalenkit ollaankin nyt tehty taas ilman otsalampun avustusta. Mutta niin kuin usein käy - kaikki ei kuitenkaan ole ihan täydellistä: leuto talvi on ilmeisesti karsinut, niin emännän kuin koirapoikienkin, lämmönkeston minimiin ja niinpä tämän päiväiset aamu- ja iltalenkit ovat olleet pelkästään pieniä pyrähdyksiä takametsään ja lähikentälle. Pakkasta ei pikapyrähdyksistä voi syyttää, nytkin illalla pakkasta näytti olevan 15 astetta, joka ei nyt normaali talvena ole edes hidastanut meidän lenkkeilyämme. Nyt vaan kylmästi totuttelemaan normaali talvikeliin!!!

Viime viikko oli melkoista haipakkaa! Allekirjoittaneen treeni-into on päässyt ryöpsähtämään vähän yli äyräiden, mutta onneksi loppuviikkoa kohti olen osannut taas ottaa ohjakset käsiin.

Tiistaina isäntä haki minut töistä ja kurvasimme suoraan treenihallille poikien kanssa.

Ihastuksekseni hallilla olikin jo oikein KUNNOLLINEN rata valmiina. Radalta puuttui osa esteistä sekä radan suoritusjärjestyksen numeroita, joten taas hetken mietiskelin ja juoksentelin yksin kentällä hahmottaen miten Hissun kanssa voisimme radan tehdä. Voi itku, että oli mukavaa päästä tekemään pitkää rataa.
Tein Hissun kanssa radan kahteen otteeseen - pieniä virheitä tuli ja niistäkin koiratolppana toimiva isäntä taas kommentoi, että käskyni tulivat taas liian myöhään. Sitten Hissu jäähylle ja Lemmyn kanssa tekemään pariin otteeseen hyppy-putki-A-putki - sarjaa. Lemmy oli taas tosi innoissaan ja näytti, että kyllähän tälläinen vanha herrakin nämä temput osaa, kun vain sille päälle sattuu.
Sitten taas vaihto ja Hissu kehiin: yritin saada taas itselleni enemmän vauhtia, aikaistaa käskyjä, mutta samalla lyhensin rataa niin, että että teimme vain 1/3 osan esteistä. Loppuun vielä vähän Lemmyn kanssa lyhyttä rataa.
Tokoiluakaan ei täysin unohdettu: pari ripeää seuraamista hallin laidasta laitaan kummankin kanssa ja sitten suunnattiin takaisin kotiin.

Treenarit kotiin lähdössä - Lemmy-kulta tarkastaa vielä viimeiset tuoksut treenimatosta...

Torstaina taas sama juttu: isäntä kurvasi hakemaan minut töistä ja suoraan hallille. Valmiina oli taas pari radan pätkää, mm. mielenkiintoinen A-esteen alta menevä putki. Nyt tehtiinkin sitten taas lyhyttä rataa ja keskityttiin tiukkiin ohjaamisiin ja Hissun kanssa A-esteeltä hallittuun maahan tulemiseen. Lemmyn kanssa tehtiin taas pelkkää hyppy-putki-A-este sarjaa edestakaisin. Tämä päivä oli taas Lemmyllä vähän sellainen nuuskutuspäivä, joten minä ehdin taas hyvin vetäistä henkeä välillä: esteiden välit nuuskuteltiin mennen tullen ja juoksuaskelia nähtiin ainoastaan lähdössä ja "maalissa".
Loppuun vielä vähän tokoilua: Lemmyn kanssa pitkää seuraamista, eli hallia laidasta toiseen sekä täyskäännöksiä. Hissun kanssa yritettiin taas muistella seiso-käskyä, mutta huonolla menestyksellä - tämän käskyn kanssa meillä saattaa taas tovi vierähtää, mutta onneksihan tässä ei ole mikään kiire! Loppuaika seuraamista ja siinä ne sen päivän treenit olivatkin: tasan 40 minuuttia kaikkine valmisteluineen!

Torstai-iltana pääsin taas seuraamaan lähikentällemme edistyneempien tokoilijoiden treenejä ja kyllä me vähän Lemmynkin kanssa vielä harjoiteltiin:
* seuraamisessa käytin tällä kertaa apuna talutinta - Lemmy tahtoo nyt jäädä puoli metriä jälkeeni, joten taluttimella saan koiran pysymään oikealla kohdalla vierelläni.
* odottamisia ja kaukoja - huom: hihnassa. Kentällä oli harjoittelemassa kanssamme taas ihku-tyttö, joten halusin varmistaa, että me emme ainakaan pilaa toisten treenejä ryntäilevän espanjalais-hurmurini takia.
* lopuksi päästiin tekemään vielä ruutua! Ruudussa houkuttimena käsineen päälle laitettuja nameja - muuta alustaa kun ei tullut otettua mukaan. Hyvin pelitti tämäkin alusta☺

Perjantaina päästiin aloittelemaan Hissun kanssa jatkoa kesäiselle agilityn kontaktikurssille. Meillä on ainoastaan yksi päämäärä: oppia keinu... Jatkettiin siitä mihin kesällä jäätiin: juustoa keinulle, minä pidän Hissun valjaista kiinni ja sitten mennäänkin vauhdilla keinun toiseen päähän ja kouluttaja laskee hallitusti keinun maahan. Paljon kehuja, juuston mussutusta ja sitten Hissu saa jatkaa matkaa. Voin sanoa käsi sydämellä, että helppoa tämä ei ole! Hissu INHOAA keinua, pelko sentään on jo vähän kesästä hellittänyt, joten juustoa pystyy nyt jo mussuttamaan keinun ollessa alhaalla, mutta sitten kun keinulta saa poistua, Hissu juokseekin niin kauas kuin pääsee ja minun täytyy käyttää kaikki tahdonvoimani houkutellakseni koiran takaisin kentälle. Pariin otteeseen sain jopa jahdata koiraa, jotta sain sen kiinni. Sydäntä särkee - mutta ei kai se auta kuin jatkaa...

Sunnuntaina käytiin päivällä metsälenkki poikien kanssa, mutta sitten iltapäivän puolella iskikin hohhailu-tauti meikäläiseen: BOORING!!! Nettiin ja koirakoulun sivuille: halli on vapaana kuuteen saakka!!! Treenikamat ja Hissu kainaloon ja hallille.
Koko menomatkan hoin itselleni: malttia - malttia - malttia, maksimissaan aikaa treeniin saa mennä puolituntia: puolet agia ja puolet TOKOa!!!
Halli olikin tyhjä, joten tein yhden ainokaisen radan pätkän: hyppy - pujottelu - hyppy





















Treenasin tämän edestakaisin pari kertaa.
Yksittäisenä harjoitteena A-este: pelkkää esteen tekemistä hallitulla alastulolla sekä pelkästään kontaktia: Hissun takajalat esteellä ja etujalat "tatamilla", jokaisesta katsekontaktista kehut&nami - vapautus ja lisää nameja.
Vielä kertaalleen pujottelu-pätkä edestakaisin ja pari kertaa yksittäinen pujottelu.
= kokonaisaika 15 minuuttia.
TOKOssa:
* seuraamiset hallin laidasta laitaan - pallo palkkana
* seisomisen harjoittelua - pallo palkkana
= kokonaisaika 15 minuuttia.

Ensimmäinen maltillinen treeni!!!
Kotiin päin lähti tallustamaan kaksi iloista kaverusta: tyytyväinen emäntä ja Hissu-kulta, jolla oli vielä kotipihassakin voimia keppileikkeihin.

Maltillista viikkoa - ja palataan asiaan!


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

5/1/2014: Pelkkää treeniä: merkattuja keppejä, selätettyjä esteratoja ja onnistuneita seuraamisia

No Hellou!

Tänä aamuna allekirjoittanut on herännyt tasan kello 6.06 Hissun ulvonta-haukahduksiin. Siinä vaiheessa kun sain silmäni sirrilleen ja pölmistyneenä hahmotin Hissun hämärästä olohuoneesta tilanne oli jo ohi: pahaa unta! Lemmykin oli jo rientänyt paikalle katsomaan pikkuveikan hätää, mutta oikeastaan samoin tein kummatkin koirat nukahtivat ja pölmistynyt emäntä seisoskeli yksikseen olohuoneessa... Takaisin nukkumaan oikeastaan oli turha enää mennä, sen verran episodi kuitenkin herätti meikäläisen. Nyt siis ollaankin jo käyty aamulenkki, pojat ovat aloittaneet aamupäivä unosensa ja minä juon aamukahvia tässä samalla kirjoitellen...

On se tämä netti vaan ihmeellinen tietopankki! Perjantai-iltana keittelin itselleni vielä kahvit tänne kirjoitteluni jälkeen ja aloin googlata ohjeita Lemmylle ja minulle, jotta jäljellä merkkaamatta jäävät kepit jo ensi kesänä sitten merkattaisiinkin. Voi mahoton - monta, monta hyvää vinkkiä löysin. Perjantainen omasta päästäni keksimä treeni ei kyllä tätä meidän probleemaa ainakaan auttanut - tajusin sen heti kun olin pari vinkkiä lukenut, mutta lohduttauduin taas ajatuksella, että koirapojilla oli kuitenkin hauskaa tekemistä jonkin aikaa...

Innostuksesta tuhisten takkia päälle, Lemmy matkaan ja lähikentälle. Jätin Lemmyn odottelemaan kentän laidalle ja talsin mutkittelevan jäljen suoraan kentälle. Hissun etupihalle kasaamasta keppivalikoimasta pari keppiä lähtiessäni napanneena pienin kepit vielä pienemmiksi ja kylvin 6 keppiä jäljelle epämääräisin välein. Sitten vaan suoraan Lemmy jäljelle ja joka ikinen keppi nuuskuteltiin ja parhaimmassa tapauksessa vielä otettiin suuhunkin ja näytettiin emänälle. Sen verran fiksu Lemmy kuitenkin jo on, että vaikka ihania keppejä löytyikin kepit luovutettiin emännälle ja jäljen nuuskuttelua jatkettiin.

Lemmy merkkaa - tiukka vilkaisu emäntään...

Tehtiin vain tämä yksi treeni. HUOM! Onnistunut treeni ☺
Kävelin koiran kanssa vielä pienen lenkin lähi metsikössä ja sieltä sitten merkkailtiinkin kaikki Hissun rettuuttamat kepit ja vieraiden ihmisten hanskat yms.
Eilen iltalenkille lähdimme kentän kautta ja Lemmy sai jäljestää tekemäni jäljen uudelleen - hienosti onnistui vaikka kentällä oli ehtinyt käydä tassuttelemassa muitakin edellisen illan jälkeen ja jälki ehti vanhentuakin jo 20 tuntia. Hyvä Lemmy!!!

Eilen aamulla lähdin poikien kanssa ensimmäisiin omatoimisiin aamutreeneihin koirakoulun hallille. Isompi puoli hallista oli ensimmäistä kertaa täysin vapaa agilityesteistä, joten pääsin (jouduin) tekemään radan alusta lähtien. Aamutohinoissa en muistanut käydä katsomassa mitään vanhaa ratapohjaa malliksi, joten vähän aikaa jouduin seisoskelemaan kädet puuskassa hallilla ja miettimään, että mitä kummaa me tänään tehtäisiin. Onneksi jonkinlainen rata sieltä aivojen kätköistä kuitenkin putkahti:


Edelleenkin keskityn treenaamaan aiemmin opittujen ohajauskuvioiden käyttämistä. Kesältä olen jo onnellisesti unohtanut puolet, mutta joka treenissä joku onneksi putkahtaa esiin ja pääsen sitä käytännössä - ja mikä tärkeintä - ihan omassa rauhassa treenaamaan.
Nyt keskityin täysin ohjaamaan Hissua kiertämään esteitä, hakeutumaan käskystä suljetun nyrkkini luokse ja ohjaamaan edelleen pelkällä äänikäskyllä pöydälle ja putkeen.
Tämän treenin yhteenveto: Hissu on kyllä hyvä ja emäntä koulutettavissa - ei kai paremmin tässä vaiheessa voisi mennä ☺
Lemmyn kanssa sitten vain hulluteltiin: kolmen-neljän hypyn sarjoja yhdistäen putkeen tai pöytään. Hyppyjen välissä Lemmy keskittyi vielä tavallistakin enemmän nuuskuttelemaan mattoa, joten emäntä ehti vähän vetää välillä henkeäkin.
Paljon kehumista, rapsutuksia ja raksuja - niistä oli Lemmyn ja minun tämän päivän treeni tehty!

Lopuksi vielä tein 25 minuutin toko-treenit.
Hissun kanssa suurin osa ajasta meni seuraamisen treenaamiseen: taas sitä samaa eli kävelystä hölkäksi ja takaisin, pidennettyjä seuraamisia eli jopa kolme kertaa hallin seinästä seinään, sivulle tuloja, jääviä ja lopuksi kaukoja. Palkkaukset pelkällä pallolla. Huomasin taas harmikseni, että en osannut lopettaa treeniä Hissun kanssa ajoissa: maasta istumaan tarkoittikin jo pelkästään maassa makaamista, eli tumppasin taas liikaa treeniä yhdelle kerralle. Mutta uskomattoman hyvästä seuraamisesta papukaijamerkki Hissulle ja emäntä nurkkaan häpeämään...
Lemmyn kanssa treenattiin myös alkuun seuraamista. Häiriötäkin oli ilmassa: toko-treenien ajaksi ensimmäiselle kentälle tuli toinen treenaaja ja seuraamiset olivatkin sitten emännän takana (noin metrin päässä) tallustelua ja epätoivoista kuikuilua naapurikentälle - siellä on ihan varmasti joku ihana tyttö!!!
Vaihdoin namipalkan palloon ja niin se vain emäntä sai taas varastettua Lemmyn huomion itseensä! Emäntä oli superihana (koska se pallo oli ihan selvästi siellä taskussa)... Nyt saatiin aikaiseksi hienoa, vauhdikasta seuraamista ja säpäköitä kaukoja. Sivulletulot (luoksetulot) sitten taas olivatkin kuin hidastetusta elokuvasta - naapurikentän tuijottelua ja hyvin tarkkaa kuulostelua. Noin metri ennen emäntää otettiinkin sitten aina valtava spurtti, jota olisi voinut ihan raviksikin kutsua. Tähän oli hyvä lopettaa: minua nauratti ja Lemmyn iloksi otimme vielä pienit pallobileet.

Tänään vietetään huilipäivä - viettäkää tekin ja nauttikaa!

perjantai 3. tammikuuta 2014

3/1/2014: Laulattaa, jäljettää ja kepit ovat hukassa

No moi!

Täällä sitä vietetään perjantai-iltaa kolmestaan koirapoikien kanssa. Pikainen iltalenkki lähi metsässä takana ja nyt rauhoitutaan loppu illaksi polttelemaan kynttilöitä, neulomaan ja syömään luita - saatte ihan itse päätellä kuka meistä mitäkin keskittyy tekemään ☺

Nyt laulattaa:
Tänään sain linkin aivan ihanaan kappaleeseen ja oli ihan pakko tulla jakamaan se tänne teidänkin iloksenne.



Nyt jäljettää, mutta kepit ovat hukassa:

Nyt jäljettäisi ihan tosissaan! Vierestä olen kuunnellut sydän verta vuotaen miten kamut ovat käyneet tekemässä jälkeä joulun pyhinä, kun minä olen makoillut täällä kotona jalkapuolena. Vieläkään ei ole myöhäistä, joten jos suunnitelmat vain toteutuvat Lemmy-kulta pääsee vielä tulevana viikonloppuna ensimmäiselle semi-lumi-jäljelleen.
Sen verran kova tuska kuitenkin on, että tähän asti pelkäksi suun soitoksi jäänyt treenaaminen keppien merkkaamisesta otti eilen illalla pienen askeleen toteutuakseen täällä meidän pienessä kodissamme.
Pienenä kertauksena sen verran, että esineethän Lemmy merkkaa 70 - 80 prosenttisesti jäljellä ja nyt ollaan jo toista vuotta treenailtu niin, että jäljellä on välillä ollut esineiden lisäksi keppi. Esineidenkin merkkaamisessa pitää olla meikäläisen tosi kuulolla: merkkaus on tällä hetkellä sekunnin verran esineen tuijotusta, sekunnin mittainen katsekontakti emäntään ja kolmas sekunti taas esineen tuijotusta ja sitten jatketaan jo matkaa. Keppejä Lemmy ei edes tunnista merkattaviksi...
Jotain edistystä meidän siis pitäisi keppien suhteen saada aikaan ja nyt vain treenit pystyyn:
Istutin pojat keittiöön, annoin nuuskuttaa tovin keppejä ja jätin odottamaan. Piilotin kaksi etupihalta jemmaamaani kepin pätkää olo- ja työhuoneeseen ja vapautuskäskyllä pojat pääsivät niitä etsimään.
1. yritys: Hissu hokasi heti ja alkaa etsiä keppejä: 15 sekuntia ja Hissu juoksi häntäheiluen ensimmäinen keppi suussaan omaan pesäänsä keppiä rouskuttamaan: minä iloitsin, otin kepin ja palkitsin.
Lemmy-kulta nuuskutteli minun jalanjälkiäni lattialla ja marssi ohi kepeistä päätään edes kohottamatta.
Hissu hokasi, että jotain oli vielä siis löytymättä ja paineli suoraan toisenkin kepin luokse - saman toistoa: minä iloitsin, otin kepin ja palkitsin.
2. yritys: Hissu paineli suoraan toisen kepin luokse, Lemmy nuuskutteli ja yritti ottaa ilmajälkeä keppeihin - saikin vainun, mutta kävi vain nuuskaisemassa keppiä ja jatkoi etsintöjä. Palkitsin Hissun ensimmäisen kepin löytämisestä ja poika painelin samoin tein etsimään toista keppiä, löysi sen vaivatta - pidettiin bileet...
3. yritys: Hissu paineli suoraan toisen kepin luokse, Lemmy nuuskutteli ilmaa, otti vainun, mutta kävi vain nuuskaisesmassa keppiä ja jatkoi etsintöjä.... Hissu palkittiin ensimmäisestä kepin löytymisestä ja sitten se painelikin taas Lemmyä tönien suoraan toisen kepin luokse. Minä palkitsin, pidettiin bileet ja annoin Lemmyn vähän mussuttaakin keppejä siinä toivossa, että kulta hokaisi, että näitä me oltiin etsimässä...
....

6. yritys: Hissu paineli suoraan toisen kepin luokse, Lemmy nuuskutteli ilmaa, otti vainun ja kävi nuuskaisemassa keppiä - olisi ottanut suuhunkin, mutta oli niin jumissa ikkunalaudalla, että ei irronnut.
Emäntä tanssi riemusta! Pojat palkittiin ja laitettiin bileet pystyyn...

Ei mennyt ihan putkeen, mutta jatketaan näitä harjoituksia!
Vinkkejäkin merkkaamisesta otetaan vastaan, joten nyt vain pikaisesti Googlettamaan kepin merkkaamista...

Ihanaa - kolme päivää saa taas pönistellä kotona poikien kanssa eli ei muuta kuin
Laulavaista pitkää viikonloppua!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

1/1/2014: Messevää Uutta Vuotta 2014 ja vuoden ekat agitreenit


Ihanaa Uutukaista Vuotta 2014!




Meillä alkoi uusi vuosi messevissä merkeissä Hissukan kanssa eli käytiin koirakoulun hallilla treenaamassa agia ja tokoa ekaa kertaa vapaakorttilaisina ja IHAN KAKSISTAAN! Tänään tuli testattua kulkeminen luomuna, eli käveltiin välit koulun ja kodin välillä edestakaisin.
Onneksi muut "koululaiset" olivat vielä toipumassa uuden vuoden vietoistaan, joten saimme käyttöömme koko hallin. Hallilla oli vielä aikaisemmista koulutuksista jäljellä melkoinen ratakin, joten omia aivonystyröitä ei sen takia tarvinnutkaan käyttää - päästiin suoraan treenaamaan.



























Ihan kokonaista rataa ei tehty (aivokapasiteettini ei tänään ihan riittänyt hahmottamaan, missä järjestyksessä radan olisi voinut tehdä), mutta näin pitkää pätkää ei olla kuitenkaan Hissun kanssa vielä ikinä tehty. Yksittäisinä harjoitteina tehtiin pelkkää pöytää ja puomia. Lyhyempänä pätkänä harjoiteltiin edes takaisin pätkää hyppy-putki-pujottelu. Lopussa harjoiteltiin vielä pelkästään putkea ja sieltä pujotteluun hakeutumista, mutta Hissu alkoi olla jo niin väsyksissä, että pujottelussa meni välillä parikin kepin väliä.

Tokossa treenattiin nyt tosissaan seuraamista eri käännöksissä sekä vaihtaen nopeuttani kävelystä hölkkään ja takaisin. Takapakkiakin on taas vähän tullut: Hissu ei muistanut enää seisomista eli "STOP" käskyä, joten sitäkin aloitettiin taas treenaamaan ihan alusta.

Tämän päiväisen tunnin treenin oppina kuitenkin tuli taas läksyjä emännälle itselleenkin: aiemmat joulukuun tunnin omat vuorothan tein kahdella koiralla treenaten, mutta näin kun käyn yhden koiran kera, täytyy minun alkaa opetella lukemaan enemmän koiran jaksamista ja malttaa pitää välillä huilitaukoja!
Tunti on tosi pitkä aika Hissullekin treenata ja nyt selvästi huomasin, että taukoja tuli pidettyä aivan liian vähän - koira väsyi jo sen verran paljon, että seuraavat huilitauot eivät sitten enää riittäneetkään palauttamaan koiraa. Hissuhan tekee innokkaasti ja varmaan treenaisi tuntikaupalla, mutta tuon väsymisen huomaa keskittymiskyvyn herpaantumisena ja sen verran Hissullakin on omapäisyyttä, että sitten kieltäydytäänkin kokonaan tekemästä niitä harjoituksia, jotka mussusta itsestään tuntuvat tylsiltä. Eli malttia, malttia ja järkeä kehiin itselle!
Tulen kyllä jatkossa tekemään sitäkin, että otan Lemmynkin völjyyn mukaan - tällä kertaa vain olin ihan varma, että en pääse treenaamaan yksin, joten ajattelin treenin menevän enemmän ja vähemmän sähläämiseksi, kun toinen karvakorva joutuisi aina odottamaan vuoroaan kentän laidalla innosta puhkuen.

Ai niin - paukuton uusi vuosi oli taas minun toivelistallani, mutta sehän on mahdotonta näin kaupungissa. Lemmyllä oli nyt testissä ensimmäistä kertaa lääkärin määrämät rauhoittavat. Minulla oli suuret odotukset ja tohkeissani jo kaikille etukäteen suitsuttelinkin, että meillä Lemmy nukkuu unten mailla koko aattoillan ja - yön, joten paukkujen stressaamiset loppuivat nyt kerralla. No joo - eipä ihan ☺ Ensimmäinen rauhoittava annettiin neljän pintaan. Paukuttelu alkoi jo vähän vaille kuusi ja Lemmy kulta katseli valppaana kaihtimin suljettuja ikkunoita ja läähätys alkoi samoin tein. Poika nojaili minuun stressaantuneena. Paniikkia ei siis tullut lainkaan, mutta rauhoituminen oli aivan mahdotonta. Kiitin taas onneani Hissun pelottomuudesta - Hissu veteli sikeitä jo heti kuudelta olohuoneen lattialla häiriintymättä mistään. Kahdeksan aikaan annoin Lemmylle uuden tabletin ja se alkoi ilmeisesti vaikuttaa yhdeksän jälkeen, koska silloin koira rauhoittui luun syöntiin ja minä pääsin katsomaan Kanin kirousta...

Ennen yhtätoista kaikki luut oli kaluttu loppuun ja onneksi Lemmy osasi rauhoittua nukkumaan viereeni. Minä kerkesin jo tuuletella mielessäni, että aika hienostihan tämä ilta nyt sitten menikin, kun varttia vaille kaksitoista Lemmy taas virkosikin unestaan silmät kauhusta isoina ja läähättäen. Sitten koira taas nojailikin minuun hermostuneena, mutta pahimpien paukkujen loppuessa varttia vaille kaksi kävimme vielä iltapissillä ja sitten Lemmy nukkuikin rauhallisena aina aamuun yhteentoista.
Onneksi me mennään Hissun kanssa käymään kesällä taas kilpirauhaskokeissa, joten pääsen kysymään lääkäriltä, joska annosta voisi kuitenkin vielä isontaa tai vaikka tuplata - mielelläni haluaisin tämän vähäisenkin stressin kuormittamasta koiraa.

Mutta nyt ollaan kuitenkin taas selvitty yhdestä kokonaisesta vuodesta ja yhdesta Uudesta Vuodesta, joten nokka kohti uusia seikkailuja!