Mieli on keveä kuin Hissun turkista irronnut pölykoira ☺
Koko viime viikko ihasteltiin ihania aurinkoisia päiviä ja viime lauantaina päästiin koirakamujen kanssa ihastelemaan, ihan päivännäöllä, rakasta hakkuuaukkuamme, joka on kietoutunut heiveröiseen lumipeitteeseen. En joutunut taas erikseen miettimään, että miksi tälläinen talven vihaaja on joutunut ihan viime vuosina myöntämään, että talvestakin voi nauttia! Pakkastakin oli - 15 astetta, mutta onneksi Lemmyn ja Hissun geeniperimässä on ripaus espanjanlumikoiraa, joten poikien paleltumisesta ei tarvinnut kantaa huolta.
Lemmyn iltalenkit täyttyvät lumessa uimisesta ja piehtaroinnista - onneksi lenkeiltä ei ole kiire kotiin.
Joo - ollaan me treenattukin, mutta maltillisesti:
Tiistaina sekä torstaina isäntä kurvasi hakemaan minut töistä koirapojat takapenkillä ja sitten suoraan treenaamaan:
Tiistaina päästiin tekemään taas:
* Hissun kanssa valmista rataa pariin otteeseen. Koko radalla oli pituutta 26 estettä, mutta me kyllä suosiolla luovutettiin jo 12 esteen jälkeen! Tokossa seuraamista ja maltillista sivulle tuloa. Hissu on taas niin innossaan, että ensimmäiset luoksetulot tehdään uskomattomien pupuhyppyjen muodossa, mutta onneksi jossakin vaiheessa pupuseni muistaa, että tässä treenissä ei nakkeja yli-innokkuudesta tipu.
* Lemmy oli niin säpinöissä, että minun kaikki houkutukset edes parin hypyn ja putken radasta menivät kuuroille korville. Poika jäi junnaamaan putken kohdalle, jota sitten iloisesti tekikin edes takaisin - vielä siinäkin vaiheessa, kun oltiin jo pakkaamassa treenireppua ja lähtemässä kotiin päin. Voi miun hömppää treenikaveriani ☺
Torstaina: ihanaa - tiistaista rataa ei oltu vielä purettu!
* Päästiin siis Hissun kanssa uudelleen petraamaan tuota radan alkua. Vaikeaa oli: yksinkertainen hypyltä putkeen ohjaus ei onnistunut sitten millään: Hissu jäi hypyn jälkeen paikalleen haukkumaan ja minun hätäiset, epämääräiset ohjaukseni putkea kohti menivät täysin puihin - Hissu kurvasi kyllä putkeen aikansa haukuttuaan, mutta useimmiten väärästä päästä putkea. Neljä - viisi toistoa: viimein kun saatiin edes yksi vähän sinne päin onnistunut, niin suuret kehut ja treenaamaan muuta. Seuraavaksi yksittäisenä putki - A-este - putki- sarjaa ja yritin keskittyä täysin siihen, että A-esteeltä laskeutuminen saatiin maltilliseksi. Takatassujen vielä koskettaessa estettä, Hissu muisti vilkaista minua ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Minä olin ilosta soikeana = hyvä Hissu. Malttia tullut reilusti edellisestä treenistä.
* Lemmyn kanssa seuraamista hallin laidasta laitaan: mussu jää taas puolimetriä taakseni - innostan ja kehun! Kun löydetään oikea kohta viereltäni, niin pallo kehiin ja bileet pystyyn!
Kaukoja hyvin läheltä, eli Lemmy oli edessäni melkein kuono kiinni polvissani - hienosti menee. Olen niin ylpeä kun Lemmy osaa seiso-käskyn!
Pienemmälle kentälle tuli toinen koirakko treenaamaan - omistajan elkein haukkuva iso uros koira. Lemmy kuuntelee tarkasti ja häntä painuu koipien väliin: ei kivaa! Tehdään vielä pari kertaa pelkkää putkea - Lemmy tuijottelee toiselle kentälle huolissaan. Vielä kerran putki, kovat kehumiset ja kourallinen raksuja ja päätin, että nyt meidän on aika lähteä kotiin!
Perjantaina: Hissun kanssa kontakti-kurssin 2. kerta.
* A-este: pelkästään kontaktin harjoittelua ja nelisen kertaa pelkkä A-este alusta loppuun. Hissu saa kehuja ja minä moitteita: A-estettä laskeutuvaa Hissua ohjeistan turhaan: vain yksi napakka käsky esteelle ja siinä kaikki! Emäntä ottaa nöyränä kritiikin vastaan.
* Keinu: alkuun sitä Hissun ja minun bravuuria: Hissu paukauttaa keinun alas lattiaan etutassullaan ja saa palkan. Lopussa vielä kolmisen kertaa keinulle kiipeämistä hurjien kehujen ja innostusten kera - Hissun ollessa ylimmällä kohdalla minä nappaan pojan syliini ja lasken vauhdilla maahan: JEE!!! Hissu näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että tätä ei tarvitse oikeastaan edes pelätä! Heti kun tassut koskettavat maata koira on sen näköinen, että säntää karkuun, mutta sitten katsahtaakin minuun, häntä alkaa heilua ja luokseni juostaankin innosta puhkuen.
Nyt ihan näyttäisi siltä, että me oikeasti opitaankin jotakin☺
Lauantaina: Ihanasta aamulenkistä voimaantuneena päätän lähteä Lemmyn kanssa luksus-lenkille ihan kahdestaan: pakkaslenkkiä ja pientä treeniä! Mikäs se on tallustellessa ihanassa auringon paisteessa lämpöiseen halliin treenaamaan. Kaivan kaapista mukaani vuosia vanhan toko-kapulan. Ihanaa - halli oli täysin tyhjä! Etukäteen ei olla suunniteltu mitään, tehdään siis sitä mikä Lemmystä tuntuu mukavalta: alkuun kapulan noutoa. Sitten kokeiltiin vähän toko-esteen hyppäämistä, joten vuosien tauon jälkeen aloitettiin ihan alusta: nakin palat odottavat ottajaansa esteen takana. Tehdään pari hyppyä, mutta sitten Lemmyn huomion kiinnittää outo nainen, joka nojailee hallin toisen kerroksen rappusiin. Nainen täytyy tietysti ihan ensimmäiseksi haukkua ja sitten yrittää karkottaa murhaavin katsein ja vaimein murinoin. Lemmy masentuu - mikään ei auta. Nainen vain nojailee ja kehtaa vielä puhua emännän kanssa.
Tiesinkin, että koirakoululla on koko lauantaipäivän ammattikuvaaja ottamassa halukkaista kuvia. Kuvaaja nainen oli tauolla ja kysyi, että ollaanko me tulossa kuvattavaksi. Kuullessaan, että ei olla jonossa, kysyy kuitenkin, että kiinnostaisiko, kohta olisi edellinen sessio lopussa ja siinä olisi tovi aikaa ennen seuraavaa asiakasta. Minä tietysti, että mikä ettei, jos Lemmy vain malttaa lopettaa haukkumisen. Ehdittiin ottaa pari hyppytreeniä ja sitten Lemmyä jo vietiinkin hihnasta kuin vierasta sikaa yläkertaan kuvattavaksi. Haukkumiset loppuivat siihen paikkaan ja kuvauspaikkana käytettävä huone oli nuuskuteltava tosi tarkkaan - välillä kuvaajaa piti kuitenkin vähän vilkuilla. Ja sitten vain Lemmy valojen keskipisteeksi ja kuvaamaan.
Nyt sitten odotellaan jännällä kotiin tulevia kuvia. Sen verran kuvaus vei Lemmystä voimat, että katsoin parhaaksi suunnata heti kotiin!
Sunnuntaina: Aurinko ei jaksanut enää sulostuttaa tätä sunnuntaipäivää, mutta päivä oli ihanan kirkas ilman aurinkoakin. Aamulenkin jälkeen ehdittiin vähän tehdä kotihommiakin, mutta sitten kun tuli päivälenkina aika minä tuumasin isännälle, että jospa minä nyt kuitenkin käyn kurvaamassa lenkin hallin kautta. Pojat mukaan ja menoksi. Nyt jo treenikassin esiin ottaminen saa poikiin vipinää!
Lemmy muisti mistä risteyksestä hallille pitää kääntyä...
Normaalisti hihnalenkille lähdettäessä Lemmy nuuskuttelee kaikki puskat ja pensaat, mutta nyt kummatkin vetivät hihna kireällä kohti hallia... Treenaamaan, Treenaamaan ♪♪♪
Ihanaa - onnen päivät jatkuvat: hallilla ei ollut taaskaan muita.
Nyt mentiinkin sitten ihan suunnitelmien mukaan:
* Hissun kanssa pelkästään taas A-estettä (radan pätkää eli hyppy - A-este - hyppy: rauhallisia alastuloja, hyviä kontakteja) ja keinun heiluttamista eli pelkästään keinun pamauttamisesta lattiaan saa palkan ja kehuja.
* Lemmyn kanssa A-estettä: viikolla A-este oli taas pojalle kauhistus, mutta suunnitelman mukaisesti taas tänään saatiin pelko voitettua ja Lemmy nautti täysin siemauksin esteen tekemisestä.
Loppuun vielä kummankin kanssa kapula-tokoilua, eli kapulan noutoja sekä toko-esteen yli hyppimistä.
Tänään maanantaina pikainen pyrähdys halille: treeni aikaa alle 20 minuuttia. Rata oli taas valmiina: minä kuivaharjoittelin, tein osan radasta Hissun kanssa kahteen otteeseen ja sitten taas pelkästään kahden hypyn - putken - hypyn sarjaa: hypystä putkelle ohjaaminen tökki taas TOSI paljon. Kolme-neljä kertaa junnattiin ja kun saatiin taas se yksi MELKEIN hyvä kerta, niin kamat kasaan ja kotiin!
Hyvä alku - toivottavasti hyvälle viikolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti