sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

30/3/2014: Lahjattomat edelleen harjoittelloo...



Hyvää maaliskuun viimeistä sunnuntaita!

Vähän on ollut hiljaista tämä blokikirjoittelu kaksi viikkoa - ollaan käyty ahkeraan harjoittelemassa hallilla koirapoikien kanssa ja mutta illat ovatkin sitten menneet kuin varkain sairastaessani NEULOOSIA * ...
Koirapojatkin ovat saaneet kärsiä emännän neuloosista: iltalenkille on päästy lähtemään VASTA kun puikkollinen on neulottu loppuun.

Agitreenit eivät ole menneet ihan putkeen: meillä on ollut valmiina ihania pitkiä ratoja, mutta minun keskittymiskykyni on ollut kadoksissa. Silloin kun agi-rata ei ole ollut valmiina olemme suihevasti tehneetkin toko-treenit.

AGI:
Hissuhan tekee hienosti, mutta koska omat ohjaukseni ovat ihan pielessä, eivät treenit ole näinä kahtena viikkona paljon mieltä lämmittäneet. Onneksi Lemmyn kanssa ollaan päästy vetämään pieniä ratasarjoja ja nautittu (naurettu vedet silmissä) pojan touhuille. Olen palkannut Lemmyäkin pallolla ja jokaisen radan pätkän jälkeen Lemmy on nauttinut pallopalkasta omaan Lemmymäiseen tapaansa piehtaroimalla pallon kanssa hallin ihanalla tekonurmella.
Pari kertaa ollaan tässä ehditty käydä Hissun kanssa siellä agikurssillakin: Hissu saa kovasti kehuja taitavuudesta ja iloisuudesta, mutta minä vien ryhmän aikaa hurjasti, koska takeltelen niin valtavasti: käskytän liian myöhään ja olen ihan pihalla kaikista vähänkin vaikeammista ohjauksista. No onneksi tyhmemmät eivät joudu maksamaan kurssista extraa...

Viime viikonloppuna oltiin JATin hallilla kisoja katsomassa: ronkat olivat kipeänä pelkästään jo radan reunalla seisomisesta ja kilpailijoiden ohjauksissa mukana elämisestä. On se vaan hieno laji!

Torstaina sähköpostiini tupsahti virallinen agi-lisenssini eli nyt meillä on lupa osallistua virallisiin agikisoihin!
Suunnitelmatkin on taas tehty - pian nähdään saadaanko ne vielä onnistumaan: kesä me treenataan - yritän saada Hissulta liikakilot pois sekä opetellaan hyppäämään normaalin maxi-koiran korkeuksista esteet. Minä yritän saada hermoni kuriin ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin mölleihin-pölleihin - nimellä ei ole väliä, kunhan minä saan kokemusta. Syksyllä sitten yritetään päästä ensimmäisiin virallisiin kisoihin hyppyradalla - saas nähdä kuinka eukon ja koiran käy!?

TOKO:
Tokossa "jankataan" edelleen seuraamista ja sivulle tuloja. Onneksi meidän kaikkien kolmen mieltä piristää ruudun tekeminen.
Toissa maanantaina mentiin hallille suoraan töistä ja siellä odotti ihana 32-esteen rata - ehdin juuri nostaa hyppykorkeudet meille sopiviksi, kun kouluttajamme ilmaantui paikalle ja hääti meidät radalta pois alkaen tehdä toista rataa kohta alkavalle koulutukselle. Nyt sitten tehtiinkin taas pitkästä aikaa tehokkaat 50 minuuttia pelkkää tokoa. Paikalle alkoi kerääntyä myös koulutukseen osallistuvia koirakoita, jotka tietysti häiritsivät Lemmyn keskittymistä. Yritimme kyllä parhaamme mukaan Lemmyn kanssa tehdä: ruutuun ja seuraamisiin kulta pystyi keskittymään, mutta kapulan nouto oli jo sitten liikaa: minä heitin kapulan ja annoin Lemmylle haku-käskyn - poika jäi nojailemaan jalkaani epätietoisen näköisenä. Treeniä ei ainakaan helpottanut se, että kentän laidalla olevat tätit ehtivät seurata Lemmyn harjoituksia ja nauraa kullalle, joka kuitenkin yritti parhaansa. Kokeiltiin uudestaan ja häiriöstä huolimatta Lemmy rohkeasti tepsutti kapulan luokse ja nosti sen mukaansa. Paluumatkalla kuitenkin minut kierrettiin mahdollisimman kaukaa ja kapula pudotettiin kentän äärimmäiseen laitaan. Tätit nauroivat. Minä yritin tsempata Lemmyä huonoin tuloksin.
Treeniaika: 50 minuuttia. Päätin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin.

Tämä viikonloppu on mennyt minulta pakkohuilissa ja antibiotteja napostellen. Lyhyen aamulenkin kykenin poikien kanssa tekemään, eli Lemmy-stadionille ja takaisin, siinä kaikki. Lemmyllä on jo kahden päivän kotona loikoilun energiat sisällä ja poika juoksentelikin koko lyhykäisen aamulenkin hullunlailla ympäri pienen pientä metsäämme ja kaima-stadioniaan. Onneksi huomenna on maanantai ja pojat pääsevät taas isännän kanssa kunnon metsälenkille...
Pitäisiköhän tuo kuume mitata - en ole milloinkaan ennen käyttänyt samassa lauseessa kahta sanaa eli onneksi ja maanantai... 

Nyt ei muuta kuin kuumemittarin etsintään ja palataan!!!

ps. pitäkäähän peukkuja, että paranen huomiseksi - ilalla olisi Hissun ja minun ekat ihan OIKEAT mölli-agi-kisat kotihallilla!

*******************

*Niin, että mikä neuloosi? Kotimaisten kielten keskus osaa selventää asiaa:

Kotuksen sanatietokantaan sana on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 2011, eli se on melko tuore. Sanaa on käsitelty ainakin Hyvä Terveys -lehden numerossa 4/2011, jossa siitä kirjoitetaan seuraavasti: ”Neuloosi on tämän syksyn juttu: ihanan hidasta, ekologista, mieltä hoitavaa käsillä tekemistä. Siis intohimoista neulomista!” Neuloosi on ollut myös Olivia-lehden uudissanapalstan aiheena lokakuussa 2012.

Neuloosi on mielestäni varsin käyttökelpoinen uudissana. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun mielen täyttää voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin viivästyy. Kaikki muu tekeminen tuntuu turhalta ajanhukalta. Neulomishinkua kuvaa hyvin erään blogin esittelyteksti, jossa kirjoittaja kertoo tykkäävänsä ”siitä, että ihmiset on armeliaita itselleen ja antavat vaikka kodin vähän repsottaa, jotta sais vähän neuloa ja nauttia elämästä”. 





sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

23/3/2014: Päivän asu

Eihän blogi voi olla blogi ilman edes yhtä "Päivän asu" bloggausta vai mitä?

Paikka: Keski-Suomi, Jyskä
Päiväys: 22.3.2014, lauantaiaamu
Kellonaika: 7:40
Keli: - 1 aste, aurinkoista

Blogimme muotitoimittaja pysäytti ensimmäinen mielenkiintoisen vastaantulijan eli keski-ikäisen, keski-kokoisen Keski-Suomalaisen naisen kahden komean uroksen kanssa.

Ujo haastateltavamme ei halunnut paljastaa kasvojaan, joten muotitoimittajamme keskittyi lähinnä vaatetuksen kiehtoviin yksityiskohtiin: vaaleanpunainen toppatakki, harkiten valitut ja lähes kivipesua muistuttavat puuvillahousut (haaroista lähes ratkenneena muodikkaasti viitateen "parempi roskissa kuin päällä" tyylisuuntaan) , punaiset vintage-kuomaset, joiden lahkeesta pilkotti harkitusti oranssit villasukat, jotka olivat trendikkääsi ihan omin pikkukäsin neulotut.



Haastateltavamme kertoi suhtautuvansa asujen valintaan tietyllä huolellisuudella: asujen valintaan ja yksityiskohtien hiomiseen saattaa mennä - varsinkin näin aamulenkille lähdettäessä - jopa minuutti...

Vanhempi uros oli pukeutunut urheilulliseen vihreään kaulapantaan. Hän ei ollut kuulema itse saanut valita kaulapannan väriä vaan emäntä itse oli tehnyt sen. Lemmy-herra oli kuitenkin erittäin tyytyväinen emännän valintaan, koska tarkkana poikana Lemmy halusi ulkonäön aistivan hänen harrastuksiaan, jotka vahvasti painottuivat metsään.



Ruskea turkki oli tällä kertaa parturoitu vähän lyhyemmäksi keväisen ilman takia ja haastateltava muutenkin tunnusti, että pidempi tällä hetkellä muodissa oleva jopa kuuden sentin nyörille kiertyvä turkki ei jotenkin istunut hänen persoonaansa. Tämän hetkinen GoreLemmy-käsitelty turkki oli mitä parhain asu menevälle miehelle.


Nuorempi uros, joka kertoi Gangstanimekseen Hiippu Hii oli kevään kunniaksi pukeutunut vaaleanpunaiseen kaulapantaan, joka kuulema tämäkin oli emännän itsensä valitsema, mutta jonka herra oli kuitenkin mielellään pukenut päälleen ja haastanut samalla vanhanaikaiset ennakkoluulot ja tyylisuunnat siinä, etteikö miehinen mies joskus voisi pukeutua myös vaaleanpunaiseen.


Hiippu Hii oli myös valinnut ulkoasukseen kevyen HipsuTex-turkin. Turkki oli huomattavasti lyhyempi kuin vanhemmalla herralla, mutta Hiippu Hii perusteli valintaansa sillä, että harrastusten takia (mm. satunainen ihmiskakassa pyöriminen, vesilätäköissä juoksentelu) tälläinen käsitelty lyhyt turkki oli tosi kätevä puhtaanapidon kannalta.

Varokaa muu maa - Jyskä näyttäisi olevan tämän kevään muotisuuntausten edelläkävijä!

Muodikasta kevättä!

torstai 6. maaliskuuta 2014

6/3/2014: Pullikoivaa, palloilevaa maaliskuuta

Lepmanien minihiihtoloman viimeinen päivä eli maanantai pyörähti käyntiin lumisateen merkeissä...

Aamulenkki ehdittiin vielä käydä kuivin tassuin, mutta sitten lunta alkoikin jo tulla ihan kunnolla. Nyt ollaan koko viikko ihmetelty kadonnutta kevätmaisemaa ja tarvottu kymmenen sentin lumikerroksen läpi...

MAANANTAINA
isäntä tiputti meidän koirapoikien kanssa hallille treeneihin jo kello kymmenen. Onneksi paikalla oli taas joitakin agiesteitä ja lisäämällä jo olemassa olevien esteiden lisäksi pari hyppyä hieno rata tekniikan fiilistelyä varten oli valmis!


Lemmyn kanssa tehtiin yksittäistä puomia ja kummankin pojan kanssa treenattiin yllä olevaa radanpätkää eli paria hyppyä ja putkea. Hissun kanssa käytiin aina välillä hakemassa vauhti oikealle jäävästä puomista ja fiilisteltiin hitailla alastuoloilla.

Lopun treeniajan käytinkin sitten taas uuden opetteluun: löysin vahingossa agiesteiden joukosta pari "tötteröä" ja pääsin toteuttamaan haaveeni aloittaa koirapoikien opettamisen stoppaamaan halutun merkin eli "tötterön" kohdalla. Näitä kartioita käytetään tokossa vaikeimmissa liikkeissä eli erikoisvoittajaluokassa koira lähetetään merkille (kartiolle eli meidän kesken tötterölle)  ja jatketaan luoksetulolla sekä ohjatussa noudossa, jossa koiran täytyy pysähtyä ensin kartion luona ja sitten hakea määrätty kapula kolmen rivissä olevan kapulan joukosta.

(Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo
Koira lähetään suoraan edessä 10m päässä olevalle merkille, jossa se käsketään seisomaan. Sitten koira käsketään n. 23m päässä olevaan 3m x 3m kokoiseen kulmistaan merkittyyn ruutuun. Siellä koiran pitää mennä ohjaajan käskystä maahan. Kun koira on mennyt maahan, ohjaaja kävelee kolmion muotoisen radan ruudun kautta kohti lähetyspaikkaa. Matkan varrella hän saa luvan kutsua koiran vierelleen seuraamaan. Liike päättyy sen aloituspisteeseen. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä koiraa ruutuun ohjatessaan
 Ohjattu noutaminen
Koira lähetetään suoraan edessä 10m päässä olevalle merkille, jossa se käsketään seisomaan. Sen jälkeen koira lähetetään hakemaan 10m päässä olevaa noutoesinettä joko merkin vasemmalta tai oikealta puolelta. Ohjaaja saa käyttää yhtä aikaa sekä suullista käskyä ja käsimerkkiä. Yhteensä esineitä on merkin takana rivissä kolme 5m välein. Esineen luovutus tapahtuu joko ohjaajan edessä, josta koira siirtyy sivulle tai ohjaajan sivulla.)

Me aloiteltiin maltillisesti:
Vein namin töttetön luokse ja lähetin Lemmyn matkaan, kun nami haettiin tötterön luota kulta sai paljon kehuja ja rapsutuksia!
Hissunkin kanssa vein alkuun namin tötterön päälle ja lähetin Hissun matkaan ja taas kun nami haettiin Hissu sai paljon kehuja ja rapsuja. Meillä meni niin hyvin jo tämä ensimmäinen harjoitus, että uskaltauduin jo viemään tötteröt kauaksi toisistaan eri puolille hallia ja ohjasin Hissun käsimerkillä ensin toisen tötterön luokse ja kutsuin luokseni. Hissun istuessa taas sivullani, ohjasin koiran toisen tötterön luokse ja siitä taas sivulleni istumaan. 
Hyvä pojat!
= treeniaika 1 tunti

KESKIVIIKKONA
vietettiin koirapoikien kanssa liikuntailtapäivää eli käytiin KoiraSportissa uimassa.
Hissukin tietääkseni kasteli ensimmäisen kerran turkkinsa ihan uidessa, vaikka uimaopettaja olikin kyllä sitä mieltä, että Hissu ei kyllä nyt ollut ensimmäistä kertaa uimassa.
Lemmy hämmästytti meitä taas tempuillaan: tämä oli Lemmyn kolmas uimakerta ja uimaopettajaa ollaan kovasti jännitetty. Nyt kuitenkin Hissun ollessa huilitauolla altaan reunalla Lemmy kävi tuhnuttamassa uimaopettajan korvaa tai lipaisemassa tämän käsiä. Onkohan Lemmy saamassa taas uuden ystävän? Katselimme muutenkin kauhulla Lemmyn edesottamuksia Hissun uimavuorolla: poika juoksi ympäri hallia itkien ja kävi aina välillä uima-altaaseen johtavalla rampilla katselemassa uhkarohkeasti altaaseen kuin aikoen hypätä pelastamaan pikkuveikka Hissua. HuhHuh - onneksi draamalta kuitenkin vältyttiin.
Oli muuten väsyneitä poikia illalla! Kuvia ei valitettavasti tullut: isäntä kyllä oli puhelimeni kanssa valmiudessa, mutta puhelimen kameran ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riittäneet kuvaamaan hämärässä uimahallissa räpiköiviä poikia - harmi!

TORSTAINA
töistä suoraan hallille treenaamaan. Meitä hemmoteltiin - 32 esteen agirata valmiina. Minun aivoni eivät olleet taas ihan terässä, joten päätin, että treenataan lyhyempää rataa ja keskitytään vanhoihin ongelmakohtiin Hissun kanssa: rauhallisiin alastuloihin puomilta ja A-esteeltä ja palauteltiin keinun tekeminen pallopalkalla. Nyt muuten tehtiin sitten ekaa kertaa keinua ihan kahteen pekkaan Hissun kanssa ja ONNISTUI!!! Koira menee innokkaasti keinulle, mutta malttaa stopata vauhtinsa ennen puolta väliä, jotta ehdin ottamaan keinusta kiinni ja vielä auttamaan keinun rauhallisesti alas. Hissun häntä heiluu ja minä loistan ylpeydestä!
Lemmy on kyllä kummasti piristynyt näissä meidän agitreeneissä ja me tehdään jo taas mukavasti sellaista 10-esteen rataa. Puomi oli tänään Lemmylle no-no, joten sen jätimme välistä, mutta tehtiin pari kertaa  A-este Lemmyn jännittelystä huolimatta.
Lopuksi vielä käytettiin hyväksi hiljainen halli ja piilottelin pojille lelun ja pallon hallille. Voi sitä iloa ja intoa! Hienosti kuitenkin malttavat istua ja odottaa piilotteluni ajan ja etsimään lähdetään vasta luvan kanssa. Ihana treenin kevennys!
= treeniaika 50 minuuttia

Tänä iltana kävin Hissun kanssa huokailemassa Lemmy-stadionin reunalla vain todetakseni, että koko kenttää peittää 10 - 15 sentin lumikerros - ulkotreenit saavat vielä tovin odottaa.

Eli kevättä odotellessa, tsau!

Ollaan jo kotiin lähdössä, mutta onneksi Hissu hokasi, että tötteröt veinasivat jäädä...

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

2/3/2014: Lemmy: hajutreeniä leikin varjolla

No huomenta!

Kolmen päivän pika-hiihtolomani keskimmäinen päivä alkoi tuttuun tapaan Lemmy-kullan vaimealla herättelyitkulla kello 6.20. Eilisen päivän riennot kuitenkin olivat vieneet voimani, että vastoin tapojani käskytin Lemmyn vielä takaisin nukkumaan. Kello 7:25 havahduin seuraavan kerran vaimeaan itkunpoikaseen ja tällä kertaa sitten jo nousinkin ylös: Lemmy kipitti heti vauhdilla sohvalle nukkumaan ja tyytyväisenä odottelemaan aamulenkille lähtemistä - emäntä saatu taas kerran ylös, joten tehtävä on hoidettu taas yhtenä aamuna ☺

Toissa viikolla taas muistin meidän kauan unohduksissa olevan leikin eli lelun piilottamisen.
Tässä pari viikkoa ollaankin sitten lähes joka ilta leikitty poikien kanssa piilottelua eli olen jättänyt koirapojat keittiöön istumaan ja odottamaan, piilottanut pieneen pirttiimme lelun ja pallon ja käskystä vapauttanut pojat etsimään esineitä. Voi sitä iloa ja tohinaa: ei veinaa meidän pienen eteisen seinät riittää kun kumpainenkin yhtäaikaa on olohuoneeseen rynnimässä.
Aikainen kevät houkuttaisi kyllä jo nyt metsään tekemään Lemmylle jälkeä, mutta ajattelin vielä odottaa seuraavaan viikonloppuun, jospa lämpöinen viikko antaisi kyytiä viimeisillekin lumen rippeille metsässä.
Eilen aamulla tein Lemmyn kanssa lähtöä koulutushallille ja muistinkin napata mukaamme vielä ylimääräisen lelun: mikä olisikaan mukavampi lelun piilotuspaikka kuin iso halli täynnä agilityesteitä ja muuta rekvisiitta.
Hallille päästyämme tein Lemmyn kanssa ruutua ja kapulan noutoa 15 minuuttia ja sitten aloitettiinkin lelun piilottaminen. Lemmy malttoi hyvin odottaa ja lähti etsimään vasta käskystä.
Valitettavasti parin piilotuskerran jälkeen hallille ilmaantui yksi koirakko ja Lemmy tunsikin sitten itsensä motivoidummaksi pitää tervetuliaishaukut vieraalle tädille kuin etsiä mitään lelua. Päästin koirakon isolle puolelle treenaamaan agia ja siirryin Lemmyn kanssa pienelle kentälle jatkamaan piilotusleikkiä. Lemmyä häiritsi suuresti isoon ääneen haukkuva vieras koira, joten korvat olivat jatkuvasti päätä myöten ja valitettavasti etsimisen ilokin katosi sitä myöten. Koira kyllä etsi lelun, mutta suuntasikin sitten kulkunsa joko kuuntelemaan vieraan koiran haukkumista mahdollisimman lähelle toista kenttää tai milloin haukkuhäiriö oli liikaa, niin suoraan ulko-ovelle.
Katsoin parhaaksi taas poistua paikalta ja jättää etsimisleikit seuraavaan kertaan.
Hyvä idea, hyvä toteutus, mutta ajoitus PIELESSÄ!
= treeniaika 30 minuuttia

Kotimatkalla onneksi häiriöt unohtuvat ja Lemmy nauttii ihanasta keväisestä aamusta hupenevien lumikasojen kera:





Ja sitten kotimatkan tylsin vaihe: istua emännän kuvattavana...Ilme kertoo kaiken!


Booring...



Parempien treenipäiviä odotellen, tsau!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

1/3/2014: AIKAKIRJAMERKINTÄ: Hissun ja emännän ekat agi-popparit Vol1/2014

Mahtavaa maaliskuuta!
On se vaan upeaa, jos oltaisiin nyt jo saatu selätettyä talvi ja saataisiin porskuttaa eteenpäin yhtä keväisessä säässä kun tällä viikolla on ollut. Metsälenkkien ihanuutta on vähän pienentänyt jäiset polut. Onneksi polkujen ympäristöt ovatkin sitten jo melkein lumesta vapaina, joten metsälenkit ollaan saatu tepastella ilman nilkan murtumisia.

Tänä aamuna heräsin 6.25 Lemmyn hellävaraiseen itkuun - Lemmyn sisäinen kello pysyy takuu varmasti samassa ajassa ympäri viikon eli viikonloput eivät tästä poikkea. Minä kömmin pystyyn silmiäni hieroen ja olohuoneeseen päästyäni Lemmy olikin sitten jo köllimässä tyytyväisenä sohvalla: tehtävä suoritettu - emäntä hereillä, nyt voi ottaa vähän rauhallisemmin aina siihen saakka kun jalkaudutaan aamulenkille ☺

Jännä viikko takana:

EDELLISENÄ PERJANTAINA suoraan töistä hallille treenaamaan: valmiina yksittäisiä "estenippuja" valmiina. Hissun kanssa treenattiin näitä ja palauteltiin mieliin miten puomin ja A-esteen alastulossa pitää rauhallisesti odotella ja eteenpäin seuraavalle esteelle saa lähteä vasta käskystä.
Lemmy-kulta houkuteltiin makupalojen voimalla puomille ENSIMMÄISTÄ KERTAA!!! Poikaa jännitti kovasti ensimmäisellä kerralla ja minä jo kauhuissani ajattelin, että noinkohan poika hyppää keskeltä puomia alas, kun niin epäilevänä ja hädissään katseli ympärilleen, mutta ei. Isäntäkin saapui onneksi Lemmyn henkiseksi tueksi ja niin se kulta vain puomin ensimmäistä kertaa teki. Minä löin heti lisää löylyä ja poika uudelleen puomille - vähän epäröintiä, mutta sitten jo hölkättiin. Kolmannella ja neljännellä kerralla mentiinkin sitten jo vauhdilla ja hännän asennosta pystyi päättelemäään, että nyt sitten jo mentiinkin ylpeänä ja innolla. Taitava Lemmy!!!  Nyt saldona sitten onkin, että Lemmynkin kanssa ollaan kaikki agi-esteet, paitsi keinu, tehty ainakin kertaalleen. Saapa nähdä milloin me Lemmy sinne houkutellaan - ääniarkana koirana keinu tulee olemaan meille TOSI suuri haaste. Mutta katsellaan ☺

MAANANTAINA ilmoitin Hissut ja minut PopDog yhistyksen Poppareihin, eli epävirallisiin mölli-agi-kisoihin, joissa sai valita halusiko tehdä kilpailumaisen suorituksen vai käyttää oma vuoronsa radan opetteluun kouluttajan kanssa.

KESKIVIIKKONA isäntä haki minut töistä ja kurvasimme suoraan hallille koirapoikien kera.
Ihana pitkä 27-esteen rata valmiina! Lemmyn kanssa teimme vain pari pikaista pyrähdystä parin hypyn, putken ja A-esteen yhdistelminä. Perjantaiset popparit jo kummittelivat mielessäni ja halusin käyttää ajan Hissun kanssa todelliseen radan treenaamiseen.
Aivokapasiteetti ei taaskaan riittänyt koko 27-esteen radan kerralla suorittamiseen, joten jaoin radan kahteen eri pätkään, joita sitten ensin huolellisesti itse kävin fiilistelemässä ja vasta sitten otin Hissun kehiin.
Olin haltioissani: Hissu teki taitavasti ja ilmeisesti minäkin sain pidettyä vauhtia yllä aiempaa enemmän koska Hissu ei ehtinyt kuin pari kertaa pitää minulle normaalin tsemppaushaukkunsa (turhautumishaukkua, kun emäntä on niin hidas!).
Puolessa välissä treeniä halille ilmaantui pariskunta odottamaan koiraansa trimmistä ja jäivät kentän laidalle seisoskelemaan ja katsomaan meidän treenejä. Minun jännitystasoni nousi heti huomattavasti: teki mieli keskeyttää treenit, mutta pakotin itseni vain jatkamaan: perjantaina kentän laidalla on luultavasti meitä katsomassa useampikin ihminen ja jotenkin tilanteesta pitäisi selvitä! Pystyin aika hyvin keskittymään Hissun ohjaukseen vaikka vaikeuskerrointa lisäsi entisestään pariskunnan täti-ihminen, joka välttämättä olisi halunnut jutella minulle samalla kun tehtiin rataa ☺ Pari sanaa siinä sitten vaihdettiinkin ja kovasti (kohteliaisuudesta) kehuivat Hissun ja minun suoritusta.
Treenin lopussa kyettiinkin sitten Hissun kanssa vetämään rata jo pariin otteeseen läpi. Loput kymmenen minuuttia käytin vielä ongelmakohtien hiomiseen:
* A-este jonka alta menee putki: Hissu hakeutui aina A-estelle putken sijaan - yksittäisten käskysanojen treenaamista: mikä on putki, mikä on A-este = tavoite: Hissu osaa hakeutua putkeen kauempaa eli erottaa mitä käsky tarkoittaa
* Rengas oli jostakin syystä Hissusta tänään tosi pelottava: hyppäämisen sijaan rengas pujoteltiin renkaan ja kehikon välistä - treenattiin yksittäistä rengasta
* Lopussa oleva hypyn ja putken yhdistelmä: hyppy piti ohjata etenemissuunnasta poiketen itseensä päin ja matka jatkui hypyn takana olevaan putkeen. = Tämä jäi takeltelun asteelle, enkä vieläkään tajua miten ohjaaminen olisi pitänyt hoitaa...
= treeniaika 40 minuuttia

PERJANTAINA: THE DAY. Ennen hallille lähtemistä näin päiväunia Hissun ohjaamisesta radalla. Hermot oli aika hyvin kurissa ja hallille päästyämme oloa helpotti huomattavasi kun katsojakuntaa näytti olevan viitisen ihmistä. Olimme ensimmäisessä satsissa neljänsinä tekemässä rataa, jotan asiaa helpotti huomattavasti, että pääsin tutustumaan rataan heti perille saavuttuamme, joten normaali kymmenminuuttiinen venyi 15 minuutiksi ja edelläni oli kaksi koirakkoa, jotka tekivät saman mölli-radan, joten ehdin nähdä muilta ohjausvinkkejä.


Sitten olikin jo meidän vuoro: Hissu odottamaan lähtöviivalle. Ensimmäiset kaksi estettä: hyppy ja putki - Hissu jää hypyn taakse istumaan, eikä hyppää vaikka houkuttelen. Kävelen rauhallisesti Hissun viereen ja lähdetään yhtä aikaa matkaan - hypyllä ei epäröidä enää lainkaan.
Radalla on kaksi kinkkistä paikkaa: puomin alta menevä putki ja A-esteen alta kaartava putki. Hissu epäröi hetken ja arpoo menisikö puomille vai putkeen: valitsee oikein ja menee putkeen. Seuraava kinkki-kohta: Hissu epäröi taas hetken, menee putkeen ja minun jatkettuani juoksua palaa putkesta samaa tietä kuin on mennytkin: minä en edes huomaa sitä tässä vaiheessa, joten jatketaan vain matkaa. Ensimmäinen rata tehty! Isäntä katselee radan reunalta huolestuneena: kasvoni olivat kuulema kuoleman kalpeat ja huulet siniset - isäntä mietti jo elvytyskeinoja.
Kouluttajan palaute: yllättävän hyvin meni ja minä osasin olla rauhallinen: ei tuplakäskytyksiä.
Vielä ehdittiin treenaamaan pariin kertaan nuo kinkkiset kohdat ja saatiin ohjeet muutenkin niihin kohtiin, joissa luulin tehneeni hyvää työtä, mutta kouluttajan mielestä niitä voisi vieläkin parantaa.
Kymmenen minuutin piinapenkki ohi: isäntä ottaa Hissun ja lähtevät jo hallista pihalle - minä kuljen hallilla vielä zombina, juon mehua ja syön pullaa ja katselen toisten tekemistä tyhjin silmin. HuHHuH!
Mutta sen lupaan, että ei se tähän jää!!!

Levollista viikonloppua!