perjantai 28. joulukuuta 2018

23/12/2018: AIKAKIRJAMERKINTÄ: LEMMY 9-VUOTTA!

No moi!

Joo, meillä on elämä pelkkää juhlasta toiseen vapaalla tyylillä siirtymistä 👍

Olipa ihanaa, kerrankin juhlapäivä sattui olemaan vapaapäivä ja päästiin kuvailemaankin herra Lemmystä ihan ulkoilmaan!





Juhlaväki on pysynyt vakiona viimeiset seitsemän vuotta, mutta se ei onneksi juhlia latista - toivoisin, että samalla väellä juhlia vietettäisiin vielä monen monta vuotta 💖























Vielä kerran - Onnittelut rakkaalleni ja kaikille ihanille sisaruksille ympäri suomen!!!

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

09/12/2018: Täällä taas! - Hissu 8-vuotta ja elämä jatkuu

No voihan nenä - täällä ollaan: elossa, onnellisina ja joulua odottelemassa!
Yli kaksi kuukautta teknisiä ongelmia ja tänään taas vihdoin ja viimein täällä ollaan eli blogissa...

Ette voi uskoa minkälainen show on ollut, kun unohtaa bloginsa salasanan ja backuppina ollut sähköpostikin on otettu ylläpitäjän toimesta pois päiviltä 👵

Mitäs meille? Yli kaksi kuukautta hiljaisuutta blogissa, mutta ei onneksi oikeassa elämässä.

Me ollaan ehditty vähän leikkiä laatikkoleikkejä hyvällä menestyksellä eli Hissulla plakkarissa kisakirja NOSEWORK ykkösiin ja Lemmyn kanssa ensimmäinen hyvä yritys takana.


Lemmyn kanssa hajutesti kaatui ylijännittämiseen ja meikäläisen kiirehtimiseen. Olin täysin tietoinen, että melkoisen haasteen edessä ollaan, mutta kyllähän se ketuttamaan jäi kun kolmen minuutin suoritusajasta meikäläisellä hermo menee puolen minuutin kohdalla enkä anna Lemmyn rauhassa suorittaa testiä loppuun saakka - ensimmäisen nuuskutellun laatikon ilmoitin korkealta ja kovaa. Eipä siinä mitään - kovasti odotellaan uutukaista vuotta alkavaksi ja uusia testejä.
Kokeeseen täytekoirana ja minulle extratreeninä ilmoitettu Hissukka ilmaisi alle puolessa minuutissa oikean laatikon ja minä pölvästyneenä onnistumisesta huojuin takaisin autolle. Ei siis muuta kuin uusia kisoja päin Hissun kanssa!

Ai niin - lokakuun alussa minun rakas Duracel-pupuseni Hissu täytti kahdeksan vuotta



Pidettiin ihan tärähtäneet bileet - vierasjoukko oli vanha tuttu...


Vaan eipä ole taas tämäkään talvi oikein ottanut lunta siipiensä alle ja iltalenkit ovat olleet ala-arvoisen lyhykäisiä. Kuivina päivinä otsalampusta sentään on ollut jonkinmoista iloa, mutta sateisen pimeät illat kyllä ovat pakottaneet lenkkien lyhentämiseen ja usein turvautumaan vähäisten katuvalojen antamaan suojaan. Eilen satoi lunta jo ihan kunnolla ja voi sitä Lemmyn iloa kun pääsi lumessa kurvailemaan metsässä ja ensimmäiset lumikylvytkin ehdittiin ottaa pihassa ennen tämän päivän vesisadetta. Ihania kuulaita syys/talvipäiviä onneksi riitti lokakuussa ja niistä me sitten nautittiinkin ilolla ja riemulla!





Välillä lämpöasteet tippuivat nollaan ja päästiin vaeltamaan ihanassa sumussa. Onnenpotkuna yksi näistä ihanista sumuisista aamupäivistä osui viikonloppuun ja minä pääsin ulkoiluttamaan koirapoikien lisäksi 18 vuotiasta kameraanikin:








































Vaikka tuo NoseWork onkin vienyt nyt kokonaan meidän kaikkien kolmen sydämet, ollaan me muistettu axailla ja rallytelläkin 💪
Hissun ja minun onneksi rallysta poistuu vuoden vaihteessa kokonaan käytösruutu ja tilalle tulleista uusista kylteistä ollaan yritetty ottaa viimeisen kuukauden aikana niskalenkkiä. Torstaina pääsin tekemään ratatreeniä kummankin pojan kanssa ja Lemmyn kanssa radalla ollessa hokasin, että Lemmyn kanssahan kaikki uudet kyltit ovatkin vielä harjoittelematta. Eipä hätää - ollaan me sen verran Lemmyn kanssa pyörimistä ja puolen vaihtoja harjoiteltu, että radalla menivät ensimmäisellä kertaa sitten oikein niin ohjaajan kiertäminen kuin puolen vaihtaminen ohjaajan selän takanakin kera istumisten. Hyvä Lemmy 😀

Syyskuussa käytiin Hissun kanssa vetäisemässä tämän vuoden viimeiset axakisat Jattilassa ja jatketaan vasta keväällä ilmojen lämmettyä. Rallykisat ollaan kierretty kaukaa kesäisen VOI-luokan korkkauksen ja ensimmäisen saadun hylkäyksen jälkeen, mutta nyt tuolla valkkaryhmässä vähän valmentajalle juttelin sillä mielellä, että jospa me ensi vuonna sitten uudella yrityksellä ja paremmalla mielellä taas kisaamaan. Vierellä peruuttamiset ja vauhdista seisomaan jäämiset ovat vielä kesken, vaikka ollaankin tiuhaan tahtiin niitä treenailtu kesästä saakka. Mutta nämä ja minun käsiapujeni vähentämiset kun saadaan plakkariin, niin eiköhän me sitten taas käydä kisoissa pyörähtämässä.

Mutta nyt joulukorttien kimppuun ja palataan asiaan taas pian - sillä edellytyksellä, että muistan sen hiivatin salasanan.

Moi!

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

23/9/2018: Metsään menoja

Huomenta!

Eilen oli ensimmäinen oikeasti syksyn tuoksuinen päivä - vuorotusten myrskytuulta, vihmovaa vettä ja auringon paistetta: meitä se ei Hissun kanssa haitannut - metsälenkkiä pukkasi 👀


Kaivoin kännykän taskusta ja hyvin koulutettuna koirana Hissu ryntäsi heti korkeimman kannon päälle poseeraamaan.


Nyt syyskuussa on parina päivänä ollut myrskytuulta ja ikinä ei ole ollut näin paljon havunneulasia, että ne ovat jopa kuorruttaneet polut ja tiet kullankeltaisiksi.

Muina viikonloppuina olemme yrittäneet kovasti etsiä uusia ja pidempiä metsälenkkejä, joita kulkea. Tänä kesänä lähistöltä ei ole löytynyt niitä karhunläjiäkään, joten olen uskotellut itselleni, että ihan keskenään saadaan kulkea - satunnaisia sienestäjiä/marjastajia lukuunottamatta.


Oli karhuja tai ei, niin turvamies Lemmyn kanssa kyllä metsässäkin on onneksi turvallista mennä: vieraat kulkijat kyllä haistetaan jo kaukaa ja pelkkä häntä kertoo, että nyt Lemmyn reviiri on uhattuna.
Yhtenä näistä syyskuun lauantaista lähdimme Hissun kanssa ihan kahdestaan uusia polkuja etsimään - heikolla tuloksella: SportTrackeri ei suostunut toimimaan ja siinä vaiheessa, kun sain kännykän karttatoiminnon toimimaan ei kartalla näkynyt yhtäkään kaupunkia, taajamaa tai asutusta ylipäätänsä. Sen verran kaupunkilaistyttö kuitenkin olen, että siinä vaiheessa virkkasin Hissulle, että me taidetaan kyllä nyt kääntyä kotiin päin tulojälkiä tarkkaan seuraillen ja niin me todella teimme 😊


Viikot ovat menneet taas hurjaa vauhtia: Hisun kanssa käytiin axaamassa JATtilan kisoissa


parin kentän verran: viimeiseltä hylky kepeiltä, mutta ensimmäisen radan jälkeen ehdin jo olla hetken taivaissa varman nollan saaneina, mutta pahus vie, kyllä sieltä puomilta vaan vitonen kontaksin puuttumisesta tuli. Ennen kisoja kärsin kovasta motivaation puutteesta, mutta kyllä se huokailu muuttui pelkäksi onneksi ja iloksi, kun päästiin kentälle: Hissu kulki kuin unelma ja minullakin keuhkot ja kroppa toimivat ilman moitetta. Hissu sai ensimmäiseltä radalta palloja palkinnoksikin, mutta minulle kyllä palkinnoksi taas riitti se axaamisen huuma kun kaikki toimii niin kuin pitääkin ja Hissu juoksee onnesta soikeana!

Rallytreenailut ovat olleet nyt tauolla lähes tyysti ja arki-iltoina ollaan viihdytetty itseämme NOSEttamalla niin kotipihassa kuin kotona sisälläkin. Vieläkin syyllistyn vähän liian vaikeisiin treeneihin, mutta nälkä tahtoo kasvaa syödessä - ainakin NOSEtuksen suhteen.
Toissa viikolla oli ekaa kertaa testissä hajustettu villalanka: Lemmy löysi sen pihasta leikiten (solmittuna lumikolaan), mutta kotona jääkaapin ovessa roikkuessaan haju teki joitakin outoja tepposia eikä kaveri pystynyt paikallistamaan hajua - olipa aika ovelaa!
Eilen testailtiin ekaa kertaa tyhjiä, pestyjä limsapuolloja, joista yhteen piilotin huopatassun hajustettuna. Hienosti Lemmy löysi. Tällä kertaa itse istuksin keittiönlattialla ja pääsin seuraamaan nenän käyttöä ihan uudesta näkökulmasta: voi miten hienosti ja tarkasti Lemmy teki - hajustettu pullo tuplamerkattiin ja se kohta missä huopatassu oli, käytiin tuoksuttelemassa oikein huolella
Minähän olen tässä Lemmyn NOSEtusopettelun rinnalla ottanut jo Hissunkin mukaan nuuskutteluun, vaikka meillä onkin vasta haaveissa päästä alkeiskurssille. Tällä viikolla yritin liittää keittiö-NOSEtteluun vähän malttiharjoitusta, eli toinen kaveri odottaisi vieressäni lattialla, kun toinen tekee. No mitä luulette - onnistuiko?😂 No ei ihan.... Onnistuu, jos pidän toista kaulapannasta kiinni, mutta sittenkin itku raikaa pitkin taloa, kun ei millään malttaisi odottaa. Ei siinä mitään - jatkamme harjoituksia: niin nenän kuin maltinkin suhteen.

Palataan!  




lauantai 1. syyskuuta 2018

1/9/2018 Kesäkuulumisia

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää!

Nyt on takana lämpimin kesä ikinä ja viiden viikon & yhden päivän kesäloma: on ollut aika mahtavaa 💓

Helteet eivät meitä haitanneet: aamupäivälenkit aikaistettiin,,,


ja kuumimmat iltapäivät ja illat pönisteltiin kotipihassa chillaillen tai treenaillen.




















Lemmyn NOSE-alkeet alkoivat ja loppuivat, mutta onneksi huomenna jo päästään starttaaman jakokurssille. Kylläpähän siinä vaan nyt niin kävi, että siitäkin meille taas yksi harrastus jäi 😊


Heinä- ja elokuun helteetkään eivät tylsistyttäneet, kun pääsimme vähän tekemään NOSEkätköjä omaan pihaan ja vähän vieraillekin maille. En tiedä teinkö itselleni karhunpalveluksen, mutta kyllä se Hissukin on nyt tässä matkassa lajiin päässyt kiinni ihan itsekseen - tavaroiden merkkailusta poika on ihan pihalla, mutta sisä- ja ulkoetsinnät menevät ihan nappiin. Nenä käy vieläkin tosi usein maassa, eli piilojen tekijää jäljestetään, mutta jospa me tässä ajan kanssa saataisiin se Hissunkin nenä irti maasta.

Elokuun viileimpänä päivänä kävin talsimassa pojille kesän ainokaiset jäljet. Jännässä vähän olin kummankin kaverin osalta, että osaakohan se nenä enää ollenkaan löytää tietään sinne maahan kun NOSEssa ollaan kuukauden verran yritetty sitä nenää nostaa pois sieltä maasta 😌 Turhia pelkäsin - Lemmy veti jäljen yhtä itsevarmasti ja innokkaasti kuin aina ennenkin (kävi tekemässä sen kylläkin isännän kanssa) ja jäljelle osuneet marjastajat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ja niinhän siinä kävi, että minä tyhmyyksissäni vielä jäljellä kävelin itseni pussiin ja vahingossa tein haamujäljen kävelemällä tienylityksen (joka muutenkin on käsittääkseni se hankalin kohta) läpi takaisin kotiin. Eipä Lemmy hämääntynyt!
Hissulla häntä heilui koko jäljen ajan. Hissun ja minun jälki ei kyllä ihan oppaiden mukaan mennyt, koska kaveri jäljesti minut jo kotipihasta jäljen alkuun ja jäljen päästä takaisin kotipihaan, mutta eipä tuo nyt haittaa: harvoin ne eksyvät ihmisetkään helikopterista hyppäävät keskelle metsää, josta jälki alkaisi.

Hissun kanssa takana on vilkas kisakesä: viimeisen nollatuloksen etsintä axan ykkösluokassa ei valitettavasti ole tuottanut tulosta vieläkään ja rallyrintamalla ensimmäinen VOI-luokan kisa Hankasalmen joukkueessa K-S piirimestaruuksissa oli meille liian kova pala - hylky tuli. Ei olisi voinut olla helpompaa rataa, mutta rata kaatui Hissun ilopomppuihin ja minun hermoiluuni, uusin mm. neljät kyltit yms. Käytösruudussa vietin elämäni pisimmän kaksi minuuttisen: Hissu kävi välillä maassa makoilemassa, jätkää kiusasi kärpänen ja kisakaveri suoritti radan niin läheltä meistä, että silloin en uskaltanut edes hengittää - hoin vain epätoivoisesti Hissulle, että katso, katso ja tökin sormella nenääni - se ei kai ollut säännöissä kiellettyä 😂 Olen sen verran vereslihalla vieläkin kisan hankaluuksista, että isännän kuvaamaa kisavideota en ole kyennyt vieläkään katsomaan...
Axaa aiotaan kisata loppuvuosikin ihan tasaiseen tahtiin, mutta tuo rallitteluun meidän valitettavasti pitää ottaa kunnon harjoittelutauko ennen seuraavia kisoja.


























Siinäpä ne tärkeimmät - minulla toiveissa olisi kuulas ja sadeton syksy, jotta päästäisiin nauttimaan metsälenkeistä kuivin varpain. Palataan asiaan!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

1/7/2018: NoseWorkiä kehiin!

No huomenta!

No niinhän siinä sitten kävi, että kolmen vuoden pähkäilyn ja erinäisten hidastavien sattumusten jälkeen päästiin vihdoin ja viimein Lemmyn kanssa aloittamaan NoseWorkin alkeiskurssi!

En tiedä onko hyvätä vai pahasta, mutta kuitenkin ihan kotihallille päästään treenailemaan.
Ensimmäinen koulutunti on takana päin. Uusi ope on Lemmystä pelottava ja ensimmäisen tunnin sisältökin jäi meillä vähän vajaaksi, kun betonisen salaojaputken pätkän sisään piilotetusta metallisesta ruokakupista olisi pitänyt nameja syödä, mutta koliseva kuppi oli Lemmylle ihan liikaa! Namit syötiin kyllä kupista kroppa pakenemisasennossa, mutta kuppi ei saanut missään nimessä olla betonimöhkäleen sisällä!
Huone-etsintää päästiin pari kertaa kokeilemaan siten, että mukana olivat vain isäntä ja minä ja siellä jo perro-ukon häntä sitten jo taas heilukin! Kahdeksan vuoden etsintä leikit kotona ja pihassa ovat onneksi jo valmentaneet Lemmyn, että nyt ei tarvinnut enää hokata, että mitä se emäntä "etsi" käskyllä tarkoitti!

Seuraavaan kertaan ensiapuna raahaan kertakäyttölautaset ja katsotaan päästäisiinkö jo niin pitkälle, että nakkeja päästäisiin syömään etsintähajun kera.

Kyllä on jännää!!! 😁

Mutta onneksi me ei olla unohdettu elämän perustavaa laatua olevia nautintojakaan - metsälenkkejä ja naapurin parturoitujen peltojen ihmettelyä...

Mutta palataan asiaan taas pian!


torstai 31. toukokuuta 2018

31/05/2018: Taas linjoilla

No moi!

Täällä sitä taas ollaan - kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen!

Uusi kone saatiin vihdoin ja viimein hankittua, kun vanhalle tuli kuolemantuomio korjaamattomuuden mahdottomuuden takia. Kasa kuvia jäi koneen uumeniin, mutta se asia yritetään kyllä vielä saada korjattua!

Mitäs meille?
- blogi ehti täyttää hiljaisuuden aikana seitsemän vuotta - onnittelut näin jälkikäteen!
- Hissun kanssa taisteltiin huhtikuun alussa rallysta RTK2:nen rimaa hipoen 71/100 pistein
- Hissun kanssa ollaan taas aloitettu tämän kesän axakisat parilla radalla: ensimmäinen komeasti yhdellä nollalla, jonka pilasi viiden sekunnin ihanneajan ylitys ja toiselta radalta - vitonen ja ihanneajanylitys kuudella sekunnilla - mutta mukavaa oli 👍
- Lemmy on päässyt alkuvuonna pyörähtelemään niin rally- kuin axavalkkoihin pikku veikkaansa tuuraten ja on ollut vallan mainiota. Kummassakaan lajissa vauhti ei ole ehkä ollut ihan lajiin sopivaa: rallyssa pentumaisia juoksulenkkejä radan varrella ja axassa jätkä on ehtinyt vallan mainiosti katsella maisemia A-esteen huipulta.
- murhettakin on ollut: Hissulla todettiin haiman vajaatoiminta ja sitä on nyt alettu hoitamaan erikoisella masuruokavaliolla sekä sian pakkashaimalla. Nyt kaveri voi jo onneksi erinomaisesti, mutta huolta on kyllä riittänyt sen verran, että osan olisin suosiolla antanut jo muillekin... Kaksi lomaviikkoani vietin olohuoneen lattialla vieraspatjalla mahakipuista kaveriani lohduttaen ja parin tunnin välein ripulikakkalla ulkona käyttäen. ONNEKSI loma sattui juuri sopivasti, joten sain toimia hoitajana 24/7.

Takana on mitä ihanin helteinen toukokuu - kovin pitkiä metsälenkkejä emme ole tehneet, mutta sitäkin enemmän pönistelleet pihassa vuoroin auringossa ja vuoroin varjossa. Lenkit ja axatreenit ovat olleet aivan mahtavia kun omat lihakseni ovat olleet valmiiksi lämpimiä, joten juoksu on maistunut. Viime tiistaina ulkolämpötila kellotti 28 astetta ja täytyy sanoa, että tuolloin kyllä treeneissä pääsi hikismus minutkin yllättämään 😉...

Mutta tästä jatketaan taas - näihin helteisen toukokuun illan kuviin ja tunnelmiin, tsau!



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

18/02/2018: Hulluna Lemmystä

MOIMOI!

Ihanaa - kevät aikoo vallata nyt jo mieleni lisäksi luonnon: aamuista linnunlaulua, auringon lämmittäviä säteitä ja pienen pientä varpaiden innokasta heiluntaa tulevia kesän axakisoja odotellessa...



Torstaina tuli täyteen kahdeksan vuotta siitä kun Lemmy muutti meille! Joka ikinen päivä sitä osaa olla onnellinen tuosta karvakaverista - ilon ja onnenhetkiä riittää joka päivälle ja koska huumorintajua kaverissa riittää, ei mene kyllä päivääkään etteikö tempauksille pitäisi nauraa. Voi näitä onnen ja ilon päiviä😍

On tainnut olla puhetta jo aiemmin huonosta omastatunnostani kun Lemmy-herrasta on tullut enemmän ja enemmän seurakoira treeneihin: kaikki treenit istutaan kentän reunalla ja katsellaan itkuisena kun pikkuveikka pääsee tekemään kaikkea ihanaa emännän kanssa. Tähän oli tultava muutos!!!

Nyt parina viikkona olemme suunnanneet agivalkkaan vähän aiemmin, jotta olen päässyt tekemään pätkiä viikkorataa Lemmyn kanssa ja viime torstaina Lemmy pääsi ekaa kertaa moneen kuukauteen rallyvalkkaankin rataa tekemään. Rallyssa poika sitten sikailikin kuin pikkupentunen: juoksenteli kentällä korvat ummessa minun käskyiltäni ja kävi oma-aloitteisesti moiccaamassa kouluttajaa ja kaikkia kentälle jääneitä leluja. Mutta kaikesta hyperventilaatiosta ja keskittymiskyvyn puutteesta huolimatta oli ihanaa 🙌 Tässä  parissa kuukaudessa me ollaan ihan omaehtoisesti opittu näköjään pyörähdys sekä este ja seisominenkin sujuu mallikkaasti.

Olen myös panostanut kahdenkeskiseen aikaan ja ollaankin käyty ihan kahdestaan bussilla mummulassa nauttimassa mummun ja papan jakamattomasta huomiosta karvaista lapsenlastaan kohtaan ja useina päivinäkin olen taas tehnyt normilenkit kummankin karvakaverin kanssa erikseen.

Minkäs sille voi, kun olen hulluna Lemmyyn!

Jotta elämä ei olisi pelkkää autuutta ja iloa, on elämää haitanneet myös eri asteiset takapakitkin:
 * helmikuun PopDogin rallykisa täyttyi vauhdilla, joten olemme Hissun kanssa avoimessa varasijalla kolmetoista - ja luulenpa, että luku kolmetoista ei tällä kertaa  tuo mukanaan enää enempää huonoa onnea kuin iloisia yllätyksiäkään. No, huhtikuussa sitten!
* Hissun ennen joulua alkaneet mahavaivat ovat yhä jatkuneet ja näyttää, että ne johtuvat yksinkertaisesti nykyisestä ruuasta. Nyt olenkin kuukauden verran harjoittanut omaehtoista raakaruokintaa, vaikka alkuun tasapainotin masua Roya Ganinin Gastro Intestinal ruualla (jolla Lemmynkin oikutteleva masu saatiin kuntoon). Tämän vuoden vaihteen tunnemaailmani on ilmeisesti tasainen huono-omatunto, koska tästäkin koen suurta huonoa omatuntoa: en ole vielä jaksanut alkaa tavaamaan muiden valmisruokien sisältöjä ja kokeilemaan uutta ruokaa. Pähkäilin, että ennen Hissu sai kaksi desiä valmisnappuloita päivässä, jotka nyt on korvattu neljällä desillä täyttä lihaa - mitenkä tämä omaehtoinen kokeilu voisi siis mennä metsään? Lisäksi entiseen tapaan välipaloina menevät omenat, kurkut ja porkkanat ja lihan sekaan uitatan välillä vähän gefilusjogurttia, keitettyjä vihanneksia... No, saapa nähdä!

Tällaista siis tällä kertaa, me taidetaan suunnata vielä vähäksi aikaa keittiöön seisontatreeneihin 😁

Vähäksi aikaa siis taas Tsau!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

4/2/2018 Konerikkoja, kisoja ja kevät

😁No huomenta!

On ollut taas blogihiljaisuus - kotikone hajosi (jo toinen kolmen vuoden sisään) ja  taas ollaan oltu tilanteessa, että blogin on kohdannut kammottava hiljaisuus, parin kuukauden kuvailujen tuotokset ovat hautautuneet koneen raatoon ja kamerakin täyttyy otoksista, joita ei saa siirrettyä minnekään, koska koneen raato on ainokainen, joka kamerani muistikortit huolii... Nyt ollaankin turvauduttu lainakalustoon eli kannettavaan, jolla olen viikonloppuisin päässyt sähköpostiin yms. paikkoihin todentamaan, että vielä on elämää...

Hissun kanssa korkattu rallittelun AVO-luokan toinen kisa - rimaa hipoen taas kerran eli tuloksella 76/100 - kullan pupuhypyistä tuli ekaa kertaa miinuksia, paljon uutukaisena sijaistoimintona nuuskuttelua (siis Hissulle, ei minulle) ja kisajännityskin on täysin kaikonnut, joten kentällä haukahdeltiin emännälle iloisesti... Mikään näistä ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä seikkaa, että oli MUKAVAA! Maaliskuussa seuraaviin kisoihin!!! Viime syksystä asti vaivannut takakireys rallytreeneissä hellitti mukavasti juuri ennen kisoja ja rallyttelyelämä on taas pelkkää juhlaa! Jotenkin taas tulin maanpinnalle ja tajusin miten hurjan onnekas olen, kun minulla on tälläinen innokas, treenaamisesta nauttiva koirapoika treenikaverina - tällaisen kultakimpaleen omalle kohdalle osuminen kun ei ole lainkaan itsestään selvää. Nyt nautitaan joka hetkestä, koska nämä hetket eivät tosiaankaan kestä ikuisesti.

On tässä matkan varrella taas vähän huonoa omaatuntoakin podettu: kisaputki kun on tehnyt sen, että Lemmy on joutunut nyt rallytreeneissäkin istuksimaan kentänlaidalla itkeskelemässä kun en ole häntä lainkaan huolinut mukaan. Lupasinkin itselleni, että maaliskuun kisojen jälkeen palataan taas ruotuun ja Lemmykin pääsee kentälle pyörähtelemään. Onneksi axaryhmän vaihto aikaisempaan ryhmään toi synenergiaetua ja nyt useimpina axatreenipäivinä ollaankin ehditty Lemmyn kanssa vetäisemään hyppy-putkirataa ennen varsinaisen treenin alkua. Mahtavaa!!!

Mutta kaikken parastahan tässä kaikessa on, että meille on tullut taas kevät!
Tosiaan, ollaan uhmattu pakkasia ja käyty talsimassa lyhykäisiä lenkkejä auringossa - minä olen kuvaillut (lähinnä kännykällä), mutta kuitenkin tämä helmikuun aurinkoinen alkukin ollaan siis saatu documentoitua koirapoikien kanssa.

Mutta nyt me lähdetään aurinkoon karvakavereiden kanssa. Palataan!

Lemmy - hautajaisilme pysyy raksupalkasta huolimatta...

"Viivy vielä hetki..." ja sitten tassut jo taas veivätkin...

  1. Lauantai aamu - valoisaa, kevät voittaa sittenkin...


maanantai 1. tammikuuta 2018

1/1/2018: Uutukaista Vuotta 2018!

Mahtavaa Uutukaista Vuotta 2018!

... mutta eipä se pöllömmin vuosi 2017 loppunutkaan: Lemmyn kanssa vuosi vaihtui ilman kemikaalin grammaakaan! Minä unohdin yksinkertaisesti uusi Lemmyn rauhoittavien reseptin ja adapterin haihdutuskammiokin on jo tyhjentynyt. Täytyy myöntää, että vähän jännitti, mutta ajattelin, että jos meno käy liian läähättäväksi, niin me pakkaudutaan autoon ja paetaan väljemmille vesille.

Tultiin reissusta kotiin iltapäivällä kello kolme ja kaukainen rekettien jyske täytti jo ilman. Lemmy kuulosteli huolestuneena ja katseli minua tarkasti silmiin, minä vain käskytin koviksena kaverin pissille ja kun tarpeet oli tehty aivan älytön höntsä päälle pihassa - sitten kehujen kanssa sisälle.

Suljin olohuoneen rullaverhot, television ääni taso kympille ja vieraspatja keskelle lattiaa tyynyjeni ja peiton kera: siinä sitten kökittiinkin kahdeksan tunnin televisiomaratoni kello kuudesta yö kahteen. Lähistöllä ei ammuttu laikaan - ainoastaan kauempaa kuului paukkujen jyske. Hissu nukuksi koko ajan ja kävi välillä isännän kanssa pihassa pissillä ja myöhemmin illalla minun kanssani pienillä hihnalenkeillä mahan sekaisuuden takia. Mikä onni ja autuus onkaan kaveri, joka ei pelkää jyskettä!
Lemmyn kanssa kävin hihnapissillä puoli yhdeksältä pihassa: kaukaista jytinää ja Lemmyllä vilkkuvat silmät, mutta tarpeet saatiin kuin saatiinkin tehtyä kun tarpeeksi houkuttelin. Kehumyrskyn kera takaisin sisälle ja raksutikkujen syöntiin. Lemmy ei nukkunut koko iltana/yönä, mutta ei läähätystä, ei paniikkia - kainalossa nojailtiin koko 18 kilon painolla ja välillä syötiin raksutikkuja.
Kahden aikaan yöpuulle: Hissu nukkui lattialla jaloissani ja Lemmy patjanviekussa, josta oli kyllä sitten jossakin vaiheessa yötä siirtynyt sohvalle nukkumaan...
Siis aivan mahtavaa! 

Tänään ollaankin sitten nukuksittu enemmän ja vähemmän puolille päivin ja jalkauduttu pihalle vasta iltapäivän puolella - ja mikä ihanaa: yhtään ylimääräistä pauketta ei ole enää tänään kuulunut!

Mutta nyt:
Ihanaa Uutta Vuotta oheisen videon myötä - kantakoon elämä pahimpien risukkojen yli kuten hanki tänään Hissua kantoi, tarjotkoon tuleva vuosi pari extraa iloista yllätystä (ei tarvitse välttämättä olla lumeen hautautuneita kuusen oksia) ja seuratkoon sinua matkallasi ainakin yksi pörrö, joka valvoo kulkuasi - tai voisi se olla toisinkin päin 😏