On se vaan upeaa, jos oltaisiin nyt jo saatu selätettyä talvi ja saataisiin porskuttaa eteenpäin yhtä keväisessä säässä kun tällä viikolla on ollut. Metsälenkkien ihanuutta on vähän pienentänyt jäiset polut. Onneksi polkujen ympäristöt ovatkin sitten jo melkein lumesta vapaina, joten metsälenkit ollaan saatu tepastella ilman nilkan murtumisia.
Tänä aamuna heräsin 6.25 Lemmyn hellävaraiseen itkuun - Lemmyn sisäinen kello pysyy takuu varmasti samassa ajassa ympäri viikon eli viikonloput eivät tästä poikkea. Minä kömmin pystyyn silmiäni hieroen ja olohuoneeseen päästyäni Lemmy olikin sitten jo köllimässä tyytyväisenä sohvalla: tehtävä suoritettu - emäntä hereillä, nyt voi ottaa vähän rauhallisemmin aina siihen saakka kun jalkaudutaan aamulenkille ☺
Jännä viikko takana:
EDELLISENÄ PERJANTAINA suoraan töistä hallille treenaamaan: valmiina yksittäisiä "estenippuja" valmiina. Hissun kanssa treenattiin näitä ja palauteltiin mieliin miten puomin ja A-esteen alastulossa pitää rauhallisesti odotella ja eteenpäin seuraavalle esteelle saa lähteä vasta käskystä.
Lemmy-kulta houkuteltiin makupalojen voimalla puomille ENSIMMÄISTÄ KERTAA!!! Poikaa jännitti kovasti ensimmäisellä kerralla ja minä jo kauhuissani ajattelin, että noinkohan poika hyppää keskeltä puomia alas, kun niin epäilevänä ja hädissään katseli ympärilleen, mutta ei. Isäntäkin saapui onneksi Lemmyn henkiseksi tueksi ja niin se kulta vain puomin ensimmäistä kertaa teki. Minä löin heti lisää löylyä ja poika uudelleen puomille - vähän epäröintiä, mutta sitten jo hölkättiin. Kolmannella ja neljännellä kerralla mentiinkin sitten jo vauhdilla ja hännän asennosta pystyi päättelemäään, että nyt sitten jo mentiinkin ylpeänä ja innolla. Taitava Lemmy!!! Nyt saldona sitten onkin, että Lemmynkin kanssa ollaan kaikki agi-esteet, paitsi keinu, tehty ainakin kertaalleen. Saapa nähdä milloin me Lemmy sinne houkutellaan - ääniarkana koirana keinu tulee olemaan meille TOSI suuri haaste. Mutta katsellaan ☺
MAANANTAINA ilmoitin Hissut ja minut PopDog yhistyksen Poppareihin, eli epävirallisiin mölli-agi-kisoihin, joissa sai valita halusiko tehdä kilpailumaisen suorituksen vai käyttää oma vuoronsa radan opetteluun kouluttajan kanssa.
KESKIVIIKKONA isäntä haki minut töistä ja kurvasimme suoraan hallille koirapoikien kera.
Ihana pitkä 27-esteen rata valmiina! Lemmyn kanssa teimme vain pari pikaista pyrähdystä parin hypyn, putken ja A-esteen yhdistelminä. Perjantaiset popparit jo kummittelivat mielessäni ja halusin käyttää ajan Hissun kanssa todelliseen radan treenaamiseen.
Aivokapasiteetti ei taaskaan riittänyt koko 27-esteen radan kerralla suorittamiseen, joten jaoin radan kahteen eri pätkään, joita sitten ensin huolellisesti itse kävin fiilistelemässä ja vasta sitten otin Hissun kehiin.
Olin haltioissani: Hissu teki taitavasti ja ilmeisesti minäkin sain pidettyä vauhtia yllä aiempaa enemmän koska Hissu ei ehtinyt kuin pari kertaa pitää minulle normaalin tsemppaushaukkunsa (turhautumishaukkua, kun emäntä on niin hidas!).
Puolessa välissä treeniä halille ilmaantui pariskunta odottamaan koiraansa trimmistä ja jäivät kentän laidalle seisoskelemaan ja katsomaan meidän treenejä. Minun jännitystasoni nousi heti huomattavasti: teki mieli keskeyttää treenit, mutta pakotin itseni vain jatkamaan: perjantaina kentän laidalla on luultavasti meitä katsomassa useampikin ihminen ja jotenkin tilanteesta pitäisi selvitä! Pystyin aika hyvin keskittymään Hissun ohjaukseen vaikka vaikeuskerrointa lisäsi entisestään pariskunnan täti-ihminen, joka välttämättä olisi halunnut jutella minulle samalla kun tehtiin rataa ☺ Pari sanaa siinä sitten vaihdettiinkin ja kovasti (kohteliaisuudesta) kehuivat Hissun ja minun suoritusta.
Treenin lopussa kyettiinkin sitten Hissun kanssa vetämään rata jo pariin otteeseen läpi. Loput kymmenen minuuttia käytin vielä ongelmakohtien hiomiseen:
* A-este jonka alta menee putki: Hissu hakeutui aina A-estelle putken sijaan - yksittäisten käskysanojen treenaamista: mikä on putki, mikä on A-este = tavoite: Hissu osaa hakeutua putkeen kauempaa eli erottaa mitä käsky tarkoittaa
* Rengas oli jostakin syystä Hissusta tänään tosi pelottava: hyppäämisen sijaan rengas pujoteltiin renkaan ja kehikon välistä - treenattiin yksittäistä rengasta
* Lopussa oleva hypyn ja putken yhdistelmä: hyppy piti ohjata etenemissuunnasta poiketen itseensä päin ja matka jatkui hypyn takana olevaan putkeen. = Tämä jäi takeltelun asteelle, enkä vieläkään tajua miten ohjaaminen olisi pitänyt hoitaa...
= treeniaika 40 minuuttia
PERJANTAINA: THE DAY. Ennen hallille lähtemistä näin päiväunia Hissun ohjaamisesta radalla. Hermot oli aika hyvin kurissa ja hallille päästyämme oloa helpotti huomattavasi kun katsojakuntaa näytti olevan viitisen ihmistä. Olimme ensimmäisessä satsissa neljänsinä tekemässä rataa, jotan asiaa helpotti huomattavasti, että pääsin tutustumaan rataan heti perille saavuttuamme, joten normaali kymmenminuuttiinen venyi 15 minuutiksi ja edelläni oli kaksi koirakkoa, jotka tekivät saman mölli-radan, joten ehdin nähdä muilta ohjausvinkkejä.
Sitten olikin jo meidän vuoro: Hissu odottamaan lähtöviivalle. Ensimmäiset kaksi estettä: hyppy ja putki - Hissu jää hypyn taakse istumaan, eikä hyppää vaikka houkuttelen. Kävelen rauhallisesti Hissun viereen ja lähdetään yhtä aikaa matkaan - hypyllä ei epäröidä enää lainkaan.
Radalla on kaksi kinkkistä paikkaa: puomin alta menevä putki ja A-esteen alta kaartava putki. Hissu epäröi hetken ja arpoo menisikö puomille vai putkeen: valitsee oikein ja menee putkeen. Seuraava kinkki-kohta: Hissu epäröi taas hetken, menee putkeen ja minun jatkettuani juoksua palaa putkesta samaa tietä kuin on mennytkin: minä en edes huomaa sitä tässä vaiheessa, joten jatketaan vain matkaa. Ensimmäinen rata tehty! Isäntä katselee radan reunalta huolestuneena: kasvoni olivat kuulema kuoleman kalpeat ja huulet siniset - isäntä mietti jo elvytyskeinoja.
Kouluttajan palaute: yllättävän hyvin meni ja minä osasin olla rauhallinen: ei tuplakäskytyksiä.
Vielä ehdittiin treenaamaan pariin kertaan nuo kinkkiset kohdat ja saatiin ohjeet muutenkin niihin kohtiin, joissa luulin tehneeni hyvää työtä, mutta kouluttajan mielestä niitä voisi vieläkin parantaa.
Kymmenen minuutin piinapenkki ohi: isäntä ottaa Hissun ja lähtevät jo hallista pihalle - minä kuljen hallilla vielä zombina, juon mehua ja syön pullaa ja katselen toisten tekemistä tyhjin silmin. HuHHuH!
Mutta sen lupaan, että ei se tähän jää!!!
Levollista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti