keskiviikko 1. tammikuuta 2014

1/1/2014: Messevää Uutta Vuotta 2014 ja vuoden ekat agitreenit


Ihanaa Uutukaista Vuotta 2014!




Meillä alkoi uusi vuosi messevissä merkeissä Hissukan kanssa eli käytiin koirakoulun hallilla treenaamassa agia ja tokoa ekaa kertaa vapaakorttilaisina ja IHAN KAKSISTAAN! Tänään tuli testattua kulkeminen luomuna, eli käveltiin välit koulun ja kodin välillä edestakaisin.
Onneksi muut "koululaiset" olivat vielä toipumassa uuden vuoden vietoistaan, joten saimme käyttöömme koko hallin. Hallilla oli vielä aikaisemmista koulutuksista jäljellä melkoinen ratakin, joten omia aivonystyröitä ei sen takia tarvinnutkaan käyttää - päästiin suoraan treenaamaan.



























Ihan kokonaista rataa ei tehty (aivokapasiteettini ei tänään ihan riittänyt hahmottamaan, missä järjestyksessä radan olisi voinut tehdä), mutta näin pitkää pätkää ei olla kuitenkaan Hissun kanssa vielä ikinä tehty. Yksittäisinä harjoitteina tehtiin pelkkää pöytää ja puomia. Lyhyempänä pätkänä harjoiteltiin edes takaisin pätkää hyppy-putki-pujottelu. Lopussa harjoiteltiin vielä pelkästään putkea ja sieltä pujotteluun hakeutumista, mutta Hissu alkoi olla jo niin väsyksissä, että pujottelussa meni välillä parikin kepin väliä.

Tokossa treenattiin nyt tosissaan seuraamista eri käännöksissä sekä vaihtaen nopeuttani kävelystä hölkkään ja takaisin. Takapakkiakin on taas vähän tullut: Hissu ei muistanut enää seisomista eli "STOP" käskyä, joten sitäkin aloitettiin taas treenaamaan ihan alusta.

Tämän päiväisen tunnin treenin oppina kuitenkin tuli taas läksyjä emännälle itselleenkin: aiemmat joulukuun tunnin omat vuorothan tein kahdella koiralla treenaten, mutta näin kun käyn yhden koiran kera, täytyy minun alkaa opetella lukemaan enemmän koiran jaksamista ja malttaa pitää välillä huilitaukoja!
Tunti on tosi pitkä aika Hissullekin treenata ja nyt selvästi huomasin, että taukoja tuli pidettyä aivan liian vähän - koira väsyi jo sen verran paljon, että seuraavat huilitauot eivät sitten enää riittäneetkään palauttamaan koiraa. Hissuhan tekee innokkaasti ja varmaan treenaisi tuntikaupalla, mutta tuon väsymisen huomaa keskittymiskyvyn herpaantumisena ja sen verran Hissullakin on omapäisyyttä, että sitten kieltäydytäänkin kokonaan tekemästä niitä harjoituksia, jotka mussusta itsestään tuntuvat tylsiltä. Eli malttia, malttia ja järkeä kehiin itselle!
Tulen kyllä jatkossa tekemään sitäkin, että otan Lemmynkin völjyyn mukaan - tällä kertaa vain olin ihan varma, että en pääse treenaamaan yksin, joten ajattelin treenin menevän enemmän ja vähemmän sähläämiseksi, kun toinen karvakorva joutuisi aina odottamaan vuoroaan kentän laidalla innosta puhkuen.

Ai niin - paukuton uusi vuosi oli taas minun toivelistallani, mutta sehän on mahdotonta näin kaupungissa. Lemmyllä oli nyt testissä ensimmäistä kertaa lääkärin määrämät rauhoittavat. Minulla oli suuret odotukset ja tohkeissani jo kaikille etukäteen suitsuttelinkin, että meillä Lemmy nukkuu unten mailla koko aattoillan ja - yön, joten paukkujen stressaamiset loppuivat nyt kerralla. No joo - eipä ihan ☺ Ensimmäinen rauhoittava annettiin neljän pintaan. Paukuttelu alkoi jo vähän vaille kuusi ja Lemmy kulta katseli valppaana kaihtimin suljettuja ikkunoita ja läähätys alkoi samoin tein. Poika nojaili minuun stressaantuneena. Paniikkia ei siis tullut lainkaan, mutta rauhoituminen oli aivan mahdotonta. Kiitin taas onneani Hissun pelottomuudesta - Hissu veteli sikeitä jo heti kuudelta olohuoneen lattialla häiriintymättä mistään. Kahdeksan aikaan annoin Lemmylle uuden tabletin ja se alkoi ilmeisesti vaikuttaa yhdeksän jälkeen, koska silloin koira rauhoittui luun syöntiin ja minä pääsin katsomaan Kanin kirousta...

Ennen yhtätoista kaikki luut oli kaluttu loppuun ja onneksi Lemmy osasi rauhoittua nukkumaan viereeni. Minä kerkesin jo tuuletella mielessäni, että aika hienostihan tämä ilta nyt sitten menikin, kun varttia vaille kaksitoista Lemmy taas virkosikin unestaan silmät kauhusta isoina ja läähättäen. Sitten koira taas nojailikin minuun hermostuneena, mutta pahimpien paukkujen loppuessa varttia vaille kaksi kävimme vielä iltapissillä ja sitten Lemmy nukkuikin rauhallisena aina aamuun yhteentoista.
Onneksi me mennään Hissun kanssa käymään kesällä taas kilpirauhaskokeissa, joten pääsen kysymään lääkäriltä, joska annosta voisi kuitenkin vielä isontaa tai vaikka tuplata - mielelläni haluaisin tämän vähäisenkin stressin kuormittamasta koiraa.

Mutta nyt ollaan kuitenkin taas selvitty yhdestä kokonaisesta vuodesta ja yhdesta Uudesta Vuodesta, joten nokka kohti uusia seikkailuja!

Ei kommentteja: