sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

20/4/2014: Punkkien paluu ja toko-treenejä kuukauden tauon jälkeen



























Terve taas täältä lomalta!

PUNKKEJA
Viime viikolla VIIMEISTÄÄN tuli taas muistutus, että kevät on totta tosiaan täällä: Lemmyn silmäkulmasta löytyi kevään ensimmäinen punkki - plääh! Tässä sitä sitten ollaan porukalla mietitty ja pyydetty vähän kamuiltakin apuja pähkäilyyn, että myrkkyä vai ei, ja jos myrkkyä niin mitä?! Torstaina pesin pojat ja tarkoitus on nyt tässä viikonlopun aikana alkaa vielä parturointihommiin, jotta saadaan turkit lyhyeksi - toivottavasti tämä auttaa saamaan myrkkyjä enemmän iholle kuin karvapeitteeseen.

TOKO-TREENIT
Eilen pakenin isännän suursiivousta hallille kera koirapoikien. Isompi kenttä oli varattu, joten käytinkin koko treeniajan tokoilemiseen pienemmällä kentällä. Tehtiin ruutua, seuraamista, jäävejä, hyppyä, noutoja, luoksetuloa ja odottamista (paikalla makaaminen). Ei mitään ihmeellistä eli tasaisen hyvää työtä kummatkin tekivät.
Lemmy häiriytyi taas kentän reunaa kulkevista ihmisistä ja jokaiselle piti saada sananen sanottua, vaikka yritinkin hillitä koiraa. Milloin oltiin keskellä harjoitusta, Lemmy etsi kyllä katseella treenin häiritsijän ja ilmoille kajahti haukkusarja, mutta sitten kontakti palasi minuun kuin ei olisi poissa ollutkaan. Siinä vähän sitten itsekseni ihmettelin, että ei tässä oikein kultaa hyvästä kontaktista kehtaa palkatakaan, jospa ne Lemmyn kolme toisiaan etsivää aivosolua ovatkin sitä mieltä (lisättäköön tähän, että emännällä itsellään niitä aivosoluja on vain kaksi), että nykyään haukkumisestakin saa kehut.
Yritin saada tällä kertaa treeniin vähän enemmän kestoa, joten ruudunkin tein nyt niin, että käskytin koiran ruutuun, pysäytin sinne, kävelin kaaren ruudun luokse ja pyysin sieltä koiran seuraamaan itseäni. Yksi stoppaus ja jatkettiin seuraamisella samaan kohtaan, mistä ruutu alunperin oli alettu tekemään - sitten palkkaus ja kehuja ja taas sama harjoitus alusta.
Erikoiskehut Lemmylle ruudusta, jonka poika on hokannut tosi hienosti! Seuraaminen on Lemmymäisen laiskaa, mutta eihän meidän treeneissä onneksi aikaa oteta.
Hissun kanssa vietettiin tovi noutoa harjoitellen: kaikki menee tosi hyvin siihen saakka. kun Hissu innosta hykerrellen palaa luokseni kapula suussa ja sitten aloitetaankin leikki "Emäntä ei kapulaa saa" eli kapulaa heilutellaan käsieni edessä ja peruutellaan, jos vähänkin erehdyn käsiäni eteenpäin ojentamaan.
Huokailin hetken epätietoisena ja sitten päätin, että palataan ihan alkuun eli istuin hallin lattialle jalat ristissä, istutin Hissun viereeni, heitin kapulan ja käskystä nouto. Palatessaan Hissu taas esitteli innoissaan kapulaa minulle sitä kuitenkaan vapaaehtoisesti antamatta: houkuttelin koiraa lähemmäs minuutin ensin rauhoitellen ja houkutellen lähestymään minua niin lähelle, että saisin kapulan kumartelematta - ensimmäisen kerran kun onnistui, käskytin koiran pikaisesti istumaan ja annoin namin ja kehut. Sitten koira hyökkäsikin käsissäni olevan kapulan kimppuun. Toppuutin koiran istumaan ja aloitettiin taas alusta. Sain parikin onnistunutta noutoa, mutta joka kerta Hissun innostus vain kasvoi innostumistaan ja lopulta koira jo komensikin minua haukkuen antamaan kapulan = nyt meni yli! Nousin ylös, rauhoitin koiraa hetken ja vaihdoin Lemmyn treenaamaan.
Lopussa vielä oikein kunnon odotukset (paikalla makuut): jätin pojat makaamaan kentälle ja lähdin itse jo vaihtamaan kengät ja kaivelemaan takin päälleni. Kerran Hissu lähti jolkottelemaan luokseni omin päin, mutta palautin koiran takaisin odottamaan Lemmyn viereen. Odotusta kertyi viitisen minuuttia: Lemmy sain papukaijamerkin ja Hissu lupauksen, että tätä tullaan treenaamaan edelleen.
= Treeniaika 1 tunti 10 minuuttia

LOMA
on muuten sujunut lupsakkaasti ihan täällä kotosalla: kanssaihmiset ovat pakanneet itsensä ja koiransa ja häipyneet jonnekin pääsiäisenviettoon, joten olemme nauttineet yhä useammin lenkkejä muista kulkijoista hiljentyneillä kevyenliikenteenväylillä samoillen: minä uteliaana ihmisten pihoja ihastellen ja koirapojat tuoksuja nuuskutellen. Metsään ollaan "eksytty" ainakin kertapäivään: Lemmy on kovin innostunut kaikista kevään tuoksuista ja toisaalta edellisten viikkojen hiljaiselo purkautuu nyt ihan älyttöminä pentuhepuleina metsässä. Siellä metsä raikaa kun Lemmy pistää menemään "hennolla" 24,9 kilon kropallaan risuja ja kiviä väistellen. Hissu yrittää parhaansa mukaan pysyä perässä, mutta se on mahdotonta, joten pikkuveikka on joutunut tyytymään kohtaloonsa pelkkänä kovaäänisenä fanittajana ajaen Lemmyä takaa aina pari metriä iloisesti räksyttäen. Niinhän se on, että ei voi olla paljon parempaa kuin päästä metsään karvakaverien kanssa, on se meno sitten pentuhepuleita tai pelkästään yhdessä hiljaisuudessa taapertamista.

Mutta nyt tsau - aamukahvin keittoon!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

14/4/2014: Mölli-agien korkkaus ja rannalla ruikuttamista

No moi!

Toivottavasti tästä ei tule tapa: taas pyörähti kaksi viikkoa kirjoittelematta, kun aika meni flunssaa sairastaessa. Tämä on ollut koitos koko perheelle, mutta on tällä sairaus-pilvellä ollut hopeinen reunus eli meidän takametsä. Pari päivää sairastettiin isännän kanssa yhtäaikaa ja oltiin sen verran huonossa kunnossa, että meidän pikkuinen takapihaamme rajoittuvat takametsä taatusti pelasti koirapojat täydelliseen masennukseen vaipumiselta. Aina jompikumpi meistä oli sen verran tolpillaan, että jaksoimme raahata itsemme 20 metriä takametsään ja koirapojat saivat käydä haistelemassa pöpelikköä ja ilakoida keskenään toisiaan takaa-ajaen sen verran, että kotiin taapertikin sitten taas onnellisia perropoikia. Sitten taas hoitaja-pojat jaksoivatkin töröttää vierekkäin sairasvuoteeni äärellä osanottavasti silmiin tuijotellen ja huokaillen syvään levittäen pedin ylle ihanaa raksutuoksuista hengitystään. On ne vaan ihania!
Lauantaina olin jo sellaisessa kunnossa, että päästiin pikkaisen haistelemaan taas metsänaromeja eli elämä taitaa sittenkin taas voittaa!!!

Olen parhaani mukaan ollut aktiivinen ja ilmoitellut meitä tuonne yhdistysten koirauinteihin, mutta rannalle ollaan nyt jo jääty ruikuttamaan tuplasti: ilmeisesti sähköpostini menee gmail-osoitteissa roskapostiin - tosi harmi! Nyt sitten onkin aktivoiduttava itse ja varailtava meille ihan omia uintikertoja, jotta saadaan pojat taas turvallisesti polskimaan!

Toissa maanantaina saatiin Hissun kanssa korkattua sitten ensimmäinen mölli-agi-kisakin omalla kotihallilla. Kyllä muuten jännitti! Onneksi luin kuitenkin ohjelmaa väärin ja kisojen aikataulu mätti pahemman kerran, joten minä odottelin hallilla vuoroamme NELJÄ tuntia - jo siinä ajassa onneksi pahimmat jännitykset hävisivätkin. Oli ihana rata!!!

Tein radan kahteen kertaan: ensin normisuorituksen ja sitten vielä yhden uusinnan. Hylsythän sieltä tuli, mutta ei voisi vähempää harmittaa. Oli se vain taas sellainen kokemus!
Ensimmäistä kertaa meidän piti ottaa suorituksen ajaksi Hissulta kaulapanta pois ja Hissu katseli minua silmät suurillaan: mihin sä mun kaulapannan ja hihnan laitat? Ihmetystä lisäsi vielä se, että kehässä seisoskeli joku viertas täti, joka vihelsi pilliin...
Radalla minua jännitti eritoten kaksi paikkaa: heti tuo alku - kahden hypyn jälkeen pujottelu sekä tuo hypyn jälkeen A-esteelle meno. Hissu teki tosi hienosti pujottelun: se oli kuin hidastetusta filmistä, mutta poika teki kaksi täydellistä suoritusta, joka oli todellinen ihme tällä meidän harjoittelulla.
Ekalla kertaa hypyltä A-esteelle meno meni metsään ja Hissu teki kuten pelkäsinkin: teki ensin putken ja sieltä eteni A-esteelle. Toisella kertaa sain ohjattua Hissun loistavasti hypyltä A-esteelle, mutta sitten minä jo esteellä koskin Hissun selkään. Miksi - sitä ei kukaan osaa sanoa... Loppu rata tehtiinkin sitten ihan nappiin - kahdesta viimeisestä hypystä ei selvitty kummallakaan kertaa oikein: Hissu hyppäsi vain ensimmäisen esteen ja oikasi sitten etsimään lähtöpaikalta hihnaa ja talutintaan...
Toukokuussa seuraa sitten jatkoa, eli päästään seuraaviin kisoihin. Hehee!!!

Tänään on muuten taas perinteisen kahden viikon pääsiäislomamme ensimmäinen virallinen lomapäivä. Vähänkö hymyilyttää ☺ Tänään ollaan koirapoikien kanssa jo käyty kaksi metsälenkkiä - kovin lyhykäisiä ne vielä on tämän röhäni takia, mutta pääasia on ollut, että ollaan taas saatu olla yhdessä kiireettömästi ja nauttia keväästä!

Nyt kuitenkin iltakahville ja kurkistelemaan joko pahin sade olisi ohi - päästäisiin vielä pikkuiselle happihyppelylle ennen pimeän laskeutumista.

Mutta palataan astialle!