Ihanaa - kevät aikoo vallata nyt jo mieleni lisäksi luonnon: aamuista linnunlaulua, auringon lämmittäviä säteitä ja pienen pientä varpaiden innokasta heiluntaa tulevia kesän axakisoja odotellessa...
Torstaina tuli täyteen kahdeksan vuotta siitä kun Lemmy muutti meille! Joka ikinen päivä sitä osaa olla onnellinen tuosta karvakaverista - ilon ja onnenhetkiä riittää joka päivälle ja koska huumorintajua kaverissa riittää, ei mene kyllä päivääkään etteikö tempauksille pitäisi nauraa. Voi näitä onnen ja ilon päiviä😍
On tainnut olla puhetta jo aiemmin huonosta omastatunnostani kun Lemmy-herrasta on tullut enemmän ja enemmän seurakoira treeneihin: kaikki treenit istutaan kentän reunalla ja katsellaan itkuisena kun pikkuveikka pääsee tekemään kaikkea ihanaa emännän kanssa. Tähän oli tultava muutos!!!
Nyt parina viikkona olemme suunnanneet agivalkkaan vähän aiemmin, jotta olen päässyt tekemään pätkiä viikkorataa Lemmyn kanssa ja viime torstaina Lemmy pääsi ekaa kertaa moneen kuukauteen rallyvalkkaankin rataa tekemään. Rallyssa poika sitten sikailikin kuin pikkupentunen: juoksenteli kentällä korvat ummessa minun käskyiltäni ja kävi oma-aloitteisesti moiccaamassa kouluttajaa ja kaikkia kentälle jääneitä leluja. Mutta kaikesta hyperventilaatiosta ja keskittymiskyvyn puutteesta huolimatta oli ihanaa 🙌 Tässä parissa kuukaudessa me ollaan ihan omaehtoisesti opittu näköjään pyörähdys sekä este ja seisominenkin sujuu mallikkaasti.
Olen myös panostanut kahdenkeskiseen aikaan ja ollaankin käyty ihan kahdestaan bussilla mummulassa nauttimassa mummun ja papan jakamattomasta huomiosta karvaista lapsenlastaan kohtaan ja useina päivinäkin olen taas tehnyt normilenkit kummankin karvakaverin kanssa erikseen.
Minkäs sille voi, kun olen hulluna Lemmyyn!
Jotta elämä ei olisi pelkkää autuutta ja iloa, on elämää haitanneet myös eri asteiset takapakitkin:
* helmikuun PopDogin rallykisa täyttyi vauhdilla, joten olemme Hissun kanssa avoimessa varasijalla kolmetoista - ja luulenpa, että luku kolmetoista ei tällä kertaa tuo mukanaan enää enempää huonoa onnea kuin iloisia yllätyksiäkään. No, huhtikuussa sitten!
* Hissun ennen joulua alkaneet mahavaivat ovat yhä jatkuneet ja näyttää, että ne johtuvat yksinkertaisesti nykyisestä ruuasta. Nyt olenkin kuukauden verran harjoittanut omaehtoista raakaruokintaa, vaikka alkuun tasapainotin masua Roya Ganinin Gastro Intestinal ruualla (jolla Lemmynkin oikutteleva masu saatiin kuntoon). Tämän vuoden vaihteen tunnemaailmani on ilmeisesti tasainen huono-omatunto, koska tästäkin koen suurta huonoa omatuntoa: en ole vielä jaksanut alkaa tavaamaan muiden valmisruokien sisältöjä ja kokeilemaan uutta ruokaa. Pähkäilin, että ennen Hissu sai kaksi desiä valmisnappuloita päivässä, jotka nyt on korvattu neljällä desillä täyttä lihaa - mitenkä tämä omaehtoinen kokeilu voisi siis mennä metsään? Lisäksi entiseen tapaan välipaloina menevät omenat, kurkut ja porkkanat ja lihan sekaan uitatan välillä vähän gefilusjogurttia, keitettyjä vihanneksia... No, saapa nähdä!
Tällaista siis tällä kertaa, me taidetaan suunnata vielä vähäksi aikaa keittiöön seisontatreeneihin 😁
Vähäksi aikaa siis taas Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti